Rakas Marsuni Mindy siirtyi vihreimmille laitumille viimme lauantaina ja suru on kova. Itsesyytökset vielä suuremmat. Torstai iltana tullessani ilta vuorosta huomasin marsuni olevan yllättävän rauhallinen laittaessani käteni häkkiin mutta ajattelin hänen vihdoin oppineneen hyväksymään minut. Perjantai aamuna katsellessani ennen töihin lähtöa marsujeni touhuja huomasin Mindyn vaan makaavan yhdessä paikassa..ei liikkunut paljoa eikä paljoa reagoinut kun koskettelin sitä(ei siis yrittänyt pakoon). Aloin ihmetellä ja huolestua että onko kaikki nyt hyvin joten soitin anopilleni jolla on ollut marsuja vuosien ajan että voisiko hän tulla katsomaan päivällä miten marsuni voi. Hän kävi katsomassa ja sanoi että kyllä marsuni juoksi kun hän laittoi kätensä häkkiin ja söi. Tultuani kotiin ja seuratessa marsuani edelleen ihmettelin sen käytöstä mutta kerta anoppini mielestä kaikki oli hyvin hän epäili että kysymys oli lämpötilasta että marsuni vaan lepää kun on kuuma. Lauantaina päätin että nyt riittää sanoi kuka mitä tahansa marsuni ei voi hyvin ja lähdettiin elukka lääkärille. Marsuni olotila huononi silmän räpäyksessä älyttömästi.Yritin saada hänet kriittisenä potilaana jotta hoito alotettaisiin pian mitä en kumminkaan saanut. Tiski virkailija ei edes viitsinyt katsoa marsuani.Hän olisi kyllä tajunnut tilanteen vakavuuden jos olisi sen tehnyt. Puolitoista tuntia odotettuani ja marsuni tilan huonontuessa(alkoi vikistä tuskissaan) vihdoin otettiin sisään. Selvisi että marsulllani oli 40 asteen kuume ja maha ongelmia. Antoi 3 piikkiä ja kotihoito ohjeet. Olen vihainen että eivät ottaneet marsuani sisään hoitoon yöksi. Marsuni ei ededs pystynyt nousemaan taikka kävelemään enää tutkimus pöydällä. Vein marsuni kotiin ja aloitin hoidin suunniteman mukaisesti. Muutaman tunnin kuluttua seuraavan lääke annostuksen yhteydessä huomasin että sen takajalat olivat halvautuneet. Lähdettiin heti takaisin sairaalaan. Marsuni kuoli syliini juuri kun saavuttiin sairaalan pihaan. Tarinan opetus jos vaan pikkaisenkin marsun käytös muuttuu oudoksi ja epäilet jonkin olevan vikana vie lääkäriin heti. Ei kannata kysyä toisilta mikä saattaa olla vikana. Vaan luottaa omaan sisäiseen ääneen ja oman marsun tuntemukseen. Kadun syvästi etten itse kuunnellut sisäistä ääntäni koska jos olisin marsuni saattaisi vielä olla luonani tänään.
Luota sisäiseen ääneesi
xxxxxxx
4259
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Välillä täytyy oppia kantapään kautta. Teit kuitenkin jo paljon, kun edes viitsit ja ymmärsit lopulta viedä marsun eläinlääkärille. Nyt olet taas viisaampi ja voit hoitaa paremmin muita marsujasi.
Marsu jättää yllättävän ison aukon sydämeen ollakseen niin pieni. Vieläkin on ikävä reilusti yli vuosi sitten menehtynyttä kuikkuani, sylinallea :´) R.I.P.
Koskettava ja hyvin opettavainen tarina. Itselläni aikoinaan kävi samaisesti myös, en tajunnut mennä lääkärille, ja sitten vihdoin kun ymmärsin että marsullani todella on jokin vikana, oli liian myöhäistä.
Kiitoksia sinulle kun kirjoitit tuon pätkän, toivottavasti moni lukee sen.
olen pahoillani tapahtuneesta, inhottavaa tuollainen ja jää varmasti vaivaamaan, mutta juuri kuin edellinen sanoi, olet taas vähän viisaampi, yritä jaksaa!
Teit oikein.Siis oikeesti yritit etkä jättänyt sitä häkinpohjalle ja tuudittautunut anoppisi sanoihin.Siis törkeää käytöstä eläinlääkärissä,olen itsekkin huomannut,että eivät tunnu arvostavan marsuja niinkuin esimerkiksi koiria ja kissoja.Viedään seuraavaksi yksityiselle,jos vaikka sais parempaa kohtelua.
Syvä osanottoni,tiedän miten paljon rakkaan marsun menettäminen sattuu!