Tää kaikki tapahtu tänään! Vaan pari tuntia sitten elämäni rakkaus jätti minut! Kipasin tänään kotiin lukion kautta kun piti tulostaa kirkosta eroamishakemus (suoritan kaksoistutkintoa eikä mulla tänään ollu lukion tunteja mitään) ja törmäsin poikaystävääni siellä. No se lähti mun mukana kotiin ja se kysy että mitä mä siel kävin tulostamassa ja sanoin että lomakkeen kirkosta eroamista varten (olen alaikäinen vielä joten tarvitsen huoltajan suostumuksen paperilla)No aluks se meni hiljaseks ja sit kysyin että mikä mättää mut se sano että puhutaan meillä.
Kotona se alko paasaamaan jumalasta ja siitä että jos me ikinä aiotaan mennä naimisiin niin se haluu kirkkohäät ja jumalan siunauksen avioliitolle. Olin järkyttynyt ja totaalisen ärtynyt. Koko meidän 3 vuotisen seurustelusuhteen aikana (joka alkoi yläkoulussa)jätkä ei voinu mainita että sillä on joku hiton vakaumus. Olishan se pitänyt arvata että siinä jätkässä on jotain vikaa kun ei 3 vuoden aikana ole vonkunut seksiä toisin kuin edellinen poikaystäväni joka jätti minut sen vuoksi että minä olin epäreilu kun en halunnut seksiä vaikka hän 'rakasti' minua.
Riideltiin ja kun kieltäydyin repimästä sitä erohakemusta niin poikaystäväni sanoi että suhde on ohi ettei suostu syntisen huoran kanssa mihinkään ja lähti ovet paukkuen! Voiko olla vielä kakaramaisempaa! Mä olen itkeny siitä lähtien ja itken vieläkin! Mä rakastin sitä aidosti ja tässä kävi näin. Oltiin 3 VUOTTA yhdessä! Niin paljon muistoja siltä ajalta ja nyt tuntuu että niillä ei ole mitään merkitystä enää. Kuinka se kehtas jonkun paskan uskonnon takia jättää mut näin! Ja kutsua mua syntiseks huoraks!
Pitäköön uskonsa! Minä pidättäydyn ateismissa ja vien tuon hakemuksen heti postiin kun isä tulee pistämään nimensä siihen. Hän sen minulle eilen jo lupasi että laittaa nimensä siihen. Mua ei oikeesti kiinnosta ökykalliit häät tai jumalanjeesuspaska eikä lapsen kastaminen kirkossa. En ole käynyt riparia enkä koskaan tule käymään. Mun velikin on kirkosta eronnut ja sillä on onnelinen perhe (vaimo ja 2 lasta) mut tää oli silti mun päätös erota! Tunnen itseni petetyksi, loukkaantuneeksi ja rikkinäiseksi. Kaikki vitun uskonnon takia!
Keräsin kaikki albumit, otin mun ja poikaystäväni kuvat pois repien ne. Poistin kaikki viestit kännykästä ja sen paskiaisen numeron. Keräsin myös sen antamat kaikki lahjat kokoon. Viikonloppuna kun menen mökille niin poltan kaiken kuvat, lahjat, enkelitaulun (tiedätte varmaan sen missä kaks lasta kävelee sillalla ja enkeli 'varjelee') ym. uskonnollisen krääsän jota on jostain syystä kerääntynyt huoneeseeni ja myös raamatun jonka olen lahjaksi saanut kummitädiltäni. Poltan aina kuvat ihmisistä joita vihaan, se on minun ainoa 'rituaali' jonka suoritan kun tunnen itseni petetyksi. Se tuo minulle iloa ja pääsen helpommin eteen päin. Eikä kyseessä ole saatananpalvontaa vaikka raamatun poltankin. Minusta vain tuntuu että se on poltettava. Olen ehkä pikku pyromaanin alku mutta ei voi mitään. Näkisin kyllä mielelläni sen paskiaisen roviolla mutta kuvien polttaminen riittää.
Olen niin sekaisin että koskee liikaa. Miten selviän tästä? Kamalat paineet kaksoistutkinnonkin takia! Onneks kesäloma on tulossa.
Kotona se alko paasaamaan jumalasta ja siitä että jos me ikinä aiotaan mennä naimisiin niin se haluu kirkkohäät ja jumalan siunauksen avioliitolle. Olin järkyttynyt ja totaalisen ärtynyt. Koko meidän 3 vuotisen seurustelusuhteen aikana (joka alkoi yläkoulussa)jätkä ei voinu mainita että sillä on joku hiton vakaumus. Olishan se pitänyt arvata että siinä jätkässä on jotain vikaa kun ei 3 vuoden aikana ole vonkunut seksiä toisin kuin edellinen poikaystäväni joka jätti minut sen vuoksi että minä olin epäreilu kun en halunnut seksiä vaikka hän 'rakasti' minua.
Riideltiin ja kun kieltäydyin repimästä sitä erohakemusta niin poikaystäväni sanoi että suhde on ohi ettei suostu syntisen huoran kanssa mihinkään ja lähti ovet paukkuen! Voiko olla vielä kakaramaisempaa! Mä olen itkeny siitä lähtien ja itken vieläkin! Mä rakastin sitä aidosti ja tässä kävi näin. Oltiin 3 VUOTTA yhdessä! Niin paljon muistoja siltä ajalta ja nyt tuntuu että niillä ei ole mitään merkitystä enää. Kuinka se kehtas jonkun paskan uskonnon takia jättää mut näin! Ja kutsua mua syntiseks huoraks!
Pitäköön uskonsa! Minä pidättäydyn ateismissa ja vien tuon hakemuksen heti postiin kun isä tulee pistämään nimensä siihen. Hän sen minulle eilen jo lupasi että laittaa nimensä siihen. Mua ei oikeesti kiinnosta ökykalliit häät tai jumalanjeesuspaska eikä lapsen kastaminen kirkossa. En ole käynyt riparia enkä koskaan tule käymään. Mun velikin on kirkosta eronnut ja sillä on onnelinen perhe (vaimo ja 2 lasta) mut tää oli silti mun päätös erota! Tunnen itseni petetyksi, loukkaantuneeksi ja rikkinäiseksi. Kaikki vitun uskonnon takia!
Keräsin kaikki albumit, otin mun ja poikaystäväni kuvat pois repien ne. Poistin kaikki viestit kännykästä ja sen paskiaisen numeron. Keräsin myös sen antamat kaikki lahjat kokoon. Viikonloppuna kun menen mökille niin poltan kaiken kuvat, lahjat, enkelitaulun (tiedätte varmaan sen missä kaks lasta kävelee sillalla ja enkeli 'varjelee') ym. uskonnollisen krääsän jota on jostain syystä kerääntynyt huoneeseeni ja myös raamatun jonka olen lahjaksi saanut kummitädiltäni. Poltan aina kuvat ihmisistä joita vihaan, se on minun ainoa 'rituaali' jonka suoritan kun tunnen itseni petetyksi. Se tuo minulle iloa ja pääsen helpommin eteen päin. Eikä kyseessä ole saatananpalvontaa vaikka raamatun poltankin. Minusta vain tuntuu että se on poltettava. Olen ehkä pikku pyromaanin alku mutta ei voi mitään. Näkisin kyllä mielelläni sen paskiaisen roviolla mutta kuvien polttaminen riittää.
Olen niin sekaisin että koskee liikaa. Miten selviän tästä? Kamalat paineet kaksoistutkinnonkin takia! Onneks kesäloma on tulossa.
Vastaukset 39
Vanhimmat
aika typerää käytöstä tuolta pojalta. Ihmettelen vain että miks erosit kirkosta? Eihän siitä haittaakaan ole jos siihen kuuluu. Ole kiltti äläkä morkkaa toisten uskoa, ja uskontoa, ja pyydän älä polta Raamattua sen takia mitä se poika teki!
Siulla on täysi syy olla hänelle vihainen, sillä mielestäni toisia ei pidä tuomita uskomuksien takia!
Luulisi että se ei olisi meinannut mitään kolmen vuoden jälkeen! Koeta jaksaa kaikesta huolimatta!
Jos poika jättää sinut tuosta asiasta, hän ei ole oikea sinulle etkä sinä hänelle. Sinulla on täysin yhtä vahva oikeus uskoonsa kuin hänelläkin ja molempien fiiliksiä pitäisi kunnioittaa. Jos ei pysty sulattamaan tuota ja laittaa välit poikki, ei ole edes yrittänyt sopeutua.
Ihmiselle uskonto on kuin kalalle polkupyörä
Uskovaisena jätkänä voin ymmärtää mitä sun poikaystäväs käy läpi tällä hetkellä.
Luonnollisesti se tuli shokkina et eroat kirkosta.
Mä kuitenkin uskon et hän leppyy.
Uskovaisen voi olla vaikeaa olla suhteessa vähän uskovan ihmisen kanssa mutta se ei ole mahdotonta.
En kyllä pitäisi sitä vikana että ei halua seksiä ennen avioliittoa.
Itsellänikin samanlainen arvomaailma nykyään.
Se että hän nimitteli sinua noinkin pahasti johtunee vain vihasta.
Olethan sinäkin polttamassa Raamattua ja koet sen oikeaksi.
Muista kuitenkin se että olet polttamassa kaiken hyvän symbooleita.
Ei se mitään auta.
Mitä jos ottaisit Raamatun käteesi ja sitä kautta yrittäisit ymmärtää poikaystävääsi.
Mitä jos hän pian kolkuttaa ovella ja on valmis antamaan anteeksi ja haluaa jatkaa suhdetta?
Hän ei luovu uskostaan joten sinunkin pitäsi hänen uskonsa hyväksyä.
Hän kyllä voi hyväksyä oman uskosi.
Tietysti jos et eroaisi kirkosta niin poikaystäväsi leppyisi.
Ja mä EN sano tätä sen takii et pysyisit kirkossa vaan ihan vaan yhteisen onnen takia.
Kyllä tämä tästä.
Ei millään pahalla,mutta oikeasti. Jos joku eroaa kirkosta tai muusta uskonnosta,tekeekö se ihmisestä heti syntisen jne!? ei tee,yhtä syntinen se on jos se siinä pysyy..
"Muista kuitenkin se että olet polttamassa kaiken hyvän symbooleita."
Mistä ihmeen hyvän symboleista oikein selität? TässäKIN tapauksessa ne aiheuttivat vain ahdaskatseisuutta ja sitä myöten surua. Onko siinä mielestäsi jotain hyvää?
1) Minä en suoranaisesti pilkannut hänen uskoaan koko riidan aikana, kysymys oli vain minun uskostani jota hän yritti saada kääntymään. Minulle se on ok että hän uskoo kunhan ei anna sen häiritä minua tai suhdettamme. Hänellä se on vaikeus hyväksyä minun uskoni. Sinä puhuit kuin minä olisin pahantekijä ja hän uhri! Tyypillinen mies! Se on aina naisen vika ja nainen pitää alistaa! SITÄHÄN SE SINUN RAAMATTUSIKIN HALUAA! Että nainen antautuu kokonaan miehelle jne.
"Mitä jos hän pian kolkuttaa ovella ja on valmis antamaan anteeksi ja haluaa jatkaa suhdetta?"
ANTAMAAN ANTEEKSI MINULLE?!!! Hänen täytyisi tässä ensisijaisesti pyytää anteeksi huorittelusta! Poikaystävällä ei ole oikeutta haukkua tyttöystäväänsä huoraksi vaikka ehkä sinun raamattujeesusmaailmasi mielestä se olisi oikein.
2) Minua ei haittaa että hän ei ole pyytänyt seksiä, koska olen neitsyt ja en halua yhdyntää välttämättä vielä pitkään aikaan koska en ole valmis siihen. MINÄ EN OLE siis mikään huora tai jakorasia joka levittelee haarojaan joka kylän pojalle.
3) Minä eroan kirkosta ja sen paperin olen toimittanut tuonne postilootaan josta en sitä enää voi hakea.
4)Raamattuko kaiken hyvän symboli?! HAHAHAHA se velhokirja on hullujen kirja jonka "paha magia" saa ihmiset valtaansa! Raamattu täytyy polttaa! Se on OIKEIN. Kaunista tulee olemaan se näky kun sivut palavat ja savu nousee.
"Mitä jos ottaisit Raamatun käteesi ja sitä kautta yrittäisit ymmärtää poikaystävääsi."
"Hän kyllä voi hyväksyä oman uskosi."
Taidan laulaa sinun kunniaksesi vielä hoosiannaa raamatun palaessa ja polttaa virsikirjan siinä samassa roviossa. Isä sanoi että pistetään samantien koko talon raamatut roviolle! Isäni on ainoa henkilö maailmassa joka ymmärtää minua ja minä en lue raamattua ymmärtääkseni ketään. Pelkällä ihmistuntemuksella ja kokemuksella sitä tulisi pärjätä. Se on poikaystäväni ongelma jonka hän saa niellä etten ole uskovainen! Minulle on ihan sama mihin hän uskoo kunhan ei anna sen häiritä minua.
Kiitos sinulle helvetillisen ihanasta vastauksesta! Pistetään vielä hymiö jota sinäkin tunnut käyttävän paljon muissa teksteissä :) :)
Kiitos Rienausta :) nimimerkkiä käyttävälle tästä erinomaisesta linkistä.
"Lyhyesti: älykkäämmät ihmiset ovat useimmin ei-uskonnollisia. On olemassa suurempi todennäköisyys, ettei älykäs ihminen usko jumalaan. Uskonnollisten ihmisten keskiarvoinen ÄO on myös pienempi, kuin ei-uskonnollisten ihmisten vastaava ÄO:n keskiarvo. Tätä tulosta vahvistaa vielä lisäksi se fakta että yllä esitettävät tutkimukset on suoritettu eri metodeilla, eri ajankohtina, eri henkilöiden toimesta etc., silti tulos pysyy samana.
Uskonnollisuus ei myöskään paranna avio-onnea, eivätkä uskonnolliset ihmiset toimi yhtään moraalisemmin verrattuna ei-uskonnollisiin. Nämä tiedot eivät ole mitenkään uusia, uskontososiologiassa on pitkään jo pidetty todennäköisenä että uskonnollisuus kompensoi jotain muuta heikkoa kykyä kuten "fertiliteettiä, älykkyyttä, tuloja, ulkonäköä, menestystä" etc."
:) Näetkö, älykkäämmät ihmiset eivät usko eikä uskonnolla ole mitään tekemistä avio-onnen kanssa! Varmaankin sen vuoksi että älykkäille on annettu silmät joilla nähdä totuus. No eipä ollut paljoa ex-poikaystävänikään koulumenestyksessä kehuminen. Uskonto tietenkin kymppi mutta matikka 5 (lyhyt matikka) Ja sanon nyt ex-poikaystävä koska laittoi juuri viestin että lähettää tavarani jotka olen jättänyt hänen luokseen niin kaverinsa kyydillä minulle. Että ei ole leppynyt sen enempää kuin minäkään.
http://www.stabu.net/uskojaao.html
Joo, mä huomasin et olin kirjottanu täysin väärin muutaman kohdan:
1) Nainen ja mies ovat aikalailla saman arvoiset. Ei ketään saa alistaa.
Mä kirjotin tän niin väärin. Tarkotin et hän tulee ja PYYTÄÄ SINULTA ANTEEKSI KÄYTÖSTÄÄN.
2) En uskonutkaan et olisit semmonen.
4) Muistan vain aina kun uusnatsi poltti Raamatun ja teki liekeillä hakaristin.
Mikäli Raamattun ohjeita noudattaisi ihan Kultaisen Käskyn ja Rakkauden Kaksoiskäskyn mukaan niin mitään pahaa ei tapahtuisi.
Herman Göringillä ja useilla Nurenbergin oikeuden käynnissää tuomituilla natseilla oli tavallista korkeampi ÄÖ.
Korkea älykkyys ei tee ihmisestä millään tavoin parempaa ihmistä.
En sanonutkaan että uskovaisilla olisi parempi avio-onni.
Siis kaikki raamatunpolttajat ovat uusnatseja? Ei s**tana.
"Usko, toivo, ja rakkaus - mutta suurin niistä on rakkaus". Tälle pojalle se suurin asia oli näemmä usko, usko jumalaan. Jos jollekulle usko olemattomaan voittaa rakkauden, minkälainen tulevaisuus on sellaisella? Ja miksikö olematon? Siksi, koska jumalaa EI OLE OLEMASSA! Siihen vain "uskotaan", jotta saataisiin toivo jonkinlaisesta elämästä kuoleman jälkeen.
ja kristinusko on kultti!
Mutta jos suhdetta haluttaisiin jatkaa, niin MOLEMPIEN pitäisi hyväksyä toisen usko. Aloittajan se, että toinen on uskossa ja aloittajan pojan se, että tyttö ei ole uskossa.
"Mistä ihmeen hyvän symboleista oikein selität?"
Uskoville raamattu on hyvän symboli.
"TässäKIN tapauksessa ne aiheuttivat vain ahdaskatseisuutta ja sitä myöten surua. Onko siinä mielestäsi jotain hyvää?"
Huoh... ... En sanoisi, että vika on varsinaisesti uskonnossa vaan ihmisissä. Raamattu on ihmisten kirjoittama kirja ja kaikki tuskin on siinä oikein. Siksi kirjaa ei pidäkkään tulkita liian tiukasti. Ahdaskatseisuutta... mitä oma kantasi sitten on? Vihata uskovia - onko se avarakatseista sitten sinusta? Huoh... Tietenkään erossa ei ole mitään hyvää... mutta nämä ovat ihmisten omia ongelmia jotka he ovat luoneet. En sano että uskoisin Jumalaan, mutta en sano etten uskoisi. Teen kumpiakin. Mutta siis... ... ihmiset aiheuttavat ongelmia. Jokaisella on harkintakyky - sitä pitää vain myös käyttää.
"En sanoisi, että vika on varsinaisesti uskonnossa vaan ihmisissä."
Minä taas sanoisin, että vika on molemmissa. Tässä tapauksessa sitäpaitsi oli kyse uskonnosta. Jos uskovainen ihminen tekee jotain väärää ulkopuolisesta syystä, ei voida syyttää uskontoa. Sen sijaan jos uskovainen ihminen tekee jotain väärää uskonnollisesta syystä, on mielestäni selvää, että syy on osittain uskonnossa. Tottakai syy on myös ihmisessä, sillä eihän mitään typeriä uskontoja edes olisi ilman ihmistä.
"Raamattu on ihmisten kirjoittama kirja ja kaikki tuskin on siinä oikein. Siksi kirjaa ei pidäkkään tulkita liian tiukasti."
No ei todellakaan pidä. Eihän muitakaan mytologioita, kuten esimerkiksi Kalevalaa, pidetä totuutena.
"Ahdaskatseisuutta... mitä oma kantasi sitten on? Vihata uskovia - onko se avarakatseista sitten sinusta?"
Älä kerro minulle, mitä ajattelen. En vihaa uskovia. Olen toki sitä mieltä, että ilman uskontoja maailma olisi parempi paikka, mutta se ei ole syy vihata ihmistä, joka uskoo.
Loppuun vielä osuva sitaatti:
"Uskonnolla tai ilman sitä, meillä olisi hyviä ihmisiä tekemässä hyviä asioita ja pahoja ihmisiä tekemässä pahoja asioita. Mutta jotta hyvät ihmiset tekevät pahoja asioita, siihen tarvitaan uskontoa." - Steven Weinberg
"Minä taas sanoisin, että vika on molemmissa. Tässä tapauksessa sitäpaitsi oli kyse uskonnosta. Jos uskovainen ihminen tekee jotain väärää ulkopuolisesta syystä, ei voida syyttää uskontoa. Sen sijaan jos uskovainen ihminen tekee jotain väärää uskonnollisesta syystä, on mielestäni selvää, että syy on osittain uskonnossa. Tottakai syy on myös ihmisessä, sillä eihän mitään typeriä uskontoja edes olisi ilman ihmistä."
Tietty vikaa on molemmissa. Sanoinkin varsinaisesti. Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin... Mutta onko sekään uskonnon vika jos joku tekee pommi-iskun ja sanoo tekevänsä sen vaikka Jumalan nimeen kristittynä? Tällöinhän syy on ihmisen, ei uskonnon. Typerä uskonto? Hmm... On niissä hyvääkin. Kuten kaikessa. Mikään ei ole täysin hyvää eikä mikään täysin pahaa.
"No ei todellakaan pidä. Eihän muitakaan mytologioita, kuten esimerkiksi Kalevalaa, pidetä totuutena. "
Mytologioita on pidetty totena. Voi olla, että joku vieläkin uskoo niihin. Huoh... mikä sitten on totta selviää vasta aikanaan... Mitä ei voi todistaa valheeksi, ei voi myöskään määritellä suoranaisesti epätodeksi.
"Älä kerro minulle, mitä ajattelen. En vihaa uskovia. Olen toki sitä mieltä, että ilman uskontoja maailma olisi parempi paikka, mutta se ei ole syy vihata ihmistä, joka uskoo."
En yritäkkään. Sana vihata on kieltämättä varsin räikeä ilmaisu. Mutta olisiko maailma parempi ilman uskontoja? JOs ei olisi uskontoja niin mitä jotkut ihmiset nyt saattaisivat tehdä? Sitä ei tiedä. Ehkä olisi, ehkä ei. Mutta en sanoisi suoraan noinkaan. Joillain on vaikeaa ja he löytävät avun uskonnosta. Olisiko siis loppujen lopuksi parempi, jos uskotoja ei olisi? Jos ne ihmiset eivät löytäisi apua mistään ja vaikka tappaisivat itsensä? Kaikessa on hyvät ja pahat puolensa...
"Uskonnolla tai ilman sitä, meillä olisi hyviä ihmisiä tekemässä hyviä asioita ja pahoja ihmisiä tekemässä pahoja asioita. Mutta jotta hyvät ihmiset tekevät pahoja asioita, siihen tarvitaan uskontoa." - Steven Weinberg
Kyllä. Hmp... tarvitaanko? Ehei.. ihminen itse päättää tekemisistään... Jos joku haluaa tappaa vaikka jonkun, ei siihen mitään uskontoa tarvita. Uskonto on moniulotteinen asia... Siinä on monia näkökulmia, sitä voi tulkita useilla tavoilla ja siitä on monta versiota... En sano, että kenenkään tulee uskoa, enkä sano, että itse uskoisin. Se mikä on, se on. Turhaa on jossitella ja miettiä millainen maailma olisi jos ei olisi uskontoja... koska niin ei ole.
"Mutta onko sekään uskonnon vika jos joku tekee pommi-iskun ja sanoo tekevänsä sen vaikka Jumalan nimeen kristittynä?"
No, tällaisessa tapauksessa pommi-iskun tekijä on joko aivopesty uskonnon avulla luulemaan, että pommi-isku on oikein tai sitten hän on vain itse seonnut raamattu kädessään. Pommi-iskun tekijän motiivi olisi luultavimmin uskonnollinen, kun taas ilman uskonnollista syytä hän tuskin olisi valmis samaan tekoon. Tässä tullaan nimenomaan mainitsemaani sitaattiin. Sen sijaan aivopesijän motiivi, vaikka hän uskovainen olisikin, tuskin olisi uskonnollinen, vaan luultavasti esimerkiksi taloudellinen. Hän kuitenkin saattaisi etsiä hyväksyntää teolle juurikin raamatusta.
Mistä kaikki sitten johtuu? En minä tiedä. Sanoisin, että uskonto on kuitenkin osasyy. En minä ihmisen hyvyyteenkään usko, mutta ilman uskontoa pommi ei monessakaan tapauksessa räjähtäisi.
"Mutta olisiko maailma parempi ilman uskontoja? JOs ei olisi uskontoja niin mitä jotkut ihmiset nyt saattaisivat tehdä? Sitä ei tiedä. Ehkä olisi, ehkä ei. Mutta en sanoisi suoraan noinkaan. Joillain on vaikeaa ja he löytävät avun uskonnosta. Olisiko siis loppujen lopuksi parempi, jos uskotoja ei olisi?"
Uskontojen olemattomuudesta pohtiminen on tietenkin turhaa jossittelua, koska uskontoja on niin kauan kuin on ihmisiä, jotka niitä tarvitsevat.
Kuten myös ateismia voidaan sanoa kultiksi, kaikki kun riippuu niin paljon henkilöstä, joka katsoo tai kommentoi asioita.
Näyttäisi siltä, että aloittajan poikaystävälle tuli eroamisesi kirkosta samoin kuin salama tulisi kirkkaalta taivaalta. Joten ei ole mikään yllätys, että hän meni puolustuskannalle, koska alitajunnassa koki, että hänen uskoaan vastaan on hyökätty...
Olisihan hänen pitänyt hieman korrektimmin käyttäytyä, mutta ettepä sitten loppujen lopuksi kovin hyvin tunteneet toisianne, kun kummankin vakaumukset tulivat toiselle ihan yllätyksenä.
Mielenkiintoista on myös, että et ole kuitenkaan valmis perehtymään Raamattuun tai varsinkaan sen Uuden testamentin puoliskoon, jotta ymmärtäisit paremmin poikaystävääsi ja voisitte aloittaa alusta.
Suhteessa on kuitenkin kysymys kummankin osapuolen anteeksi annosta ja myönnytyksistä, sillä aina ei voi saada juuri sitä, mitä haluaa...
Ps. Toivon todella, että et polta tai ole jo polttanut sitä Raamattuasi. Sillä jos et kerran sitä itse tarvitse, niin lahjoita se ihmeessä sitä tarvitsevalle. Jos et ketään sellaista tunne, niin sitten vain annat sen, vaikka kotipaikkasi seurakunnalle. Aina joku kuitenkin lohtua saa kyseisestä kirjasta, vaikka itse et sen sanomaan uskoisikaan.
Hahahah! Just noin sitä pitää! Mä alan pitää susta. >:P Just tolla tavalla mäkin ajattelen kristinuskosta ja kaikista uskonnoista ylipäätänsä, mut etenkin kristinuskosta. Mutta älkää käsittäkö väärin. Minun puolestani saatte uskoa ihan mihin halutte, kunhan se uskominen ei mene liiallisuuksiin. Arvatkaa mitä tekis mieli tehä ihan puriittani? Ottaisin pienen puisen ristin jostakin ja polttaisin sen!!! xD ja ei, en ole saatanpalvoja, koska en usko edes saatanaan.
Kysympä teiltä kaikilta: Mitä hyvää kristinusko tuo meille?
Kristinusko on vakuuttanut että tuolla taivaalla on joku saamarin jumala, joka vahtii meitä ja rakastaa meitä, mutta jos elämme väärin, niin joudumme helvettiin. Aika ristiriitaista rakkautta jos multa kysytään.
kristinusko, etenkin katollinen kristinusko on minusta myös aika rasistinen pääasiassa homoja ja naisia kohtaan. Homous on käsittääkseni tulkittu jopa synniksi raamatussa. Joissakin maissa homoudesta saa jopa kuoleman rangaistuksen. Tosin ei missää katollisissa maassa, mutta kuitenkin uskonnon takia ja se on typerää. Naisillakin on aika epätasa-arvoinen asema raamatussa, jossa jumala luo Eevan. Naiset eivät voi olla edes pappeja joissakin maissa!
Kristinuskon ja monen muunkin uskonnon takia on sotia ja vainoja. Kristityt olivat aluksi vainottuja, mutta sitten kun se ylestyi, niin juutalaiset taas joutuivat vainotuiksi. Väittäisimpä että terroristejakaan ei olisi jos ei olisi mitään uskontoja. Uskontonsa vuoksihan islamilaiset tekevät niitä vitun pommi-iskujaan!
Ja mitä hyötyä on junmalan siunauksesta avioliitton!?!? Ei mitään! Vaikka avioparit menevöt naimisiin ja hankkivayt jumalan siunausta liitolleen, niin silti avioerojen määrä on nousussa koko ajan!
Ja miksi vitussa meidän pitää maksaa kirkollisveroja!?! Mitäköhän luulette niiden menevän? No, esimerkisi uusien kirkkojen rakentamiseen, joissa kukaan ei tietysti käy, penkkien korjaamiseen ja paavin mersuihin! Sinne ne rahat menee!!!
Ja itse asiaan. Se poikaystäväsi ei ansaitse sinua. Etsikööt jonkun toisen aivopestyn naikkosen. Ja hyvä kun erosit kirkosta. Itse ajattelin tehdä samoin piakkoin. Ja isäsi vaikuttaa tosi fiksulta mieheltä. Mutta, laulappa sen hoosiannan sijasta vaikka ihan piruuttasi vaikka lordin hard rock halleluja kun poltat raamatun. :P
Ne jotka oikeesti uskoo Jumalaan, tietää, että liitolla jolla ei ole Jumalan siunausta, ei ole tulevaisuutta.
Jumala menee kuule eelle.
Eli oon poikakaverin puolella.
"5. The Barna Research Group, 1999
Selvitti avioeron yleisyyttä Yhdysvalloissa. Ryhmä huomasi että uudesti syntyneiden kristittyjen avioeroprosentti on 27 %, vastaavan ollessa tavallisilla kristityillä 24 % ja ateisteilla ainoastaan 21 %. Lisäksi selvisi, että osavaltioissa missä raamattua opetetaan eniten kouluissa ja jossa uskolla on vahva asema, on eniten avioeroja koko maassa."
http://www.stabu.net/uskojaao.html
Ne, jotka eivät ole harhaisia tietävät, että yksikään mielikuvituskaveri ei paranna avioliittoa. Sivustolla on myös muita mielenkiintoisia tutkimuksia/tilastoja.
Rienausta! :)
Tottahan se on, että raamattu ei ole kyllä mikään tasa-arvon suurlähettiläs. Vai miksiköhän se messiaskin oli mies? Sattumaa?
Voit lisätä minut siihen ymmärtäväisten listaan. Voin todeta, että tuollainen poika ei olisi sinua edes ansainnutkaan. Mutta se olikin arvattavissa, että täällä ollaan sitten kierrellen puolustamassa tuollaista kapeakatseista jäbää. Että nämä foorumit ovat täynnä tuollaisia jeesustelijoita (Tämä on tarkoitettu teille, kiihkouskovaiset).
Suorastaan pöyristyttää, miten täällä tuollaisen tumppauksen jälkeen vain hyssytellään, ja kehotetaan katselemaan sitä Raamattua. Jostakin novellistako se vastaus löytyy, miksi poika haukkui huoraksi, ja hylkäsi noin vain kolmen vuoden jälkeen? Ja siis saateri, uskokaa nyt, että ei siellä taivaassa ole joku parrakas ukko suojelemassa teitä kaikelta pahalta. Havahtukaa!
Voimia sinulle, toivottavasti löydät jonkun, joka TODELLA arvostaa sinua sellaisena kuin olet.
Liitolla ilman jumalan siunausta ei tulevaisuutta!? Hahah sanon minä! Selitäppäs sitten se, miksi jopa ne parit jotka ovat hankkineet jumalan siunausta eroavat? Niiden parien avioerojen määrä on korkea ja nousussa käsittääkseni edelleen. >:P
Huhhuh mitä draamaa sinunkin osaltasi... Riitelette, ja jo samana päivänä oot repimässä kuvia! Ehkä olisi kannattanut kummankin nukkua edes yhden yön yli ja sulatella asiaa puolin ja toisin. HUH!
Niin kuin kirjoitin tuonne yhteen viestiin niin poikaystäväni on koonnut tavaransa hänen luontaan ja hänen ystävänsä on tuomassa niitä kohta puoliin luokseni. Että yhtälailla on draamaa hänenkin osaltaan ellei enemmänkin. ETTÄ LOL LOL LOL LOL LOL LOL vaan sinullekin.
Olen itsekin ateisti. Kuulun silti kirkkoon, sillä en halua tuottaa pahaa mieltä perheelleni ja suvulleni. Varsinkaan äidilleni joka on täys hurahtanut hihhuliuskovainen. Vaikka olen ateisti, en tunne tarvetta kailottaa sitä kaikkialle. Suhteen eteen on tehtävä kompromisseja ja toista ymmärrettävä. Pidän häistä, kastetilaisuuksista jne. vaikken uskovainen olekaan. Pidän niitä vain tavan juhlina niinkuin syntymäpäivät jne. Juhlitaan elämää, juhlitaan rakkautta.. Mieti vielä sitä kirkosta eroamista. Mitä sinä siitä hyödyt tai mitä menetät jos et eroakkaan? Ei se tarkoita että teidän pitäisi elää kuin hihhulit. Elätte tavan elämää niinkuin ennenkin.
Minä en kirkolle maksa senttiäkään siitä että he saavat laulaa hallelujaa. Minun mielenrauhani vuoksi haluan erota kirkosta, kun olen eronnut en ole sidoksissa siihen roskaan. Eropaperi on postitettu joten liian myöhäistä. Häät tai lapsen nimenantot voidaan järjestää ilman kirkkoa tai uskontoja. Vauvalle kastetilaisuus on merkityksetön koska hän ei sitä tule muistamaan. Toisaalta hän voi tuntea erilaisuutta muihin lapsiin nähden ettei häntä ole kastettu. Mutta minä en välttämättä halua lapsia ja jos niitä saan niin he saavat päättää uskostaan sitten kun ovat tarpeeksi vanhoja niin ihan itse. Tämä on minun päätös ja olen varma että löydän miehen joka on ateisti myös. Nyt olen enimmäkseen vihainen ja sain tavarinkin jo takaisin poikaystävältäni, mutta huomenna itkettää varmasti vielä. Tästä on vain päästävä yli niin kuin monestakin muusta asiasta mitä elämän varrella sattuu.
"Minä en kirkolle maksa senttiäkään siitä että he saavat laulaa hallelujaa."
Kai sitä pitää antaa kaikkien menetellä miten tahtoo, mutta musta kirkosta eroaminen on melko turhaa. Ei sitä rahaa tunnu tulevan sen enempää vaikka esimerkiksi palkka kasvaisikin. Jonnekin ne rahat kuitenkin menee. Ja itse annan niiden mielummin mennä ulkomaanapuun, nuorisotyöhän, ryhmäterapioihin ynnä muuhun yleishyödylliseen kuin vaikkapa viinaan, mihin ne muuten varmaan menisi. Musta raha on huono syy erota, koska ei se missään tunnu. Hyvä syy olisi esimerkiksi buddhalaisuuteen kääntyminen tms. Ei se kirkkoon kuuluminen tarkoita, että käy kirkossa. Se vaan sattuu olemaan niin, että Suomella on valtionuskonto, joka saa paljon hyvääkin aikaseksi. Ei saisi ilman rahaa..
Sananen kirkoista. Ensinnäkin ne on upeita rakennuksia (yleensä) Mitä muita rakennuksia suomessa on pystyssä keskiajalta? Muutama linna ja paljon kirkkoja. Ei mitään muuta. Itse ainakin arvostan sitä, että jotain rakennetaan kunnolla, tai ainakin rakennettiin. Uusia kirkkoja suomeen enää tehdään ani harvoin, wanhojen ylläpito tietysti maksaa, mutta sille ei voi mitään. Kirkot tuottaa esteettisiä ja visuaalisia nautintoja olemassaolollaan. Kirkkorakennukset on ruuhkasuomessa jatkuvassa käytössä. Niissä järjestetään vaikka mitä,kirkko on usein musiikin näyttämönä. Monestakin syystä. Niissä on hyvä akustiikka (wanhoissa, osassa uusiakin) ja urut. Ja kirkkoon pääsee rahvaskin kuuntelemaan laadukasta musaa, ja kaiken lisäksi usein ilmaiseksi! Ei siellä tietysti heviä soiteta, mutta klassista yms. Onko se kirkollisveron maksaminen loppuen lopuksi niin kamalaa että kirkosta pitää erota?? Taitaa olla että tämä kirkosta eroaminen on nykyään "muoti-ilmiö"...
http://itsetyydytys.org/keskustelu/index.php?topic=33209.msg366210;topicseen#msg366210
http://itsetyydytys.org/keskustelu/index.php?topic=33209.msg367997;topicseen#msg367997
Kerta se on ensimmäinenkin, kun huomaa jonkun plagioivan itsetyydytysfoorumille lähetettyjä viestejä. :D
Kyllä kirkosta eroamiselle on monella ihan periaatteellinen syy. Miksi ihmeessä pitäisi kuulua järjestöön, joka opettaa sellaista, mikä on omasta mielestään typerää? Sitäpaitsi jos ihan oikeasti haluaa auttaa, voi lahjoittaa rahaa oikeille avustusjärjestöille. Kirkollisverosta menee avustuksiin vain hyvin pieni osa ja siitäkin osa lähetystyöhön, jota kaikki eivät tahdo tukea.
Minun mielipiteeseeni ei ole vaikuttanut kasvava kirkosta eroamisliike ja minä en ole elämäni aikana juonut alkoholia kertaakaan joten en ole viinaan lotraamassa palkkojani sitten joskus kun niitä saan. Työelämään varmaan siirryn heti kun valmistun jos saan työpaikan hankittua. Kesätöiden perusteella monille on luvattu samasta paikasta vakituinen työpaikkakin. Itsekin sain soiton tänään samasta vanhainkodista jossa olen ollut aikaisemminkin kesätöissä ja menen sinne nyt uudestaan töihin. Ja voihan sitä rahan käyttöä hallita tai tehdä suuunnitelmaa että miten rahat käyttää ja onko varaa säästämiseen tms.
Haluan erota kirkosta koska en muuten tuntisi itseäni ateistiksi. Kaikenlisäksi minua ei edelleenkään kiinnosta ruveta maksamaan kirkollisveroa sitten tulevaisuudessa. Haluan tehdä sen koska tunnen että minun on erottava. Eikä sen tulisi vahingoittaa ketään. Mutta jos olisin sanonut poikaystävälleni etten eroa niin sen jälkeen hän olisi jatkanut jumalasta paasaamista ja niin kuin olen tänne jo muutamaan kertaan kirjoittanut minua ei haitannut hänen uskonsa mutta se haittasi että hän yritti pakottaa minua uskomaan. Koska riitamme aikana hän painotti vain minun 'petollisuuttani' jumalaa kohtaan. Olisiko pitänyt vain kiltisti valehdella että joo uskon jumalaan ollaan yhdessä? Niin kuin täällä joku jo sanoi niin uskova ihminen ei halua olla suhteessa epäuskovan kanssa. Se ei olisi muuttanut mitään jos olisin repinyt kirkostaeroamishakemuksen. Olisin joutunut vain kuuntelemaan poikaystäväni saarnaa.
Se mitä haluan suhteessa on rakkauden lisäksi rehellisyyttä ja luotettavuutta. Eikös luottamus ole kaiken perusta? En halua valehdella, en edes laskea 'valkoisia' valheita. En usko valkoisiin valheisiin sillä kaikki on valhetta oli kuinka valkoinen tai musta tahansa. Minulla on periaatteeni ja niissä on pysyttävä. En voi leikkiä uskovaista kenenkään vuoksi. Leikkisitkö sinäkin esim. rasistia sen vuoksi että kumppanisi sitä vaatisi? Minulle on aivan sama mihin kukin uskoo kunhan ei anna sen häiritä minua.
Sillä lailla! Taisi 'kirkollisvero' nimimerkillä oleva paljastua itsetyydytys.orgin ystäväksi. Ei siinä mitä kyllä minäkin siellä käyn aika ajoin kirjoittelemassa 'syntisiä' novelleja ja hyviä arvosteluja olen saanut vaikka neitsyt olen edelleen. Ne ovat sen verran rivoja etten viitsi paljastaa nimimerkkiäni siellä :D
Raamattu kehottaa olemaan ottamatta epäuskoista puolisoa jos itse on uskossa... Hänellä on vakaamus. Mikä on sinulle elämäsi tärkein asia? Hänen lisäkseen. Mieti sitä. Jos hän todella uskoo Jumalaan ja hän haluaa olla rikkomatta Jumalan sanaa niin silloinhan hän toimii kuten parhaaksi näkee. Hmp... itse en olisi noin jyrkkä vaikka uskoisinkin... ... mutta silti. Se joka uskoo, uskoo. Mikäli sinua ei miellytä hänen uskonsa, ei sinulla pitäisi olla mitään valittamista eroon. Hänelle uskonto voi olla tärkeä, kuten sinullekkin päinvastainen.
Molemmissa on vikaa, sillä maailma ei ole mustavalkoinen... ... Et ehkä usko sitä... mutta elämä opettaa.
Kyse ei ollut siitä että enkö minä olisi hyväksynyt hänen uskoaan vaan riita alkoi siitä kun minä kieltäydyin uskomasta jumalaan ja hän yritti pakottaa minua uskoon. Kun sanoin että en voi uskoa siihen kun se ei tunnu tarpeeksi uskottavalta ja hän otti sen todella raskaasti. Ei se minua olisi haitannut että hän on uskovainen mutta jos hän tuomistee minut ja haukkuu huoraksi sen vuoksi etten usko niin en välttämättä halua olla hänen kanssaan. Mutta kai ymmärrät että 3 vuotta on kuitenkin pitkä aika nuoren elämässä ja minä olen ollut sen ajan rakastunut syvästi ettei se ole niin helppoa hyväksyä tilannetta ja olla niiku okei se on uskovainen eikä me kuuluta yhteen finito.
Olen nyt ärtynyt mutta se on vaihe. Ja valvon edelleenkin. Koska itkuvaihe alkoi taas. Se että yhtäkkiä kuulee ilkeet sanat sellasen ihmisen suusta joka on aikasemmin vannottanu sulle rakkautta on järkyttävää ja vaikea hyväksyä. Se käyttäytyi niin kylmästi kuin mä olisin ollu joku saastanen huora. Ehkä se kuvitteli että mä oon. Olisin voinut harkita kompromissia mutta olisinko valehdellut hänelle ja sanonut okei mä uskon jumalaan onks kaikki nyt hyvin? En halua elää valheessa. Ehkä näin oli tarkoitettu että me erotaan. Hän ansaitsee jonkun uskovaisen tytön joka voi jakaa elämänsä hänen kanssaan ja jonka kanssa hän voi saada ne kirkkohäät ja jumalan siunaukset yms.
Ja kyllä uskon että elämä opettaa. Minua se on opettanut jo pienestä pitäen. Vanhempieni tuhoisa avioliitto ja minun vakavat masennuskauteni jolloin olin kuolla peräti 3 kertaa. Mutta ne on voitettu. Silti vaikka sitä olisi eronnut sata kertaa elämänsä aikana niin jokainen ero sattuu ja särkee yhden pienen palan sydämmestä. Jokainen tietää sitten kun on seurustellut ja jossain vaiheessa menettänyt sen rakkaan ihmisen.
Tietty toi on ikävää... toivottavasti selviit...
Ymmärsinkö oikein, että olet alle 18 v. ja seurustellut 3 vuotta saman kaverin kanssa. Ja että edellinen poikaystävä vonkasi seksiä. Olit siis joitain 13 vuotias, vai?
Miten aikaisin nykyisin aloitetaan tämäkin touhu? Ei ole varmaan likkaraukoilla edes käsitystä, mistä on kysymys, pojista puhumattakaan.
Koko kirjoituksesikin osoittaa, että olet vieläkin pahimmassa murrosiässä. Poikaystäväsi hermoille on todellakin hyväksi, että jätät hänet, sillä ei hän kestä tuollaista uhoamista.
Mitä luulet tapahtuvan, kun aikuiset ihmiset pettyvät ja turhautuvat? Heittävätkö he kaiken entisen menemään, eroavat yhteisöstään, polttavat yhteisönsä merkit, oli ne sitten uskonnollisia ja ateistisia, ja luuletko, että aikuinen ihminen haluaa raastaa rikki kaiken omistamansa.
Kuka siivoaa jäljet?
Kenen rahoilla kaikki tuo sinun polttamasi ja rikkomasi omaisuus oli hankittu?
Et tainnut lukea koko ketjua, ethän? Minun ei tähän tarvitsisi periaatteessa vastata ollenkaan. Täytin 17 viime lokakuussa ja oikeastaan 3 vuotta meidän suhteesta olisi tullut täyteen heinäkuun alussa eli noh melkein 3 vuotta, mutta ennen seurusteluna alkua olin tämän poikaystävän (joka minut jätti eilen) kanssa ystäviä ja olimme tunteneet toisemme 6. luokalta. Sitä edellinen poikaystävä (hän oli 16 silloin) jonka kanssa seurustelin vajaa 5kk oli siis sinä vuonna jolloin täytin 15 (2005)ja koska se ei ollut mikään kunnollinen suhde niin en kauaa sitä jaksanut murhehtia (2kk kuitenkin) ja sen jälkeen aloitin uuden suhteen ystäväni kanssa. Ehkä hän pääsi minuun paremmin "käsiksi" koska hän oli ainoa lohduttaja kun erosin siitä toisesta poikaystävästä. Sillä nyt ei ole väliä miten me päädyttiin yhteen.
Ja tämä 16 vuotias poika jätti minut sen vuoksi etten minä suostunut seksiin eikä se olisi ollut sopivaa kun eihän 16 vuotias saanut harrastaa seksiä alle 16 vuotiaan kanssa vai miten se nyt meneekään. Ja usko minua joillakin tytöillä vaihtuu poikaystävä joka toinen kuukausi että minä en ole mikään teinihoro toisin kuin sellaiset jotka niitä haarojaan levittelee tuolla kylillä harva se päivä.
" Poikaystäväsi hermoille on todellakin hyväksi, että jätät hänet, sillä ei hän kestä tuollaista uhoamista."
Jaaha että tehdään nyt hänestä kokonaan uhri ja minua saa huoritella ja haukkua lutkaksi (tänään tuli "mukavia" tekstiviestejä). Vikaa on molemmissa (ja saakelin uskonnoissa) mutta onko pakko silti vierittää kaikki minun niskaan? Kuule jos joku eilen uhosi niin se oli poikaystäväni joka korotti ääntään peräti 5 kertaa riidan aikana ja minä en kertaakaan. Esitin vain kantani että minusta ei uskovaista saa kirveelläkään ja minulle se on aivan sama mihin uskoo kunhan ei anna sen häiritä suhdettamme tai minua. Mutta se ei hänelle kelvannut ja jätti minut uhoten ja haukkuen. Minä olen kertakaikkisesti vihastunut uskontoihin ja uskovaisiin. Hän se on uhonnut tässä eniten kun on juorunnut jo koulussa (kaikki tietää erostamme) ja hän se laittoi lapsellisen hyvästi-kirjeen tavaroideni joukossa jotka hänen ystävänsä toi eilen illalla myöhään kotini ovelle.
Ja jos minä nyt hieman päästelen täällä höyryjä ulos niin sehän tarkoittaa että minä olen tässä se kaiken pahan alku ja juuri. Onko sinulla tietoakaan millaista on suorittaa kaksoistutkintoa? (ammattillinen lukio yhtäaikaa) Että jos on viimeisen parin vuoden aikana kerääntynyt paineita ym. sisälle niin se ei varmaankaan tarkoita että nyt olisi joku murrosiän vaihe päällä. Ja minä olen tunnollinen opiskelija ja saan hyviä tuloksia kokeista joten en ole sellainen nuori jota mikään ei kiinnosta eikä huvita.
"Heittävätkö he kaiken entisen menemään, eroavat yhteisöstään, polttavat yhteisönsä merkit, oli ne sitten uskonnollisia ja ateistisia, ja luuletko, että aikuinen ihminen haluaa raastaa rikki kaiken omistamansa."
Luuletko että kaikki mitä omistan ovat poikaystäväni lahjat, valokuvat ja uskonnolliset esineet joita on syystä tai toisesta kertynyt? Pieni osa huoneeni tavaroita! Raamatun olen saanut kastelahjaksi muistaakseni kummitädiltäni, en tiedä koska kuka muistaa vauvana saaneensa lahjoja. Enkelitaulun ostajasta minulla ei ole tietoakaan mutta uuniin joutaa. Valokuvien kehittämiset olen itse maksanut. Ja nyt ei voida puhua "polttamasi" kun mitään ei ole vielä poltettu (huom menen mökille vasta viikonloppuna ja nyt on tiistai) Toisaalta voisin lähettää poikaystävän antamat lahjat takaisin toisaalta mitä hän tekee melkein loppuun käytetyllä hajuvedellä, kaulaketjulla jonka lukko on mennyt rikki, korteilla, taulupohjalla johon minä olen maalannut meidän kuvat ym.
Ainiin ja tuosta yhteisöstä eroamisella sen verran. Siis minähän en poikaystäväni jättämisen takia ole eroamassa. Olen tänne jo jonnekin krijoittanut syita miksi haluan erota. Ei minua kiinnosta olla missään yhteisössä jossa uskotaan satuolentoihin. Ja jälkien siivoamisesta, minä rikon aina siististi ja siivoan jäljet niin kuin on pienestä pitäen opetettu. Luuletko tosiaan että minä rikon tavaroita useasti ja pidän paikat sotkussa? Isäni erosi tänään myös kirkosta itse ja sanoi että voidaan viedä vaikka talon kaikki raamatut poltettavaksi jos siltä tuntuu.
On hieno asia että oikeasti osaa mielipiteensä antaa,ja sanoa miten asiat on!
Itse olen HYVIN uskonnolisesta perheestä,ja en itse ole mitenkään uskonnollinen,ja vanhempani tietävät kantani,minkä olen hyvin selvästi myös sanonut. Mutta eri uskonto on kyseessä.
Mulle ei kyllä tulis mieleenkään polttaa raamattua tai muuta ns tärkeää kirjallisuutta siitä syystä että kunnioitan hirveästi vanhempieni kantaa,ja en voisi satuttaa heitä.
Älä ymmärrä väärin,jos raammattusi haluat polttaa niin ihan rauhassa,oon itekkin käyttäny raamatun sivuja sätkäpaperina joskus=)
Ja se on tosi hyvä juttu että et mene omaa kantaasi joka ikiselle vastaan tulevalle selittämään,se ei myöskään ole oikein,jokaisella on oikeus omaan uskoonsa..
JOuduin itse myös painostuksen alaiseksi,ja en yksinkertaisesti jaksanut..
Toivottavasti sitten kans olette kunnon ateisteja, ettekä ole niitä, jotka hautapaikkaa etsiessään eivät hyväksy heille varattua maaperää, vaan ruinaavat kuitenkin kirkon hautausmaalle jossa palvelu pelaa ja kukkaset kukkii.
Moi!
Tässä ketjussa on ollut paljon väittelyä erilaisista uskonnollisista kysymyksistä. Pyytäisin kuitenkin, että väittelyä käytäisiin vain siltä osin mitä se liittyy topicin varsinaiseen aiheeseen. Muut väittelyt uskonnollisista kysymyksistä tulee käydä niille paremmin sopivilla palstoilla.
- Synkopoppi