Hääyön kuvaaminen

Niin että sitä sitten katsottaisiin kolmentunnin koostetta kuorsaamisesta. Enemmistöltä taitaa jäädä panopuuhat sikseen hääyönä.

Hääyön videointi kuulostaa todellakin narsismin huipulta. Eikö millään todellakaan ole enää mitään väliä.
Arvot ovat vain MINÄ ja MINÄ. Itsekkyys ja itsekeskeisyys tuntuvat olevan nuorten elämää ohjaava tekijä.
Filmitähdeksi hääyönä. Entäpä jos et olisikaan niin kuvauksellinen, entäpä jos orgasmi ei tulekaan?

Rakkaus on asia, jota tulee vaalia joka päivä. Arkipäivä. Ei niin, että sitä katsotaan videolta, ja muistellaan kuinka rakastuneita oltiin - silloin.
Silloin, kun kaikki katsoivat ja olimme kaiken keskipisteenä, häissä.

Ajattelua, kiitos!

Mielestäni on ok, jos pari haluaa ottaa kuvia hääyöstään muistoksi, mutta taisi olla vain vitsi tuo ammattikuvaajan palkkaaminen..? Me otimme pari kuvaa minusta korsetissani ( huntu ja kengät), mutta "touhukuvat" jätimme väliin.

Kyllä se vaan useimmiten on hääyöt muhinoitu ennen ja jälkeen. Ei sitä kekkereiden jälkeen jaksa... ;)

Ja kuvaaminen.. En voi muuta sanoa kuin että NO HUH HUH!

Mainio ajatus. Hyvä olisi pyytää sukua olemaan läsnä ja kuvaajan olisi hyvä varautua toimiaan ns. kiilapoikana kitkan lisäämiseksi. Julkaisuoikeudet myös ilman muuta pitää saada koska häistä tulee aina velkaa.

Ruotsissa on 80 -luvulla toiminut valokuvaaja nimeltä Valter Hirsch (pitäisi kyllä olla tunnettu Moderna museetin valokuvauksen osastolla ja Kulturhusetissa). Hän oli kuvannut tuntemaansa paria hyvinkin läheisesti, mm. sarjalla erotiska skisser. Polioon lapsena sairastuneena hän kirjoitti myös kerran valokuvauslehdessä olevansa "turvallinen" kuvaaja tällaisissa tilanteissa.

Niinpä hän luonnollosesti kuvasi myös tämän parin hääpäivän, koko hääpäivän aamun sarastuksesta hääyöhön. Olen nähnyt (80-luvulla) aiheesta valokuvanäyttelyn. Sittemmin törmäsin kuvista tehtyyn julkaisuun divarissa. Punakantisen kirjansen kannessa on teipattuna riisinjyviä. Ensi kuvissa skrode, tumma sulho ja häntä selvästi hennompi punetavahiuksinen morsian seisovat juuri herättyään, lähekkäin makuhuuoneensa ikkunan edessä kasomassa tulevaisuuteen. Kuvakertomus etenee mm. kaason ja bestmänin saapuessa auttamaan hääparia pukeutumisessa. Juuri ennen kirkkoon lähtöä on kuvaaja löytänut morsiammen vielä pissiltä huntu kasvoillaan ja puku mytyssä sylissään. Viralisempien kirkon ja hääjuhlan tallentamisen jälkeen kuvaaja jää eteäisyydeltä seuraamaan parin poistumista, ja kuinka he jäävät syleilemään puhelinkoppiin puiston laidassa. Lopussa on kuva kuinka morsian kannetaan kynnyksen yli kotiin. Viimeisellä sivulla on vielä muutaman pikkukuvan kontaktikopiosarja, kun morsian tukka hulmuten ratsastaa sängyssä miehensä yksisarvisella :)

Epäilemättä useimmat juhlakalut ovat hääyönä uuvuksissa, niin kenties tässäkin tapauksessa oikeasti. Mutta eräänä vihkipäivän kertomuksena tämä oli kaunis.

kaikkee sitä kuuleekin. Jäähän häistä se päivällä kuvattu osuus muisteltavaksi. Sänkyhommat ehtii kuvailla sitten avioliiton aikana paremmalla ajalla ja tilanteessa, eikä tarvi ottaa ketään hyypiöö pyöriin kameran kanssa hääyöks.