Olen kiltti ja herkkä tyttö, suoraansanottuna nössö. Yläasteella sulkeutuneisuuttani vieroksuttiin ja mua kiusattiin inhottavasti selän takana. Kerran yks kysy luokas mult et onks mul kännykkää, vastasin myöntävästi ja kaikki he nauroivat sanoen että oho, ei ois uskonu susta siis sulla kännykkä? eleitäni pilkattiin ja minua tarkkailtiin joskus häiritsevän tarkasti. Kiusaaminen saattoi johtua siitä kun en sanonut sanaakaan heille, olin hissukka. Purin vihani päiväkirjaan ja siellä on edelleenkin tallessa ne aika hurjat sanat. Joskus teki mieli satuttaa kiusaajiani, lyödä niitä tai jotain. Joskus pinnani oli katkeamispisteessä. Tunsin suurta halveksuntaa heitä kohtaan, niitä teeskentelijöitä. Mutta yritin kestää kärsivällisesti kolme vuotta. Miksi ihmiset eivät arvosta toisiaan? :(
Nössö pelkuri
Chilla
91539
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
joooo
Kiltteys ja herkkyyshän ovat vain ja ainoastaan hyveitä mutta yläaste saattaa olla tuollaiselle tytölle kova paikka. Muistan omilta yläaste ajoiltani kuinka monet kiusasivat erästä hiljaista ja arkaa tyttöä ja minun kävi sääliksi kyseistä henkilöä. Itse olin yleensä se joka vain katsoi sivusta ja tunsi salaa suurta myötätuntoa sitä kiusattua kohtaan.En vain uskaltanut puuttua siihen. Itse en onneksi ollut vielä yläasteella niin herkkä kuin nyt, tai ehkä olinkin, mutta siellä sitä ei uskaltanut muille näyttää. Toivottavasti et kadottanut noita arvokkaita ominaisuuksiasi koska olen huomannut että yläaste muuttaa ihmisiä aika paljon, eikä läheskään aina hyvään suuntaan.
minulla oli ihan sama ongelma koko yläaste ajan. olin luokkamme hiljaisin hissukka joka oli koko ajan omissa oloissaan. varmaan johtui siitä että muut eivät hyväksyneeet minua joukkoonsa vaan puhuivat paskaa seläntakana, päin naamaa ja piilo vittuilivat ihan koko ajan...
oli minulla tietysti frendejä muilla luokilla mutta se ainainen "kiusaaminen" teki minusta syrjäytyneen ja entistä enemmän ujon.
mutta nyt olen ammattikoulussa ja voin sanoa että kun pääsin siitä kolmi vuotisesta piina penkistä pois niin vapauduin peloistani kun pääsin pois aivan uusien ihmisten joukkoon joitten silmissä voin olla minkälainen tahansa koska eiväthän he tiedä kuka tai mikä olin sen yläaste ajan=)
Mua kiusattiin ala- ja yläasteella, amiksella sekä armeijassa. Nyt musta on tullut niin hiljainen ja ujo, että pelkään tutustua ihmisiin. Minulla on mennyt täysin luottamus heihin.
Samaa vikaa meikäläisessäkin! Hiljainen ja ujo ensin ala-asteelta ylä-asteelle ja sama jatkui aina ammattikoulun loppuun asti! Ei ollut koulunkäynti helppoa kun kiusattiin puhumattomuudesta ja selän takana puhuttiin kaikenlaista paskaa! Asiaa ei yhtään helpottanut että on r-vika vaan päinvastoin asiaa on entistä vähemmän sanottavana ja muut pitivät ehkä vähän hidasälyisenä kun ennen vastaamista piti ensin valikoida sopivat sanat ilman r-kirjaimia.
Nyt työskennellessäni pienessä työporukassa tilanne on vähän parempi mutta koko kouluajan jatkunut ujous ja vähäpuheisuus on jättänyt selvät jäljet (siitä tuli tapa) josta ei tahdo millään päästä eroon!
Ensimmäiset viikot ovat muutenkin vaikeita uudessa ympäristössä kun ihmiset ovat luonnoltaan uteliaita ja kyselevät paljon! Koita siinä sitten ujona ärrä vikaisena vastailla toisten kysymyksiin!!!
Vanhoista työntekijöistä on vielä yksi jäljellä ja hän muistaa vielä alkuaikojen hiljaisen nuorukaisen joka ei tahtonut saada sanaa suustaan. Hän on tyypillinen kouluajan kiusaaja ja paskan puhuja ja se on osittain jatkunut myös työelämässä. Tulemme kyllä toimeen keskenämme mutta ylimpiä ystäviä emme ole.
Ihmisiin on vaikea luottaa ja suhteiden luominen on vaikeaa ja siksi myös sinkku!
Jaksamista kaikille! (kiitos myös jos jaksoit lukea tämän pienen purkaukseni)
On todella valitettavaa ja ärsyttävää, että (myös aikuiset) ihmiset alentuvat tuolle tasolle, eli selän takana paskan puhumiseen jne,...
Luulevatko he/ne, että se jotenkin parantaa jo muutenkin ujon ja eristäytyneen mielialaa???
Siitähän seuraa vain lisää eristymistä.
Minun mielestäni kiusaajia pitäisi kumauttaa paistinpannulla päähän. Ehkä se menisi perille, kun ei yleensä järkipuhe mene.
Mutta yleensä ne, joita on kiusattu, ovat liian fiksuja ja sivistyneitä tehdäkseen mitään vastaavaa.
ja sen myös yleensä kiusaajat tietävät. Ja siksi mano vain jatkuu ja pahenee...
Ne purkaa oman nössöytensä epävarmuutensa heikompaan - Sinuun. Näin se vain on. Älä suostu siihen.
Joo. Tuohon on helppo samaistua...minuakin on usein kiusattu ja piikitelty...juuri tuota selän takana vittuilua - suomeksi sanottuna. Eli puhutaan paskaa sopivan lähellä mutta ikäänkuin "vaningossa" tullaan sanoneeksi jotain aivan tahallisen typerää.
Ikävä kyllä tuo typerä lapsellinen käytös ei edes välttämättä jää kouluun, vaan jatkuu aikuisenakin esim. työelämässä tai ihan ns. "päivittäisessä elämässä"...
Että eräät eivät todellakaan koskaan opi ja jatkavat lapsellisia leikkejään hautaan asti.
En tiedä, pitäisikö ne tyypit kirota vai siunata..???
Te ootte ihania ihmisiä