sisäpuolelta jotta sen saa tulemaan ulos, turpoaa muuten emätinkanavan alkuun sellaiseksi möykyksi. Tämä alkoi tapahtua viimeisen synnytyksen jälkeen. Usein kun istuu niin tuntuu että emätinaukosta tunkee jotain ulospäin ja kosketellessa kädellä tuntuu että siinä edessä on jotain tielläolevaa. En nyt niin kamalasti ole tutkinut ja katsellut, vaikka se häiritseekin elämää. Mutta onko tämä normaalia ja mitä tämä on? Mikä siellä painaa alaspäin ja mikä on tuo kun uloste kerääntyy seinämän kohdun puoleiselle alueelle?
Mitä tälle voidaan tehdä että saisi tällaisen pois, koska ei tätä ennen synnytystä ollut. Olisiko lihas löystynyt vai mistä on kyse?
Inhoan mennä lääkärille ronkittavaksi niin suunnattomasti että jos tämän kanssa voi elää ja on normaalia niin sitten olkoot. Vihaan gynekologisia tutkimuksia niin valtavasti ettei kukaan saata arvata. Sama juttu melkeinpä hammaslääkäriin meno, sinne tosin mieluummin kuin tähän toiseen.
Mitä tälle voidaan tehdä että saisi tällaisen pois, koska ei tätä ennen synnytystä ollut. Olisiko lihas löystynyt vai mistä on kyse?
Inhoan mennä lääkärille ronkittavaksi niin suunnattomasti että jos tämän kanssa voi elää ja on normaalia niin sitten olkoot. Vihaan gynekologisia tutkimuksia niin valtavasti ettei kukaan saata arvata. Sama juttu melkeinpä hammaslääkäriin meno, sinne tosin mieluummin kuin tähän toiseen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kyseessä on laskeuma, joka on yleinen synnytysten jälkeen. Lihakset ja sidekudokset emättimen ympärillä löystyvät ja peräsuoli painaa emättimen seinämää. Tila on vaaraton. Lantion pohjan lihasten treenaus estää vaivan pahenemista, mutta ei korjaa jo syntynyttä löysyyttä. Samoin jos limakalvot ovat kuivat paikallinen estrogeenihoito voi auttaa vaivaan. Ainoa toimiva hoito on kuitenkin leikkaus, jossa emättimen takaseinämää muovataan. Jos laskeumasta on haittaa jokapäiväiselle elämälle, täytyy sinun mennä lääkärille, jossa tehdään gynekologinen tutkimus. Mutta jos koet pärjääväsi vaivan kanssa, niin mikään pakko ei vaivaa hoitaa.
pärjää, ei tarvitse mennä leikkaukseen. :)
Sairaalassa olo oli jo synnytyksen aikaan minulle oikea painajainen, niin paljon kammoksun kaikkia näitä paikkoja. En tiedä mikä vika minussa on että kauhistuttaa kaikki tuollainen, että jotain minulle tehtäisiin, vaikka en niiltä oikeasti edes säilynyt ole, leikkauksilta sun muilta. Eikä edes mitään komplikaatioita ole ollut, mutta jotenkin tämä vaiva vaan pahenee iän myötä, vaikka kuinka järkeilisi.
Mitähän tällainen minusta kertoo, kun olen kuin lapsi vielä tämän asian kanssa, vaikka kuinka yritän olla olematta? Kai tätäkin voisi joksikin fobiaksi kutsua?
Olisikohan tähän minun kammotukseeni jotain lääkettä olemassa, muuta kuin kohdata se kasvoista kasvoihin?
Kiitos muuten teille molemmille vastaajille, kivaa kun saa jotain tietoa ja ettei ole edes ainutkertaista tämä. Virtsanpidätysvaivoja minulla ei vielä ole ja toivottavasti ei tule.
Tsemppiä kaikille sairaalaan leikkauksiin menijöille/joutuville.
Mulla oli ensiksi tuo juttu ja sen kanssa pärjäsin, mutta sitten alkoi tulla virtsanpidätysvaikeuksia.
Nyt mulla on aika sairaalaan leikkaustarpeen arviointiin.
Ei ole paljon vaihtoehtoja, kun jumpat ei auta on pakko mennä leikkaukseen. Tuo virtsankarkailu on mennyt niin elämää rajoittavaksi. Itsetuntokin ihan miinuksella sen kanssa.
Kyllähän se vaikeaa on ollut olla ronkittavana, mutta joskus on vaan pakko.
Jos pärjäät sen kanssa niin ei kai siinä mitään. Muistathan pitää huolen, että suoli toimii hyvin ja uloste on pehmeää.