Kevät on ollut täynnä vastoinkäymisiä. Eilen olin niin maassa, että tilasin uuden kawan. En piristynyt vähääkään. Tänään olen lojunut mökissä pakkolomaa kiroten. Mutta sitten tapahtui jotain. Olin kävellyt kauas mökistäni rantaa pitkin, sytytin ajopuista nuotion ja mietiskelin koffia lipitellen. Palasin mökkiin. Lepäiltyäni hetken lähdin hakemaan rannasta vettä. Leiripaikkani suunnalta nousi ankara savu. Heitin ämpärit mereen ja lähdin juoksemaan, mielessä koko saarenkattava metsäpalo. Kolme kilometriä myöhemmin selvisi naapurin maajussin polttavan maatalouskompostia hiekkasärkällä. Kunnon säikähdys asettaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin.
Loppuelämän ensimmäinen
päivä.
5320
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
silmin katsoo maailmaa huomaa että eihän itsellä nyt kaikista kivuista ja hankaluuksista huolimatta maailmanlopusta olekaan kyse.
Löydät vielä taatusti sen uuden minäsi joka nyt on vapautunut entisen elämäsi ikeestä ja odottaa että huomaat odottavat mahdollisuudet ja kaikki uudet tilaisuudet.
Miksi naapurisi poltti sitä kompostia? Sehän kuuluisi levittää peltoon antamaan maalle takaisin kaikki se mitä vilja on sieltä ottanut?
kun muistui mieleen, että kerran olin mattoja pesemässä ja näin rankan savun nousevan juuri talomme kohdalta. Hirveä paniikki iski päälle. Heitin märät ja vielä osittain pesemättömät matot Hiacen takaosaan ja lähdin kiireesti ajamaan kotiin. Pelkäsin todella koska meillä oli silloin vielä niitä "veitikoita" kotona. Huh, onneksi ei kuitenkaan ollut mökki tulessa, vaan ihan lähellä metsässä pikkupojat olivat leikkineet tulitikuilla.
Todellakin ymmärrän oikein hyvin sinun katastroffilta tuntuvat hetkesi siinä tilanteessa.
Teillä sitten metsä paloi?
Koko elämä on oikeastaan täynnä vastoinkäymisiä; huono-osaisilla varsinkin, ja me vähänkin paremmin toimeentulevat "rahallisesti" olemmekin sitten vuosien raadannan jälkeen niin hajalla, ettei enää voi edes toivoa mukavasta elämästä.
Onneksi kuitenkin kohdallasi kyse ei ollut lopullisesta tuhosta.
Hyvää kevään jatkoa!!!
että omat vastoinkäymiset täyttää koko mielen, mutta sitten jokin hätkäyttää sen verran, että edes hetkisen muistaa iloita siitä, mitä on, eikä surra sitä, mikä ehkä puuttuu...
Lämmintä ja kaikesta huolimatta positiivista kevään jatkoa. :) Välillä on kynnettävä pohjamutia, useimpien meistä, mutta kai se on niin, että se mikä ei tapa, vahvistaa. Jaksamisia, sieltä sinä taas nouset.
Ja kappalevalinta tähän on Abba: Chiquitita. ;) Pidit tai et, mutta sanat sopii.