Mikä on tieteellinen tutkimus? Onko tieteellistä altistaa hiiriä ja tarkkailla miten niille käy, leikellä ne siivuiksi ja tarkkailla lisää, todeta että keuhkot kärsii ja päätellä siitä, että hiiret sairastavat astmaa ja aloittaa sama homma sairastuneilla, tosin vähemmällä vaivalla ja tarkkailulla. Lisäksi kukaan ei suojele sairastuneita, hiirillä on sentään puolustajansa!
Mikä on tieteellinen tutkimus?
AKaRaT
17827
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Tiede tarkoittaa todellisuuden ilmiöiden ja niiden välisten suhteiden järjestelmällistä ja arvostelevaa tutkimista sekä sen avulla saatua tietojen jäsentynyttä kokonaisuutta (Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.).
Tieteellinen menetelmä on tieteen tekemisessä käytettävä järjestelmällinen menettelytapa. Sen käytöllä tieteentekijä pyrkii saavuttamaan mahdollisimman oikeellisen näkemyksen todellisuuden rakenteesta ja toiminnasta.
Luonnontieteellinen menetelmä on tieteellinen menetelmä, joka on luonnontutkimuksessa hyväksytty raakatiedon keräämisen, selitysjärjestelmien koettelemisen ja luotettavan tiedon pohja.
Esim. kaksoissokkotutkimus jotakin verenpainelääkettä koskien: otetaan 2000 henkilöä joilla on koholla oleva verenpaine muttei muita sairauksia, jaetaan nuo 2000 ihmistä 2 eri ryhmään, 1000 kumpaankin, toinen ryhmä saa esimerkiksi jotakin vertailukohteena olevaa vanhaa lääkettä A sen verran että verenpainetaso laskee jollekin halutulle tasolle, toinen 1000 ihmisen ryhmä saa uutta lääkettä B ja annos on haettu siten että verenpaine laskee uudellakin lääkkeellä samalle tasolle kuin lääkkeellä A. Halutaan saada selville että päteekö aiemmin esitetty teoria että uudella lääkkeellä B on joitakin ominaisuuksia jotka suojaavat aivoverenvuodoilta, vaikka verenpainetaso olisi sama kuin vanhallakin lääkkeellä, siis uudella lääkkeellä olisi oletettu olevan joitakin ominaisuuksia joiden avulla se verenpaineen laskun lisäksi suojaisi valtimoita ja tämä pitäisi tieteellisesti osoittaa. Koehenkilöt itse eivät tiedä kumpaa lääkettä saavat ja tutkimusta tekevät lääkärit eivät myöskään tiedä tutkimusta tehdessään eli käytännön tutkimusdataa kerätessään, kumpaa lääkettä antavat ihmisille jotka tutkimuksessa ovat mukana ja siten varmistetaan luotettavuus kun tutkimusta tekevä lääkäri ei tiedä kumpaa lääkettä hän antaa tutkimukseen osallistuville eikä tutkimukseen osallistuvakaan tiedä kumpaa lääkettä saa. Sitten kerätään molemmista ryhmistä tietoa esim. 2 vuoden ajalta, kummassa ryhmässä on tapahtunut enemmän aivoverenvuotoja. Sitten kun tilastot on kerätty ja laskettu niin voidaan esittää tulos että uutta lääkeainetta B saaneiden joukossa on tapahtunut 18% vähemmän aivoverenvuotoja ja kun henkilöt oli jaettu täysin satunnaisesti näihin ryhmiin ja otoskoko oli 1000 per ryhmä niin voidaan esittää että todennäköisyydellä se ja se hypoteesi pitää paikkansa eli uusi lääke B suojaa näin ja näin hyvin aivoverenvuodoilta verenpainepotilailla verrattuna vanhaan lääkkeeseen A. Tuo todennäköisyysluku tulee tilastomatemaattisin keinoin laskettuna, tieteessä yleisesti pidetään tilastollisesti merkitsevänä rajaa 5%. Yleensä suurilla otoskoilla voidaan saada p:n arvoksi eli tuoksi todennäköisyydeksi että saatu tulos on totta eli hypoteesi pitää paikkansa esim. 0,2% eli p:n arvo on 0,002. Eli 2 promillen todennäköisyydellä oikeasti lääkkeillä ei ole eroa siinä kumpi suojaa paremmin aivoverenvuodoilta, vaan vain sattumalta juuri nyt tuossa 1000 ihmisen ryhmässä jossa henkilöt saivat uutta lääkettä B oli 18% vähemmän noita aivoverenvuotoja. Jonkinlainen mahdollisuushan on aina sattumaan tällaisissa satunnaistetuissa tieteellisissä tutkimuksissa ja 5% raja on tieteessä yleisesti sovittu raja merkitsevyydelle, tämä vastaa siis 95% luottamusväliä.
Tieteen nimissä haluaisin kysyä tietyltä alueelta yhtä juttua. Mitä mieltä olet?
1) Potilas keroo sairastuvansa ulkohomeista ja silmiä sidotaan, jonka jälkeen hän hengittää mädäntyneitä homeita ja sammalta näkemättä. Onko tämä tyypillinen siedätyshoito?
2) Potilaalle kerrotaan, että tämä on uusi menetelmä, ja että potilas on ensimmäinen maassa, jolle tätä tehdään. Kuitenkin selviää kaksi vuotta myöhemmin potilaalle, että jo vuosi testiä ennen on tehty jo tästä tutkimuksia, joitten tulokset ovat osoittautuneet ei niin vakuuttaviksi. Siitä on jopa tehty artikkeli Lääkärilehdessä. Mitä suojelee potilasta? Missä kulkee eettisyyden raja? Mistä on tässä tapauksessa kyse? Minkä takia potilaalle ei kerrota tarpeeksi faktaa, ennen kun aloitetaan?
Tässähän nyt taisi olla kyse siis tieteellisestä tutkimuksesta eikä siis mistään yksittäisille potilaille tehtävistä diagnostisista tutkimuksista potilaan sairauden selvittämiseksi ja hoitamiseksi, mutta perusperiaatteet ovat toki pitkälle samoja tehtäessä tieteellistä tutkimustyötä tai suoritettaessa tutkimuksia yksittäisille potilaille, aina saa kieltäytyä tutkimuksista ja hoidoista ja potilaalle on kerrottava aina tutkimuksiin liittyvät haitat ja riskit ja mitä tutkimuksessa tehdään ja miksi ja tutkimuksesta saavutettava hyöty on oltava suurempi kuin tutkimuksesta mahdollisesti aiheutuva haitta.
Lääketieteellisen tutkimuksen etiikka vaatii potilaalta aina suostumusta tietenkin ja suostumukseen tietysti sisältyy se, että potilas ymmärtää mihin suostumuksensa antaa. Lisäksi vajaavaltaisia tai lapsia tutkittaessa tutkimussuunnitelma alistetaan aina erityisen eettisen toimikunnan hyväksyttäväksi ja vajaavaltaisen edunvalvojalta tai lapsen holhoojalta tarvitaan suostumus.
Tietysti jos potilas antaa suostumuksensa ja valehtelee että ymmärtää mihin suostumuksensa antaa niin sille ei kai voi mitään sitten. Mutta siis potilaan suostumusta pyydetään ja useimmiten kirjallisena ja potilas tässä suostumuksessaan myös vakuuttaa ymmärtävänsä mihin suostumuksensa antaa. Jollei ymmärrä mihin on suostumusta antamassa, niin sitten ei tietysti voi allekirjoittaa suostumusta jossa suostuu osallistumaan tutkimukseen ja vakuuttaa ymmärtävänsä mihin on suostumassa, jos ei kerran ymmärrä.
linkki koskien lääketieteellisen tutkimuksen etiikkaa:
http://www.laakariliitto.fi/etiikka/helsinginjulistus.html
taso on vain tietyssä määrin riippuvainen yksilön koulutustasosta. Siksi myös mm. lääkäreiden joukossa on tapauksia joka lähtöön. Eri ammattikunnille tehdään eettisiä sääntöjä ohjeistukseksi myös niitä varten, jotka eivät omalla periaatetasollaan kykene erottamaan oikeata väärästä. Näitä ohjeistuksiakin sitten noudattavat ainoastaan sovinnaismoraalin tai sen yläpuolelle yltävät yksilöt. Sen alapuolella olevia eivät edes nämä eettiset säännöt liikuta. Asia on hyvin havaittavissa myös mm. asianajajien keskuudessa.
"Lääketieteellisen tutkimuksen etiikka vaatii potilaalta aina suostumusta tietenkin ja suostumukseen tietysti sisältyy se, että potilas ymmärtää mihin suostumuksensa antaa."
Todella paljon. No aikoinaan ei mitään suostumuksia altistuksiin kysytty. Kerrottiin vain, että ne ovat TÄYSIN turvallisia ja kerrottiin astmaoireiden voimistuvan väliaikaisesti, siinä se.
Nykyisin, kuulemma on pyydetty noita kirjallisiakin suostumuksia. No miten nuo tutkimukset ovat muuttuneet? Eivät ne ole voineet muuttua mitenkään, samalla tavoin ne tehdään ja lääkärit siis kertovat mitä tapahtuu ja että tutkimukset ovat TÄYSIN turvallisia ja astmaoireet väliaikaisesti voimistuvat ja siinä se.
Lisäksi kerrotaan, ettei muuta vaihtoehtoa OLE todeta vakuutuslääkäreille tätä ammattitautia! Joten ammattitautia ei todeta, jollet suostu altistuksiin!
Miten on tuon allekirjoituksen pyytäjän moraali, etiikka verrattuna siihen potilaan tietoon altistuksesta? Miten potilas saa tietoa altistuksesta ja voi ymmärtää sitä sen paremmin? Mistä ja miten altistava taho tuota lisätietoa altistuksista nykyisin altistettaville tarjoaa? Minkä tyyppisen tekstien, tutkimusten yms. selvitysten lukemisen jälkeen potilas voi miettiä mistä oikein on kyse? Minkä pituisia ja miten ja millä kielellä kirjoitettuja ovat nuo altistuksesta kertovat potilaan päätöstä ja sitä ymmärrystä lisäävät tekstit? Kuka valvoo potilaan etua ja sitä että tarjottu kirjallinen tieto on oikeaa ja puolueetonta!
Jos joudut sokkona allekirjoittamaan hyväksymisen ja sairastut altistuksesta kuten itse sairastuin, kenellä on vastuu? Voiko lääkärit näppärästi siirtää vastuuta altistuksesta potilaalle kertomalla, etteivät HE näitä altistuksia haluaisi, mutta NE vakuutuslääkärit vaativat niitä??
Kiitoksia liitteestä ja asiallisesta vastauksestasi!
Muutama kommenntti vielä.
Tautiani oli jo perusteellisesti tutkittu, ja todettu ennen testausta. Tiesivät mitä sairastin, koska annoin tutkimustulokset ja kaikki lausunnot. Suostumuspaperia en allekirjoittanut, eikä sitä edes tarjottu!
Eli koekaniinina olin, vaikka selitettiin, että siedästyshoidosta (hoitomuodosta) on kyse! Olin ammattiastmaatikkona (J45.0*Y96, kosteusvauriohomeet) alkanut reagoida myös ulkohomeisiin.
Minusta ei kyllä kerrottu kaikkea tarpeellista, eikä ollenkaan tarpeeksi faktaa! Epikriisiin on kyllä kirjoitettu, että ymmärsin mistä oli kyse...
totta vaiko tarua tutkimukselta. Se, että oireilet ulkohomeille ei nähtävästi ollut "tutkimusta" tehneelle taholle todellisuutta, joten he halusivat sokkotestillä tutkia sitä ja todeta sen selkeästi valheeksi. Muutoin, ei kukaan homeistasairastuneelle noin sairasta "tutkimusta" tee!
Tämä jatkuva "epäily" siitä puhuuko sairastunut muunneltua totuutta vai valehteleeko sujuvasti ihan kaikesta, on lääkäreiden suurin huoli. Nähtävästi heille on kerrottu toista totuutta, joka on sairastuneiden totuutta vastaan. Ja jos toinen tutkivalääkäri kertoo, ettei ulkohomeille voi mitenkään allergisoitua täysin vaarattomista astmatesteistä, niin uskoin että on luonnollista, että lääkäri uskoo toista lääkäriä, niin me altistuksessa käyneet tutkittavatkin teimme, uskoimme lääkäriä.
Se voiko ulkohomeille allergisoitua tuosta astmatestistä, niin miksei? Tai sitten sairauden kulku kaiken kaikkiaan menee siihen suuntaan, altistuksella tai ilman.
Minulla ääni painui tuolla linturetkellä jatkuvasti, mutta ääni jaksoi paremmin ihan siinä merenrannassa jossa tuuli mereltä. Ei puhuminen kuitenkaan sattunut tai tehnyt totaalista toppia, senhän se tekee työpaikallani. Rykiä ja yskiä piti lähes jatkuvasti, mutta purukumin syöminen tai pastillit auttoivat sentään vähäsen pitkittämään sitä rykimistä ja yskimistä, joka linturetkellä ei sovi kuvioon ollenkaan.
Toivottavasti sairastelumme ei ole menossa siihen suuntaan, että ulkoilma käy yhä pahemmaksi vain.
No, siis edelleen on vähän pientä eroa yksilön kohdalla tehtävällä lääkärin tutkimuksella ja tutkimisella sairauden diagnosoimiseksi verrattuna siis tieteelliseen tutkimukseen jonka tarkoituksena on selvittää joidenkin asioiden välisiä yhteyksiä, eli tehdä tieteellistä tutkimusta uuden tiedon saamiseksi.
Ei yleensä ikinä erikseen kysytä potilaalta kirjallista lupaa esimerkiksi ultraäänitutkimukseen sairauden diagnosoimiseksi, mutta jos tehdään tieteellistä tutkimusta, johon kuuluu ultraäänitutkimus osana tutkimusta ja tarkoitus saada uutta tietoa jostakin asiasta yleensä ja tehdä tieteellinen julkaisu tästä asiasta, niin yleensä tutkimukseen osallistuvilta henkilöiltä pyydetään erikseen kirjallinen suostumus.
Yksittäisten sairauden diagnosoimiseksi tehtävien tutkimusten osalta ei juuri ikinä pyydetä erikseen kirjallisia suostumuksia ja oletus on että jollei potilas erikseen kieltäydy tutkimuksesta kun tutkimusta potilaalle ehdotetaan niin sitten potilas tähän tutkimukseen suostuu. Esimerkiksi jos potilaalla epäillään sepelvaltimotautia ja hänelle ehdotetaan sepelvaltimoiden varjoainekuvausta niin ei potilaan täydy erikseen vakuuttaa että "suostun" tai antaa kirjallista lupaa tuohon, kun tuota tutkimusta ehdotetaan niin ellei siitä kieltäydy erikseen niin se sitten tehdään. Tuossa sepelvaltimoiden varjoainekuvauksessakin on kuitenkin noin 1% kuolleisuusriski, eli kun tuo kuvaus tehdään 100 potilaalle niin keskimäärin yksi kuolee tutkimukseen, ei vanhuksen sairaan sydämen suonten kuvaaminen sydämen suoneen sisään katetri laittamalla ole mikään pikku temppu joka on aivan riskitön.
Jos et siis erikseen altistuksesta kieltäytynyt, mutta asiasta oli ollut puhetta, niin silloin olit antanut suostumuksesi altistuksen tekoon, toisin sanoen, jos menet altistukseen siten että asista on puhuttu ja vapaaehtoisesti altistuskokeen annat sinulle tehdä etkä ole erikseen maininnut haluasi kieltäytyä tuosta tutkimuksesta niin tällöin olet siihen suostunut. Jos olisit erikseen kieltäytynyt tuosta tutkimuksesta niin aivan 100% varmuudella sitä ei olisi sinulle tehty, ei varmasti olisi viety siteissä väkisin voimakeinoin sinua tuohon eikä olisi asiasta edes enempää keskusteltukaan jos olisit ilmoittanut kieltäytymisesi. Mutta ei siihen erikseen mitään amerikkalaistyylistä vakuutusta ja suostumusta tarvitse julistaa tai antaa kirjallisena kuten ei siihenkään että sinulta otetaan vaikka röntgenkuva, vaikka röntgenissäkin saat haitallista säteilyä.
Jos altistuksista on sanottu että ne ovat turvallisia, niin sitten ne on katsottu sen hetken parhaan tiedon mukaan turvallisiksi ja altistuksesta yksilölle saatava hyöty on katsottu suuremmaksi kuin altistuksesta yksilölle koituva mahdollinen haitta. Kaikissa lääketieteellisissä tutkimuksissa lääkäri aina nopeasti arvioi tämän asian, ei edes yhtä varvasta kuvata rtg:llä jos lääkäri arvioi kuvauksesta tulevan haitan suuremmaksi kuin kuvauksesta saavutettava hyöty on.
Onko muuten olemassa todellista tutkittua, tieteelliseen näyttöön perustuvaa tietoa olemassa asiasta että onko noista altistuksista haittaa ja jos on niin minkä verran? Käsittääkseni altistuksesta on haittaa jos on allergiseen alveoliittiin sairastunut, mutta ei kai allergisen alveoliitin diagnosoimiseksi ole tarvinnut altistuksia tehdä koskaan eikä varmasti tehtäisikään, allerginen alveoliitti voidaan diagnosoida ilman altistuksia jotka olisivat allergiseen alveoliittiin sairastuneille vaarallisiakin mahdollisesti.
Jos ammattitaudin toteaminen altistuksen vaatii näytöksi, niin sitten vaatii, ei sille yksittäinen altistusta teettävä lääkäri mitään voi. Ei siihen altistukseen ole pakko siis suostua, mutta sitten tietysti ei voida todeta ammattitautia, mutta onhan se aivan ymmärrettävää ettei toteaminen onnistu ilman tutkimusten tekemistä. Jonkinlaisia kriteereitä kun täytyy ammattitauteihinkin määrittää, eikä kriteereiksi riitä potilaan kuvaamat oireet ja keuhkojen kuuntelu sekä nenään ja suuhun katsominen useinkaan.
Altistuksista on saatavilla varmasti oikeaa tutkittuun tietoon ja tieteelliseen näyttöön perustuvaa tietoa, ja tämän parhaan objektiivisen tiedon pohjalta toimitaan, eikä yksittäisten potilaiden luulojen pohjalta. Tätä oikeaa tutkittua ja objektiivista tietoa lääkärit antavat altistettaville. Jos jollain on esittää jotain näyttöön perustuvaa tietoa että altistuksista on haittaa enempi kuin hyötyä niin sitten voi esittää tutkimuksen ja sen tulokset. Ja allergista alveoliittia sairastavat potilaat ovat eri asia eikä tuon sairauden diagnosoimiseen mitään altistusta tarvita kyllä.
ovat myös objektiivisuus, julkisuus, kriittisyys, toistettavuus, autonomisuus.
(lainaus alkaa)
(lainaus päättyy)
Oma tutkimukseni vuodelta 2004 olisi hyvä toistaa nyt 4 v myöhemmin. Katsotaan onko mikään muuttunut homesairaiden sosiaaliturvan suhteen.
Mainitsin omassa pohdinta osuudessani (joulukuussa 2004), että tutkimus olisi hyvä toistaa muutaman vuoden välein, niin saataisiin Homealtistuksesta oireilevien ja -sairastuneiden sosiaaliturva kuntoon.
Siinä on hyvä tutkimuskohde gradun tai opinnäytetyön aihe jollekin sosionomille tai sosiaalityöntekijälle tai vaikkapa tulevalle asianajajalle / juristille.
Terveisin Hilkka Liisa, terveydenhoitaja, sairaanhoitaja, sosionomi, pysyvästi työkyvytön työpaikan homealtistuksesta sairastunut
Vastaan itse:
-Käyttää yleensä psykologista argumentointia ja moraalikritisointia.
Valetieteen kannattajat eivät tee omaa tutkimusta,sen sijaan se saa aineistonsa normaalitieteen tuloksista. Yhdistelemällä sopivasti erilaisia ja eri ikäisiä näkökantoja,mahdollisesti kontekstia poistellen valetieteilijä saa todistettua "tieteellisesti" oikeastaan mitä tahansa.
Testejen negatiivisista tuloksista ei raportoida.
-Julkaisuja ei kohdisteta tiedeyhteisön tarkastelun alle, vaan niitä suunnataan ensisijaisesti maallikoille
-Pseudotiede sisältää anakronista ajattelua,joka perustuu vanhoihin tieteen hylkäämiin teorioihin ja olettamuksiin.
-Tukeutuu yleensä ilmiöihin,joiden tapahtumatta jättämistä ei voi todistaa.
Valetieteen omaa näkökantaa ei saa kyseenalaistaa eikä kritisoida
Arvovallan tukena esitetään aihepiirin kannalta merkityksettömiä oppiarvoja.
->Saattavat jopa uskotella,että joku/jokin taho salaa tietoa.
->Pseudotiede pyrkii tukemaan itseään - vaikka selviä todisteita vastaan.
->Pseudotieteilijä on kriittinen vain "vastustajiaan kohtaan", eli silloin kun joku esittää hänen näkemyksestään poikkeavia selityksiä.
Lisää kriteereitä täältä:
http://www.geocities.com/evonkeliumi/kriteerit.html
Kun tutkimus perustuu kirjallisuuteen ja faktatietoon, on se tieteellistä tutkimusta.
Mu-Tu ('musta tuntuu') tieto ei ole tieteellistä tutkimusta.
Yhden lähteen tutkimus ei ole tieteellistä.
Tieteellisessä tutkimuksessa on aina lähteet merkittävä ja tutkijan 'omia tutkimuksia ja mu-tu tietoa (musta-tuntuu 'tiede')' ei hyväksytä lähteeksi.
Pohdinnassa voi toki esittää omia näkemyksiään ja asian eteen tehtäviä parannusehdotuksia ja jatkotutkimusaiheita.
Tässä esimerkki omasta tutkimuksestani vuodelta 2004 (pieni osa siitä):
Yleisimpiä homealtistuksen aiheuttamia sairauksia
Salkinoja - Salosen mukaan monet tutkimusryhmät (Maroni & Lundgren 1998, Andersson 1996, Reijula 1998, Rylander 1995, Johanning, Hodgson 1995) ovat havainneet, että sisätilojen mikrobikasvustot liittyvät niille altistuvan ihmisen sairastumiseen, mutta ei ole olemassa mitään tiettyä ”hometalotautia” tai ”sisäilmasyndroomaa”, vaan terveyshaitat ovat eri ihmisillä ja eri taloissa erilaisia (Salkinoja - Salonen 1999, 51).
Nykyisen käsityksen mukaan home voi olla eräiden sairauksien aiheuttaja, näitä ovat allerginen nuha, astma, homepölykeuhko eli allerginen alveoliitti, ODTS ja eräät yliherkkyyssairaudet, jotka liittyvät homeiden aiheuttamaan kolonisaatioon (mikrobin asettuminen limakalvolle aiheuttamatta kudosta tuhoavaa tautia) alemmissa ilmateissä – esim. allerginen bronkopulmonaarinen aspergilloosi, jonka kaltaista allergista bronkopulmonaarista mykoosia (liite 1) voivat myös eräät muut homeet aiheuttaa .(Seuri 2004, henkilökohtainen tiedonanto.)
Joissakin kohteissa kosteusvauriomikrobeille altistuneet saattavat sairastua suurena joukkona, joka kuitenkin on melko harvinaista. Esimerkkinä Luonetjärven varuskuntasairaala, jossa oli ollut vuosia runsaasti erilaisia kosteusvaurioita ja niihin liittyviä mikrobikasvustoja. (Seuri, Husman, Kinnunen, Reiman, Kreus, Kuronen, Lehtomäki, Paananen 2000, Indoor Air 2000; 10:138-145.)
Jantusen (2001, 117) mukaan homeet ja hiivat voivat aiheuttaa immuunivasteeltaan heikentyneelle henkilölle (esim. pahanlaatuisia veritauteja potevat, elinsiirtopotilaat, sytostaatteja saavat henkilöt) suoran tulehduksen, esim. Aspergillus-homeiden aiheuttama aspergilloosi (Jantunen 2001, Duodecim 2001;117 (17): 1715-9.) Ramsayn ja Tapiovaaran (2004) mukaan ne voivat aiheuttaa tulehduksia myös välikorviin (Asper-gillus, Penicillium, Candida) ja poskionteloihin (Mucor: mucormycosis liite 1/5). Tulehdukset voivat olla septisiä (verenmyrkytystä synnyttävä) ja kuolleisuus niihin on suuri. (http://personal.fimnet.fi/laakari/hannu.tapiovaara/allerginen_sinuiitti.htm tulostettu 3.5.2004.)
Allerginen nuha voi puhjeta kosteusvaurioaltistuksen seurauksena, IgE-välitteinen herkistyminen kosteusvauriomikrobeille on mahdollinen, mutta tavallisempaa on niiden katalysoima herkistyminen yleisesti allergista nuhaa aiheuttaville pölyille: pölypunkeille, siitepölyille ja eläinpölyille. Kosteusvauriokohteissa esiintyy yleisesti pöly- ja varastopunkkeja, joka mahdollistaa tavallista helpomman herkistymisen niillekin. Kosteusvauriotilojen sisäilman epäpuhtaudet raivaavat tietä IgE-välitteiselle herkistymiselle aiheuttamalla ilmateiden limakalvolle vaurioita, jolloin immunologisesti aktiivisia allergeeneja pääsee tunkeutumaan limakalvoon. (Malmberg, Rinne 1999, 214-219.)
Allergisessa nuhassa oireet johtuvat nenän limakalvon tulehduksesta, joka aiheuttaa turvotusta (nenäntukkoisuus), vesinuhaa ja liman erittymistä, aivastelua, nenän kutinaa, usein silmien sidekalvot reagoivat samanaikaisesti (punoitus, kutina, roskan tunne…). Tavallisimpia komplikaatioita ovat poskiontelotulehdukset ja hajuaistin huononeminen sekä joskus nenäpolyypit. (Ruoppi, YKT 9.6.2003.) Allerginen nuha usein edeltää astmaan sairastumista. (Nordman 2002, 171).
Astma on keuhkoputkien limakalvojen tulehduksellinen sairaus. Astmassa esiintyy tyypillisesti yleistä keuhkoputkien ahtautumista, joka vaihtelee lyhyessä ajassa joko itsestään, ulkoisten tekijöiden tai lääkkeen vaikutuksesta. (Klaukka, Haahtela 1996, 9.) Homeastma on vaikea astma. Se on todettu kansainvälisessä tutkimuksessa: BMJ 2002;Volume 325 24 August:411 Sensitisation to airborne moulds and severity of asthma: cross sectional study from European community respiratory health survey (http://bmj.bmjjournals.com/cgi/content/abstract/325/7361/411?view=abstractfp=411&vol=325&lookupType=volpage.)
Pentzinin mukaan yli 350 000 suomalaista kärsii astman oireista ja heistä yli 250000 saa Kelan erityiskorvattavaa lääkehoitoa (Penzin 2004, 4.) Keuhkoputkien limakalvoilla esiintyy tulehdusmuutoksia (inflammaatio) jo aivan astman alkuvaiheessa. Tyypillistä astmalle on monien tulehdussolujen, kuten syöttösolujen, eosinofiilien, jopa neutrofiilien lisääntyminen keuhkojen limakalvoilla. (Kinnula ym. 2000, 256.) Kosteusvauriorakennuksissa astmaan sairastumisen riski on kaksinkertainen. On laskettu, että joka kolmas astma jäisi puhkeamatta, jos kosteusvauriorakennusongelmaa ei olisi. (Seuri 8.1.2004, luento.)
Paanasen (2004) mukaan astmassa ilmatieahtauma on seurausta tulehduksen aiheuttamasta limakalvon turvotuksesta, sitkeän liman erittymisestä ja ilmateiden ympärillä olevan sileän lihaksen supistustilasta ja myöhemmässä vaiheessa myös limakalvon ja lihaskerroksen paksuuntumisesta. Astman oireet ovat seurausta limakalvotulehduksesta: yskä, limannousu, hengityksen vinkuminen ja rohina, herkkä hengästyminen ja hengenahdistus. Tyypillinen piirre astmassa on ilmateiden hyperreaktiviteetti, ylireaktiivisuus, jolla tarkoitetaan astmaattisten ilmateiden lisääntynyttä supistusherkkyyttä tavallisiin ärsykkeisiin, kuten kylmä ilma, savut, käryt, hajut jne. jotka terveille eivät aiheuta minkäänlaisia keuhkoreaktioita tai oireita. (Paananen 2004, henkilökohtainen tiedonanto.)
Astmatulehduksen astetta voidaan arvioida mm. uloshengitysilman typpioksidimäärityksin, veren eosinofiilisen kationisen proteiinin (s-ECP) määrityksin ja ysköksen eosinofiilisolujen määrityksin, joiden avulla saadaan melko karkeaa tietoa itse tulehduksesta. Astmaattista ilmatieahtaumaa ja sen muutoksia voidaan mitata PEF-mittareilla (mittaa maksimaalisesti suoritetun uloshengityksen aikaansaamaa virtausnopeutta), ja spirometrilla (jolla voidaan määrittää keuhkoihin maksimaalisesti saatava ja sieltä ulospuhallettava ilmamäärä litroina, spirometrin piirtämästä käyrästä voidaan myös määrittää se suhteellinen helppous, jolla ilma kulkee keuhkoputkistossa). Muutokset näissä suureissa kuvastavat ilmatieahtaumaa – ja tietyllä tavalla myös astmatulehduksen astetta. Ilmateiden poikkeavaa supistusherkkyyttä voidaan määrittää esim. histamiini- tai metakoliini-inhalaatiokokeilla, ja kylmän ilman hengittämiskokeella. (Paananen 2004, henkilökohtainen tiedonanto.)
Ammattiastmalla tarkoitetaan sairautta, joka syntyy altistumisesta ja herkistymisestä työympäristön biologisille tai kemiallisille aiheuttajille. Tämä määritelmä on johdettu Suomen ammattitautilaista ottamalla huomioon, että ammattiastmalla on monta mekanismia. Kaikki mekanismit eivät perustu allergiaan. (Haahtela ym.1985, 122-125.) Työssä voi altistua herkistävien pölyjen lisäksi myös kaasuille tai huuruille, jolloin ammattiastmakirjoon kuuluvat myös byssinoosi (puuvillan tai hampun pitkäaikaisesta hengittämisestä aiheutuva keuhkosairaus) ja RADS, Reactive Airways Dysfunction Syndrome (liite 1) (Kinnula ym. 2000,604).
Ammattiastman oireet voivat vaivata vuosia altistumisen loputtuakin, sillä alun perin vain altistuksen yhteydessä ilmaantuva astmatulehdus voi kroonistua vaikeaksi ja krooniseksi astmaksi. Taudin varhainen toteaminen onkin tärkeää ennusteen kannalta: mitä pikemmin sairastunut saadaan altistuksesta pois ja astmatulehdus hoidetaan kunnolla, sen parempi on sairauden ennuste; alkuvaiheessa hyvin hoidettu työperäinen astma saattaa jopa parantua. (Nordman, Hytönen, Keskinen 1999, 373.)
Allerginen alveoliitti on keuhkokudoksen granulomatoottinen (lukuisia granuloomia eli tulehdussolukertymiä käsittävä) tulehdusreaktio eloperäisiin pölyihin ja kemikaaleihin. (Kava ym. Duodecim 1994;110 (17):1593.) Alveoliitissa allergiset reaktiot tapahtuvat keuhkorakkuloissa (keuhkoalveoleissa) sekä respiratorisissa bronkioleissa, jotka ovat keuhkokudoksen pienempiä ilmakanavia ennen alveoleja. Sairauden voivat aiheuttaa monet homeet (Aspergillus fumigatus, Sporobolomyces, Rhodotorula ja Penicillium) ja homeita muistuttavat bakteerit, aktinomykeetit eli sädesienet. (Nordman 1996, 76, Pohjola 1999, 11.) Seurin (2004) mukaan alveoliitissa muodostuu keuhkokudokseen immunologinen reaktio, joka johtaa keuhkokudoksen solun ulkoisen nestemäärän lisääntymiseen, kaasujen vaihdon heikkenemiseen ja jatkuessaan keuhkokudoksen sidekudoksen lisääntymiseen ja altistuksen jatkuessa jopa kuolemaan. (Seuri 2004, henkilökohtainen tiedonanto.)
Tulehdusreaktion seurauksena alveolien seinämät paksuuntuvat (tulehdussolukertymät, granuloomat). Seurauksena on hapen siirtymisen vaikeutuminen alveoleista niitä ympäröivään kapillaarisuonistoon. Kroonisessa vaiheessa granuloomat (tulehduskertymät) häviävät ja tilalle ilmaantuu sidekudosta, fibroosia, alveolien välitilaan. Seurauksena on keuhkokudoksen jäykistyminen, joka huonontaa keuhkojen ilmapumppaustoimintaa entisestään. Tulehdus ja fibroosi aiheuttavat valtimoveren hapen pitoisuuden vähenemisen, erityisesti ponnistellessa, kun ilmapumpun kyky toimittaa lisääntyvän lihastyön vaatimaa lisähappea kudoksiin heikkenee. Näitä ilmiöitä voidaan mitata valtimoveren happipitoisuusmäärityksin ja keuhkojen diffuusiokapasiteettitutkimuksin. Keuhkokudoksen jäykistyminen keuhkorakkula-tulehduksen ja fibroosin vuoksi pienentää hengitystilavuuksia, joka huonontaa keuhkojen ilmapumpputoimintaa. Näitä ilmiöitä voidaan mitata mm. spirometrian avulla. (Haahtela, Mönkäre, Torvela, Vilkka: Duodecim 1992; 108 (17):1487.)
Alveoliitin oireita ovat yskä ja hengenahdistus, jotka vaikeutuvat liikkuessa, ja kuumeilu. Alkuvaihe muistuttaa flunssaa. Yleisiä ovat myös päänsärky ja nivel- ja lihaskivut. Oireet tyypillisesti vaikeutuvat 4 – 8 tunnin kuluttua allergeenialtistuksen jälkeen. Valtimoveren happipitoisuus voi laskea niin matalalle, että potilas on syanoottinen (”sininen”). Keuhkokuvassa voi olla maitolasimaisia samentumia. (Terho 1997, 388-390.) Tauti useimmiten paranee, mutta erityisesti toistuvasti uusiutuessaan (altistusten jatkuessa tai toistuessa) voi johtaa korjautumattomaan keuhkofibroosiin (sidekudoksen muodostumiseen muun kudoksen tilalle ja joukkoon), joka johtaa keuhkojen toiminnan pysyvään huononemiseen. (Haahtela, Mönkäre, Torvela, Vilkka: Duodecim 1992; 108 (17):1487.)
Allerginen bronkopulmonaarinen aspergilloosi (ABPA) tarkoittaa Aspergillus-sienen aiheuttamaa harvinaista keuhkotulehdusta, jossa Aspergillus kasvaa keuhkoputkien seinämissä. Aspergillus toimii keuhkoissa sekä tulehdusta aiheuttavana mikrobina että allergeenina (liite 1), ja sitä vastaan kehittyy myös IgE-vasta-aineita, jotka osaltaan ovat aiheuttamassa vaikeaa astmaa muistuttavaa tilaa. Aspergilluksen aiheuttamasta tulehduksesta on seurauksena huomattavaa limanmuodostusta, josta voi aiheuttaa pieniä ilmateitä tukkivia limatulppia seuraamuksellisine atelektaaseineen ja bronkiektasioineen. Huonosti hoidettuna tauti voi johtaa pysyviin keuhkovaurioihin, jopa kuolemaan. (Haahtela ym. 1999, 400-402.)
Vaikka ei olekaan lopullista näyttöä siitä, että kosteusvauriomikrobit aiheuttavat reumasairauksia monesti homealtistuneilla on todettu nivelreumaa, selkärankareumaa, erilaisia niveltulehduksia, esim. reaktiivista artriittia ( reaktiivinen niveltulehdus), psoriasis artriitteja (psoriaasiin liittyvä niveltulehdus), spondylartroosia ( nikamarappeutuma), vaskuliittia (= verisuonten seinämän tulehdus) ja fibromyalgiaa. Oireita ja löydöksiä on ollut selkärangassa, ranteissa, käsien pikkunivelissä, lonkissa, polvissa ja varpaissa. Kosteusvauriomikrobien etiologinen osuus näissä tapauksissa on epäselvää. Asiaa tutkitaan parhaillaan. Lisäksi homealtistuneilla on esiintynyt kroonista bronkiittia, bronkietaksioita, sydänsairauksia, verenpainetautia, selkäsairauksia, diabetesta, munuaissairauksia, Raynaudin oireyhtymä (liite 1/6), vatsakipua, virtsavaivoja ja ripulia. (Husman ym. 2003, 22, 23, 27, 39.)
ODTS (organic dust toxic syndrome eli orgaanisen pölyn aiheuttama toksinen oireyhtymä) tarkoittaa äkillisten, voimakkaiden orgaanisen pölyn altistumisten yhteydessä ilmaantuvaa oireyhtymää, johon ei välttämättä liity keuhkorakkuloiden reaktioita. Tilaan liittyy allergista alveoliittia muistuttavia oireita kuitenkin ilman radiologisia (röntgenkuvassa havaittavia) muutoksia keuhkokuvissa: kuumeilua, vilunväristyksiä, lihas- ja nivelkipuja, pahoinvointia, hengenahdistusta ja yskää. Tilan aiheuttajaksi on epäilty bakteeriperäisiä endotoksiineita. Sairauden mekanismia ei kunnolla tunneta. Ennuste vaikuttaa hyvältä. Toistuvat episodit voivat johtaa krooniseen keuhkokatarriin, tai ne voivat edeltää allergista alveoliittia. (Terho 1997, 391.)
ODTS oireyhtymästä ei yleensä aiheudu pysyviä muutoksia keuhkojen toimintaan, mutta tutkimuksia pitkäaikaisvaikutuksista ei ole tehty (www.ktl.fi Tietoa terveydestä 22.1.2004). Arvellaan, että keuhkojen toiminta huononee, jos sairautta ei hoideta, voi olla pysyvä keuhkotoiminnan heikkeneminen. (Pohjola 1998, 11; Haahtela ym. 1993, 44.)
ODTS:ään ei liity allergisen alveoliitin tapaan keuhkokudoksen solujen ulkoisen nestemäärän lisääntymistä eikä sidekudoksen kertymistä. Tyypillinen ODTS ilmentymä on ns. puimurikuume, jossa viljelijä saa puimakauden ensimmäisinä päivinä joko puinnin jälkeen illalla tai yöllä kuumeisen reaktion, joka muutaman päivän työskentelyn jälkeen loppuu eli toinen puimaviikko menee jo ongelmitta, mutta seuraavana vuonna sama on edessä. Nykyisin ODTS termin käyttö sairaustiloja kuvaavana diagnoosina on laajentunut koskemaan myös kosteusvauriorakennuksissa ilmaantuvia tiloja, joissa altistuksiin liittyy lämpöilyä, väsymystä, ja erilaisia keuhko-oireita, mutta lievempänä kuin ODTS:ssa. (Seuri 2004, henkilökohtainen tiedonanto.)
Homeallergia potilaan tyypillisiä oireita voivat olla silmien kutina, vetistys, kangerrus, luomiturvotus; aivastelu, nenän tukkoisuus, vesinuha; huulien kutina, huulten ja kurkun turvotus; atooppisen ihottuman paheneminen, urtikariakohtaukset; hengenahdistus, herkkä hengästyminen ja alentunut ponnistelun sieto, hengityksen vinkuna, yskä yöllä ja päivällä, lämpöily altistusten yhteydessä, jolloin lamaavaa väsymystä. Oireet lievittyvät altistuksen loputtua, mutta uusiutuvat herkästi luonnonhomeidenkin altistustilanteissa (esim. keväällä lumien sulaessa, sateen jälkeen, marjametsässä, vatukossa, kasvihuoneissa, maakellareissa…). Näillä potilailla on usein samanaikaisesti homeallergiaa ja varastopölypunkkiallergiaa. Homeallergia-potilaalle voi kehittyä ruokaintoleranssi esimerkiksi homejuustoihin, viineihin ja sieniin. IgE-vasta-aineita on todettu myös aktinomykeeteille (sädesienille). (Husman 1998, sisäilmastoseminaari.)
Homealtistuspotilaan toksisen oireyhtymän syynä on voimakas altistuminen homemyrkyille. Husmanin (1988) mukaan oireille on tunnusomaista työkykyä uhkaavat voimakkaat yleisoireet, kuten kuumeilu, laihtuminen ja niveloireisto, joihin voi liittyä immunologisia poikkeavuuksia. Näillä potilailla tavalliset kipu- ja allergialääkkeet auttavat huonosti. Kortisoni sammuttaa oireita. (Husman 1998, sisäilmastoseminaari.)
Viime aikoina on esitetty arveluita, että jotkut kosteusvauriomikrobit ja niiden aineenvaihduntatuotteet voivat aiheuttaa syöpää. (Salkinoja – Salonen 1999, 67; Hintikka, Reijula, Nikulin 1998, 2171). Lisätietoa edellä mainituista ja harvinaisemmista homesairauksista liitteessä 1
LÄHTEET
Aho P. 1999. Haasteet ja asiantuntijuus sosiaalialan työssä. WSOY Kirjapainoyksikkö. Porvoo.
Alkula T., Pöntinen S., Ylöstalo P. 1994. Sosiaalitutkimuksen kvantitatiiviset menetelmät. WSOY:n graafiset laitokset. Juva.
Anttonen A., Sipilä J. 2000. Suomalaista sosiaalipolitiikkaa. Vastapaino. Jyväskylä. Gummeruksen kirjapaino OY.
Arajärvi P. 2002. Toimeentuloturvan oikeellisuus. Kela 2002. Sosiaali- ja terveysministeriön tutkimuksia. Gummeruksen Kirjapaino Oy. Jyväskylä.
Blåfield M. 2002. HOME HOME HOME HOME. Kaleva. Viikko-Kaleva 26.1.2002.
Clark H. 1999. Hoito kaikkiin sairauksiin. Lootus-kirja Oy. Vaasa.
Duodecim 2002. Lääketieteen termit. 4.uudistettu painos. Kustannus Oy Duodecim. Gummeruksen kirjapaino Oy. Jyväskylä.
Ekfors S. Kaleva 20.8.2003. Työturvallisuusvalvonta tiukkenee. Yritykselle saattaa tulla 850 000 euron rangaistus turvallisuuden laiminlyönnistä.
Erätuuli M., Leino J., Yli-Luoma P. 1994. Kvantitatiiviset analyysimenetelmät ihmistieteissä. Kirjapaino Oy West Point. Rauma.
Eskola J., Huovinen P., Valtonen V. 1996. Infektiosairaudet. Gummerus kirjapaino Oy. Jyväskylä.
Haahtela T., Hannuksela M., Backman, A. 1985. Allergia Werner Söderström Osakeyhtiö. Porvoo – Helsinki – Juva.
Haahtela T. 1996. Sisäilman allergeenien merkitys. Sisäilmasto.Duodecim. 112 vuosikerta nro 15. elokuu 1996.
Haahtela T., Reijula K. Majvikin suosituksesta ohjeita. Sisäilmasto-ongelmat altistuminen arviointi ja potilaan tutkiminen. Suomen Lääkärilehti 20.6.1998. Vsk.53. Nr 36 / 1998. s. 4215 - 4230. Osasto: Yleiskatsaus.
Haahtela T., Hannuksela M., Terho E.O. 1999. Allergologia 2. painos. Kustannus Oy. Duodecim. Gummerus Kirjapaino Oy. Jyväskylä.
Haahtela T., Elg P., Koukila-Kähkölä P., Malmberg M., Mussalo-Rauhamaa H., Salkinoja-Salonen M., Reijula K. 2002. Allergiakoulu. Kosteusvauriot terveysriskinä. Allergiatutkimussäätiö. Vuosikirja 30. Loimaan kirjapaino. Loimaa.
Hintikka E., Reijula K., Nikulin M. 1998. Nykytietämys toksiineista. Suomen Lääkärilehti 53 (18-19):2171.
Haahtela Tari, Nordman Henrik & Talikka Mirja 1993. Sisäilma ja terveys. Toinen uudistettu painos. Allergialiitto. Loimaan kirjapaino.
Haahtela T., Mönkäre S., Torvela M., Vilkka V. 1992. Duodecim 1992; 108.vuosikerta, (17):1487 – 1493.
Hirsjärvi Sirkka, Remes Pirkko, Sajvaara Paula 2004. Tutki ja kirjoita. Gummerus Kirjapaino Oy. Jyväskylä.
Huotari A. Kaleva 26.2.2004. Mielipide. Vakuutuslääkäri jäävi päättämään ?
Husa J., Pohjolainen T. 2002. Julkisvallan oikeudelliset perusteet – johdatus julkisoikeuteen. Talentum Media Oy. Gummeruksen Kirjapaino Oy. Helsinki.
Husman T. 1998. Sisäilmastoseminaari. Sisäilmapoliklinikka Kuopion yliopistollisessa sairaalassa – yhteistoimintamallin ja potilasaineiston esittely. SIY Raportti 11. Dipoli Espoo 18. – 19.3. 1998. Kustantaja Sisäilmatieto Oy Helsinki. Cosmoprint Oy. Helsinki.
Husman T. 2000. Silmu 1/2000. Keuhkovammaliiton julkaisu. Lääkäriliite sisäilman ongelmista ja terveysvaikutuksista.
Husman Tuula 2002. Kunta 2000 Kuopiossa 5. valtakunnallinen työkykysymposium 6.2.2002. Tutkittua tietoa sisäilma-altistuksesta. Kansanterveyslaitos. Kuopio. Luentomoniste.
Husman T. 2002. Kannattaako hometalojen korjaaminen ? RY. Rakennettu
Ympäristö 4 / 2002.
Husman T., Torvinen E., Tuomainen A., Luosujärvi R., Pelkonen P., Pietikäinen M.
2003. Kosteusvauriorakennusten henkilökunnan niveloireet ja – sairaudet –
kosteusvaurion ja autoimmuunitautien yhteys. Työsuojelurahaston loppuraportti.
Kehittämishanke 100354. Kuopio.
Juuti S., Nevalainen A. 2002. Homeet ovat terveysriski. Helsingin Sanomat 17.3.2002. A5. Mielipide.
Kallanranta Tapani, Rissanen Paavo, Vilkkumaa Ilpo 2001. Kuntoutus. Gummerus Kirjapaino Oy. Jyväskylä.
Kangas S. 2003. Jäähyväiset Nivalan seurakuntakodille. Kaleva 11.9.2003.
Kava T., Salmi I. 1994. Homepölykeuhkoa seuraava etenevä fibroosi. Duodecim 1994;110 (17):1593.
Kettunen Reeta, Kähäri-Wiik Kaija, Vuori-Kemilä Anne, Ihalainen Jarmo 2002.
Kuntoutumisen mahdollisuudet. WS Bookwell Oy. Porvoo.
Kinnula V., Tukiainen P., Laitinen L.A. (toim) 1997. Keuhkosairaudet.
Duodecim. Gummerus Kirjapaino Oy. Jyväskylä.
Kinnunen Aarne 1960. F. Nietzsche. Yhteiskirjapaino Oy. Kirjayhtymä.
Kiuru K. 2003. Muuralan homepappila pitää korjata asunnoksi.
Helsingin Sanomat 12.9.2003.
Kittel Mary. S. 2002. Helpotusta allergiaan. Otavan kirjapaino Oy. Keuruu.
Klaukka T., Haahtela T. 1996. Allergia ja astma. Lääkeopas. Otava. Helsinki
Koskinen Simo, Aalto Leena, Hakonen Sinikka, Päivärinta Eva. Vanhustyö. Vanhustyön Keskusliitto ry. Gummeruksen Kirjapaino Oy. Jyväskylä.
Kukko-Liedes P. 2004. Filatov haluaa siivota työttömyyskortistot. Työmarkkinatuen uudistuksesta luvassa esityksiä vielä tänä vuonna. Kaleva 4.4.2004.Viikko-Kaleva.
Kukkonen S., Karmavalo T. 2004. TYÖTAPATURMAKIRJA. Työtapaturmien ja ammattitautien korvaus- ja vakuutusasiat. Yhdeksäs uudistettu painos. Vammalan kirjapaino Oy. Vammala.
Kärki E., Pulli R., Kärkelä R., Salomäki R., Virtanen L. 1994. Yleinen suomalainen asiasanasto. Helsingin yliopiston kirjasto. Kustantaja Kirjastopalvelu Oy. Helsinki. Painopaikka Raamattutalo. Pieksämäki.
Melleri V. 2003. Home sairastuttaa perheen. Apu no 33, 15.8.2003.
Mäkinen R.2004. Suomelle tuomio Kelan lääkärinlausuntojen pimittämisestä. STT.
Etelä-Saimaa 28.1.2004.
Nevalainen U. 2004. Haista home vakuutusoikeus. Nevac oy. Otamedia Oy. Espoo.
Niemelä P. Kaleva 17.8.2003. Mielen päällä. Happamia.
Nietzsche F. 2001. Näin puhui Zarathustra. Teos ilmestyi ensimmäisen kerran Kustannusosakeyhtiö Otavan julkaisemana 1961. Saksalainen alkuteos. Also sprach Zarathustra. Ein Buch fu´r alle und keinen (1883 – 91). Otavan kirjapaino Oy. Keuruu.
Nikoskelainen J. 1992. Immuunipuutteisen potilaan infektiot. Lääkefarmos. Turku.
Nissilä M.. Koulussa kytee homepommi. Opettaja lehti 15/2003.
Nivukoski H. 1995. Kotivammaisten lasten tunnistaminen ja hoitoon ohjaaminen Oulussa. Terveydenhoitajakoulutus. Oulun terveydenhuolto-oppilaitos. Päättötyö.
Nordman H. 1996. Suomi vesivahinkojen homeisessa otteessa. Työterveyslääkäri 1/1996.
Nordman H., Mussalo-Rauhamaa H. 1998. Majvikin suositus: Kosteusvauriomikrobien aiheuttamien oireiden selvittely. Suomen Lääkärilehti 1998.Vsk.53.Nr. 18-19 • s.2149.
Nordman H. 2002. Sisäilmaseminaari nro 9ao. Sisäilmaston laatu työpaikoilla. Viihtyvyys, terveys ja tuottavuus. Luentomoniste.
Nordman H., Koskinen I. 2000. Homevaurioista kärsivät heikoilla.
Helsingin Sanomat 2001 (päivämäärä ei tiedossa). Mielipide. Työterveyslaitoksen ylilääkäri Henrik Nordman ja sosiaalityöntekijä Irmeli Koskinen.
Paananen A. 2004. Home ei ole ainoa vaara kosteusvaurioisissa taloissa. Väitöskirja mikrobiologia: Regulation on Human NK Cells by Cytokines and Expossure to Bacterial Toxins. Helsingin yliopisto. Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta. Soveltuvan kemian ja mikrobiologien laitos. Haartman Instituutti, Patologian laitos 4.6.2004.
Penzin V. 2004. Syöpärasite ei jakaannu tasa-arvoisesti. Varallisuus voi määrätä syövän synnyssä. Kaleva, Kotimaa 1.8.2004.
Penzin V. 2004. Astman hoito harvoin kunnossa. Vain joka kymmenes astmaatikko on oireeton. Kaleva, Kotimaa 16.10.2004.
Piippo J. Kaleva 20.2.2004. Mielipide. Eläkepäätökset. Ihmetekoja pöydän takaa.
Raamattu 1981. Pyhä Raamattu. XI kirkolliskokouksen vuonna 1933 käyttöön ottama suomennos. XII yleisen kirkolliskokouksen vuonna 1938 käyttöön ottama suomennos. Sisälähetyksen kirjapaino Raamattutalo. Pieksämäki.
Raamattu 1993. JUMALAN KANSAN PYHÄ RAAMATTU SELITYKSIN. Suomentanut Uuras Saarnivaara. UUSI TIE. Saarijärven Offset.
Reijula K. 2003. Kotilääkäri 4/2003. Salakavala Home. Toimittaja Pauliina Susi.
Reijula K., Haahtela T 1998. Sisäilmasto-ongelmat altistumisen arviointi ja potilaan tutkiminen. Suomen Lääkärilehti 1998. Vsk. 53. Nr 36. s. 4215 – 4230. Osasto Yleiskatsaus.
Reinboth S. 2004. Asiantuntijalääkäreiden käyttö toi Suomelle langettavan tuomion EIT:stä. Helsingin Sanomat 28.1.2004.
Ruukki J. Hometalossa riehuvat mikrobijengit. Tuula Husman, Aino Nevalainen, Anna-Liisa Pasanen, Maria Andersson, Maija-Riitta Hirvonen. Tiede 7/2003.
Salkinoja-Salonen, M., Sivonen K. 2000. Haitalliset ja toksiineja tuottavat mikrobit luonnossa ja teollisessa ympäristössä. Gummerus Printing. Jyväskylä.
Salkinoja-Salonen M. 1999. Myrkylliset mikrobit sisätiloissa. Loppuraportti Työsuojelurahastolle tutkimushankkeesta 94281 (1994-1997). Helsingin Yliopisto. Soveltavan Kemian ja Mikrobiologian Laitos. Mikrobiologian julkaisuja 45 / 1999. Helsingin Yliopisto.
Salmi, T., Kemoff T. 1996. HOME- ja kosteusongelmat rakennuksessa. Nettopaino OY. Joutsa.
Salmivaara J. 2003. Oys pitää toimintaansa riittävänä. Sairaanhoitopiirin johto kiistää homeongelman salailun. Kaleva 16.5.2003. Oulu & Ympäristö.
Salmivaara J. 2003. Home pilasi luottamuksenkin. Työntekijöiden ja potilaiden kertomukset Oysin homeongelmista järkyttävät. Kaleva 14.5.2003. Oulu & Ympäristö.
Sankala K. 2004. Kontinkankaan punatiilitalot korjataan. Kaleva 19.19.2004.
Oulu & Ympäristö.
Saukkonen E. Työsuojelupiiri vaatii kosteusmittauksia Pappilanniemeen.
Valkeakosken Sanomat 23.9.2003.
Seuri M., Reiman M. 1996. Rakennusten kosteusvauriot, home ja terveys. Rakennustieto Oy. Tampere. Kirjapaino Tammer-Paino Oy.
Seuri M., Husman T., Kinnunen H., Kreus R., Kuronen P., Lehtomäki K, Paananen M.2000. An outbreak of respiratory diseases among workers at a water-damaged buildings – a case report. Indoor Air 2000; 10:138-145.
Soininen M. 1995. Tieteellisen tutkimuksen perusteet. Turun yliopisto. Turku.
Suodenjoki S., 26.8.2003. Työ, terveys ja toimeentulo uhattuina. Keskussairaalan homeongelma pakottaa työntekijöitä sairaslomalle. Keskipohjanmaa. Uutiset.
Susi P. (Toimittaja) 2003. Haahtela T., Reijula K., Kajanne A., Eränen L., Leijola M., Paavola J. Salakavala home. Kotilääkäri 4/2003.
Sosiaali- ja terveysministeriö raportteja 8/1991. Sosiaalinen tuki, huolenpito ja terveys. Toimittanut Kumpusalo Esko. Valtion painatuskeskus. Helsinki.
Sosiaali- ja terveysministeriö selvityksiä 2002:7. Kajanne A., Eränen L., Leijola M., Paavola J.. Homeongelma ja sen psykososiaaliset vaikutukset. Edita Prima Oy. Helsinki.
Sosiaali- ja terveysministeriö selvityksiä 2003:6. Anttalainen Marja-Liisa, Gröhn Kari, Heino Tiina, Keso Ilari, Kolttola Lars, Myhrman Rolf, Mynttinen Arto, Parjanne Marja-Liisa, Raassina Anne, Salmela Arto, Seppelin Markus, Sirén Pekka, Suksi Ismo, Säntti Riitta. Sosiaaliturvan suunta 2003. Edita Prima Oy.
Suikkanen Asko, Härkäpää Kristiina, Järvikoski Aila, Kallanranta Tapani, Piirainen Keijo, Repo Marjatta, Wikström Juhani 1995. Kuntoutuksen ulottuvuudet. WSOY:n graafiset laitokset. Juva.
Suomen Kuntaliitto 1994. Lääkinnällinen kuntoutus. Kuntatalon painatuskeskus. Helsinki.
SUOMEN PERUSTUSLAKI 2000. Vammalan kirjapaino Oy. Vammala.
Tehy 12/2002. Kuntasektorin on noustava hyvän työterveyshuollon veturiksi.
Tehy 4/2003. Sairaaloiden kosteusvauriot selvitetään.
Teknillinen korkeakoulu LVI-tekniikan laboratorio. Sisäilmaseminaari 1.6.1989.Raportti 1. Valtion painatuskeskus. Helsinki.
Terho E. 1997. Orgaanisten pölyjen aiheuttamat keuhkorakkuloiden reaktiot. Therapia Fennica, s.388-390; Helsinki. Kandisaattikustannus Oy.
Tuoriniemi H.18.7.2003, Seura no 29. Ihminen on heikoilla kun sairaala sairastuttaa.
Turunen M. 2002. Sairaaloiden home voi aiheuttaa potilaiden kuoleman. Teollisuuden sisäilma ohittaa kirkkaasti sairaaloiden sisäilman. Kari Reijula, Veli-Jukka Anttila. Rakennuslehti 21.11.2002, numero 38.
Työterveyslaitos 1997. Loikkanen P., Palomäki E., Lappalainen S., Kähkönen E., Laakkonen H., Lappi S., Hemminki K., Reijula K. Koulujen sisäilmaongelmat ja niiden selvittäminen. Miktor.
Työterveyslaitos 2003. Ammattitaudit 2002. Työperäisten sairauksien rekisteriin ilmoitetut uudet tapaukset. Edita Prima Oy. Helsinki.
Työterveyslaitos 1999. Reijula K., Kallas T., Kähkönen E., Lahtinen M., Loikkanen P., Palomäki E., Saarinen L. Opas työterveyshuoltoa varten. Kosteus- ja homeongelmat työpaikoilla. Miktor. Helsinki.
Työturvallisuuslaki. Suomen säädöskokoelma. 30.8.2002.
Työterveyshuoltolaki. Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään. Yleiset säännökset.
Luentomoniste. Oulun aluetyöterveyslaitos. Työterveyshuollon koulutus 2001. Työsuojelupiiri, Albertinkatu 8.
Vakuutusosakeyhtiö Pohjola 1988. Ammattitauti hometalosta. Kosteusvaurio-rakennusten homepöly ammattitaudin aiheuttajana. Esite on voimassa 1.1.1998 lähtien. Helsinki.
Valtari M., Eränen L., Seuri M., Liebkind K. 2003. Teoreettinen katsaus: Työpaikan homeongelma ja sen psykososiaaliset vaikutukset. YMPÄRISTÖ JA Terveys 7-8/2004. Asumisterveys D2.
Vilkka V., Torvela M., Mönkäre S., Haahtela T. 1992. Homepölykeuhkon myöhäisvaikutukset – kymmenvuotisseurannan tulokset. Lääketieteellinen aikakausikirja Duodecim numero 17. 108. vuosikerta.
Voutilainen R. 2003 Vauriot korjattava ilman homehysteriaa. Helsingin Sanomat 4.3.2003 sivu A5. Mielipide.
Vähätupa R. Vaarallinen home. Työkyky meni – ja paljon muutakin. Kauneus ja terveys 5 / 2000.
VARMA-SAMPO Työeläkeyhtiö, Keskinäinen eläkevakuutusyhtiö 2002. Toimeentuloturva 2002. Lakisääteinen sosiaaliturva ja vapaaehtoiset vakuutukset. Kirjapaino Oy West Point. Rauma.
Ympäristö ja terveys 9/1995, 26.vuosikerta. Ilmansuojelu laajenee. Lyhyesti-palsta. Keuhkovammaliitto esittää tukijärjestelmää asuinhuoneistojen kosteus- ja homevaurioiden korjaamiseksi. Allergia- ja astmaliitto esittää koulujen kosteusvaurioiden kartoittamista.
Internet osoitteet
Ahonen A. 6.3.2004. Hengityspuhelin-kysymys. [email protected]
http://www.vn.fi/stm/suomi/hao/tiedotteet/haotiedote2566.htm Työterveyshuoltolaki 2003.
www.miame.net Husman T. 2004. Hometta 2. Julkaisut. Homealtistuksen aiheuttamat oireet ja sairaudet. Internet tulostettu 10.7.2004.
www.miame.net 2004. Seuri M. Hometta 2. Julkaisut. Muut sisäilman laatua huonontavat tekijät. Internet tulostettu 10.7.2004.
www.miame.net Tuomainen A. Hometta 2. Julkaisut. Muovimattojen hajoaminen sisäilmaongelmien aiheuttajana. Internet tulostettu 10.7.2004.
www.kela.fi 2004. Kun sairastat.
http://www.ttl.fi/Internet/Suomi/TTL t…kimukset/Ammattitautipotilaan_opas.htm Tulostettu maaliskuussa 2004.
Reijula K.,Loikkanen P.1997. Tulostettu internet 9.5.2003. http://www.occuphealth.fi/ttl/tiedotus/työterv/197/kari.htm
http://www.kipupotilasyhdistys.com/fibro/fibro1.htm Fibromyalgia. Internet tulostettu 4.4.2004
http://personal.fimnet.fi/laakari/hannu.tapiovaara/allerginen_sinuiitti.htm 3.5.2004
http://bmj.bmjjournals.com/cgi/content/abstract/325/7361/411?view=abstractfp=411&vol=325&lookupType=volpage Homeastma on vaikea astma (todettu kansainvälisessä tutkimuksessa BMJ 2002;Volume 325 24 August:411 Sensitisation to airborne moulds and severity of asthma: cross sectional study from European community respiratory health survey.) Tulostettu internet 24.11.2004.
http://bmj.bmjjournals.com/cgi/eletters/325/7361/411#25053 (lisätietoja edellisestä)
Julkaisemattomat lähteet
Hänninen Maija 2000. Oulun työvoimatoimisto erityistyövoimaneuvoja. Luento joulukuu 2000.
Jokiranta Tuula, Korkiakoski Tarja 1998. Sisäilman laatu ja terveys. Opettajien mielipiteitä koulun sisäilmasta ja sisäilman vaikutuksista terveyteen. Oulun seudun ammattikorkeakoulu. Terveysalan koulutusohjelma / hoitotyön suuntautumisvaihtoehto. Opinnäytetyö.
Karvonen A. 2003. Kosteus- ja homevaurioituneiden koulurakennusten kustannukset, vaikuttavuus ja kustannusten vaikuttavuus
Pro gradu-tutkielma Kuopion yliopisto. Terveystaloustiede. Terveyshallinnon ja –talouden laitos.
Kotanen Y. 15.2.2004. Pappilanniemen työntekijä. Henkilökohtainen tiedonanto.
Lapinlampi T. 13.11.2003. Sisäilmaongelmat työpaikoilla –seminaari Merikosken kuntoutus- ja tutkimuskeskus. Lasaretti. Oulu.
Manner H. 2002, OYS:n sosiaalityöntekijä luento homealtistuksesta sairastuneille.
Paananen M. henkilökohtainen tiedonanto 2.6.2004 ja 23.7.2004. Opinnäytetyön lääketieteellisen osuuden tarkistaminen.
Reijula K. 2004. Suomen sairaalarakennusten kosteusvaurioiden ja niistä johtuvien työperäisten sairauksien yhteys. Tutkimus valmistuu vuoden 2004 lopussa. Henkilökohtainen tiedonanto.
Rytkönen S. 2004. Henkilökohtainen tiedonanto 4.2. ja 6.2.2004 julkaisulupa.
Salmela R. 1/ 2004, henkilökohtainen tiedonanto. Kotipaikka Oulu.
Seuri M. 2004. Kuopion aluetyöterveyslaitoksen ylilääkäri. Luento: Miten rakennusten kosteusvauriot ja sisäilma vaikuttavat terveyteen. 8.1.2004. Oulun Merikoski. Hotelli Lasaretti. Luentosarja Rakennusvalvonta Oulu. Pientalon tekninen laatu. Kosteudenkestävyys. Nyt uutta pientalorakentajille. Oulu
Seuri M. 2004. Henkilökohtainen tiedonanto Homesairauden määritelmä 9.1.2004. Terhon kriteerit 2.2.2004.
Ukkola Jorma 22.10.2002, luento. OYS:n sisäilmaongelmat ja niiden tutkiminen.
Oulun työsuojelupiiri
Suurkiitokset tutkimuksesi osasta! Ota sen visusti talteen omallekin tietokoneelle, siinä oli erittäin paljon hyvää tietoa, joka auttaa puoliensa pitämisessä.
Kiitos hyvästä ja asiallisesta tekstistä!
Yhden kirjaimen puuttuminen muutti edellisen viestin merkityksen täysin. Piti siis tietenkin olla "otaN sen visusti talteen...".
täällä. kiitos hilkkaliisa.
keskustelupalstoilla yleensäkin, sillä se keskustelu on noin ylipäätään aika vähän asiatietoa sisältävää. Asiatietopalstoja on sitten muualla, mm. täällä http://homejaterveys.net/
Tuollaisten palstojen ongelma on vai se, että ne lukee läpi ja siinä se, ne eivät ole elossa olevia vuorovaikutuspalstoja, vaan jämähtävät nopeasti siihen asiatietoon, joka ei jaksa kiinnostaa ilman aktiivista asiatiedon päivittämistä ja todellista vuorovaikutusta.