Olen 24 vuotias ja minulla on asiat hyvin, mutta silti olen masentunut. Minulla on välittäviä ystäviä, ihana avomies, töitä... mutta kaikki ei ole ok. Olen monta kertaa ajatellut itsemurhaa, mutta ikinä en ole pystynyt tekemään sitä, tämäkin tullut silloin mieleen, kun olen ollut tosi vihainen. Olen ärtyinen melkein koko ajan kaikille. Inhoan itseäni ulkoisesti. Minulla ärsyttää jos joku toinen on iloinen, alan heti ajatteleen, että vittu nyt turpa kiinni. Minulla ärsyttää oikeesti kaikki. Nuorempana minulla meni hyvin, mutta nyt kaikki on toisin. En edes itse tiedä miksi masennun kaikesta ja haastan riitaa. Itken useasti viikossa, vaikka mitään ei olisi edes tapahtunut. Unta on vaikea saada joka ilta, ja aamuisin olen taas kuin perseeseen ammuttu. Tätäki tekstiä ärsyttää kirjoittaa.
ei...
kestä...
10447
0Äänestä
Vastaukset 10
Vanhimmat
voi esimerkiksi olla diapetes koska se aiheuttaa ärtymystä ja vitutusta. Kannattaa mennä lääkäriin jos senkin takia.
sekin aiheuttaa kuvaamiasi tuntemuksia. Kanttais käydä lääkärissä, pyytää kilpirauhaskoetta (se otetaan verinäytteestä labrassa).
ärsyynnyn tosi helposti.Just mies soitti että sen typerä kaveri (tosi omahyväinen ja aina sanomassa miten HÄNEN mielestä asiat kuuluu mennä) on tulossa käymään ja tuo ekaa kertaa sen akan meille kylään.En halua tutustua siihen,koska jos se on samanlainen kun tää miehen kaveri niin huh huh.
Kiukuttelen joskus ihan typeristä asioista,tiedostan sen itse mutta kun sille en voi minkään kun hermot menee niin ne menee.
Haastan välillä riitaa miehelle että saisin jonkun kinan aikaan,saan purettua paineita ja sitten on parempi olla.
Olen tosin nauravainen ja joskus tosi hyvällä tuulella ja energiaa täynnä,mutta sitten välillä tulee näitä päiviä kun vituttaa niin paljon,etten kestä mitään iloisia täydellisiä ihmisiä yhtään.Ilmaisen mielipiteeni ehkä turhankin herkästi ja haluaisin tästä kamalasta piirteestä eroon,se häiritsee minua itseänikin,mutta en tiedä mitä sille voi tehdä ja mistä se johtuu.
Minuakin ennen itketti kaikki mahdollinen,itkin joskus ihan huvikseni vaan.Minullakin hyviä ystäviä ja ihana mies,koira ja ihana koti.Menneisyys tosin on ihan perseestä mutta sitähän mä en itse valinnut.
Mitäpä asialle voi tehdä?
Olen masennuksen takia nyt eläkkeellä, pikkuinen.Olin samanlainen nuorenakuin sinä. Oli kyllä mies ja opiskelut ym. mutta salasin sen, että mies hakkas mua kaiken aikaa. Sekö se masennuksen puhkaisi minussa? Olin helvetin vihainen sitten itse, ärtynyt, itsetuhoinen jne. Nyt olen käyny avioliiton, avoliiton, seurustelut ja lasten teot7aikuistumiset läpi ja tilanne on yhtä paska. Vituttaa, masentaa, ärsyttää, voisin vetää turpaan kaikkia iloisia ihmisiä, riitelen ja ole katkonu välitki lapsiini. Saatana! Että uraa riittä. Elä masennu...
sisko soitti äsken että ottaa sukujuhliin jonkun uuden poikaystävänsä.Kuka tollo tuo sukujuhliin jonkun,kenen kanssa ei ole mitään vakavaa,ja sisko muutenkin vaihdellut miehiä kuin sukkia??Minua ärsyttää niin paljon muiden ihmisten typeryys.En tiedä mikä siinä on,omatpahan on asiansa mutta mua alkaa aina niin raivostuttaa jos joku sanoo että teki jotain tai aikoo tehdä,ja tekis mieli sanoa että ei helvetti sä oot tyhmä.
Ärsyynnyn kyllä muutenkin niin herkästi mutta en tiedä miksi.Itsekin teen virheitä mutta aina oon osannu ajatella järjellä ja osaan edelleen harkita tarkasti mikä on järkevää.
Ehkä mulla on liian vankkoja mielipiteitä mutta ärsyttää silti!!
ärsyttää ja koko ajan!! uusi seurustelu suhteeni on tenhyt minusta oikeesti hullun!! saan ihme kohtauksia,ja ihan itsekkin ihmettelen itseäni, mikä saa minut käyttäytymään näin?ikinä ei ole vituttanut näin paljon,enkä ees tiedä et mikä mua vituttaa. rakastan kuitenkin miestäni tosi paljon enkä halua erota. Mutta joku mättää mun pääkopassa.
Minulla on eräs tuttu jonka olen tuntenut lapsesta lähtien ja viime aikoina hän on alkanut teeskentelemään. Minä kyllä tiedän koska hän teeskentelee kun olen hänet niin kauan tuntenut. Yksin minun seurassani hän on aina normaali, mutta jos seuraan tulee joku muu niin hän ei edes puhu minulle enää vaan ottaa tämän "aina iloinen kaikkien kaveri"- roolin. En ymmärrä miksei voi käyttäytyä normaalisti ja olla normaalin ystävällinen, miksi pitää nuolla kaikkien vieraampien persettä teennäinen virne naamalla? Usein tulee sellainen aggressio että tekisi mieli vain hyökätä kimppuun ja takoa nyrkkiä naamaan, sori vaan.
V I T U T T A A !
Minulla oli myös masentunut tyttöystävä, joka kuitenkaan ei ollut ilkeämielinen tai vihainen riidanhaastaja. Sen sijaan itki usein ja minun piti olla aina lohduttamassa.
Tuollainen vihaisuus on ehkä ennemminkin asenneongelma tai luonne/persoonallisuushäiriö eikä varsinaista masennusta.
Ihminen on siitä kummallinen eläin, ettei koskaan ole tyytyväinen elämäänsä, vaan pitää aina tekemällä tehdä ongelmia elämäänsä. E-pillereitä jos syöt niin kannattaisi vaihtaa ehkäisymenetelmää,sieltä kannattaisi lukea yleisemmät haittavaikutukset niin mainitaan erikseen ärtyisyys jne...
pillereitten syönnin jo 3 kuukautta sitten.
Mulla masentaa aina. Ennen tykkäsin olla ihmisten seurassa, mutta nykyää haen mielummin omiin oloihin, ja jotenki kaipaan sääliä,vaikea selittää. Tuntuu että nykyään kukaan ei enää ota minua huomioon missään asiassa. Ikinä en saa kiitosta mistään. Ja mulla myös ahistaa se, et ku on tulossa esim. juhlat ja niitä pitää alkaa järjesteleen, niin tuntuu että kukaan ei pyydä mua tekemään mitään. Aina vain muita,, jos olen juhlissa vaik tunnin kaksi pois, kukaan ei edes huomaa sitä. Tälläinen masentaa mua, ja siksi itken ja ajattelen kaikkia paskaa. ja kaiken lisäksi luulen(kuvittelen) joka päivä että mieheni pettää minua erään kanssa, ja olen sitä kysyntkin, mutta se sanoo että puhun hulluja, sisälläni jotenkin tiedän ettei hän petä, mutta jokin on.. saattaa johtua siitä, että mieheni petti osaksi luottamukseni kerran. ja tämä tyttö jonka kans luulen että mieheni pettää, on pettänyt myös minun luottamukseni, hänki on niin vitun tekopyhä joka haluaa olla aina kaikkien mieleksi. En viitsi hirveesti paljastaa tässä, ettei henkilöllisyys paljastu, jos joku tuttu keksii kuka olen... Mutta nytkin katson pihalle niin siellä ne kaikki häärää ym, ja minä yksin sisällä... haluaisin auttaa,mutta taidan vain olla tiellä, ja tuo yks ihminen on tuolla jota ihnoan yli kaiken. Vittu että tämä on vaikeaa,,, voi että kun joku vain ymmärtäisi minua... Olen kyllä lähiviikkoina ajatellut että parempi kun mua ei enää ois täällä. Päiväni ovat niin samanlaisia..yritän aina keksiä uutta tekemistä ja harrastuksia, mutta en halua tehdä niitä yksin. Miehenikään ei halua tehdä minun kans mitään uutta. kaikki päivät rullaa samaan tahtiin ja samoihin tekoihin. Ahistaa ja on paha olla.