Kuinkahan moni mies pyörii näillä sivuilla ja etsii vastausta kysymykseen, että mikä on kun miehet kiinnostaa, vaikka pitäis olla niin hetero kuin olla ja voi.
Kuinkahan moni mies ?
17
2240
Vastaukset
- toinen mies
Kyllä meitä varmaan on...monia. Ilmeisesti sinä kuulut joukkoon?? Miten keskustelu jatkuu...?
- mies
Kuulumpa hyvinkin. Kohdallani asia on ok, olen hyväksynyt itseni sellaisena kuin pohjimmiltani olen. Kun asian tunnustaa itselleen ja vielä jos sen voi tehdä aviopuolisolleen, asia on mielestäni paremmin kuin koskaan.
Vaikeaa on miehen maata vuosikymmeniä vaimonsa vierellä, ilman etää puoliskot todella tuntisivat toisensa kokonaan.
Uskon ja tiedän että tämä on raskasta salailua monelle ukkomiehelle ja moni kertoisi jos vain uskaltaisi ja voisi luottaa vaimonsa kypsyyteen kohdata asia sellaisena kuin se on.
Helpotus on suuri kun asiat avataan ja puhutaan. Toisilla se johtaa eroon ja toisilla syvempään liittoon. Moni pari on todella löytäneet toisensa uudelleen ja konkreettisemmin. - toinen mies
mies kirjoitti:
Kuulumpa hyvinkin. Kohdallani asia on ok, olen hyväksynyt itseni sellaisena kuin pohjimmiltani olen. Kun asian tunnustaa itselleen ja vielä jos sen voi tehdä aviopuolisolleen, asia on mielestäni paremmin kuin koskaan.
Vaikeaa on miehen maata vuosikymmeniä vaimonsa vierellä, ilman etää puoliskot todella tuntisivat toisensa kokonaan.
Uskon ja tiedän että tämä on raskasta salailua monelle ukkomiehelle ja moni kertoisi jos vain uskaltaisi ja voisi luottaa vaimonsa kypsyyteen kohdata asia sellaisena kuin se on.
Helpotus on suuri kun asiat avataan ja puhutaan. Toisilla se johtaa eroon ja toisilla syvempään liittoon. Moni pari on todella löytäneet toisensa uudelleen ja konkreettisemmin.Olen myös itse hyväksynyt itseni. Vaimoni tietää myös asian, mutta hän ei oikein puhu siitä. En tiedä miksi. Olen kuitenkin ymmärtänyt niin, että hän hyväksyy asian...jostain syystä siitä puhuminen on kuitenkin vaikeaa.
Miten sinulla/teillä? Mitä vaimosi on asiasta mieltä? Oletteko ottaneet ketään ystävääsi kolmanneksi mukaan koskaan? - mies
toinen mies kirjoitti:
Olen myös itse hyväksynyt itseni. Vaimoni tietää myös asian, mutta hän ei oikein puhu siitä. En tiedä miksi. Olen kuitenkin ymmärtänyt niin, että hän hyväksyy asian...jostain syystä siitä puhuminen on kuitenkin vaikeaa.
Miten sinulla/teillä? Mitä vaimosi on asiasta mieltä? Oletteko ottaneet ketään ystävääsi kolmanneksi mukaan koskaan?Kyllä puhutaan jos aihetta on. Jotenkin se on jo arkipäivää elämässämme ja yleensä minä pohdin asioita ja puhunkin enemmän ja lähinnä minuahan tämä koskee enemmän.
Jotenkin kai se on niin että hän on todennut sen, että hänen ei tarvitse korvata mulle miehen läheisyyden kaipuuta ja ei sillon tunne kavereitani (kaikki läheskään ei ole kuitenkaan seksikumppaneita) kilpailijoiksi itselleen.
Hän on minulle se nainen jota rakastan ja haluan helliä ja palvella.
Ehkä tämä miehen ajatusmaailma on sittenkin niin erilainen, ettei sitä nainen ymmärrä kokonaan, eikä ole tarviskaan varmaan.
Kimppajuttuihin hänellä ei ole vetoa, eikä oikeastaa minullakaan, ainakaan niin että vaimoni tai joku toinen nainen olisi mukana. Ei kyllä olla kokeiltukaan, asiasta kuitenkin on ollut puhetta.
Olisko siitnä itua jos olisi joku ryhmä, missä tällaistet bi-miesten vaimot voisivat kokoontua ja tukea toisiaan, koska kun asia tulee parisuhteessa ilmi tavalla tai toisella, se yleensä on shokki vaimolle ja varmaan on tunne että on yksin asian kanssa, koska eipä tuota varmasti uskalla tyttökavereillekkaan moni kertoa. - biukkomies
mies kirjoitti:
Kuulumpa hyvinkin. Kohdallani asia on ok, olen hyväksynyt itseni sellaisena kuin pohjimmiltani olen. Kun asian tunnustaa itselleen ja vielä jos sen voi tehdä aviopuolisolleen, asia on mielestäni paremmin kuin koskaan.
Vaikeaa on miehen maata vuosikymmeniä vaimonsa vierellä, ilman etää puoliskot todella tuntisivat toisensa kokonaan.
Uskon ja tiedän että tämä on raskasta salailua monelle ukkomiehelle ja moni kertoisi jos vain uskaltaisi ja voisi luottaa vaimonsa kypsyyteen kohdata asia sellaisena kuin se on.
Helpotus on suuri kun asiat avataan ja puhutaan. Toisilla se johtaa eroon ja toisilla syvempään liittoon. Moni pari on todella löytäneet toisensa uudelleen ja konkreettisemmin.Kuulostaapa hyvinkin tutulta. Kummallisen paljon meitä kaapissa olevia bi-ukkomiehiä on. Mikä ihme tässä yhteiskunnassa saa meidän yhä edelleen piilottelemaan ja häpeilemään omia homoseksuaalisia taipumuksiamme? Miten me yhä 2000-luvulla annamme toisten pakottaa meidän piilottelemaan omaa itseämme, niin ettemme uskalla olla omia itsejämme edes kaikista rakkaimmille ihmisille. Tämä piilottelu alkaa todellakin jo ahdistaa. Mutta miten ihmeessä asian kertominen omalle rakkaalle vaimolle voi olla näin kamalan vaikeaa? Sanoja on pyörittänyt ajatuksissaan jo vaikka kuinka kauan, mutta ulos suusta niitä ei uskalla vain koskaan sanoa. Pelko avioerosta ja lasten menettämisestä on niin kova.
Välillä ahdistaa kovastikin, kun ei ole ketään kenen kanssa näistä asioista voisi puhua. - mies
biukkomies kirjoitti:
Kuulostaapa hyvinkin tutulta. Kummallisen paljon meitä kaapissa olevia bi-ukkomiehiä on. Mikä ihme tässä yhteiskunnassa saa meidän yhä edelleen piilottelemaan ja häpeilemään omia homoseksuaalisia taipumuksiamme? Miten me yhä 2000-luvulla annamme toisten pakottaa meidän piilottelemaan omaa itseämme, niin ettemme uskalla olla omia itsejämme edes kaikista rakkaimmille ihmisille. Tämä piilottelu alkaa todellakin jo ahdistaa. Mutta miten ihmeessä asian kertominen omalle rakkaalle vaimolle voi olla näin kamalan vaikeaa? Sanoja on pyörittänyt ajatuksissaan jo vaikka kuinka kauan, mutta ulos suusta niitä ei uskalla vain koskaan sanoa. Pelko avioerosta ja lasten menettämisestä on niin kova.
Välillä ahdistaa kovastikin, kun ei ole ketään kenen kanssa näistä asioista voisi puhua.Hankkiudu kaltaistesi seuraan. Se on yllättävän helppoa tämän netin välityksellä. Juttele samanlaisten kanssa chateissa, mutta älä lähde suinpäin tapailemaan ketä sattuu. Suuri osa on vaan kokeiluja ja seksiä hakemassa ja sieltä saa vai pahan mielen.
Tällainen puhuminen on sitä mitä varmaan moni kaipaa, olla porukassa sellainen kuin todella on ja kun sen saa kokea, se antaa rohkeutta siihenkin, että voi jopa ottaa sen hyppäyksen tyhjän päälle ja kertoa rakkaimmalleen.
Mielestäni monella miehellä on se isän kaipuu ja ikävä pohjimmaisena syynä, mutta toki sitäkään syytä ei voi yleistää.
Toisinaan se johtaa eroon, mutta on tapauksia, joissa se lähentää paria entisestään.
Näin kävi minulle, että tunnemme toisemme nyt paremmin ja emme ole ainoa pari.
Sen kertominen on kai jollaintavalla pettämistä, jos vasta aikojen kuluttua asia tulee ilmi, mutta toisaalta on aika suuri luottamus vaimoa kohtaan jos luotaa niin, että kertoo.
Taas vaimolle tuollaisten asioiden uteleminen mieheltä on tosi vaikeaa kans, jos mies ottaakin sen loukkauksena että **miksiköhän homoksi minua oikein luulet**
Kertomisen jälkeen on vain asiat ja miesten tapaamiset ja minkäluontoisia tapaamiset ovat sovittava yhdessä, missä on rajat ja siinäpä sitä onkin taas luottamuksen opettelemista.
Kun kerrot vaimolles. sysäät toisaalta asian osaksi hänen harteilleen, vaikka itse koetkin suuren helpotuksen. Yhdessä on lähdettävä sitä uutta tilannetta viemään eteenpäin. Vaimolle kertominen voi olla todella shokki, kun se tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta, taas sinulle se on jo tuttua, jopa vuosikymmenien miettimisen tulosta.
Sama ahdistus oli mullekkin tuttua, mutta nyt se on tipotiessään. - biukkomies30
mies kirjoitti:
Hankkiudu kaltaistesi seuraan. Se on yllättävän helppoa tämän netin välityksellä. Juttele samanlaisten kanssa chateissa, mutta älä lähde suinpäin tapailemaan ketä sattuu. Suuri osa on vaan kokeiluja ja seksiä hakemassa ja sieltä saa vai pahan mielen.
Tällainen puhuminen on sitä mitä varmaan moni kaipaa, olla porukassa sellainen kuin todella on ja kun sen saa kokea, se antaa rohkeutta siihenkin, että voi jopa ottaa sen hyppäyksen tyhjän päälle ja kertoa rakkaimmalleen.
Mielestäni monella miehellä on se isän kaipuu ja ikävä pohjimmaisena syynä, mutta toki sitäkään syytä ei voi yleistää.
Toisinaan se johtaa eroon, mutta on tapauksia, joissa se lähentää paria entisestään.
Näin kävi minulle, että tunnemme toisemme nyt paremmin ja emme ole ainoa pari.
Sen kertominen on kai jollaintavalla pettämistä, jos vasta aikojen kuluttua asia tulee ilmi, mutta toisaalta on aika suuri luottamus vaimoa kohtaan jos luotaa niin, että kertoo.
Taas vaimolle tuollaisten asioiden uteleminen mieheltä on tosi vaikeaa kans, jos mies ottaakin sen loukkauksena että **miksiköhän homoksi minua oikein luulet**
Kertomisen jälkeen on vain asiat ja miesten tapaamiset ja minkäluontoisia tapaamiset ovat sovittava yhdessä, missä on rajat ja siinäpä sitä onkin taas luottamuksen opettelemista.
Kun kerrot vaimolles. sysäät toisaalta asian osaksi hänen harteilleen, vaikka itse koetkin suuren helpotuksen. Yhdessä on lähdettävä sitä uutta tilannetta viemään eteenpäin. Vaimolle kertominen voi olla todella shokki, kun se tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta, taas sinulle se on jo tuttua, jopa vuosikymmenien miettimisen tulosta.
Sama ahdistus oli mullekkin tuttua, mutta nyt se on tipotiessään.Tuttuja ajatuksia, tuttuja ajatuksia tosiaan. Yllättävää ja samalla helpottavaakin huomata, että niin samoja ongelmia on monilla muillakin ja ongelmiin voi olla positiivisiakin ratkaisuja. Vaikka on vuosikausia tätä asiaa piilotellut, niin jossain syvällä sisimmässä sitä on tiennyt että joku päivä tämä asia tulee tavalla tai toisella julki. Ja samalla olen kyllä tiennyt sen että totuus tosiaan tässä asiassa vapauttaa ahdistuksesta.
Helppoahan se tämän asian läpikäyminen vaimon kanssa ei varmastikaan tule olemaan, mutta optimistina luotan lujasti siihen että tämä lopulta vain lujittaa meidän suhdetta. Omituista että toisaalta oikein innolla odottaa sitä päivää kun pääsee tästä salailun painolastista ja saa olla oma itsensä, mutta toisaalta sitä samaa päivää pelkää hyvin paljon. Ehkä se polko liittyy vain siihen, ettei lopulta kuitenkaan tiedä mihin suuntaan totuus minusta meidän suhteen vie.
Tuo isän kaipuu kuulostaa muuten hyvin tutulta, itsekin olen miettinyt hyvin paljon suhdettani omaan isääni, joka on ollut minulle aina hyvin etäinen ja jonka kanssa en ole oikeni koskaan tullut hyvin toimeen. Homouden ja biseksuaalisuuden syistähän käydään paljonkin keskustelua ja nykyään kai taidetaan olla sitä mieltä että osittain se on synnynnäistä ja osittain kasvatuksen ja ympäristön tulosta. Voisi kuvitella että tosiaan tuolla isäsuhteella voisi olla asian kanssa jotain tekemistä. Siinähän olisi jollekin tutkijalle aihetta selvittää.
Kuten neuvoitkin, niin olen tosiaan yrittänyt hankkiutua kaltaisteni seuraan. Ja onnekseni olen muutaman sinunlaisesi täysjärkisen ja keskustelukykyisen miehen löytänytkin. Keskustelut heidän kanssaan ovat kyllä olleet suureksikin avuksi, mutta jotenkin sitä kuitenkin kaipaa keskustelua ihan kasvokkain. Ongelmana siinä vain on sitten välimatkat ja minun oma vainoharhaisuuteni.
Sinulla on tosiaan käynyt asian kanssa hyvin ja se lohduttaa minuakin suuresti. Itse kun vielä kuitenkin painiskelen tämän kertomisen kanssa, niin ottaisin mielelläni kaikki neuvot ja ohjeet vastaan siitä miten kertomisen kanssa olisi hyvä menetellä tai ainakin miten itse asian kanssa teit. Lauseet on jo päässä valmiina, mutta se miten asiani aloittaisin on hyvin, hyvin epäselvä. - mies
biukkomies30 kirjoitti:
Tuttuja ajatuksia, tuttuja ajatuksia tosiaan. Yllättävää ja samalla helpottavaakin huomata, että niin samoja ongelmia on monilla muillakin ja ongelmiin voi olla positiivisiakin ratkaisuja. Vaikka on vuosikausia tätä asiaa piilotellut, niin jossain syvällä sisimmässä sitä on tiennyt että joku päivä tämä asia tulee tavalla tai toisella julki. Ja samalla olen kyllä tiennyt sen että totuus tosiaan tässä asiassa vapauttaa ahdistuksesta.
Helppoahan se tämän asian läpikäyminen vaimon kanssa ei varmastikaan tule olemaan, mutta optimistina luotan lujasti siihen että tämä lopulta vain lujittaa meidän suhdetta. Omituista että toisaalta oikein innolla odottaa sitä päivää kun pääsee tästä salailun painolastista ja saa olla oma itsensä, mutta toisaalta sitä samaa päivää pelkää hyvin paljon. Ehkä se polko liittyy vain siihen, ettei lopulta kuitenkaan tiedä mihin suuntaan totuus minusta meidän suhteen vie.
Tuo isän kaipuu kuulostaa muuten hyvin tutulta, itsekin olen miettinyt hyvin paljon suhdettani omaan isääni, joka on ollut minulle aina hyvin etäinen ja jonka kanssa en ole oikeni koskaan tullut hyvin toimeen. Homouden ja biseksuaalisuuden syistähän käydään paljonkin keskustelua ja nykyään kai taidetaan olla sitä mieltä että osittain se on synnynnäistä ja osittain kasvatuksen ja ympäristön tulosta. Voisi kuvitella että tosiaan tuolla isäsuhteella voisi olla asian kanssa jotain tekemistä. Siinähän olisi jollekin tutkijalle aihetta selvittää.
Kuten neuvoitkin, niin olen tosiaan yrittänyt hankkiutua kaltaisteni seuraan. Ja onnekseni olen muutaman sinunlaisesi täysjärkisen ja keskustelukykyisen miehen löytänytkin. Keskustelut heidän kanssaan ovat kyllä olleet suureksikin avuksi, mutta jotenkin sitä kuitenkin kaipaa keskustelua ihan kasvokkain. Ongelmana siinä vain on sitten välimatkat ja minun oma vainoharhaisuuteni.
Sinulla on tosiaan käynyt asian kanssa hyvin ja se lohduttaa minuakin suuresti. Itse kun vielä kuitenkin painiskelen tämän kertomisen kanssa, niin ottaisin mielelläni kaikki neuvot ja ohjeet vastaan siitä miten kertomisen kanssa olisi hyvä menetellä tai ainakin miten itse asian kanssa teit. Lauseet on jo päässä valmiina, mutta se miten asiani aloittaisin on hyvin, hyvin epäselvä.Tässä olisi osoite johon voisi kirjoitaa niin vaihdetaan ajatuksia.
Olisi varmaan mukavampaa välillä kirjoitella enemmän privaatisti.
Toivottavasti säästyn roskapostilta ja asiattomilta viesteiltä. Kokeilaan miten toimii.
biukkomies@hotmail.com - ex-kaappi-bi
biukkomies kirjoitti:
Kuulostaapa hyvinkin tutulta. Kummallisen paljon meitä kaapissa olevia bi-ukkomiehiä on. Mikä ihme tässä yhteiskunnassa saa meidän yhä edelleen piilottelemaan ja häpeilemään omia homoseksuaalisia taipumuksiamme? Miten me yhä 2000-luvulla annamme toisten pakottaa meidän piilottelemaan omaa itseämme, niin ettemme uskalla olla omia itsejämme edes kaikista rakkaimmille ihmisille. Tämä piilottelu alkaa todellakin jo ahdistaa. Mutta miten ihmeessä asian kertominen omalle rakkaalle vaimolle voi olla näin kamalan vaikeaa? Sanoja on pyörittänyt ajatuksissaan jo vaikka kuinka kauan, mutta ulos suusta niitä ei uskalla vain koskaan sanoa. Pelko avioerosta ja lasten menettämisestä on niin kova.
Välillä ahdistaa kovastikin, kun ei ole ketään kenen kanssa näistä asioista voisi puhua.Ensiksi iso kiitos sinulle MIES tämän keskustelun aloittamisesta. Toiseksi kiitokset teille muille kollegoille asiallisista kommenteista. Kannanpa minäkin korteni kekoon ja jaan teille kokemuksiani.
Tunnustin hiljakkoin vaimolleni olevani bi ja pettäneeni häntä yhden ainoan kerran – miehen kanssa. Olen tiennyt ja tiedostanut biyteni oikeastaan koko ikäni, mutta vasta ensimmäinen oikea seksikokemukseni miehen kanssa loksautti omat palikkani täydelliseen järjestykseen. Tunsin olevani valinnan edessä itseni kanssa: Eläisinkö loppuelämäni kaksoiselämää pettäen ja peläten käryä vai olisinko rohkea ja rehellinen. Päätin viimein kypsässä keski-iässä ryhtyä täysin rehelliseksi. Onnellisten yhteisten vuosikymmenten jälkeen minun äkillinen rehellisyyden puuskani vaikutti aluksi kuin neutronipommi. Kaikki hänen tunteensa minua kohtaan tuntuivat kuolevan, hänen oma naiseutensa ja äitiytensä vauriotui ja hän koki tulleensa täysin petetyksi. Koko pitkä avioliitto tavallaan mitätöityi pariin lauseeseen, pelkät seinät jäivät pystyyn ja seinien välissä harhaili kaksi toisilleen tuntematonta epäuskoista ja epäluuloista ihmistä yhteisine lapsineen.
Alkushokkia kesti viikon verran ja sitten lopulta pääsimme asialliseen ja järkevään keskusteluyhteyteen. Vietimme koko viikonlopun jutellen itsestämme, toisistamme, suhteestamme, hyvistä ja huonoista puolista. Emme varmaan ikinä aiemmin olleet puhuneet tunteistamme yhtä vuolaasti, avoimesti ja rehellisesti. Käsittämätön ihme tapahtui: huomasimme rakastavamme toisiamme yhä syvästi ja luottavamme toisiimme – kaikesta huolimatta. Löysimme toisemme uudelleen naisena ja miehenä myös makuukammarissa. Suhteemme vaikuttaa nyt vahvemmalta kuin koskaan. Uskon, että pystyn jatkossa myöskin toteuttamaan biseksuaalisia tarpeitani häntä loukkaamatta tai vaarantamatta liittoamme.
En missään tapauksessa halua olla mikään bi-ukkomiesten vapauden apostoli. Päinvastoin. Pyydän tai melkein vaadin jokaista kollegaa selvittämään ensin oman pääkoppansa. Jos pystyt elämään onnellisena kaapissa ja toteuttamaan itseäsi ilman fyysisisä kontakteja (ts. pettämättä vaimoasi), olet turvassa. Jos pystyt pettämään vaimoasi jäämättä kiinni tai menettämättä järkeäsi, olet aika velikulta. Jos et pysty elämään kaksoiselämää, olet rehellinen. Mitä aikaisemmin elämäsi aikana uskallat olla rehellinen, sen helpompi on elää. Itse olin rehellinen aivan liian myöhään – jos olisin ollut viisas, olisin kertonut tyttöystävälleni lähes 30 vuotta sitten olevani bi. Hän olisi voinut päättää silloin haluaako hän minut ukokseen. Nyt hän joutui vaimonani ja lasteni äitinä hyväksymään asian annettuna tekijänä. Otin tunnustaessani luultavasti elämäni suurimman riskin, mutta se kyllä kannatti. Olen nyt vapaa taakastani ja minulla on vierelläni rakas, viisas ja ymmärtäväinen nainen. Olen onnellinen mies. - Harkitse..
mies kirjoitti:
Hankkiudu kaltaistesi seuraan. Se on yllättävän helppoa tämän netin välityksellä. Juttele samanlaisten kanssa chateissa, mutta älä lähde suinpäin tapailemaan ketä sattuu. Suuri osa on vaan kokeiluja ja seksiä hakemassa ja sieltä saa vai pahan mielen.
Tällainen puhuminen on sitä mitä varmaan moni kaipaa, olla porukassa sellainen kuin todella on ja kun sen saa kokea, se antaa rohkeutta siihenkin, että voi jopa ottaa sen hyppäyksen tyhjän päälle ja kertoa rakkaimmalleen.
Mielestäni monella miehellä on se isän kaipuu ja ikävä pohjimmaisena syynä, mutta toki sitäkään syytä ei voi yleistää.
Toisinaan se johtaa eroon, mutta on tapauksia, joissa se lähentää paria entisestään.
Näin kävi minulle, että tunnemme toisemme nyt paremmin ja emme ole ainoa pari.
Sen kertominen on kai jollaintavalla pettämistä, jos vasta aikojen kuluttua asia tulee ilmi, mutta toisaalta on aika suuri luottamus vaimoa kohtaan jos luotaa niin, että kertoo.
Taas vaimolle tuollaisten asioiden uteleminen mieheltä on tosi vaikeaa kans, jos mies ottaakin sen loukkauksena että **miksiköhän homoksi minua oikein luulet**
Kertomisen jälkeen on vain asiat ja miesten tapaamiset ja minkäluontoisia tapaamiset ovat sovittava yhdessä, missä on rajat ja siinäpä sitä onkin taas luottamuksen opettelemista.
Kun kerrot vaimolles. sysäät toisaalta asian osaksi hänen harteilleen, vaikka itse koetkin suuren helpotuksen. Yhdessä on lähdettävä sitä uutta tilannetta viemään eteenpäin. Vaimolle kertominen voi olla todella shokki, kun se tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta, taas sinulle se on jo tuttua, jopa vuosikymmenien miettimisen tulosta.
Sama ahdistus oli mullekkin tuttua, mutta nyt se on tipotiessään.Jos on hyvässä naissuhteessa niin kannattaa todella miettiä kertooko bi-henkisyydestään naiselleen.
Jos tykkää joskus sekstata miehen kanssa mutta ei sen kummempaa seurustelua halua niin ei hyvää suhdetta kannata vaarantaa.
Varsinkin jos nainen on kovasti homoseksuaalisuutta vastaan niin kukapa silloin.
Jokaiselle on sallittu omat salaisuudet suhteessakin jos se ei vahingoita toista. - ex-kaappi-bi
biukkomies kirjoitti:
Kuulostaapa hyvinkin tutulta. Kummallisen paljon meitä kaapissa olevia bi-ukkomiehiä on. Mikä ihme tässä yhteiskunnassa saa meidän yhä edelleen piilottelemaan ja häpeilemään omia homoseksuaalisia taipumuksiamme? Miten me yhä 2000-luvulla annamme toisten pakottaa meidän piilottelemaan omaa itseämme, niin ettemme uskalla olla omia itsejämme edes kaikista rakkaimmille ihmisille. Tämä piilottelu alkaa todellakin jo ahdistaa. Mutta miten ihmeessä asian kertominen omalle rakkaalle vaimolle voi olla näin kamalan vaikeaa? Sanoja on pyörittänyt ajatuksissaan jo vaikka kuinka kauan, mutta ulos suusta niitä ei uskalla vain koskaan sanoa. Pelko avioerosta ja lasten menettämisestä on niin kova.
Välillä ahdistaa kovastikin, kun ei ole ketään kenen kanssa näistä asioista voisi puhua.Me kaapissa kypsyneet tai vielä lukkojen takana hautuvat bi-ukkomiehet voimme taatusti auttaa ja tukea toisiamme jakamalla kokemuksiamme, ongelmiamme, murheita ja iloja. Olen mielihyvin käytettävissä henkilökohtaiseen ajatustenvaihtoon, jos joku Teistä sellaista kaipaa. Laittakaapas kollegat kohtalotoverit viestejänne tulemaan: avoinkaappi@hotmail.com
- mies
Harkitse.. kirjoitti:
Jos on hyvässä naissuhteessa niin kannattaa todella miettiä kertooko bi-henkisyydestään naiselleen.
Jos tykkää joskus sekstata miehen kanssa mutta ei sen kummempaa seurustelua halua niin ei hyvää suhdetta kannata vaarantaa.
Varsinkin jos nainen on kovasti homoseksuaalisuutta vastaan niin kukapa silloin.
Jokaiselle on sallittu omat salaisuudet suhteessakin jos se ei vahingoita toista.Jokainen tapaus on hivenen erilainen. Toiselle ei tuota mitään tunnonvaivoja jos joskus, tai vakituisemminkin sekstaa miehen kanssa. Taas toinen ei jaksa sellaista salaisuutta pitää sisällän. Kukaan ei ole sen oikeammassa, kuin ainoastaan vain oman asiansa kanssa. Tämä asia ei ole todella niitä helpoimpia, olipa avoin tai visusti kaapissa.
Riippuu myös minkä tasoinen bi-luonne on kelläkin. Onko vain fyysinen kiinostus samaan sukupuoleen vai onko kyseessä henkinenkin puoli mukana. Joku ei halua edes pahemmin koskettaa toista miestä ja toisella taas on miehen ihon ikävä niin kova, että aivan sattuu.
Taas luulen että on miehiä, joille fyysinen seksi ei ole niin tärkeä, kuin se, että saa olla kaltaistensa parissa oma itsensä.
Näyttää siltä, että ilmassa olis jonkinlaista bi-vallakumouta, koska tuo Tv-3.n Kuumat aallotkin sarjassaan asiaan puuttuvat.
On tietysti ollut iät ja ajat tämänkaltaisia juttuja miesten kesken sekä naisten myös.
Asian paljastumisen jälkeen on vaan oikeastaan opeteltava aivan uusi ajatusmalli, onko se pettämistä ja millä tasolla voidaan asia hyväksyä parisuhteessa. Työtä se teettää ja jos ei onnista, ei kai siinä ole muuta kuin ero edessä.
Jotenkin vaan ajattelen, että onko asia eron väärtti. Niin helposti matkitaan toisia ja ajatellaan, että erosivathan hekin, no nyt se sattu meidän kohdalle sana asia.
Tällaista tuli mieleen pojat..
Pankaapa (laittakaa) ajatuksia liikkeelle...
ps..Niin, eikö sitä sanota että: Suomalainen mies panee, ei laita..:))
- En kertonut
Ajatuksia herättävää tekstiä olette kirjoittaneet.
Itse en kertonut bi-henkisyydestäni vaimolleni, oli liian suuri kynnys kertoa. Asia kyllä pyöri päässäni pitkään, mutta koska en asiaa saanut kerrottua, siitä lopulta muodostui ympärilleni jonkinlainen muuri. Seksi ei enää luistanut ja loppui lopulta kokonaan. Huomasin vaimoni miettivän syitä ja luulen hänen arvanneen, mistä "kenkä puristaa". Suoraan hän ei kuitenkaan asiaa kysynyt ja jos vihjaisi, minä kielsin asian kokonaan. Liekkö syy se, etten itsekään bi-henkisyyttäni hyväksynyt vaikka jollakin tapaa olen asian tiedostanut jo nuoruusvuosilta.
Näin muutaman vuoden jälkeen erosta olen vasta oikeastaan alkanut miettiä tarkemmin koko asiaa ja tullut siihen tulokseen, että kertominen olisi ollut järkevintä.
Pelkään homoleimaa otsaani. Siksi olen edelleen kaappi-bi, enkä luultavasti koskaan asiaa tule julkistamaan yleisesti. Etsiessäni samanhenkistä seuraa tuntui siltä, että kaikki haluavat vain seksiä. Itselleni seksi ei ole se tärkein asia. Onnistuin kuitenkin löytämään tästä seksihurjastelijoiden joukosta yhden ystävän, jonka kanssa on asiasta voinut jonkin verran puhua, mutta syvällisempi keskustelu on vielä tekemättä.
On kiva huomata, että on muitakin miehiä, jotka ovat painineet saman ongelman kanssa ja päässeet hyvään ratkaisuun. Itse mietin edelleen, mitä elämästäni haluan tehdä. Uuden naissuhteen aloittaminen tuntuu olevan vaikeaa, mutta uskon, että asiat selviävät ajan myötä.
Kertokaa miehet ihmeessä naisellenne taipumuksestanne, mieluummin ajoissa kuin liian myöhään. Olen melko varma, että yleisimmin se johtaa avoimenpaan parisuhteeseen kuin eroon.
Tsemppiä! - Mä myös
Mullahan alkoi tää juttu sillein ett mun vaimo ekana kertoi että hän haluais olla naisen kans..Se tuntui ihan kivalta ajatukselta että vaimoni on bi.Ja itse on aina halunnut kokeilla olla miehen kans mutta en saanut sanotuksi.No pari vuotta vaimon seikkailuja ei sen puoleen kyllähän se kotiin toi välillä naisia ja mä myös hyödyin siitä..Mutta sitten se rupesi ehdottamaan pari vaihtoa tai sen tyylistä juttua.Eihän se mulle käynyt päähänsä...sitten sitä ruvettiin puhumaan ja huutamaan sitten mulle riitti ..Mä sanoin että "mutta kun minäkin haluan olla miehen kans ja mun mielestä parinvaihto ei ole hyvä mutta jos sais sellaisen parin jossa on molemmat bi-henkisiä niin mikä ettei.."No nyt on jo muutama kokemus..Mutta kahden kesken en ole vielä ollut mutta kyllä se sieltä tulee vielä...
- mies
Mukavaa että syntyi asiallista keskustelua näinkin vaikeasta aiheesta, kuin tämäkin on.
Moni varmaan toivoo, että jatkoa tulisi edelleenkin, vaikka jäämme jo taka-alalle tuonne seuraavalle sivulle.
Mitäs jos jatketaan ja aloitetaan tuosta alusta vaikka uudelleen? - se joka ei kertonut
mies kirjoitti:
Mukavaa että syntyi asiallista keskustelua näinkin vaikeasta aiheesta, kuin tämäkin on.
Moni varmaan toivoo, että jatkoa tulisi edelleenkin, vaikka jäämme jo taka-alalle tuonne seuraavalle sivulle.
Mitäs jos jatketaan ja aloitetaan tuosta alusta vaikka uudelleen?Aihe on tosiaan vaikea, mutta lukijamäärästä päätellen kuitenkin kiinnostusta on ollut. Kyllä lukijoista ainakin osa on valinnan edessä. Kirjoittaminenkaan vaan ei taida olla kovin helppoa isolle osalle miehistä.
Hienoa, että asia on ollut esillä täällä ja mikä ettei voisi olla jatkossakin. Iso osa kiitoksesta kuuluu sinulle, mies, kun keskustelun aloitit.
Miehet! Rohkeasti kirjoittamaan. Joskus myös kirjoittaminen voi selkeyttää ajatuksia. - ex-kaappi-bi
mies kirjoitti:
Mukavaa että syntyi asiallista keskustelua näinkin vaikeasta aiheesta, kuin tämäkin on.
Moni varmaan toivoo, että jatkoa tulisi edelleenkin, vaikka jäämme jo taka-alalle tuonne seuraavalle sivulle.
Mitäs jos jatketaan ja aloitetaan tuosta alusta vaikka uudelleen?Mukavasti on tullut kirjoituksia ja paljon on ollut kiinnostusta... yli 1600 hittiä tähän aamuun mennessä. Aihe on selvästi ajankohtainen.
Hyvä kaverit, jatketaan samalla linjalla.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Putin hoiti Suomen natoon ja myös Ruotsin
Iso kiitos Vladimir Putinille. Hänen ansiosta pääsemme nyt Natoon. Putin halusi Naton lähelle ja nyt sai. Voimme tästä kiittää vain Putinia.6528005Niinistö teki hetkessä Suomesta Venäjän ydinaseiden maalitaulun
Kaiken lisäksi mies vielä lällätteli Putinille eilisessä tiedotustilaisuudessa ja käski katsomaan itseään peiliin. Kyllä vähän asiallisempaa käytöstä4672293Voi Stefu ja sun kiivas luonteesi
Sielä lentelee ullakkohuoneiston ikkunasta daamin vaatteet ja matkalaukut pitkin pihaa. Toisaalta,en ihmettele yhtään että tämä suhde päättyi näin,kyl2332209- 1471788
Ohhoh! Martina Aitolehti ja seurapiirihurmuri-Jesper ekassa yhteiskuvassa - Sutinaa Mallorcalla!
Martina Aitolehti ja seurapiirijulkkis-Jesper nauttivat toisistaan varsin vauhdikkaissa merkeissä Mallorcalla. Aitolehti ei ole esitellyt rakastaan vi271280Veikkaus: Miten The Rasmus pärjää Euroviisuissa?
Euroviisuhuuma on ylimmillään, kun Suomi ja The Rasmus taistelee biisillään Jezebel. Bändi on tikissä, kunhan Lauri Ylösen ääni kantaa. Mitä veikka511244Stefanilta tuli taas karu totuus Sofiasta
Marokkolainen h*o*ra! Voi tsiisus kun mulla on hauskaa! Lumput lentää ikkunasta kun Stefu raivoaa h*uralleen🤣🤣🤣 Nyt ne popparit tulille, tästä tule1111173Ootko onnellinen kun ei tarvitse
nähdä tätä tyhmää naamaa enää koskaan? Multa se särkee sydämen, mutta minkäs teen. Vaikka olisi kuinka sinnikäs eikä hellittäisi, se ei aina auta.65853Steppuli veressä
Seiskan lööpissä Steppulilla naama ja nyrkit veressä. Ei tainnut ihan kamojen pihalle paiskominen riittää. Onkohan pistänyt kämpän tuusannuuskaks.59828Oletko nähnyt eroottiset kohuleffat? Fifty Shades Of Grey -trilogia tv:stä
Fifty Shades -trilogia starttaa, kun nuori opiskelijanainen Anastasia tapaa rikkaan liikemiehen. Seksisuhdehan siitä starttaa, höystettynä sadistisill7760