Opettajista

Tietysti koulu on tärkeä, mutta on kai sitä elämää koulun jälkeenkin. Meinaan että ei kai huono opettaja voi ihan yksinään minun lapseni koko elämää pilata? Voihan sitä korottaa numeroita ja on monenlaisia jatko-opintomahdollisuuksia ja monia eri väyliä nykyään.

Omista kouluajoistani tuntuu olevan tosi kauan, enkä kyllä ajattele, että koulu olisi elämääni sanellut. Aina voi viisastua tai tyhmentyä koulun jälkeenkin ja aina voi aloittaa ns. alusta, varsinkin, jos vanhemmat pystyvät vähän tukemaan.

Muuten olen kyllä kanssasi aika lailla samaa mieltä. Opettajia on erilaisia, ja kouluja. Toisaalta melkein missä tahansa ulkomailla koulujen väliset erot ovat tutkimusten mukaan PALJON suurempia.

Pienen koululaisen äiti kirjoitti:

Tietysti koulu on tärkeä, mutta on kai sitä elämää koulun jälkeenkin. Meinaan että ei kai huono opettaja voi ihan yksinään minun lapseni koko elämää pilata? Voihan sitä korottaa numeroita ja on monenlaisia jatko-opintomahdollisuuksia ja monia eri väyliä nykyään.

Omista kouluajoistani tuntuu olevan tosi kauan, enkä kyllä ajattele, että koulu olisi elämääni sanellut. Aina voi viisastua tai tyhmentyä koulun jälkeenkin ja aina voi aloittaa ns. alusta, varsinkin, jos vanhemmat pystyvät vähän tukemaan.

Muuten olen kyllä kanssasi aika lailla samaa mieltä. Opettajia on erilaisia, ja kouluja. Toisaalta melkein missä tahansa ulkomailla koulujen väliset erot ovat tutkimusten mukaan PALJON suurempia.

Lue lisää

Ulkomailla erot koulujen välillä ovat suuret, niin olen minäkin ymmärtänyt ja olen ymmärtänyt että syy on yksitiskoulut, jotka ovat parempitasoisia kuin kunnan koulut, opettajat motivoituneempia ja siten opetus korkeatasoisempaa jne.

Nythän on "vaarana" että suomeenkin tulee yksityiskouluja,mikä mielestäni luo eriarvoisuutta. Pienituloisilla ei ole varaa yksityiskouluihin. Ja hölmöä on, että yks.kouluja sitten kuitenkin tuettaisi kunnan/valtion varoin,....

Mutta miksi mielestäni koululla, opella ym. on vaikutusta myös koulun jälkeenkin... koulu voi lannistaa pienen ihmisen itsetunnon niin, että koulumenestys jää niin huonoksi ettei sillä päästötodistuksella jatkokoulutuspaikkaa haeta. Todistus tai peruskoulun menestys ei siis kertoisi todellisesta oppimiskyvystä tai älykkyydestä.

Itse olin arka koululainen, ja siksi helppo kohde koulukiusaamiselle. Sen lykkäsi alkuun 3.luokkalla opettajani.

Luokkakaverit sitten vieroksuivat tuollaista lasta, josta aikuinen, opettaja, auktoriteetti ei pitänyt - joka osoitti käytöksellään että olen eriarvoinen kuin muut.
MInun lisäkseni hänen silmätikkunaan oli toinenkin tyttö..

Tämä opettaja on edelleen virassaan samaisessa kaupungissa ja on saanut lukuisia varoituksia ja vanhemmat ovat valittaneet - tiedän, koska sukulaisen muksu oli hänen oppilaanaan -90-luvulla. Opettaja otti edelleen silmätikkuja ja mielitiuettyjä..
Minä olin arkana, rumana, hiljaisena ja huonosti puettuna lapsena tämän open silmätikku. Pelkäsin häntä.
Pelkäsin koulua.
On vaikea oppia, kun pelkää.
Luokkakokonaisuus pysyi samana koko peruskoulun, olin kiusattu ja syrjitty ja yksin koko peruskoulun.
Aikuisiällä oli yllätys huomata, että osaankin, opin, etten olekaan tyhmä!!

Kasvatusneuvolassa kävin juuri tuolloin 3.luokalla ja aikuisena kävin kysymässä tuloksia. Täti sanoi mm. "kouluhan sinulla meni hyvin, olet keskitasoa älykkäämpi"
- koulu meni surkeasti.
Ja olisispa joku tuon toisen kommentin sanonut kouluaikana. Ehkä se olisi kannustanut...

Koti ei tukenut. Minun tapauksessani. Onneksi niille, joilla on kodin tuki. HEillä on paremmat mahdollisuudet...


Se, mikä on este jatko-opinnoille on heikko pohja. Esim. matikassa mutta ennenkaikkea kielissä.

Elämää on koulun jälkeenkin ja onnistumista voi kokea muutallakin ja itsetuntonsa koota . Itselläni on kuitenkin vaikeuksia kouluelämässä, olen hieman asennevammainen sen suhteen. En sopeudu kouluryhmään, oppilaaksi. En esim. harrasta mitään ryhmämuotoista, esim. aeoribicia, lentopalloa tms. En osaa olla tyttöporukassa, enhän ole koskaan ollut, enhän päässyt lapsenakaan mukaan.

Se ei tarkoita ettenkö osaisi ilmaista itseäni tai ettenkö osallistuisi tai ettenkö olisi sosiaalinen.. olen varsin puhelias alku-ujouden jälkeen.

Koulu opettaa siis sosiaalisiakin taitoja. Tai sitten syrjäyttää.

Tämä on ehkä nyt asian vierestä vastattu ja kommentoitu, tuli vaan vanhat kouluajan muistot mieleen kun luin kommenttisi.
Me kun olemme yksilöitä.

kaksi lasta kirjoitti:

Ulkomailla erot koulujen välillä ovat suuret, niin olen minäkin ymmärtänyt ja olen ymmärtänyt että syy on yksitiskoulut, jotka ovat parempitasoisia kuin kunnan koulut, opettajat motivoituneempia ja siten opetus korkeatasoisempaa jne.

Nythän on "vaarana" että suomeenkin tulee yksityiskouluja,mikä mielestäni luo eriarvoisuutta. Pienituloisilla ei ole varaa yksityiskouluihin. Ja hölmöä on, että yks.kouluja sitten kuitenkin tuettaisi kunnan/valtion varoin,....

Mutta miksi mielestäni koululla, opella ym. on vaikutusta myös koulun jälkeenkin... koulu voi lannistaa pienen ihmisen itsetunnon niin, että koulumenestys jää niin huonoksi ettei sillä päästötodistuksella jatkokoulutuspaikkaa haeta. Todistus tai peruskoulun menestys ei siis kertoisi todellisesta oppimiskyvystä tai älykkyydestä.

Itse olin arka koululainen, ja siksi helppo kohde koulukiusaamiselle. Sen lykkäsi alkuun 3.luokkalla opettajani.

Luokkakaverit sitten vieroksuivat tuollaista lasta, josta aikuinen, opettaja, auktoriteetti ei pitänyt - joka osoitti käytöksellään että olen eriarvoinen kuin muut.
MInun lisäkseni hänen silmätikkunaan oli toinenkin tyttö..

Tämä opettaja on edelleen virassaan samaisessa kaupungissa ja on saanut lukuisia varoituksia ja vanhemmat ovat valittaneet - tiedän, koska sukulaisen muksu oli hänen oppilaanaan -90-luvulla. Opettaja otti edelleen silmätikkuja ja mielitiuettyjä..
Minä olin arkana, rumana, hiljaisena ja huonosti puettuna lapsena tämän open silmätikku. Pelkäsin häntä.
Pelkäsin koulua.
On vaikea oppia, kun pelkää.
Luokkakokonaisuus pysyi samana koko peruskoulun, olin kiusattu ja syrjitty ja yksin koko peruskoulun.
Aikuisiällä oli yllätys huomata, että osaankin, opin, etten olekaan tyhmä!!

Kasvatusneuvolassa kävin juuri tuolloin 3.luokalla ja aikuisena kävin kysymässä tuloksia. Täti sanoi mm. "kouluhan sinulla meni hyvin, olet keskitasoa älykkäämpi"
- koulu meni surkeasti.
Ja olisispa joku tuon toisen kommentin sanonut kouluaikana. Ehkä se olisi kannustanut...

Koti ei tukenut. Minun tapauksessani. Onneksi niille, joilla on kodin tuki. HEillä on paremmat mahdollisuudet...


Se, mikä on este jatko-opinnoille on heikko pohja. Esim. matikassa mutta ennenkaikkea kielissä.

Elämää on koulun jälkeenkin ja onnistumista voi kokea muutallakin ja itsetuntonsa koota . Itselläni on kuitenkin vaikeuksia kouluelämässä, olen hieman asennevammainen sen suhteen. En sopeudu kouluryhmään, oppilaaksi. En esim. harrasta mitään ryhmämuotoista, esim. aeoribicia, lentopalloa tms. En osaa olla tyttöporukassa, enhän ole koskaan ollut, enhän päässyt lapsenakaan mukaan.

Se ei tarkoita ettenkö osaisi ilmaista itseäni tai ettenkö osallistuisi tai ettenkö olisi sosiaalinen.. olen varsin puhelias alku-ujouden jälkeen.

Koulu opettaa siis sosiaalisiakin taitoja. Tai sitten syrjäyttää.

Tämä on ehkä nyt asian vierestä vastattu ja kommentoitu, tuli vaan vanhat kouluajan muistot mieleen kun luin kommenttisi.
Me kun olemme yksilöitä.

Lue lisää

Omien lasteni opettajille, rehtorille ja koulukuraattorille annan täyden kympin, kun puuttuivat kiusaamiseen heti, kun sen otin puheeksi. Kiusaaminen loppui välittömäsi. Oli niin turvallinen olo, kun nämä opettajat olivat niin napakoita. He kutsuivat heti työryhmän koolle, joten asiat otettiin vakavasti eikä yhden henkilön voimin. "Kissa nostettiin pöydälle" ja asia oli tarpeeksi julkinen.

Omat koulukiusatut sisarukseni ajautuivat nuorina aikuisina kuolemaan, johon nähdäkseni koulukiusaus ajoi. Itsetunnon menetys, koko perhe kärsi yhden pahasta olosta, psyykkeen romahdus, psyykelääkekierre jne. Joten minä kärsin edelleen koulukiusaamisesta, olenhan iäksi menettänyt sisarukseni!

Niin monta on kokemusta kuin on koululaistakin eikä kenenkään kokemuksia voi vähätellä, joten kirjoituksesi oli paikallaan! Sinulle voimia elämään ja uutta toivoa koko loppuelämällesi!

Kiireestä ym. huolimatta, eikö silti voi olla oikeudenmukainen? TAsa-arvoinen? Miksi voimavarat ei riitä tähän, mutta riittää ottamaan lellikkejä?

Kysyn vain, oman lapseni puolesta.

Hänellä vaihtui juuri koulu ja on kertonut niistä eroista.
Esim. hän on kaatunut ja loukannut jalkansa, ja jumppatunnilla oli juoksua ja oli sanonut opelle että jalka on kipeä flunssa joten voisiko hän kävellä.. ope oli sanonut, että ei käy, istumaan.
Nuori oli hölmistynyt. Edellisessä koulussa ope oli sanonut: ole miten kipeä tahansa, jos et pysty juoksemaan, sitten kävelet!

Äidinkielen ainekirjoituksessa ope oli laittanut aineeseen kommentteja ja perusteluita miksi nro oli 8-.. edellisessä koulussa oli AINA 7, eikä perusteluja edes silloin, kun kävi erikseen pyytämässä.

Edellisessä koulussa oli myös käsityöope (poikien) joka arvosteli työt pärstäkertoimen mukaan.
Pojat testasi: lellikki oli juuri saanut työstään kiitettävän (ope arvosteli ne oppilaille heti kun ne olivat valmiit).

Toinen oppilas otti tämän saman työn, vei sen opelle ja pyysi arvostelua. Sai jotakin 7 tai 6. Tuossa on huolimattomuutta ja tuossa on vikaa.. poika ilmoitti että äskenhän tämä sama työ sai kiitettävän..
opettaja ei tietenkään kommentoinut. Mutta näin niitä lellikkejä otetaan.

Opettajan työ on raskasta, sitä en kiellä, ei varmaan kukaan muukaan.. ja taustatyötä on paljon .. kuten esim. lääkäreilläkin. Silti jokainen toivoo, että ihminen jaksettaisi huomioida yksilönä, ettei menisi massan mukana unohduksiin.. riittäähän mielenkiintoa ja aikaa myös näille lellikeillekin, niin miksi ei sitten tasa-arvoiseen kohteluunkin?

Mutta: opettajissa on eroja, kouluissa on eroja. Ikävä kyllä..

kaksi lasta kirjoitti:

Kiireestä ym. huolimatta, eikö silti voi olla oikeudenmukainen? TAsa-arvoinen? Miksi voimavarat ei riitä tähän, mutta riittää ottamaan lellikkejä?

Kysyn vain, oman lapseni puolesta.

Hänellä vaihtui juuri koulu ja on kertonut niistä eroista.
Esim. hän on kaatunut ja loukannut jalkansa, ja jumppatunnilla oli juoksua ja oli sanonut opelle että jalka on kipeä flunssa joten voisiko hän kävellä.. ope oli sanonut, että ei käy, istumaan.
Nuori oli hölmistynyt. Edellisessä koulussa ope oli sanonut: ole miten kipeä tahansa, jos et pysty juoksemaan, sitten kävelet!

Äidinkielen ainekirjoituksessa ope oli laittanut aineeseen kommentteja ja perusteluita miksi nro oli 8-.. edellisessä koulussa oli AINA 7, eikä perusteluja edes silloin, kun kävi erikseen pyytämässä.

Edellisessä koulussa oli myös käsityöope (poikien) joka arvosteli työt pärstäkertoimen mukaan.
Pojat testasi: lellikki oli juuri saanut työstään kiitettävän (ope arvosteli ne oppilaille heti kun ne olivat valmiit).

Toinen oppilas otti tämän saman työn, vei sen opelle ja pyysi arvostelua. Sai jotakin 7 tai 6. Tuossa on huolimattomuutta ja tuossa on vikaa.. poika ilmoitti että äskenhän tämä sama työ sai kiitettävän..
opettaja ei tietenkään kommentoinut. Mutta näin niitä lellikkejä otetaan.

Opettajan työ on raskasta, sitä en kiellä, ei varmaan kukaan muukaan.. ja taustatyötä on paljon .. kuten esim. lääkäreilläkin. Silti jokainen toivoo, että ihminen jaksettaisi huomioida yksilönä, ettei menisi massan mukana unohduksiin.. riittäähän mielenkiintoa ja aikaa myös näille lellikeillekin, niin miksi ei sitten tasa-arvoiseen kohteluunkin?

Mutta: opettajissa on eroja, kouluissa on eroja. Ikävä kyllä..

Lue lisää

Kiitos kommentista.

Kuten jo edelliseen viestiin laitoin, aiheesta saa toki valittaa. Tuntuu vain pahalta, jos koko opettajakunta tuomitaan muutaman open takia. Ihmisiä mekin vain olemme ja meitä on monenlaisia. Ja kaikkihan tekevät virheitä joskus, eikö niin?

Itse yritän olla tasapuolinen ope mutta en voi tietää, koetaanko asia niin. Toivottavasti...

Tsemppiä kaikille teille, joilla on opekammo! Aiheellisista asioista kannattaa kertoa eteenpäin, varmasti joka koulusta löytyy joku jolla on aikaa ja voimia auttaa.