Olen pitkään miettinyt, että onkohan minulla rajatila persoonallisuushäiriö..
Saan välillä täysin hallitsemattomia vihanpurkauksia, olen silloin agressiivinen ja väkivaltainen, mutta en ole vielä ainakaan purkanut sitä ihmisiin, paitsi lapsena ja nuorena. Nyt heittelen tavaroita ja hakkaan esimerkiksi kynällä vihkoa...kuvitteelisesti ajattelen sen olevan puukko..kuulostaa tyhmältä...
ja vihaisena olen myös erittäin välinpitämätön kaikessa, kävelen vaikka auton alle, ajattelen vain, että siinäpähän ajaa päälle, en varo. Tai sitten ajan vaan autolla risteyksestä, enkä edes katso oikealle..Nyt se ajatus tuntuu kamalan vastuuttomalta, mutta siinä tilassa ajtukset ei kulje näin.
Olen myös itsetuhoinen hakkaan ja viiltelen itseäni, otan lääkkeitä yliannostuksen tahallaan. Ja jos harvoin juon, niin silloinkin juon nopeasti ja paljon, mutta minulla ei ole minkäänlaista alkoholismia, voisin ihan hyvin vaikka olla aina juomatta. Mutta kavereiden kanssa se on joskus kivaa.
Lisäksi minulla on aina todella tyhjä olo, vaikka olisin iloinen, niin senkin tunteen takana on tyhjyys. Tyhjyys on yleisin mielialani. Vaikka en olisi masentunut, niin olo on vain sellainen, ettei mikään ole mitään..mutta silti jaksan tehdä joitain asioita ja nauraa ja semmoista, että en sinänsä koe olevani masentunut.
Rajatila persoonallisuushäiriöön liitetään usein esimerkiksi kiihkeät ja nopeasti ohimenevät seksisuhteet, mutta tätä minulla ei todellakaan ole, päinvastoin, pidän sitä likaisena ja täysin oksettavana ajatuksenakin, halveksin sellaista yli kaiken. Se on jotenkin eläimellistä, ja muutenkin halveksin ja vihaan suurta osaa ihmisistä juuri sellaisen likaisuuden perusteella. Tähän ei liity mitään kristillistä tai muuten uskonnollista katsomusta.
Sen sijaan ruuan suhteen olen täysin hallitsematon ja tuhlaamisen, monet kerrat olen kivunnut veloista takaisin normaali tilaan, kunnes taas innostun ja velkaannun. Minulla on bulimia joten se selittää syömisen hallitsemattomuuden.
ja mikä rajatila persoonallisuuteen liitetään myös on riippumattomuus muista ihmisistä, se sopii todella hyvin minuun, haluan olla vapaa, enkä riippuvainen kenestäkään,halveksin sitä.
Inhoan läheisyyttä, en osaa kokea sitä, mutta ajatuksena se on kaunis, muutenkin pään sisällä monet asiat tuntuvat hienoilta ja upeilta, mutta kun todellisuudessa ne kokee, mikään ei tunnu miltään.
Ja sitten luin jostain, että rajatilaan kuluu myös hyvän ja pahan erottamisvaikeudet tai jotain sinne päin, minulla on aina niin, että en osaa sanoa mikä on pahaa, en tavallaan pidä väkivaltaa pahana, vaikka toisaalta pidän..no ei tätä voi edes selittää..
ja monesti, nytkin minusta saisi kuvan, että vihaan itseäni, kun viiltelen ja on syömishäiriö yms, mutta jotenkin koen olevani joskus ainut joka on oikeassa, ainut joka tajuaa miten paskasti täällä kaikki on, ja periaatteessa puhdas..eli jotenkin pidän tosi paljon itsestäni ja ajatuksistani, en vain pidä siitä miten ne eivät sovi tähän yhteiskuntaan...on vähän ristiriitoja..:) en ole kuitenkaan myöskään millään tavalla itserakas..mutta tajuan vain tosiasiat...
muita minulle ominaisia piirteitä on:
-itsepäisyys
-kärsimättömyys
-nopea kyllästyminen
-kylmyys ihmissuhteissa
parhaimmat kaverit kyllä pitävät minua iloisena ja herkkänä, mutta esimerkiksi itkeminen on minulle todella vaikeaa, saatan pakottaa itseni itkemään vaan sen takia, että se on kaunista...mutta joudun tekemään sen pakottamalla..
mutenkin dramatisoin monia tunnetiloja, ja sen olen monet kerrat saanut kuulla.
Ajattelen tosi paljon itsemurhaa varsinkin vihaisena ja pettyneenä..iloisena ajattelen vain sitä taiteena, tai millä tavalla olisi kaunista kuolla..
eli mitä mieltä olette, te jotka jaksoitte lukea tämän, onko minulla teidän mielestänne rajatila persoonallisuus häiriö?
olisi myös mukava lukea jos joku siitä kärsivä kirjoittaisi kuvauksia itsestään...
Saan välillä täysin hallitsemattomia vihanpurkauksia, olen silloin agressiivinen ja väkivaltainen, mutta en ole vielä ainakaan purkanut sitä ihmisiin, paitsi lapsena ja nuorena. Nyt heittelen tavaroita ja hakkaan esimerkiksi kynällä vihkoa...kuvitteelisesti ajattelen sen olevan puukko..kuulostaa tyhmältä...
ja vihaisena olen myös erittäin välinpitämätön kaikessa, kävelen vaikka auton alle, ajattelen vain, että siinäpähän ajaa päälle, en varo. Tai sitten ajan vaan autolla risteyksestä, enkä edes katso oikealle..Nyt se ajatus tuntuu kamalan vastuuttomalta, mutta siinä tilassa ajtukset ei kulje näin.
Olen myös itsetuhoinen hakkaan ja viiltelen itseäni, otan lääkkeitä yliannostuksen tahallaan. Ja jos harvoin juon, niin silloinkin juon nopeasti ja paljon, mutta minulla ei ole minkäänlaista alkoholismia, voisin ihan hyvin vaikka olla aina juomatta. Mutta kavereiden kanssa se on joskus kivaa.
Lisäksi minulla on aina todella tyhjä olo, vaikka olisin iloinen, niin senkin tunteen takana on tyhjyys. Tyhjyys on yleisin mielialani. Vaikka en olisi masentunut, niin olo on vain sellainen, ettei mikään ole mitään..mutta silti jaksan tehdä joitain asioita ja nauraa ja semmoista, että en sinänsä koe olevani masentunut.
Rajatila persoonallisuushäiriöön liitetään usein esimerkiksi kiihkeät ja nopeasti ohimenevät seksisuhteet, mutta tätä minulla ei todellakaan ole, päinvastoin, pidän sitä likaisena ja täysin oksettavana ajatuksenakin, halveksin sellaista yli kaiken. Se on jotenkin eläimellistä, ja muutenkin halveksin ja vihaan suurta osaa ihmisistä juuri sellaisen likaisuuden perusteella. Tähän ei liity mitään kristillistä tai muuten uskonnollista katsomusta.
Sen sijaan ruuan suhteen olen täysin hallitsematon ja tuhlaamisen, monet kerrat olen kivunnut veloista takaisin normaali tilaan, kunnes taas innostun ja velkaannun. Minulla on bulimia joten se selittää syömisen hallitsemattomuuden.
ja mikä rajatila persoonallisuuteen liitetään myös on riippumattomuus muista ihmisistä, se sopii todella hyvin minuun, haluan olla vapaa, enkä riippuvainen kenestäkään,halveksin sitä.
Inhoan läheisyyttä, en osaa kokea sitä, mutta ajatuksena se on kaunis, muutenkin pään sisällä monet asiat tuntuvat hienoilta ja upeilta, mutta kun todellisuudessa ne kokee, mikään ei tunnu miltään.
Ja sitten luin jostain, että rajatilaan kuluu myös hyvän ja pahan erottamisvaikeudet tai jotain sinne päin, minulla on aina niin, että en osaa sanoa mikä on pahaa, en tavallaan pidä väkivaltaa pahana, vaikka toisaalta pidän..no ei tätä voi edes selittää..
ja monesti, nytkin minusta saisi kuvan, että vihaan itseäni, kun viiltelen ja on syömishäiriö yms, mutta jotenkin koen olevani joskus ainut joka on oikeassa, ainut joka tajuaa miten paskasti täällä kaikki on, ja periaatteessa puhdas..eli jotenkin pidän tosi paljon itsestäni ja ajatuksistani, en vain pidä siitä miten ne eivät sovi tähän yhteiskuntaan...on vähän ristiriitoja..:) en ole kuitenkaan myöskään millään tavalla itserakas..mutta tajuan vain tosiasiat...
muita minulle ominaisia piirteitä on:
-itsepäisyys
-kärsimättömyys
-nopea kyllästyminen
-kylmyys ihmissuhteissa
parhaimmat kaverit kyllä pitävät minua iloisena ja herkkänä, mutta esimerkiksi itkeminen on minulle todella vaikeaa, saatan pakottaa itseni itkemään vaan sen takia, että se on kaunista...mutta joudun tekemään sen pakottamalla..
mutenkin dramatisoin monia tunnetiloja, ja sen olen monet kerrat saanut kuulla.
Ajattelen tosi paljon itsemurhaa varsinkin vihaisena ja pettyneenä..iloisena ajattelen vain sitä taiteena, tai millä tavalla olisi kaunista kuolla..
eli mitä mieltä olette, te jotka jaksoitte lukea tämän, onko minulla teidän mielestänne rajatila persoonallisuus häiriö?
olisi myös mukava lukea jos joku siitä kärsivä kirjoittaisi kuvauksia itsestään...
Vastaukset 9
Vanhimmat
diagnoosin antaa eikä sekään välttämättä ole oikea.Tuntuisi nuoruuden kipuilusta olevan kyse sinulla.Toisilla voi murrosikä olla tosi rajukin.
liikaa kaikenlaista psykohömpötystä.
että on tullut luettua ihan liikaa kaiken maailman kirjoja. Jo sitä vähemmästäkin pää sekoaa ja alkaa epäillä vaikka millaisia sairauksia. Pahempi juttu on se, että noista luuloista on aika vaikea itse sitten yrittää eroon aj ne yleensä siten ruokkivat itseään ja kohta on oikea ongelma käsillä. Nyt kannattaisi jutella jonkun järkevän ihmisen kanssa tai ihan varata keskusteluaika omalääkärille. Ihan suosittelen myös ns elämän hankkimisita, ettei jää turhaa aikaa hautoa kärpäsistä härkäsiä. Ei millään pahalla =)
Itse asiassa, minulle on diagnosoitu näin;
Masennusoiren käytöshäiriö
Masennus
Ja nyt:
F60.30Tunne-elämän epävakaa persoonallisuus?
Mutta diagnoosista on pari vuotta aikaa, ja epäilen itselläni tätä rajatila persoonaa eli
F60.31 Epävakaa persoona
Itse asiassa, lähden huomenna tutkimushoito jaksolle psykiatriselle osastolle.
JA ITSEÄÄN EI SAA DIAGNOSOIDA, SEN VOI TEHDÄ AINOASTAAN ASIANTUNTIJA ELI PSYKIATRI.
Eli jos epäilet itselläsi tätä, hakeudu heti psykiatrin juttusille, kerro kaikki ja epäilet että sinulla voisi olla tämä sairaus.
Itselläni nuorempana on siis diagnosoitiin masennuksesta käytöshäiriöön, joka sinänsä sopii kuvaan; Koska yleensäkkään nuorille ei anneta tätä diagnoosia persoonan keskeneräisen kehittymisen vuoksi, mutta saattaa diagnoosina olla jtn vastaava, niin kuin käytöshäiriö.
Itselläni on mm.
-itseni vahingoittamista, esim. viiltelemällä.
-En kestä minkäänlaista kielteisestä, esim. kritiikkia, pettymyksia, yhteentörmäyksiä.
Menen niistä totaalisesti maahan, vaikka kyseessä voisi olla jokun viaton huulenheitto.
Ja tällöin voin olla ensin huippuonnellinen, ja seuraavassa hetkessä olen valmis tappamaan itseni. Mieli alat vaihtelet n. 3-4kertaa päivässä.
-Olen usein aika ahdistunut.
-Toisinaan eristäydyn asuntooni, en vastaa puhelimeen enkä halua tavata ketään, muistuttelen myös vanhempiani, sisaruksiani, kavereita ja poikakaveriani, vanhoista heidän tekemistään virheistä (jopa 8vuoden taakse).
-Myös ruuan ahmiminen "holtiton seksuaalisuus", holtiton tuhlaaminen (tuhlaan viimeiset 20euroa pelikoneeseen, karkkiin, limppareihin, tupakkaan tai alkoholiin vaikka ruuat on lopussa, ja tosiaan minulla on sokeritauti eli ruokavalio on tosiaan minulle tärkeä.) ja pelihimo löytyy.
-Itsetuntoni on erityisen alhaalla.
Muutakin vastaavaa löytyy, mutten oikein jaksa kirjoittaa niistä.
Minkäs ikäinen oikeastaan olet, nuorempana henkilönä voit saada käytöshäiriö -diagnoosin.
JOTEN HAKEUDU VÄLITTÖMÄSTI ASIANTUNTIJAN PUHEILLE:
Olen 21 vuotias..
Voi kyllä olla totta mitä noissa edellisissä kirjoituksissa sanottiin, että luen liikaa noita diagnoosi juttuja yms...
Mutta psykiatrilla olen käynyt bulimian takia, itse sen sitten lopetin. Viiltelystä en ole kertonut kenellekkään.
Psykiatrille meno, on minun kohdallani todella suuren kynnyksen takana, en pysty vaan jotenkin alistumaan siihen ja ongelmia on myös avun vastaanottamisessa, vähättelen aina paikan päällä ongelmiani.
Olen kyllä vakavissani harkinnut psykiatrille menoa taas syksyllä. Silloin se sanoi, että heti kun tuntuu siltä ota yhteys terveyskeskukseen...silloin tämä psykiatri olisi halunnut että jatkan siellä kaymistä, mutta suhtauduin silloin todella epäkypsästi ja kriittisesti siihenkin.
Monet sanoo, että pahaa murrosikää, mutta sen vaiheen olen jo käynyt läpi ja kyllä itse tiedän, että kaikki minussa ei ole ihan normaalia, en kykene samoihin asioihin kuin muut.
aika paljon sinullakin näyttää olevan noita piirteitä mitä rajatilassa esiintyy, toivon, että kirjoitat tänne sitten kun olet saanut diagnoosisi? :)
Toi sun mielialojen vaihtelu ja pieniinkin vastoinkäymisiin reagoiminen on mulle myös tuttua.
Joku puhui täällä jtn sellaisesta, että osa rajatilapotilaista menee ihan psykoottisiksi suuttuessaan.. Olen aika typerä ja haluaisin hieman tarkennusta, vaikka se tosiaan on ihan.. tyhmää.
Itse en nyt oikein tiedä mikä vika on ja missä, olenkin menossa psykiatrille asioistani puhumaan. Ilmeisesti mulla on ainakin joku käytöshäiriö, kun noita toinen toistaan kammottavampia raivareita on tullut väh. 10 vuotta melkeinpä joka päivä (nyt on tilanne vähän parantunut, kun pääsin muuttamaan pois kotoa) ja olen siis 17-vuotias.
Minäkin siis luultavasti lukenut liikaa kirjoja, mutta silti tämä epävakaa persoonallisuus ei ole ihan selvillä. Luulisin, että olen vain tunnistanut itsessäni useita sairauteen yhdistettyjä käyttäytymistapoja tms ja olenkin sen vuoksi ihan luulosairas, mutta..
Onko olemassa jonkinlaista "raivokohtaushäiriötä"? Kun omani olivat siinä ala-asteikäisenä tosiaan vielä vain siinä uhmaikäisen tavaroiden viskely ja oven rikkomisasteella, mutta mitä vanhemmaksi olen tullut, niin sitä rajummiksi ne ovat menneet. Myöskin siis kohdistuen aina perheenjäseniini.
Jouduttiin jo muuttamaan edellisestä asuinpaikasta pois saamieni kohtausten takia ja monta kertaa ovat meinanneet poliisit tai ambulanssin paikalle soittaa, mutta olen sen aina estänyt.
itse asiassa tervekin ihminen lukee kaikenlaisista sairauksista, niin alkaa huomaamaan itsessään näitä merkkejä.
Olen näynyt sairaalassa "oikeita" rajatiloja, ja täytyy sanoa että ne kyllä on sairaita. Yhtäläinen piirre noissa potilaissa on, että ne välillä menee melkein psykoottisiksi suuttuessaan. Ja ne potilaat ei kyllä opiskellu tai tehny töitä. Joskus ehkä kokeillut opiskelua tai töitä, mutta se on sitten kestänyt viikon tai kaks korkeintaan.
http://www.dialogix.org:8080/Demos/servlet/Dialogix?sch edule=Demos/WEB-INF/schedules/SCID-II.jar&DIRECTIVE=STA RT