en ymmärrä kuinka kauan jaksan tätä hiljaisuutta kotona?emme mieheni kanssa puhu toisillemme juurikaan mitään?mitä nyt lasten asioista,siinä kaikki. mulla kun ei ole asioita mistä jutella. jonkin aikaa sit kerroin ukolle haluavani erota. aluksi ukko suuttui,ja nyt on kuin mitään en olisi sanonut.olen niin yksin,olen lasten kanssa yksin,harvoin mieheni edes kysyy lasten koulusta tms. iloisesta minästä on tullu sulkeutunut,apaattinen. ainut ilo tän hetkisessä elämässäni on lapset.ukkoni valittaa kun vauvamme hiljenee vain minun sylissäni ja olen tehnyt hänestä sylivauvan. minä ja vanhemmat lapseni hoidamme yhdessä vauvaa,mieheni ei ole kertaakaan vaihtanut esim. vaippaa(vauvamme puol vuotias). olemme koittaneet puhua suhteestamme ja kumpikaan meistä ei ole onnellinen,mutta minulla ei ole haluja edes koittaa parantaa suhdettamme,tuskin ukollakaan,koska mitään ei tapahdu. äitienpvä oli taas samanlainen lapset antoivat ihania itsetehtyjä kortteja,mieheni iltapäivällä onnitteli. olen kai lapsellinen kun odotan vuodesta toiseen edes jonkinlaista muistamista,mutta turhaan. en tiedä miksi en uskalla ottaa itseäni niskasta kiinni ja laittaa eron vireille.pelkään kai miten mieheni suhtautuu asiaan,syöksyykö alamäkeen,tuleeko riitaisa ero jne. etukäteen ei saisi liikaa miettiä mutta minä vain olen sellainen. ahdistaa niin kamalasti,etten välil jaksa yhtään. tekis mieli olla peiton alla ja olla nousematta ylös sängystä. kuinka saisin taas itseni kasaan???????!!!!!!!
se ahdistus
valtaa minut
1631
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
koen hieman samaa omassa elämässäni. ei puhuta miehen kanssa juuri mitään. ja syynä tähän on enimmäkseen se, että emme ehdi. mies on paljon töissä ja joudun hoitamaan lapset yksin. välillä väsyttää enemmän ja välillä vähemmän. riitelemme paljon. mitä tarkoitat että sulla ei ole asioita mistä jutella?
kotona kun on lasten kanssa niin välillä tuntuu että koko muu maailma sulkeutuu ympäriltä. ei ole muuta kuin lasten asiat ja omat tunteet. en ehdi harrastaa mitään ja harvoin edes olla hiljaa omissa ajatuksissani.
onko teillä monta lasta? oletteko miehesi kanssa milloin viimeksi viettäneet kahdenkeskistä aikaa?
meillä on samanikäinen vauva kuin teillä ja useinmiten hän kelpuuttaa vain äidin. tuon ikäiselle on normaalia että äidin syli on paras syli. en minä ainakaan usko että olen vauvamme siihen opettanut.
kyllä mullakin on ollut muutaman kerran niin vaikea tilanne, että olen miettinyt eroa ja ollaan siitä puhuttu. kuitenkin ollaan jatkettu..
on ahdistavaa olla jos on tuollaista, tiedän sen. jos miehesi kerran suuttui, kun puhuit erosta, vaikuttaa siltä, että hän ei halua erota..?
en minäkään saa äitienpäivänä mitään erityiskohtelua ja siihen on kait vain totuttava. meidän lapset ovat vielä niin pieniä että 2,5v ja 6kk, että eivät moisesta vielä perusta. mutta en ole vielä saanut kahveja sänkyyn ja lahjakin tulee vain jos asiasta muistutan miestä, että hei kohta on äitienpäivä..