Ihastuminen ja rakastuminen sekä rakkaus ovat musta saman asian eri muotoja.
Mikä on älykkyyden merkitys rakastumisessa ja rakkaudessa?
Mun mielestäni älykkyys on tärkeää rakkaudessa ja siinä, miten se onnistuu ja mitä siitä tulee tai mihin se johtaa. Rakastumisessa ei ehkä ole kovinkaan suuri merkitys, ellei halua saavuttaa asettamiaan tavoitteita (joillakin heteroilla ehkä esim. elintaso). Riippuu varmaan kuitenkin ihmisestä.
Minä ihastun ja rakastun aina syystä, joka tulee minusta itsestäni enkä yleensä tiedä miksi. Se on kuin arvokas LAHJA. Joskus se on selvää, mutta usein ei ole. Vielä useammin pilaan itse luonteeni tähden rakastumisen. Olen niin typerä, että en edes ymmärrä sitä itse. Saatan loukata jopa rakkauteni kohdetta. Joskus paljon myöhemmin saatan ymmärtää. Paljon olen jo oppinut, mutta perille en vielä ole päässyt.
Mikä on älykkyyden merkitys rakastumisessa ja rakkaudessa?
Mun mielestäni älykkyys on tärkeää rakkaudessa ja siinä, miten se onnistuu ja mitä siitä tulee tai mihin se johtaa. Rakastumisessa ei ehkä ole kovinkaan suuri merkitys, ellei halua saavuttaa asettamiaan tavoitteita (joillakin heteroilla ehkä esim. elintaso). Riippuu varmaan kuitenkin ihmisestä.
Minä ihastun ja rakastun aina syystä, joka tulee minusta itsestäni enkä yleensä tiedä miksi. Se on kuin arvokas LAHJA. Joskus se on selvää, mutta usein ei ole. Vielä useammin pilaan itse luonteeni tähden rakastumisen. Olen niin typerä, että en edes ymmärrä sitä itse. Saatan loukata jopa rakkauteni kohdetta. Joskus paljon myöhemmin saatan ymmärtää. Paljon olen jo oppinut, mutta perille en vielä ole päässyt.
Vastaukset 40
Vanhimmat
kirjoitus sinulta:)Minäkään en ole vielä päässyt perille...
Todellisuudessa en ole päässyt edes alkuun. Etsin kuitenkin koko ajan. Ehkä olen liian vaativa, miesten kohdalla olin ainakin. Naisilta vaadin vielä jopa enemmän kuin miehiltä. Tarkoitan esim. asunnon siivousta, ruoanlaittoa... Lisäksi edellytän luotettavuutta enkä hyväksy uskottomuutta missään suhteessa.
ja hän todellakin luulee,etten edes pidä hänestä!
En ymmärrä itseäni,enkä sitä miten ihminen voi käyttäytyä näin typerästi..
Olen mustasukkainen kun kuulen hänen nauravan muitten kanssa,ja siitäkin kun hän on lähellä muita.Ja tätä kai kostan hänelle ilkeilemällä.
Ja hänhän ei tiedä tunteistani hölkäsen pölläystä,kun en itsekään ymmärrä miten nyt ihmeessä ylipäänsä olen rakastunut tähän naiseen,naiseen!!!
Mitenköhän tästäkin suosta pääsisi voittajana ylös,niin että voisin jatkaa ja olla normaali oma itseni häntäkin kohtaan.Tai lempeämpi,sellainen kuin haluaisin hänelle olla.
Hän on todella ihana,tuskin itse edes tajuaa kuinka rakastettava onkaan! Sellaiset tyypit ovatkin parhaita.
otat ja pyydät anteeksi:-) Otat itseäsi niskasta kiinni ja olet rento hänen kanssaan..muu tulee sitten luonnostaan.
ps. aina on helppo neuvoa toisia:)
jätätkö ne mustat sukat kotiin seuraavalla kerralla?jookos?
Joo.. Mäkin olen tyttö ja trans.. Ja olen rakastunut tyttöön.. . Se on sama juttu ku sulla.. Eli se ei välttämättä kyl tiiä et kuinka mä rakastan tai tykkään siint! Oisin vlmis tekemään kaikkeni saadakseni hänet.. :S Kerron kesälomalla sille et tykkään siint.. ://
Ihastua tai hullaantua voi toiseen ihan milloin ja missä vain. On sitten eri asia, mitä näille tuntemuksilleen tekee. Rakastumiseen taas mielestäni vaaditaan jo hieman enemmän toisen tuntemista. Määrittelykysymys..
Mutta että onko rakkaus lahja? Rakastamiseen, toisin kuin rakastumiseen, tarvitaan tunteen lisäksi tahdonvoimaa. Toisaalta rakastua tai ihastua ei kai voi omasta (eikä valitettavasti toisenkaan) toiveesta, vaikka kuinka yrittäisi. Voi sitä lahjaksi kutsua, mutta mikään henkinen lahja ei ole olemassa sellaisenaan. Se vaatii tahtoa ja työtä kehittyäkseen siksi, miksi sen halutaan kehittyvän.
Ja hyvähän minä olen viisaita tästä aiheesta puhumaan :)
mulla kesti tajuttoman kauan enneko tajusin että joku ihminen rakasti mua vilpittömästi,aidosti ...
rakastuin häneen aluksi älyttömästi ja sitten tein pitkän matkan välttääkseni tunteitani.Sitoutuminen tuntui mahdottomalta ja muutenkin elämä oli kaaoksessa, mutta hän piti minusta kiinni..onneksi!
Kaikkien kommervenkkejen kautta hitsautuneet yhteen vihdoin ja elämä tuntuu aika auvoiselta ja aurinkoiselta!
Vihdoinkin..
.. Kumpa mullekkin vielä kävisi noin.. :S
koko sydämestäni, ja muillekkin!
jokainen. Kun sellaisen ihmisen löytää, sitä on vaikea uskoa. Erehtyminen on aina niin helppoa, mutta epäröiminenkin loukkaa toista ihmistä. Toivottavasti löydän niin viisaan ihmisen, että hän ymmärtää tämän. Voi Luoja!
muuttuu lähes vihaksi??
Viha ja rakkaus ovat lähellä toisiaan: ehkä kolikon eri puolet. Se, jota vihaat hallitsee sinua...
, jos viha tulee kuvioihin.
Mä oon rakastanut lähes pakahtumiseen asti, mutta
en ole vihaa tuntenut.
Eikä rakastavatkaan ole tunteneet.
Rakkaus on semmosta, että ajattelee toista aamulla, kun herää ja illalla viimeks, kun nukahtaa.:D
Kaikki ei kuitenkaan aina mene niin. Jollakin saattaa olla myös muita rakkaita, vaikka sitä ei myöntäisikään. :D
Kaikki ei kuitenkaan aina mene niin. Jollakin saattaa olla myös muita rakkaita, vaikka sitä ei myöntäisikään. :D
monenmoista.On niitä, joita ei silleen tule ajateltua ja ne on jossain. Koska niiden rakkaus on ikuista, kuten munkin rakkaus heitä kohtaan ei silleen ole ajalla ja paikalla välijä eikä välttämättä näkemiselläkkään.Se on vaan se tietoisuus, varmuus tai jotain.
Hukkaisn yhen ihmisen kuukausia sitten, siltikin ajattelen aamuin ja illon.Minkäs sille voi, jos on kiva ajatella jotain.
Ei se syö rakkauden määrää, eikä se ole keltään pois.
onkaan.
"Hukkaisn yhen ihmisen kuukausia sitten, siltikin ajattelen aamuin ja illon." = aivan kuin minun ajatukseni.
kun ja jos eivät osaa purkaa tai näyttää aidosti tunteitaan ja se tunnemyrsky jää sisälle ja rupeaa angstisuus nostamaan päätään ja eikä tarvita kuin pieni loukkaantuminen syystä tai toisesta niin voi olla roviot leimahtaa päälle, mutta valitettavasti usein ns.viha saatetaan kohdistaa toiseen, vaikka itsestä lähinnä on kyse.
Sitä ei aina tiedä näistä ketuttaako se, ettei saa tunteitaan levollisesti näytettyä vaiko se että joku kummallista kyllä saattaisi jopa tuntea vastarakkautta? mutta rupeaa jostain syystä pelottamaan koko asia, sillä tunteet on aika omituisia tietyssä mielentilassa, kun ei olekaan enää sillä hyvää päivää ja näkemiin tasolla, sillä tasolla on tietysti suhteet ym.helppoja, kun on ihan kivaa ja toinen tuntuu ihan mukavalta ja mikäs siinä on päivää paistatella, mutta jos toinen rupeaakin liikaa sielua kutkuttamaan ei ole helppoa ei.
litsevansa asiat, ja omat asiansa ehkä hallitseekin, muttei kyllä mitään muuta. Tältä pohjalta ei kannata alkaa miettiä jonkun oletetun toisen tunnetiloja. Menee päivnä persettä. Pohdi vaan oman mielesi liikkeitä
kirjoitusvirhe hemmetti "päivnä persettä" , miten nyt tuollaiseen sorruit?
Ja lisää takataskusta psyyketiedettä;
Helpottaa oloa kummasti, kun pitää mielessä, ettei ole toiselta oikeutta vaatia juuri mitään, mutta samalla on oikeutettu omiin tunteisiinsa ,niinhän kaikilla on, mutta tämä perusoikeus ei aina tunnu olevan arvossaan.
Tunnen/tunsin näin ja se siitä, ei siinä sen kummallisempaa.
selittää asian juuri niin kuin tämän kirjoittaja sen tässä on tehnyt = "mutta valitettavasti usein ns.viha saatetaan kohdistaa toiseen, vaikka itsestä lähinnä on kyse".
Kaikki eivät näe ítsessään mitään syytä, ja heihin kohdistuvat kielteiset tunteetkin nähdään toisen ihmisen tunteina. Syyttävät aina muita, vaikka itsessä on se syyllinen. Ovat kansanomaisesti sanottuna paskiaisia. Lopuksi he alkavat syyttää muita henkisestä väkivallasta. Näimä ihmiset kierran kaukaa, mikäli on mahdollista.
tutustunut. Lopetin kyllä lyhyeen sen tuttavuuden. Syytti koko ajan muita ja oli olevinaan joku asiantuntija, vaikkei ollut itseasiassa oikein mitään. Vieläkin melkein säpsähdän, kun näen samanlaisen ihmisen jossakin.
Miten se voi niin ollakin, että samoja tyyppejä pyörii jatkuvasti lähettyvillä, vaikka heitä ei edes haluaisi nähdä?
Syytösten jälkeen tajusin, että hän puhuu itsestään.
ei tapahtumista. Silloin kun oikeasti kohdistaa vihan tunteen johonkin toiseen, kyseessä on yleensä oikeasti joku tapahtuma taustalla ja se onko oikeutettu tuntemaan vihaa jonkun tapahtuman takia on suhteellista.
Suhteista ja tunteista kun on kyse, ei se näin yksiselitteisesti mene, esim. suhteessahan saatetaan yht´äkkiä vaan olla ihmeen ärtyisiä ja jopa tuntea vihan tunteita, vaikkei siihen mitään järjellistä syytä ole.
"heihin kohdistuvat kielteiset tunteetkin nähdään toisen ihmisen tunteina."
Jos sinä kohdistat toiseen kielteisiä tunteita, eikö ne ole silloin sinun tunteita ja siten myös henkistä väkivaltaa?
Juuri luin juttua, jossa nainen ihmetteli, että miten hänen kumppaneikseen onkin valikoitunut ihme paskiaisia, ja sitten kysymys oli, mikä näitä kaikkia paskiaisia yhdistää, no sinä itse! eli todellakin joskun on syytä myös itsessä ja joskun toinen on syypää, riippuu siitä onko sellaista tilannetta taustalla josta voisi oikeasti vihoitella.
teeskentelyä ja loukkaa pahasti, vaikka joku sen ansaitsisikin.
"Jos sinä kohdistat toiseen kielteisiä tunteita, eikö ne ole silloin sinun tunteita ja siten myös henkistä väkivaltaa?"
Jostainhan ne toiseen liittyvät kielteiset tunteet tulevat? Ihmisessä itsessään se syy.
Mihinkään teeskentelyyn en ryhdy. Henkinen väkivalta on kyllä jotain aivan muuta. Täydellinen piittaamattomuus on sitä, kun olisi voinut menetellä toisinkin.
Mistään lesbo-suhteesta ei ole kyse.
Suhteeni ovat kunnossa, mutta mitään samaa en ole koskaan kokenut ja tuskin enää koskaan näen.
tää. Kenenkään ei tarvitse pitää yhtään mitään, ellei sitten pidä jostain ihmisestä.
Tykkääminen = ihastuminen, rakastuminen ja rakkaus ovat vapaaehtoisia,
Mä en ainakaan halua, että joku tykkää musta pakosta tai jostain vastaavanlaisesta syystä.
Rakkauden merkityskin on suuri, kun se on vapaaehtoista, ja rakkauden kohde usein yllättyy itsekin. Mistä minä tämän ansaitse. Ei mistään.
”se onko oikeutettu tuntemaan VIHAA JONKUN TAPAHTUMAN TAKIA on suhteellista” =
Kun menettelee väärin jotain ihmistä kohtaan, se on helppo selittää itselleen juuri tällä tavalla, niin että oma toiminta oli oikeutettua, ja että kaikki on niin suhteellista. Välipitämättömyys vaan jatkuu, mutta se tarttuu muihinkin.
MUTTA KUN SE EI OLE. Taustalla on ollut: ihmisen eli naisen piittaamattomuus työtä tehdessään. Raskasta se kyllä on ollut ja vaikea unohtaa. Joskus sekin loppuu.
Ihmisistä pääsee aina eroon ja uusia on ja uusia tulee tilalle. Paskiaisia ei mun elämässä ole eikä ole ollut. Luojan kiitos!
NÄKYVÄ MAAILMA ja NÄKYMÄTÖN MAAILMA: ”Rakkaus ei muutu, vaihtele, petä, jätä eikä katoa”
:( :(
"Jos sinä kohdistat toiseen kielteisiä tunteita, eikö ne ole silloin sinun tunteita ja siten myös henkistä väkivaltaa?"
------------------------------
ei kukaan oo koskaan syyttänyt. Olisin läimäyttänyt päin naamaa tai repinyt hiukset päästä.
Kenenkään ei tarvitse tykätä kenestäkään. Se on oikein aikuisten oikeasti vapaaehtoista ei pakollista. Kannattaa valita tykkäämisen kohteet harkitusti, niin ei joudu kokemaan mitään tällaista.
Kaikkea sitä joku kärsiikin, ja kaikkea joku ehdottaakin.
herkille ihmisille
http://www.youtube.com/watch?v=-xwOYAn4ENA
nyt pysty kuuntelemaan mitään. Tämä päivä onkin pulkassa.
pelkkää inhoa.
Ei rakkaudessa ole mitään kaunista. Se on eläimellistä ja raadollista touhua.
"Eivät kaikki jotka puhuvat kaunista kieltä ole kauniita sydämeltä"
että kyseessä on rakkaus?
katoa. Oh my gosh!
on sitten otettu multa pois?
Jos kaikki asiat ovat kunnossa. hänelle se ehkä on jokin lahja???
KIROUS
tut, rakastut ja taas kärsit. Mietit mitä teet, ihastut hyvässä lykyssä taas samaan, rakastut samaan ja huomaat vieläkin olleesi typerys. Mietit ja katselet muita, mutta palaat samaan. Päätät pysyä siinä ja silloin se onnistuukin.
Ihminen voi muuttua, ja rakkauskin muuttuu, mutta se ei kuitenkaan katoa minnekään. Rakkaus tuo valon elämään, ja rakastetun näkeminenkin tuo jo sen saman valon. Kel onni on, se onnen kätkeköön. Itsekin salaan omat tunteeni, jotta en tekisi itsestäni naurunalaista. Aina ei tiedä, tykkääkö toinen ihminen ollenkaan ja silloin piilotta pään pensaaseen. Tällöin ei tämä toinen ihminenkään tiedä mitään varmaa. Arvoitus säilyy?? Säilyykö? Salattukin rakkaus näkyy kyllä usein.
Rakkaus on ikuista. Ainakin mun rakkaus on.
min kärlek är evig.