mulla 8kk tyttö ja ollut hyvin vaikea syntymästään lähtien.osittain johtunut kovista kasvukivuista(pitkä kuin on)ja osittain selittämättömistä kivuista joita tulee mitä lääketiede ei kykene tutkimaan enempää vaan toteaa hänet terveeksi.
koitin raskautua n.2v ja sitten hän ilmoitti tulostaan,voi sitä onnen tunnetta!odotin äippälomaa ja syntymää kuin hullu puuroa ja kaikki menikin ihan ok ekan kk mut sitten alko vaikeudet.koliikki kesti noin 3kk ja paha vierastus siihen päälle,sitten alko hampikivut ja eka tora pukkaskin jo 4kk,nyt kaikki melkein läpi.
suurin ongelma on hänen unettomuus/rauhattomuus,ei nuku päivisin ollenkaan eikä kykene rauhottumaan yhtään.päivät menee huutaessa,yöt menee nyt suht ok mutta herää komentamaan meitä n.03 tunnin verran kunnes väsähtää.
ei hyvä'ksy yhtään irtioloa,täysin kannettava versio mutta kun siihen ei pysty ympäri vrk.tyttö on hyvin voimakas persoona,dominoi,kiukkua puskee joka väliin(EI SIIS HÄTÄÄ VAAN TEMPPUILUA),ei salli mitään muuta kuin hänen viihdyttämisen.
mä teen meillä kotityöt,lenkit,kaupassakäynnit ja tietenkin hoidan häntä 24h.meillä on myös 2kissaa ja iso koira,koen tän paketin melko raskaaks näin vaativan lapsen kanssa.
en voi sanoa et olen nauttinut tästä äippälomassa,pikemminkin koittanut selviytyä jotenkin..tuntuu pahalta kuin oisin halunnut nauttia tästä ajasta,omasta lapsestani,nyt tää meni vaan kiikun kaakun ja hermo palanu.kuin sitä jaksaa taas palata töihin?onko muita joiden äippäaika ei vastannu odotuksia?
koitin raskautua n.2v ja sitten hän ilmoitti tulostaan,voi sitä onnen tunnetta!odotin äippälomaa ja syntymää kuin hullu puuroa ja kaikki menikin ihan ok ekan kk mut sitten alko vaikeudet.koliikki kesti noin 3kk ja paha vierastus siihen päälle,sitten alko hampikivut ja eka tora pukkaskin jo 4kk,nyt kaikki melkein läpi.
suurin ongelma on hänen unettomuus/rauhattomuus,ei nuku päivisin ollenkaan eikä kykene rauhottumaan yhtään.päivät menee huutaessa,yöt menee nyt suht ok mutta herää komentamaan meitä n.03 tunnin verran kunnes väsähtää.
ei hyvä'ksy yhtään irtioloa,täysin kannettava versio mutta kun siihen ei pysty ympäri vrk.tyttö on hyvin voimakas persoona,dominoi,kiukkua puskee joka väliin(EI SIIS HÄTÄÄ VAAN TEMPPUILUA),ei salli mitään muuta kuin hänen viihdyttämisen.
mä teen meillä kotityöt,lenkit,kaupassakäynnit ja tietenkin hoidan häntä 24h.meillä on myös 2kissaa ja iso koira,koen tän paketin melko raskaaks näin vaativan lapsen kanssa.
en voi sanoa et olen nauttinut tästä äippälomassa,pikemminkin koittanut selviytyä jotenkin..tuntuu pahalta kuin oisin halunnut nauttia tästä ajasta,omasta lapsestani,nyt tää meni vaan kiikun kaakun ja hermo palanu.kuin sitä jaksaa taas palata töihin?onko muita joiden äippäaika ei vastannu odotuksia?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ja täytyy sanoa että en tiedä miten selvisin, minulla ei tuon nuorimmaisen syntymän jälkeisestä ajasta ole juuri muistikuvia. Sanonpa vain että se on nyt kolmevuotias ja yhä huutava, takertuva ja uhmakas, tosin siihen on syynsä, ei ole neurlogisesti normaali napero mutta sitäkään ei silloin vauvaiässä tietenkään tiedetty, ihmeteltiin vaan mikä on kun ei huudosta, kitinästä ja viihdytyksestä tule loppua ensinkään.
Ei voi kuin sanoa että voimia ja paljon, toivottavasti teillä menee nopeasti ohi. Jos tahdot purkaa mieltäsi, saa meilata [email protected]
***
No ihan kuin olisin omasta ekastani lukenut samoin tunnoin. Kannoin sylissä 7 kk, ei viihtynyt missään, kitisi ja huusi iltapäivästä alkaen, koskaan ei nukahtanut edes autoon vaan aina piti nukuttaa kaksi tuntia päiväunille ja yöunille. Vierasti tolkuttomasti niin, että lopulta ei voitu edes mennä minnekään kylään. Juupas-eipäs-juupas kaikui joka mutkassa. 4-vuotiaana sai niin kamalan raivarin parkkipaikalla, että puri paidastani palan pois. Kauhea huuto ja mökä, jos ei saanut tahtoaan läpi. Olin ihan loppupuhki ja odotin vaan, että pääsen töihin.
Nyt hän on aivan ihana 11-v poika, joka miettii ja pohtii asioita ja jolla on hyviä kavereita. Koulussa menee hyvin ja on ihme kyllä vielä rauhallinenkin (jos ne nyt on jokin erityisen tavoiteltavaa..?). Aivan ihana lapsi.
Olen sitä mieltä, että paljon levottomuudesta pienenä johtui siitä, että hän todennäköisesti kärsi ummetuksesta ja siitä johtuneesta kipeästä vatsasta. En sitä vain silloin tajunnut.
Kolmas lapsi menossa, ja aika on ollut parhaimpia koskaan elettyjä. Olen nauttinut todella koko rahan edestä.
Lapsi on helppo, ja hoitoapua yllinkyllin. Oma auto liikkumiseen, ja käytetty on. Kaikkialla ollaan käyty ja nautittu. Ihanaa aikaa.
saako kysyä miksi kirjoitat ja kerrot kuinka hienosti sulla menee ja kaikki on niin helppoa???? Alkuperäinen äiti nimeomaan kyseli vertaistukea muilta vastaavassa tilanteessa olevista. Ylimieleinen ja törkeä teksti. Kaadoit 10 kiloa suolaa haavoihin erittäin lapsellisella tavalla. Ehkäpä sulla ne vaikeudet vasta tulossa, mieti sitten miltä tuntuu kun pyytää apua ja toiset vaan kerskailee kuinka ihanaa ja helppoa heillä on..