Aina on olemassa vaihtoehto.
Mikä vaihtoehto on sinulle ja alkaneelle raskaudelle paras? Ethän tee muuta kuin hyvin perusteltuja ratkaisuja? On tärkeää että et joudu katumaan tekemääsi ratkaisua, siksi kannattaa miettiä ja selvittää kaikki vaihtoehdot ennen kuin se on liian myöhäistä.
Mikä vaihtoehto on sinulle ja alkaneelle raskaudelle paras? Ethän tee muuta kuin hyvin perusteltuja ratkaisuja? On tärkeää että et joudu katumaan tekemääsi ratkaisua, siksi kannattaa miettiä ja selvittää kaikki vaihtoehdot ennen kuin se on liian myöhäistä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tarkka harkinta ja varmuus siitä että tekee oikein, on se ensiarvoisen tärkeää ongelmallisessa tilanteessa. Ei hätiköityjä ratkaisuja, vaan lopullinen, harkittu ja ehkä huonoista vaihtoehdoista se vähiten huono. Se jonka kanssa voit elää ilman syyllisyyttä ja tuskaa.
***
elää päätöksensä aiheuttamassa syyllisyydessä? En ole kuullut koskaan moisesta...
vanhempi kokee syyllisyyttä siitä että päätti piti lapsen???????
Etkö ole kuullut? Äitiyteen liittyy hyvin tiukasti syyllisyys tunteena :D milloin mistäkin. Huonoksi äidiksi itsensä tunteva nainen syyllistä itseään jatkuvasti, "en rakasta tarpeeksi" "en ollut riittävän tarkkana" "se ei ole syönyt tarpeeksi" huolta on aina, ja jollain tasolla jokainen äiti joskus tuntee olevansa syypää kaikenlaiseen mihin hän todellisuudessa ei juuri voinut vaikuttaa.
Syyllisyyttä voi liittyä ätiyteen aivan samalla tavoin kuin aborttiinkin.
***
Voi, mutta se ei ole nättiä.. Oma äitini osittain kai halusi minut, osittain ei. Mikä oli lopputulos: minä olen ottanut omakseni äitini alitajuisen vihan ja inhoan hänen puolestaan itseäni. Hänen inhonsa minua kohtaan on näkynyt hylkäämisenä silloin, kun olisin eniten apua tarvinnut. Abortti olisi siinä kohti ollut paikallaan, vaikka se olisikin ollut hänelle raskasta. Puhun kuitenkin vain omasta puolestani. Ehkä äitini kykenee elämään oman päätöksensä kanssa, mutta minä siitä sain kärsiä.. Eli ehkä on välillä ihan hyvä myös miettiä, onko tosiaan kykenevä rakastamaan sitä lasta ihan täysin. Ei tietenkään aina ja koko ajan, mutta ettei sitten kuitenkaan ala laiminlyödä lastaan.
Oletko koskaan ajatellut että olisipa äitisi antanut sinut pois, vaikka adoptioon ja olisit saanut oman perheen jonka rakakuden ja hoivan kohde olisit voinut olla oman lapsuutesi vaihtoehtona?
Minä ajattelen näin!
Kärsin äitini järjettömästä ja rakkaudettomasta kasvatuksesta. Tiedostan suurimman osan äitini hämäristä puolista, mutta silti huomaan että jotain niistä käyttäytymismalleista on siirtynyt minulle, vaikka tiedän ne vääriksi.
Minä olen tyytyväinen itseeni tai siihen miten olen asiani hoitanut, en kuitenkaan voi olla ajattelematta että jos olisin saanut "normaalin" kasvatuksen niin elämäni olisi helpompaa, ei tarvitsisi kärsiä luonteeni heikkouksista.
Mutta kaikesta kurjuudesta huolimatta en toivo että minut olisi abortoitu.
Nyt tiedän mitä on huono ja mitä hyvä vanhemmuus, harmi vai nettä minun piti oppia se "kantapään" kautta.
Jospa äitini olisikin kuullut tuon silloin aikoinaan. Nyt olisi kaikki paremmin.