Tänään päiväunilla aloin tuskastua kun uni ei tullut vaikka kuinka väsytti. Mietin, että pitääkin varmaan nousta ylös. Todella kumma fiilis; yritin kammeta itseni ylös käsivoimin, kyynärpäihin nojaten, mutta en päässyt siitä ylemmäs, enkä saanut silmiäni kunnolla auki. Kaikki näkyi jotenkin sumuisena, ihankuin silmät olisi katsoneet kieroon. Muistan selvästi katsoneeni yöpöytääni ja miettineeni, että mitä hittoa tapahtuu. (Olin tuntevinani toisen käteni alla jotain metallista, mutta sängyssäni ei kyllä ole mitään sellaista ollutkaan).
Olisin voinut vaikka vannoa että olin todellakin hereillä, mutta tuon jälkeen heräsinkin samasta asennosta jossa olin mennyt nukkumaan. Toisaalta en ole edes varma nukuinko?! Ja tällainen outo juttu myös: tuntui tuon tapahtuman aikana, että naamani on jotenkin halvaantunut tms. Naamalla oli jotenkin "valahtanut" tai kuollut olo...
Ei ollut ensimmäinen kerta kun minulle tapahtuu näin, ja nimenomaan päiväunilla. Yhtenä kertana unessa tunsin sinkoutuvani makuuhuoneen ovesta ulos, mutta sain tarrauduttua ovenpieleen kiinni. Hivuttauduin siitä lattialle, ja yritin valmistaa(?) itseäni liikkumaan tässä uudessa tilassa, mutten onnistunut.
En tiedä kuuluisiko tämä jonnekin parapsykologian puolelle, mutta uskaltauduin laittamaan tämän tälle osastolle.
Jos Ingriana vaikka sattuu lukemaan tämän, niin toivoisinkin saavani häneltä vinkkiä miten jatkaa tuosta eteenpäin, kun aina jämähdän tuohon tiettyyn vaiheeseen. Enkö uskalla päästää irti vai mistä johtuu?
Kerran tunsin "lähteväni" ja huusin mielessäni, että en ole valmis vielä. Onko asia noin? Tuosta on kyllä aikaakin jo, mutta olen sitten varmaan jäänyt tähän vaiheeseen..?
Olisin voinut vaikka vannoa että olin todellakin hereillä, mutta tuon jälkeen heräsinkin samasta asennosta jossa olin mennyt nukkumaan. Toisaalta en ole edes varma nukuinko?! Ja tällainen outo juttu myös: tuntui tuon tapahtuman aikana, että naamani on jotenkin halvaantunut tms. Naamalla oli jotenkin "valahtanut" tai kuollut olo...
Ei ollut ensimmäinen kerta kun minulle tapahtuu näin, ja nimenomaan päiväunilla. Yhtenä kertana unessa tunsin sinkoutuvani makuuhuoneen ovesta ulos, mutta sain tarrauduttua ovenpieleen kiinni. Hivuttauduin siitä lattialle, ja yritin valmistaa(?) itseäni liikkumaan tässä uudessa tilassa, mutten onnistunut.
En tiedä kuuluisiko tämä jonnekin parapsykologian puolelle, mutta uskaltauduin laittamaan tämän tälle osastolle.
Jos Ingriana vaikka sattuu lukemaan tämän, niin toivoisinkin saavani häneltä vinkkiä miten jatkaa tuosta eteenpäin, kun aina jämähdän tuohon tiettyyn vaiheeseen. Enkö uskalla päästää irti vai mistä johtuu?
Kerran tunsin "lähteväni" ja huusin mielessäni, että en ole valmis vielä. Onko asia noin? Tuosta on kyllä aikaakin jo, mutta olen sitten varmaan jäänyt tähän vaiheeseen..?
Vastaukset 3
Vanhimmat
maailmaan pääsee unen ja valveen rajalta,jos ottaa vaan rennosti.Astraalimaailmassa voit kutsua enkeleitä/demoneita.Astraalimaailmassa ihminen on unen aikana ja nukkuu siellä,mutta tietoisena olo astraalissa on kyllä opeteltavissa.
Kuulosta ns. unihalvaukselta.
" Tänään päiväunilla aloin tuskastua kun uni ei tullut vaikka kuinka väsytti. Mietin, että pitääkin varmaan nousta ylös.....Olisin voinut vaikka vannoa että olin todellakin hereillä, mutta tuon jälkeen heräsinkin samasta asennosta jossa olin mennyt nukkumaan. Toisaalta en ole edes varma nukuinko?! "
Monissa unitutkimuksissa koehenkilö väittää ettei ole nukkunut silmäntäyttä koko yön aikana ja silti voidaan havaita aivosähkökäyrästä päätellen henkilön nukkuneen. Useimmat eivät huomaa nukahtaneensa ja kokevat hyvinkin samanlaisia kokemuksia kuin valveilla.
Ehkä sinun tapauksesi on vastaava: olet nukkunut mutta et ole tunnistanut nukkuneesi.