Palstoilla näkyy usein olevan teini-ikäisiä koiran ostajia ja hankkijoita, joka itseäni ainakin hieman hämmästyttää. Mistä jollain "juuri omaan asuntoon" muuttaneella nuorella riittää rahat koiran pitämiseen? Mistä aika tarvittavaan koulutukseen ja koiran hoitamiseen? Ruokaan? Eläinlääkärikuluihin?
En toki yleistä, etteivät kaikki nuoret pystyisi kasvattamaan koiraa, mutta kyllä itseäni ainakin järkytti kun luin 17-vuotiaasta tytöstä joka aikoo ostaa rottweiler-pennun. Näin vaativa rotu tarvitsee aikaa, johdonmukaisuutta ja jämerän kasvattajan. Ja johan näin iso rotu syökin sitten aikuisena paljon, enkä usko että koiranruokiin raha riittää opintotuillakaan...
Mielestäni kasvattajien tulisi harkita tarkkaan, minne koiransa antavat.
En toki yleistä, etteivät kaikki nuoret pystyisi kasvattamaan koiraa, mutta kyllä itseäni ainakin järkytti kun luin 17-vuotiaasta tytöstä joka aikoo ostaa rottweiler-pennun. Näin vaativa rotu tarvitsee aikaa, johdonmukaisuutta ja jämerän kasvattajan. Ja johan näin iso rotu syökin sitten aikuisena paljon, enkä usko että koiranruokiin raha riittää opintotuillakaan...
Mielestäni kasvattajien tulisi harkita tarkkaan, minne koiransa antavat.
Vastaukset 48
Vanhimmat
maksaa vuodessa ruoka noin 400€
minällä opiskelija nuorukainen,voi hoitaa koiraa vuodessa 400e.Kun lasketaan rokotukset,ruuat ja muut ylläpito kustannukset.Sanon vain kasvattaja kallista on ja varsinkin kun on kyseessä iso rotu viellä.En tuomitse nuoria koiran pidossa ja hoidossa mutta kun järkevästi ajatellen asiaa.Kyllä minä en todellakaan ole myynnyt yhtään pentuani sellaisille nuorilla,kun tiedän heidän tilanteensa on.Sitten koirat menee kiertoon ja tulee luonnevikasia aggersiivisia koiria jota ei voi mihinkään luovuttaa ovat ongelmakoiria.Hyvää kesän odotusta miettikää tarkkaa koiraa hankkiessa.
On tosiaankin harhaluulo se, että isot koirat söisivät muka aivan tuhottoman paljon.
Tottakai esim. just rottweiler syö enemmän kuin joku kääpiörotu, tiedän, sitä ei kannata tulla tänne tähän replaan vastaukseks itkemään, mutta kummastuttaa silti tuo kauhistelu aina, että tommonen vasikka, sehän syö ku hevonen!
Vanhemmillani on n. 80kg painava leonberginkoirauros, eikä se todellakaan syö ku hevonen! Se syö Jahti & Vahti Energia -muonaa, mitä kasvattajat suositteli, ja 15kg:n säkki maksaa jotain 22e, eikä se sitä säkkiä päivässä poskeensa pistä..
Samaa mieltä olen kylläkin siitä, että kasvattajien pitäis kattoo kenelle koiransa myyvät.
Esim. monesta 17-kesäsestä ei todellakaan ole rottweilerin, eikä monen muunkaan rodun omistajaksi.
esimerkiksi meidän naapurin tyttöjen (ikä noin 18v) menoa. ovat kovia bilettäjiä ja oli heti koira saatava kun oma kämppäkin oli.
otettiin sellainen mitättömän näköinen perussekarotuinen (joku pystykorva-mix) mistä nyt nopeiten ja halviten sai. koiralle ei opetettu mitään käytöstapoja ja uloskin näytti pääsevän vain pissalle ja heti takaisin sisälle. enkä ees usko että koira olis päässyt sitä kolmeakaan kertaa päivässä ulos joka päivä koira kusi rappukäytävään, hissiin tai matolle. joskus tiputti useampaankin otteeseen vaikutti siltä että oli vain niin kova hätä ettei kerinnyt ulos asti odottamaan.
eipä ole koiraa näkynyt pitkään aikaan, ovat varmaan kyllästyneet ja antaneet eteenpäin.
Kuulostaa hyvinkin tutulta.
Itselläni on myös kokemusta ks:laisista naapureista. Asuessani kerrostalossa vastapäiseen asuntoon muutti (uusavuton) nuoripari, joka muutaman kuukauden asuttuaan hankkivat seropin. Ks. seropi sattui olemaan puolet Berhantilaista ja puolet myöskin jotain isoa koirarotua, joten koon voitte arvata. Pentu jätettiin heti yksin ja muutamaa kuukautta myöhemmin alkoivat ongelmat. Koira huusi täyttä kurkkua heti kun omistajat poistuivat kotoa. Oli kello aamulla 7 tai illalla 10. Koira ei siis haukkunut, vaan ulvoi. Ja minä ystävällisenä yritin huomauttaa ja neuvoa, mutta haukut sain. Muutin rivitaloon!
Mutta tämä oli vain yksi esimerkki, onneksi kyseinen nuoripari että ottanut jotain haasteellisempaa koirarotua. Samalla menolla se olisi varmasti tehnyt pahaa jälkeä yksin jäädessään ja myöhemmin kouluttamattomana kenties muille koirille ja ihmisille.
Kyllä mielestäni kaikkien kasvattajien tulisi harkita tarkkaan pentujensa myymistä ala-ikäisille ja miksei vähän vanhemmillekin. Toisaalta, ehkä totuus onkin se, että rotukoirien kasvattajat eivät anna niin hepposin perustein pentujaan, sen takia näitä seropeita on niin paljon. Ja kuten arvelen, myös tämä lukemani 17-vuotias ostaa rottweilerinsa varmasti paperittomana.
Eiköhän se 17-vuotias tiedä paremmin kun kukaan muu että pystyykö se hoitamaan sen rotikkansa vai ei. Mistä tiedät sen 17-vuotiaan raha tilanteen Äly hoi!! Ite voisin kuvitella että kyllä 17-vuotiaskin voisi ihan hyvin osata kasvattaa rotwailerI. tosin näitähän on harvakseltaan mutta ehkä hän on niistä harvoista poikkeus. Mistä saatanasta tiedät millainen kokemus tällä tytöllä on koirista!! Ite hommasin 15-vuotiaana IHAN OMAN koiranpennun ja koira on vieläkin mulla,nyt 7vuotias parin kuukauden päästä 8 :D ja hyvin on sujunut,kaikki kehuu kuin kiltti toi mun koira on. tosin noh..se ei nyt oo ihan niin vaativa ku joku rotwaileri mutta kuitenkin!!!! Annan sulle neuvon.. Hanki elämä ja kaikki ei tod oo niin tyhmiä ettei pystyis kasvattamaan 17-vuotiaana rotwailerin.
NYT OLEN PUHUNUT JA HYVÄÄ JATKOA SULLE!!
Ihan totta :D voivan vanhemmat vaikka kustantaa koiran kuluja... ? Mistäs sitä tietää. Mutta toisaalta jos tytöllä ei ole muuta kuin opintotuki ei koiraa kannata vielä pitää... minun mielipiteeni. itselläkään ei ole koiraa, ja olen vasta vähän vaille 15...
Itse otin aikoinani 17vuotiaana ensimmäisen ihan oman koiran joka oli rotikka. vaikka olin tuolloin opiskelija niin hyvin pärjäsin niinkin itseppäisen rodun kanssa,vaikka taitoa ja päättäväisyyttä se tietysti vaatii. sitten koitti kevätpäivä ja eläinlääkäri näki parhaakseen lopettaa kyseisen tytön sen synnynnäisen sairauden takia,hetki oli tosi ikävä,kun vasta reilu 2vuotta ehdittiin painia nurmikolla.
Mutta älkää hyvät ihmiset yleistäkö,kyllä niitä muitakin vaativia rotuja on ettei vaan rottweiler. Ja ihan varmasti löytyy nuoria jotka hommansa osaa tässäkin asiassa!
Toki varmastikin on paljon nuoria, jotka eivät ole valmiita sellaiseen vastuuseen, minkä koira tuo mukanaan. Näin ei ole aina. Monet vanhemmat myös auttavat rahallisesti. Itse ostin ensimmäisen (oman) koirani 16-vuotiaana. Olin asunut vuoden yksin silloin. Täysi hinta rotukoirasta kunnon kennelistä. Jälkeenpäin katsoen koiraa, vaikka nyt kun se täyttää kesällä 7 vuotta, niin ihan putkeen on mennyt. Koira on oikein fiksu ja voi hyvin. On aina voinut. Eivät kaikki nuoret ole täysin tumpeloita. :) Mielestäni koiran voi aivan huoletta myydä nuorelle, mikäli nuorella on tarpeeksi kokemusta koirista(tietää mihin on ryhtymässä) ja vanhemmat suostuvat auttamaan mahdollisissa ongelmatilanteissa (kuten yllättävät eläinlääkärikulut) tai sitten on muita varoja. Tarkoitan että iästä huolimatta pitää olla hyvä käsitys ja suunnitelma siitä mitä tekee. Eivät kaikki aikuiset ihmisetkään automaattisesti ole vastuullisia ja rahoissaan.
mutta itse en myisi koiraa kovin nuorelle, yksin asuvalle ihmiselle. Tosi harvassa varmaan ovat ne nuoret, jotka sanovat ei kavereille ja ovat illat koiran kanssa kotona. Mielestäni koira kuuluu sellaiselle ihmiselle, joka on vakiintunut ja elelee rauhassa.
En myöskään myisi koiraa niille nuorille pareille, jotka heti yhteen muutettuaan haluavat koiran ja siinä samassa syssyssä on usein pieni vauva. Se on taivajan tosi että silloin on harvoin aikaa koiralle, niin kuin pitäisi olla.
Ei koira sulje iltoja kavereiden kanssa pois ja toisin päin. Kyllä varmaan teillekin tulee ihmisiä kylään? Sen lisäksi koira tuskin pahasti kärsii siitäkään, vaikka se joskus yksinkin olisi. Ei siis usein missään nimessä. Ja meillä silloin kun olin nuori(ja vieläkin vaikka koiria on nyt kaksi, toinen alle vuoden) äiti otti koiran hoitoon tosi mielellään muutamaksi päiväksi toisinaan. Siellä muutenkin oltiin koiran kanssa melko usein viikonloppuja. Tuloksena varsin sopeutumiskykyinen koira. Samaan pyrin pennun kanssa, vaikka alankin jo olla siinä tilanteessa etten hoitopaikkaa tarvitsisi kuin ehkä kerran vuodessa. Vien molemmat sinne yökylään parin kuukauden välein, jotta osaavat sitten olla kun joskus täytyy. Vastavuoroisesti äitini koira kyläilee meillä silloin tällöin.
Eivät koira ja sosiaalinen elämä ole vaihtoehtoja keskenään. Edelleen pitää olla siis suunnitelma ja käsitys siitä mitä tekee. Tuskin löytyy kovin montaa aikuistakaan ihmistä joka sanoo ei kaikille menoilleen ja on kaiken aikaa koiran kanssa. Eikä ole tarkoituskaan. Koiralle aikaa niin paljon kuin pystyy tietysti. Ja koulupäivät ovat yleisesti ottaen lyhyempiä kuin työpäivät, yksin asuvat nuoret asuvat lähellä koulujaan(varmaankin yleisin syy muuttaa asumaan yksin), eli ei kulu aikaa pitkiin matkoihin.
Olen samaamieltä sinua edeltäneen kirjoittajan kanssa, että koira kuuluu vakiintuneeseen elämäntilanteeseen, jolloin ei enää rellestetä kavereiden kanssa joka viikonloppu, eikä jatkuvasti rämpätä pitkin kyliä.
Minkä takia ottaa koira, jos tietää että sitä on annettava jatkuvasti hoitoon?
Koira vasta sitten kun on esim. parisuhde vakiintunut, yhteinen pysyvä koti ja aikaa kunnolla harrastaa ja touhuta koiran kanssa. Nuorilla ei elämä ole vielä näin vakiintunutta ja arkista, jotta koira saisi parhaan mahdollisen kodin. Kyllä sinäkin varmaan myönnät, että enemmän aikaa olisit voinut koirallesi antaa!
Minkä ihmeen maailmankuvan mukaan parisuhde on määre vakiintuneelle elämäntilanteelle?
Reilu vuosi sitten työkaverini kauhisteli, että mitä sinä nyt koiranpennun otat, parhaaseen naimaikään! En voinut kuin katsoa, että oletko nainen tosissasi.
Minulla ei ole pysyvästä kodista, työpaikasta tai parisuhteesta tietoakaan. Mutta aikaa on enemmän kuin koira jaksaisi touhuta. Treeneissä käydään kerran viikossa, näyttelyissä tai vastaavissa tapahtumissa vähintään joka toinen viikonloppu. Lisäksi tähän kotitreenit, puistoilu ja kaverilenkit.
Kertaakaan koirani ei ole joutunut olemaan minusta yötä erossa; jätkä on kulkenut mukana häistä lapsenhoitokeikoille.
Eli en nyt oikein ymmärrä millä lailla koirani olisi onnellisempi jos käsikynkässä olisi puoliso, niskassa asuntolaina ja mielessä vain uralla yleneminen.
Itselläni nyt on muutama vuosi enemmän kuin tuo 17, mutta itsekkin tunnen nimenomaan koirapiireistä ihmisiä, jotka ovat ottaneet hyvinkin hankalia koiria itselleen juuri tuonikäisinä. Kun ovat siis asuneet yksinään ja opiskelleet. Ja on siinä ties mistä jouduttu rahat kasaan käärimään kun koirapuistossa on kolhuja saatu ja itse vedetty makaroonia, että kaikelle allergiselle koiralle saadaan laatusapuskaa.
Koirat ovat riippuvuus. Niiden saantiin ja ylläpidon vuoksi uhraa asioita joita "normaalit" ihmiset pitävät välttämättöminä. Sitä eristäytyy "normaali" elämästä. Mutta kuten kaikki riippuvaiset, minäkin olen tyytyväinen elämääni. Ostan mielummin koiralleni uuden kaulapannan kuin itselleni housut ja kuvautan mielummin koirani lonkat kuin käyn kampaajalla. Ja perjantai-illan vietän mielummin sohvalla, koira kainaloon käpertyneenä, kuin baarissa. Ja lauantaiaamuna noustaan kukonlaulun aikaan, jotta ehditään klo 9.00 200km päähän näyttelyihin ;)
Löytyy niitä koiralle omistautujiakin =)
Olen kanssasi samaa mieltä.
Mutta tottahan se on, että löytyy taatusti rutkasti myös niitä nuoria, joista ei koiranomistajiksi olisi...
Ite oon 23 v ja kihlattu poikakaveri 26 v, asutaan yhessä ja ostettiin saksanpaimenkoiranpentu kunnon kennelistä papereineen päivineen..
Ukkokulta käy töissä, ite hoitelen tällä hetkellä pirttihirmun virkaa, niin ompahan aikaa meijän penskalle ihan rutkasti..
Kokemusta on koirista koko kamalan pitkän ikäni ajalta, että ei tässä olla ensimmäistä kertaa pappia kyydissä.. =)
Meillä on enemmän mieleen tuo urheilun harrastaminen ku baaritiskillä notkuminen, mutta toki koira opetetaan olemaan aikanaan yksin kotona, tai tarvittaessa menemään vanhempieni luokse toisen koiran kaveriks hoitoon, että päästään välillä kaksistaan jonnekin..
Meille koira on perheenjäsen eikä mikään egonpönkittäjä =)
Hauskaa kesän jatkoa!
Tätä vähän pelkäsinkin, että nyt joku ottaa asiakseen ajatella juuri noin. Ei todellakaan ollut kyse siitä, että koira olisi hoidossa joka viikonloppu. Kyse oli paljon harvemmasta. Voin luvata että tämä koira sai ja saa edelleen enemmän aikaa minulta kuin useimmat "vakiintuneessa elämäntilanteessa" otetut koirat. En tiedä millaisia alkoholisteja siellä ollaan nuorena oltu, mutta minun "rellestämiseni" ja "ramppaamiseni" tuskin ovat koiralle olleet haitaksi. Uskon toki että monella muulla niin voi käydä, mutta pelkkä ikä ei siitä kerro.
Et ole tsissasi...
"pelkkä ikä ei siitä kerro"
...totta, ei pelkästään, mutta jos yleisesti ajatellaan ja katsotaan asiaa.
Ajatteletko tosiaan, että ikä ei sitä seikkaa kerro, jos verrataan esim. juuri 18-vuotta täyttänyttä nuorta tyttöä ja 30-vuotta täyttänyttä naista. Kunpikohan näistä käy enemmän rimpsalla tai viettää enemmän aikaa poissa kotoa?
18-vuotiaalla on vasta baarielämä ja "parisuhteen etsiminen" yms. edessä, jolloin koira saattaa jäädä vähemmälle huomiolla. Yleensä (HUOM:YLEENSÄ) oletettakoon, että 30-vuotiaalla on tämä vaihe elämässään jo takanapäin, vakityö, parisuhde ja aikaa koiralle ihan eri mittakaavassa ja aikaa omistautua koiralle!
Ei enää tarvitse aikaa käyttää samaan mihin nuorempana!
Tässä nyt vaan yleistetään niin vahvasti. Koko keskustelussa. Ajattele myös sitä, että työelämässä saa moni kulumaan matkoineen jopa 10h päivässä, lähes ympäri vuoden. Siihen verrattuna koulupäivä on aika lyhyt ja lomat ovat pitkät. Kyllä se koiran kannalta on aika sama, missä olet ja mitä tekemässä sen ajan kun olet jossain muualla kuin koiran kanssa. Olen vaan huomannut yleisen käsityksen siitä, miten vastuuttomia nuoret ovat. Varmasti ovatkin jos ei koskaan anneta mahdollisuutta seistä selkä suorassa ja ottaa vastuuta. Itse käyn varmaankin yhtä usein siellä rimpsalla kuin keskimääräinen kolmekymppinen. Tuskin kukaan järkevä ihminen iästä riippumatta ottaa itselleen koiraa tilanteeseen, johon se ei mahdu.
Tiedän yhdenkin n-40vuotiaan naisen kenellä juhliminen ja miehet tärkeämpiä kun oma koiransa.. Se on melkein aina hoidossa.
"Tuskin kukaan järkevä ihminen iästä riippumatta ottaa itselleen koiraa tilanteeseen, johon se ei mahdu."
-ja varmasti ottaa. näytä nuoria on paljon jotka ottavat jonkun sekarotuisen heti yksin muutettuaan ilmaiseksi tai suht. halvalla. kun ongelmia tulee koira jätetään yksin vain kotia pidemmiksi ja pidemmäksi aikaa kunnes naapurit tai joku muu lähiomainen ottaa yhteyttä ja voittaa eläinsuojeluvaltuutetulle joka hakee koiran pois. ja näitä on paljon!!! tosin järkevyys on tästä hommasta kaukana
Siksi siinä lukikin, että järkevä ihminen. Kyllä näitä täysin aikuisiakin on paljon, jotka ottavat koiran väärään aikaan tai vääristä tarkoituksista. Ja hoitavat sen huonosti. Yritän tässä vain ilmaista sitä, etteivät nuoret ole sen enempää eläinrääkkääjiä kuin muutkaan. Kyllä se, miten ihminen hoitaa koiransa taitaa olla enemmän luonteesta kuin iästä kiinni.
... asiaa niin seitsenhenkisessä toimistossa minä olen ainut, jolla olisi aikaa koira ottaa. Puolet toimistomme väestä tekee 12 tuntista työpäivää ja toinen puolisko on sinkkuja, jotka "sitä oikeaa" etsivät baareista kaikki viikonloput.
Ja missäköhän prinsessa maassa mahdat elää, kun ajattelet, että 30-vuotiaana sitä on se vakityö ja parisuhde.
Tänä päivänä kun uudelleenkoulutus on kovaa huutoa ja puolet avioliitoista päätyy eroon, ei iällä ole enää mitään tekemistä vakaan elämäntyylin kanssa. Hitto, kaverini 50-vuotiaat vanhemmat ovat eroamassa ja perheen äiti käy 10 kertaa enemmän minua lauantaisin tanssimassa.
Ja jälleen kerran, ihmiset ovat yksilöitä, myös iän suhteen. Itse olin 16-vuotiaana yhteiskunnallisesti kypsempi kuin lähipiirini ystävät tällä hetkellä. Hintavertailussa olen parempi kuin vuokranantajani, jotka molemmat ovat kaksi kerrtaa minun ikäisiäni. Talouden hoidossa olen sata kertaa kykenevämpi kuin isäni serkku, joka vasta äitinsä kuoltuaan pari vuotta sitten muutti pois kotoaan. Ei se ikä vastuullista ihmistä tee vaan kokemus ja perusluonne.
Meilläkin on koiranpentu (sakemanni), ollaan tällanen kihlattu nuoripari (yli kakskymppisiä kumminki) ja olen kanssasi täysin samaa mieltä =)
Eihän koiran ottaminen sitä tarkota, että sen kanssa on oltava koko sen iän KOKO AJAN seurana, että koira JOKA IKINEN KERTA pääsee kaikkialle mukaan.
Tottakai nyt pentuaikana koiran kanssa ollaan tiiviisti yhdessä; isäntä käy töissä, minä oon kotona pennun kanssa, leikitään ja peuhataan ja nukutaan ja opitaan yhessä =)
Yksinoloharjotuksiakin ollaan tehty, ja käyty tutustumassa vanhempieni leonbergiurokseen joka viikonloppu..
Tulevaisuudessa on tarkoitus viedä koira juuri vanhempieni luokse hoitoon silloin, kun on itsellä sellaista menoa, mihin koira ei voi osallistua.
Muutenhan me otetaan koira kaikkialle mukaan, minne vaan saa ottaa, ja koira on ihan perheenjäsenenä täällä, mutta tietenkin sen on opittava välillä jäämään yksin kotiin, tai tarvittaessa menemään "mummolaan" hoitoon =)
Ja meillä käy vieraita ihan normaalisti, ei siinä koira paljoa haittaa, siellä se häärää joukon jatkona ja oppii sosiaaliseksi aikuiseksi aikanaan..
Niin että ei sitä ihmisen erakoitua tarvitse, jos koiran ottaa, päin vastoin..
Hauskaa kesää!
yli parikymppinen nuoripari on kuitenkin eri asia kuin 17vuotias yksin asustava tyttö, josta tässä oli alunperin kyse. uskoisin että teille voisi sen rottweilerinkin kasvattaja antaakin. eri asia sille 17vuotiaalle tytölle.
On totta, enkä vertaakaan meitä 17 -vuotiaaseen yksinasuvaan tyttöön =)
Rottweileria mekin harkittiin, mutta päädyttiin sakemanniin..
Itse otin koiran 18-vuotiaana kun muutin pois kotoa (muu perhe ei koiraa halunnut). Minulla oli kokemusta koirista ja olen monet kerrat ollut mukana sukulaiseni koirien toko kursseilla ja muilla kursseilla kun hän on tarvinnut apua (koirat ovat saksanpaimenkoiria)
Nykyinen oma koirani (ja ensimmäinen koirani) on espanjasta tuotu sekarotuinen tarhakoira (siksi että suomen eläinsuojeluyhdistys katsoi etten ole sopiva omistaja koiralle).
Kaikki on mennyt alusta asti hyvin ja koiran olen itse kouluttanut. Olen myös itse maksanut kulut (ell., ruuat, rokotukset yms.) Kela ei ole maksanut minulle opintotukea senttiäkään vaan ainoastaan asumislisää. Opiskelen lähihoitajaksi ja valmistun nyt toukokuun viimeinen päivä. Olen tehnyt töitä ja opiskellut samaan aikaan eikä koulunkäynti ole siitä kärsinyt! Vapaa-aikana vietin aikaa koiran kanssa ja ulkoilemme paljon.
Miksi siis en olisi ollut sopiva koiran omistaja? Olen itsekkin sitä mieltä että kaikki nuoret eivät ole sopivia koiran omistajia mutta on hyvä muistaa että me kaikki emme ole samasta muotista... Toiset pärjäävät, osaavat ja haluavat ja toiset taas ottavat koiran vain siksi "kun se on kiva" ja "kun kaikilla muillakin on"
Miksi aina se ikä? Mikä sanoo että esim. 25-vuotias voi omistaa koiran kun 18-vuotias ei voi? Mitä se ikä merkitsee?
Suurempana huolenaiheena voisin pitää sitä että esim. kehitysvammainen ottaa koiran. Nyt en tarkoita sitä että kehitysvammainen ei missään nimessä saa omistaa koiraa vaan sitä että kuinka mielekästä koiran elämä on...
Naapurissamme asuu kehitysvammainen nainen joka omistaa nuoren dalmatialaisen. Olen muutaman kerran nähnyt heidät ulkoilemassa ja koira ei ole naisella minkäänlaisessa hallinnassa. Koira räyhää hihnassa ja nainen saa sen juuri ja juuri pidettyä kiinni. Kun tämä nainen komentaa koiraa hän vain kutsuu sitä nimeltä ja antaa sitten olla...
Mielstäni kehitysvammaisilla on oikeus koiraan mutta kuinka viisas on päätös ottaa aktiivinen rotu? (dalmatialainen, belgianpaimenkoira, saksanpaimenkoira, bordercollie yms.)
Pointti on siis siinä että: kun olet liian nuori et voi saada koiraa ja koska olet vain kehitysvammainen myyn sinulle dalmatialaisen?!?!
Mikä takaa että tämä kehitysvammainen on yhtään sen enempää "hyvä" koiranomistaja kuin nuori?
Minä ostin koira 18vuotiaana. Opiskelen, en käy tösissä. Koulusta suoraan kotiin. Kavereita näen viikolla ja viikonloppuisin. En ole "baarikärpänen" ja koura on mukana kaverinäkemisissä.
Minulla on myös huono näkö, mutta se ei ole mikään ongelma.
Vastullisuus koiranpidossa EI OLE IKÄASIA. :)
Ei se ole iästä kiinni, koska voi hankkia koiran. Ihan hyvin jonkun 16 vuotiaan vanhemmat voivat antaa rahaa lapselleen, että saa koiralle ruoat sun muut ostettua, vaikka teini asuisikin yksin. Olen itse muuttanut tuossa iässä kotoa pois, ja kyllä vanhemani ainakin auttoivat minua kaikessa. Jos minulla ei ollut tarpeeksi rahaa, vanhemmat lainasivat minulle, ja hyvin pärjäsin. Tottakai olen maksanut heille kaiken aikanaan takaisin kun töihin pääsin, mutta kuitenkin. Minulla oli kissa siihen aikoihin, ei koiraa, mutta melkein sama asia. Ja kuinka moni nuorista asuu jo omassa pysyvässä kodissaan? Minusta vuokra-kämppä on lähes yhtä hyvä kuin oma asunto. Eihän koira tule siitä yhtään onnellisemmaksi asutko vuokra-kämpässä vai omassa asunnossa. Koira on silloin onnellinen kun saa olla perheensä lähellä, oli paikka sitten 40 neliön yksiö tai 140 neliön omakotitalo. Ja kaupungeissa myydään paljon kerrostalo-asuntoja, niin asia on aivan sama ostatko sen ja asut siellä vai asutko samanlaisessa kerrostalo-asunnossa vuokralla. Ei se koira yhtään sen tyytyväisempi omassa asunnossa ole. Ja miksi yksinään asuvat ihmiset eivät voisi ottaa koiraa? Yksinäisillä voi olla jopa enemmän aikaa koiralleen kuin parisuhteessa elevillä. Eivät kaikki sinkut ole samanlaisia. Minusta yksinään asuva ihminen ei ole yhtään sen erilaisempi kuin parisuhteessa elävät.
Menikö multa nyt täysin ohi, vai väittikö täällä joku muka, että koira on onnellisempi omistusasunnossa kuin vuokra-asunnossa??
Nyt taisit ymmärtää sinä jotakin väärin, eihän täällä tuollaista kukaan ole väittänyt..
Hohhoijjaa..
Ymmärsin kuitenkin mitä tarkoitit...ehkä...
Puhetta ollut ainoastaan yksinasuvasta nuoresta koiranomistajasta, tuskin täällä nyt kukaan on alkanu vaatia 15-kesäselle omistusasuntoa, mikäli koiran hankkii..
Ymmärrys hoi, äly elä jätäääääääääääää...
Joku oli aiemmin kirjoittanut että "Koira vasta sitten kun on esim. parisuhde vakiintunut, yhteinen pysyvä koti ja aikaa kunnolla harrastaa ja touhuta koiran kanssa. Nuorilla ei elämä ole vielä näin vakiintunutta ja arkista, jotta koira saisi parhaan mahdollisen kodin." Pysyvä kotihan tarkoittaa yleensä omaa asuntoa, eikä mitään vuokrakämppää. Siitä vain päättelin että kirjoittaja tarkoitti ihan omaa asuntoa tai taloa:)
"Minulla oli kissa siihen aikoihin, ei koiraa, mutta melkein sama asia."
*nauraa* Et voi olla tosissasi??? No ei todellakaan ei lähellekään IHAN SAMA ASIA. Kyllä minä antaisin kasvattajana 15-vuotiaalle tytölle kyllä rotukissan "vaativastakin" rodusta, mutta en Rottweileria.
Kyllähän se kissa opettaa myöskin lapselle vastuuta eläimistä ja opettaa kuinka eläintä kohdellaan yms. Mutta esim. "vaativarotuisin" kissakaan ei huonoissa käsissä ja kehnoa koulutusta saaneena pysty tappamaan ketään tai käymään muiden ihmisten päälle / koirien.
Teillä nyt karkaa alkuperäinen aihe käsistä!!
Jospa vaihdat palstaa!
Tajusit ihan väärin. En tarkoittanut sitä sillä tavalla, koulutusta ym. Tarkoitin sitä rahallisesti ja ajallisesti. Kissaan menee miltei yhtä paljon rahaa kuin koiraan ja sen kanssa täytyy viettää aikaa yhtä paljon kuin koiran kanssa. Ja alkuperäisissähän viestissä oli kysymys koiranpidosta rahallisesti ja ajallisesti että kuinka nuoren ihmisen rahat riittävät ruokiin,eläinlääkärikuluihin ym ja aika koiran kanssa olemiseen. Vertasin kissan ja koiran ruokakuluja ja niiden kanssa oloa, en koulutusta yms. Elikkä rahallisesti ja ajallisesti koiraan menee yhtä paljon rahaa ja aikaa kuin kissaankin. Sanoin ehkä asian jotenkin hieman vaikeasti, mutta tarkoitin tuota.
Kissa on lemmikkieläin siinä missä koira tai marsukin. Vaatii toki hieman eriasioita, mutta vaatii kuitenkin.
Ei toki kissan ottamista johonkin rottweileriin voi verrata, mutta pieneen koiraan kylläkin. Itselläni on kotona vuotias suomenlapinkoira ja voin sanoa kissani tehneen enemän vahinkoa minuun kuin koirani. Kissa on minulla ollut nyt neljä vuotta ja kyllä sitäkin on paljon koulutettu, ettei kävisi käteen kiinni joka kerta kun silittää.
Kissaankin menee rahaa, se vaati rokotukset (useammin kuin koira), sitä täytyy hoitaa ja sen kanssa täytyy viettää aikaa. Yksinäinen kissa on onneton kissa ja myös kissa kiintyy syvästi omistajaansa.
Mutta joo, rottweilerin koulutus nyt vaatii jo hieman enemmän...
Mutta edelleenkään ei se ikä tässä ole avainkysymys vaan se KOKEMUS.
Eli jos puhutaan voiko koiran (tai minkään lemmikin) myydä nuorelle TALOUDELLISELTA kantilta; jääköön se jokaisen kasvattajan oman harkinnan varaan.
Jos puhutaanko voiko koiran (tai jonkun muun lemmikin) myydä nuorelle ja PÄRJÄÄKÖ tämä kyseisen lemmikin kanssa; katsottakoon tässä aikaisempaa kokemusta, eikä niitä vuosia. Itse osaan koiran kasvattaa jo nyt paremmin kuin kummatkaan vanhempani ihan jo pelkän sen takia, että olen valmis ottamaan asioista selvää. Mielummin uutta vastaanottava nuori kuin mututuntumalla ja perinteisiin kangistunut vanha.
Onko nuorella AIKAA koiralle (tai muulle lemmikille). Onko kellään? Nuoria saattaa kiinnostaa se puolison etsiminen, mutta niin kiinnostaa vanhempiakin. Nuorilla saattaa olla kiire koulun ja työn kanssa, mutta niin saattaa olla vanhemmallakin työn ja koulun kanssa. Nuorella saattaa mennä paljolti aikaa kavereiden kanssa, vanhemmalla taas perheen. Jälleen kerran yksilökohtaista. Mutta jos itse kasvattaisin koiria myisin koirani mielummin nuorelle kuin valmiiseen perheeseen. Kouluta siinä nyt koiraa kun teet töitä 8 h, siivoat, laitat ruokaa, haet pojan jalkapallotreeneistä, autat tytärtä läksyissä, hellit miestä ja kertaat tulevaa presentaatiotasi...
Niin niin, aivan...
Harvemmin just omilleen muuttanu 15-kesänen elääkään vakiintuneessa parisuhteessa, pysyvästä kodista nyt puhumattakaan..
Tarkotettiin just varmaan HIEMAN enemmän ikävuosia omaavia immeisiä...
No enivei, ketä kiinnostaa.. =)
Eipä todellakaan pysty kissaa vertaamaan koiraan tässäKÄÄN keskustelussa...
Helppohan sitä on hoitaa n. 4 kg painavaa kitumilliä kuin n. 50 kg painavaa rottweileriä..
Ja niitä ku nyt muutenkaa voi verrata, hoitonsa yms puolesta puhua samana päivänäkään..
Harvemmin sitä kuulee kissan raadelleen toisen lemmikin, tai jopa ihmisen, mutta valitettavasti koirat pääsee "otsikoihin" vastaavissa tilanteissa turhan usein ääliömäisten omistajien vuoksi..
Eli tämmönen kanta tällä erää..
"Elikkä rahallisesti ja ajallisesti koiraan menee yhtä paljon rahaa ja aikaa kuin kissaankin."
*hihittelee*
Mielenkiintoinen teksinmuodostus... =)
Olen tosiaan tässä 17 vuoden kynnyksellä. Kokemusta on kymmenistä eri roduista kasvattaja äidin sekä tuttava kasvattajien kautta.
Asun omassa kämpässä. Poikaystävä on. En juo paljoakaan, en polta, en rellestele baareissa (kyllä, pääsen baareihin ilman papereita, baareissa käyn vain tanssimassa silloin tällöin menon takia. Juo en kalliin hinnan vuoksi). Enkö olisi melko ihanteellinen koiran omistaja?
Olen nuori, mutta kokemusta on enemmän kuin monilla aikuisilla. Tällä hetkellä ei koiraa ole, koska en halunnut koiraa muuttavaan elämäntyyliini. Kun olen päässyt solusta pois, niin hankin paperillisen walesin noin 800 eurolla. Säästöjä on jonkin verran
Tässä keskustelussa on minun mielestäni ihan liikaa yleistystä. Osa on myös asia tekstiä, mutta tiedättekö kuinka moni koira, jota nuori omistaja kävelyttää metsässä, näyttää ihan elämäänsä tyytyväiseltä? Ei kaikkea vapaa aikaa tarvi koiralleen uhrata. Koira on perheen jäsen. Monta tuntia itse käytät esim. omaan äitiisi?
Tässä on eräs nuori joka on monet kerrat auttanut aikuisia ihmisiä koirien hoidossa, varsinkin pentupalstalla. Kiitosta olen monilta saanut ;)
Tässä juuri nähdään erittäin hyvä esimerkki ihmisestä, jolla on varmasti enemmän kokemusta koirista ja kykyä pärjätä esim. juuri koulutuksen kanssa, kuin vaikkapa neljäkymppisellä, joka ei koirien kanssa ole paljon ollut. Ei se pelkkä ikä kaikkea kerro, vaan se mitä niillä taakseen jättäneillä vuosilla on tehnyt. Anna mennä, smootie, ja hommaa koira kun kämppä on kunnossa. Varmasti huolehdit siitä siinä missä vanhempikin ihminen, ellet jopa paremmin. Nuori olet kyllä ja nuoren ajatusmaailma sinulla myös silloin on, pitääkin olla, yritä pitääkin se mahdollisimman kauan. Sinulla on varmasti ihan fiksu käsitys siitä, mitä koiran omistaminen on todellisuudessa. Älä sitten anna ihmisten lannistaa sinua. Yrittäjiä löytyy kyllä, kuten täältäkin, mutta itsepä parhaiten tiedät oman tilanteesi ja (tulevan) koirasi voinnin. :)
Mistä lähtien vain 50 kiloinen rotikka on ollut koira?
Väitätkö ettei muka kissan ja esim chihuhahuan omistaminen ole toisiinsa verrattavissa?
Koiranpennun hammaskokeilut käteen, ennen kuin tavasta on opittu pois eivät tunnu missään. Mutta ootappas kun kissa käy kynsin hampain käteen kiinni. Siitä on veriset naarmut heti tuloksena. Kaverillani on ikuinen arpi nenässä kissan kynsien tuloksena. Oma kissani kävi aivan yhtäkkiä kiinni kaverini jalkaan, tuloksena syvät arvet sääressä.
Kissa aiheuttaa fyysisiä vammoja useammin kuin koira.
Kissa kuluttaa rahaa yhtä paljon kuin pieni koira.
Kissa saatta aiheuttaa yhtä paljon tuhoa omaisuudelle kuin koirakin (ruikkimiset, seinien, sohvien raatelut, särkyvien tavaroiden pudottelu)
Tässä keskustelunaiheessa oli kyseessä rottweiler, minkä jälkeen koiran pitoa verrattiin kissaan, lue tarkemmin ennen ku alat itkee...
Ja älä mulle ala kertoo kissanpidosta, olen omistanu niitä elämän varrella useita, tälläkin hetkellä talossa on yksi, niin että tiedän kyllä mitä kissat saa aikaan..
Mutta koska tässä keskustelunavauksessa puhuttiin just rotikasta, tietenki vertaan just sen pitoa kissan pitoon..
Mutta turha väittää, että kissa pystyy tappamaan ihmisen yhtä helposti ku vastuuttoman omistajan isompi koira.
Siitä tässä keskustelussa oli kysymys.
Jos oot noin henkeen ja vereen kissaihminen, vaiha kuule palstaa perkele.
ihan tosissaan vertaileen kissoja ja koiria nii samallain ku chihu on verrattavissa pieneen kissaan, on varmaa rotweileri verrattavissa isoon kissaan, otetaan vaikka näi esimerkkinä puuma.. kissa kai se seki on. ja jos ei oo nii ilves on ainaki nii lähellä kissaa että kai neki voi tähä vertailuun mukaan vetää :)...
No nii justiisa!
Meillä on leonberginkoira, ja jos sitä vertais esim kissaeläin-leijonaan, ni mitenkähän kävis...??? =D
Leijonavuorenkoira vaikka onkin...
No mutta, minun mielipide on se, ettei koiraa ja kissaa voi keskenään verrata, ovat eri lajin edustajia...
Turha väittää mitään, ei mene paksuun kalloon.. =)
Koira-kissa ihminen olen siis. Eli ihan pikkiriikkisen olen siis kallistumassa koiraihmisen puolelle, mutta se minusta.
Aivan. Alunperin puhuimme tässä rottweileristä tmv. "vaikeasta" rodusta. Ensimmäinen kissan mukaan tuonut keskustelija oli kuitenkin ilmeisesti vastannut näihin moniin "kuinka nuori/opiskelija varallisesti pystyy hoitamaan koiran". Eli siis puhunut siitä taloudellisesta puolesta.
Jos keskustelun aihe on "miksi antaa nuorelle vaikea koirarotu" ja joku siihen vastaa että "aivan. Sitäpaitsi ei nuorilla ole opiskelutuilla edes koiraan varaa" saa kai keskusteluun tältä saraa silloin osallistua? Varsinkin kun aihe edelleen pysyy alueella NUORI KOIRANOMISTAJA???
...oli vain osa sitä alkuperäistä viestiä.
Kokonaisuudessaanhan puhuttiin siitä miten nuorella riittää aikaa, rahaa ja kokemusta koiran hankintaan. Ensimmäiset kaksi voi kysyä siis minkätahansa lemmikin kohdalla kultakalasta, kissaan.
rahani riittävät vallan mainiosti koska osaan säästä. ei mitään ongelmaa vaikka palkka on paska (vähä päälle 1000 kuussa) koiran pito ei edes oo kallista, kerran vuodessa rokotus 50 e, ruoat herkkuluut ym kuukaudessa alle 20 e. en polta, en juo tai muutenkaa tuhlaa rahaani mihinkään turhaan. ja mulla vielä koira sairastellu usein, tullu 100 e eläinlääkärikulujaki ja silti ei näy mun pussissa yhtää että turhaan kuule murehdit.. tai onhan niitä vastuuttomiakin koiran omistajia, tiedän mutta ite en ainakaan ole. mietin jopa toisen koiran ottamista.
Rahaa ja aikaa riittää, jos ja kun on halua sitoutua kouluttamiseen, hoitamiseen ja on sen verra järkeä, että osaa kantaa vastuun.n
Itselläni on 2 koiraa ja 6 rottaa, opiskelen täysipäiväisesti amkissa, käyn ohella töissä tekemässä keikkaa, koulutan koiriani joka päivä. Joka toinen päivä vien koirat yksitellen lenkille, jolloin voin kouluttaa ja huomioida heitä yksitellen, eli aikaa menee niin perkeleesti :)
En sano, että on maailman helpointa ja että olisi muka ylimääräistä aikaa tai edes rahaa. Silti, koska olen vastuun ottanut, syötän eläimilleni kunnollista ruokaa, annan virikkeitä, koulutan, lenkkeilytän ja käyn eläinlääkärissä aina kun on tarvis. Ja muut asiat hoidan siinä ohessa.
Tosin en sitten juo, polta tai roiku baareissa, että kukin tavallaan. Itse en ainakaan tätä pois vaihtaisi, jos ei ota niin ei annakaan.
Mielestäni opiskelu tai ikä ei ole este. Itse olen turhan monta kertaa nähnyt ja kuullut myös aikuisten ja työssäkäyvien hoidossa ja koirankoulutuksessa aikamoisia juttuja eli ei se ikä ja elämäntilanne aina kaikkea kerro. Eli sama amieltä jokatapauksessa kasvattajien tulee harkita tarkkaan minne koiriaan antavat, myös aikuisten ja rahallisten kohdalla!
Hieno homma, hyvin sä vedät! =)
Tietenkin on niitä nuoria, joille koiranomistaminen ei vain istu kuin nyrkki silmään.
Juuri ne, joita kiinnostaa yöelämässä hulmuaminen, pullon kallistaminen (kallon pullistaminen) ja muukin "rellestys" enemmän kuin omasta lemmikistä huolen pitäminen.
Ja juuri tällasille tapauksille en ite koiraa(kaan) myisi, koska sehän on selvää, ettei sille riitä tarpeeks huomiota eikä muutakaan, mitä se tarvitsee..
Mutta tunnen moniakin nuoria, jotka ovat milteipä ihanteellisia koiranomistajia.
Niillä on tietoa, intoa hankkia lisää sitä tietoa, he tosissaan välittävät lemmikeistään, ja elävät muutenkin enemmän senkaltaista elämää, mihin koira soveltuu joukon jatkoksi mukaan temmeltämään..
Ite kuulun enempi tähän kategoriaan.
Meitä ei isännän kans niin kiinnosta tuo baareissa huiteleminen, käydään ehkä n. kerran kolmessa kuukaudessa vähän tuulettumassa, ei suinkaan joka viikonloppu kumpanakin baaripäivänä...
Koira otetaan mukaan kaikkialle mihin vaan on sallittua ottaa, ja vaikka rahaa ei oo yltiöpäiseen hurvitteluun ikinä liikaa, koira tulee kyllä asianmukasesti hoidettua, ruokittua yms yms...
Meitä on monneen junnaan, sovittaan näin.
Joillehhii se koera vuan ei tuu kysymyksseen, toisille se käypi ku nenä piähän =)
Näinhän se juuri. Mutta onneksi vastuulliset kasvattajat ja toivottavasti muutkin vahinkopentuilijat ja paperittomien pentujen myyjät kyselevät aina mahdollisimman paljon tulevalta omistajalta siitä, mitä tuleva omistaja koiralle pystyy antamaan jne, jotta voidaan saada käsitystä ihmisestä ja antaa toivottavasti huoletta pentu uuteen kotiin.
:D