Onko kenelläkään kokemusta tai näkemystä siitä, miten olisi viisainta vl-taholta puuttua ns. langenneen uskovaisen ja epäuskovaisen seurustelusuhteeseen? Miten asia tulisi ottaa esille niin, toisinsanoen "hoitaaa" niin, että kumpikin osapuoli tulisi kohteliaasti otetuksi huomioon? Onko mitään viisasta käyttäytymisperinnettä tällaisiin neuvontatilanteisiin? Aihehan on arka, koska kysymyksessä on ihmisten rakkaussuhteeseen puuttuminen ja erottamistarkoitus. Toivoisin erityisesti vl-näkemyksiä asiasta. Onko epäuskovalle osapuolelle muuta lohdutusta, kuin "tee parannus!"?
"syntistä" seurustelua
miten neuvotaan viisaasti
392266
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 39
Vanhimmat
laittaa sisään mutta ei saa liikuttaa yhtään.
Mikäs oikeus kellään on toisia yrittää erottaa???? Oli mikä uskis tahansa.
Kannattaa lukea Yk:n ihmisoikeuksien julistus, jossa sanotaan näin:
16 artikla. 1. Rodusta, kansalaisuudesta tai uskonnosta johtuvista rajoituksista riippumatta täysi-ikäisillä miehillä ja naisilla on oikeus solmia avioliitto ja perustaa perhe. Heillä on yhtäläiset oikeudet avioliittoon, avioliiton aikana ja
sen purkamisen jälkeen.
2. Avioliitto on päätettävä vain tulevien aviopuolisoiden va- paasta ja täydestä suostumuksesta.
Eli kun te siellä yrkällä hoidatte näitä langenneita muka rakkaudella niin pitäkää kuitenkin mielessänne, että yleismaailmallisiin ihmisoikeuksiin kuuluu sada valita vapaasti puoliso uskonnosta riippumatta.
Suomi on myös ratifioinut tämäb sopimuksen.
kysyy vl:ltä neuvoa paikasta, missä vl:iä ei liiemmälti liiku. Kukaan oikee vl ei täältä neuvoja kysele, joten tosi läpinäkyvää.
Mulle tällä palstalla kukaan ei ole provoilija. On vaan ihminen ja kysymys.
kellä ei ole moraalia, ja niitähän täällä riittää.
Provoksi sellaisen kirjoituksen, joka on heidän itsennsä mielestä vastenmielinen syystä tai toisesta.
Eli ongelma on useinmiten sillä henkilöllä itsellään, joka provoksi leimaa merkittäviä kirjoituksia.
Poissa silmistä poissa sydämestä!
Minusta sinun ei pitäisi puutuua asiaan mitenkään. Jos puutut tulee kuvioon mukaan uhma. Uhmassa ihminen tekee asioita joita ei muuten teksi.
Homma menee ohi itsetään jos on menkäkseen. Ja jos ei mene niin sille sinä et voi yhtään mitään. Jos ihminen sitten kieltää vanhoilislestadiolaisuutensa niin hän varmaankin olisi tehnyt muutoinkin. Siksi että ihmiset haluavat päätää toisen puolesta. Ihminen ei ehkä sulta tätä.
Eli jos millään tavalla puutut asiaan omalta puoleltasi teet väärin. Ainoastaan jos ihminen haluaa omalta puleltaan kysya tai keskustella asiata voi miettiä tuovansa julki ajatuksena.
Koska tosiasiassa tuo "rakkaus" mitä viestissäsi kirjoitat tarkoitaa käytännössä sitä että tavalla tai toisella pyrkimysenäsi tulee olemaan pakotaminen. Silloinkin kun teet sen "hienovaraisesti".
Ja jos lähdet puutumaan asiaan millään tavalla aina lähtökohtaisesti tarkoituksenasi on käytää valtaa ja mielivaltaa toisen ihmien elämään. Tuomitset toisen ihmisen helvetiin siksi ettei hän ole vl. Hieno homma! Tunnutko hänet ylipäätääkään.
Niin tai näin ... onko tarkoituksesi alistaa toinen valtasi alle vai saada hänen uhmassa kieltämään uskonsa ja tekemään "typeryyttä".
kiitos hyshys vastauksesta. Itse en ole vl, enkä ole puuttumassa kenenkään väleihin. Mutta noita kohtaloita sivusta seuranneena olen ajatellut, miten onneton tilanne on epäuskovan kannalta, kun joutuu jätetyksi tilanteessa, jonka syitä ei voi käsittää. Usein on helpompi käsitellä ero, mikä johtuu ihan muista syistä. Usein ainoa lohtu tosiaan on vl-puolelta se, että pitäisi tulla synnintunto ja tehdä parannus, jonka myötä sitten katkeruus poistuu...
toki uskoontulo on myönteinen asia...mutta kuienkin...
löytyy *Vuokolta* tuolta toisesta ketjusta.
Anna veikkosenhenki niihen seurustella ja sitten mennä naimisiin. Siinä käy nnin kuin Pietari opettaa: 1 Samoin te, vaimot, olkaa kuuliaisia miehellenne, jotta myös ne miehet, jotka ehkä eivät usko Jumalan sanaan, nyt vaimonsa elävällä esimerkillä ilman sanojakin voitettaisiin.
Saat nähä, että parin vuojen sisllä on kumpiki uskomassa, kun et onneton mee välliin sotkemaan ja suhteitasi pillaaman kummankin kanssa.
Kirjoitit
>>Onko kenelläkään kokemusta tai näkemystä siitä, miten olisi viisainta vl-taholta puuttua ns. langenneen uskovaisen ja epäuskovaisen seurustelusuhteeseen?>>
Millä oikeudella sinä leimaat tämän ihmisen langenneeksi?
Oletko sinä tämän ns.langenneen uskovaisen holhooja?
Etkö tiedä, että täysi-ikäisella ihmisellä on Suomen lain mukaan itsemääräämisoikeus, joten hän voi tehdä tuossa asiassa mihin viittasit niinkuin hän itse haluaa ja muilla ei ole lain mukaan siihen oikeutta sotkeutua.
Vai etkö sinä tunne Suomen lakeja vai etkö ymmärrä, että ne koskevat myös sinua?
""""Etkö tiedä, että täysi-ikäisella ihmisellä on Suomen lain mukaan itsemääräämisoikeus, joten hän voi tehdä tuossa asiassa mihin viittasit niinkuin hän itse haluaa ja muilla ei ole lain mukaan siihen oikeutta sotkeutua. """"
Suomessa on myös uskonnonvapaus ja vl-uskontoon kuuluu tuo "langenneen" neuvominen ja ohjaaminen takaisin ruotuun. Usein langennut saa uskonsa takaisin neuvonpidon aikana ja on huojentunut. Joten tässä tapauksessa "voittaja" on uskonsa takaisin saanut langennut ja "häviäjä" jätetty osapuoli.
Jos tilanne on onnekas toiselle ja toiselle ei, niin ketä vastaan tässä rikotaan Suomen lakia? Mitään pakottamistahan ei tapahdu, eikä myönnetä painostamistakaan. Eihän kukaan tule uskoon painostuksen alla, vaan se on Jumalan työ. Joten lain rikkominen on aika kyseenalaista kun parisuhteseen puuttuminen perustuu uskontoon ja uskonnonvapauteen.
"""Oletko sinä tämän ns.langenneen uskovaisen holhooja?"""
no en minä todellakaan, enkä ole vl. mutta äitireurakunta katsotaan ikäänkuin holhoojaksi.
Myöskin jätetty osapuoli on alkanut suhteeseen vapaaehtoisesti, joten jätetyksi tulemisen riski on olemassa aina, oli sitten kyseessä ateisti tai uskovainen kumppani. Suomen laki ei velvoita ketään pysymään yhdessä, joten jätettyä kohtaan ei ole rikosta tapahtunut.
"Suomessa on myös uskonnonvapaus ja vl-uskontoon kuuluu tuo "langenneen" neuvominen ja ohjaaminen takaisin ruotuun. Usein langennut saa uskonsa takaisin neuvonpidon aikana ja on huojentunut."
Enään mitenkään uskonvapaudesta, jos toinen puhumalla käännytetään takaisin ajattelemaan vl-opin mukaisesta, ja tämä sen vuoksi jättää vielä jonkun ihmisen johon rakastui?
Kyllä siinä on uskonvapaus kaukana, jos ihminen ei saa itse päättää elämästään, ja uskostaan, vaan hänet puhutaan aina ympäri jos haluaisi ajatella toisin kuten uskonliike vaatii. Jos on koko elämänsä ajan kuunnellut vain vl-oppia ja vl-seuroja, niin sellainen ihminen on aika helppo varmaan "pelotella" taikaisin vl-ajattelumalliin.
"""Kyllä siinä on uskonvapaus kaukana, jos ihminen ei saa itse päättää elämästään, ja uskostaan, vaan hänet puhutaan aina ympäri jos haluaisi ajatella toisin kuten uskonliike vaatii."""
Eikö siinä ole juuri kyse vapaudesta, jos uskoo, että vl-liike opettaa oikein ja haluaa toimia näiden oppien mukaan? Voiko ketään ylipuhua uskomaan? Kyllä se kääntymys on hekilökohtainen asia ja siihen on Suomen lain mukaan vapaus.
Ketään ei pakoteta olemaan vl-jäsen, joten takaisin palaava tekee sen vapaaehtoisesti koska USKOO sen kautta tulevan autuaaksi. Tähänhän usko perustuu heillä.
"Voiko ketään ylipuhua uskomaan? Kyllä se kääntymys on hekilökohtainen asia ja siihen on Suomen lain mukaan vapaus."
Lähellä ihminen joka on kertonut, että vl-puhujat yrittävät ylipuhua kääntymään takaisin vl-liikkeeseen.
Ja ovat jopa suurensurun keskellä tulleet puhumaan tuosta takaisin kääntymisestä, ja hetkellisesti siinä onnistuivatkin, koska toisella olivat ajatukset sekaisin.
Mutta sitä sekavuutta kesti vain hetken, ja tajusi, että hänet ympäripuhuttiin, ja ei hän halua oikeasti kuulua vl-liikkeeseen.
Eihän aivopesua olisi olemassakaan jos uhri tietäisi olevansa sen uhri; kyllä se tapahtuu juuri noilla sanoilla jota kuvasit; uhri saadaan haluamaan takaisin paluuta......
Miten olisi viisainta vokotella varattuja lestadiolaisia, jotta he lankeaisivat haureuden syntiin?
:) koska muutoin voi vaikka tulla esiliina väliin :)
Minua sangen suuresti ihmetyttää se että vl moraali pitälti on kiinni ulkoisesta valvonnasta ei siitä että moraali olisi ihmsen sisäitä ja omakohtaista.
En suosittele varattujen vokotelemista koska saat koko suvun vihat niskaasi. Ja tunnetusti suvut ovat suuren suuria ja niiden lonkerot ulottuvat kauvas.
Mutta jos haluat kerjätä vaikeuksia niin onpa kyse mistä asisasta tahasnsa yksitäinen vl on helpoiten murrettavaissa kahden kesken ilman yhteisön tukea.
Naimaton liha ei tule autuaaksi: sanoo Siirakki
Kysymyksiä tarkemmin pohdittavaksi, kun mietit miten toimia: Kuinka tämän seurustelun syntisyys ilmenee? (olet itse laittanut heittomerkkeihin otsakkeessa sanan syntinen); Miten näkyy henkilön lankeaminen tässä tilanteessa?; Onko vl:n ja ei-vl:n välinen seurustelusuhde itsessään synti?; Voidaanko kahden ihmisen rakkautta rikkoa ulkopuolelta perustuen siihen, että vl voi rakastaa, seurustella ja ajatella avioitumista ainoastaan toisen vl:n kanssa?
Mielestäni olisi myös hyvä pohtia sitä, mihin usko perustetaan. Perustetaanko se tapasäännöksiin ja tuelvaisuuden ennakoinittin ("huonosti tulee käymään") vai henkilökohtaiseen uskoon Jumalaan ja uskosta koituvaan hyvään.
Keskustella asiasta voit. Kesksutelun tulisi kuitenkin perustua vastavuoroiseen kommunikointiin. Jos lähdet keskusteluun "erottamistarkoituksessa", niin lähtökohta on heti väärä. Voisitko ajatella, että keskustelu tämän seurustelevan henkilön kanssa voisi luoda sinulle uusia näkökulmia asiaan ja ehkä saada sinut ymmärtämään hänen asemansa ja tilanteensa.
pitäisikö epäuskoinen osapuoli ottaa mukaan neuvonta/keskustelutilanteeseen, vai jätetäänkö asia ns. langenneen osapuolen henkilökohtaiseksi asiaksi. Kysymyksessähän on tilanne, jossa puututaan kummankin osapuolen elämään, ei vain langenneen. Olisiko reilua, että kumpikin osapuoli olisi paikalla, kun lähdetään neuvomaan. Eikö se olisi reilua ja suoraselkäistä?
kyselee ihmettelevä aloittaja. Ei-vl.
Mielestäni tulee ottaa seurustelusuhteen kumpikin osapuoli keskusteluun. Tämä kuitenkin saattaa estyä inhimillisistä syistä, esim. seurustelusuhteen ei-vl-osapuolta ei vl-yhteisössä mahdollisesti tiedetä edes kasvoilta. Tällaisessa tilanteessa, kun vain joku uskovainen on kuullut vl:n seurustelevan "epäuskoisen" kanssa, niin helposti ryhdytään puhuttelemaan/neuvomaan/ keskustelemaan vain tämän uskonyhteisöön kuuluvan kanssa.
Mutta jos vl ja ei-vl ovat avoimesti jo osoittaneet seurustelevansa, ja myös ei-vl-osapuoli saattaa olla joillekin uskovaisille henkilönä tiedossa, niin ehdottomasti (ainakin tässä tilanteessa) hänet tulee ottaa keskusteluihin mukaan ja valaista hänelle missä homma kiikastaa. Tämä ainakin olisi reilua.
Kysyit aloituksessa, onko olemassa joitain vakiintuneita käytäntöjä tällaisiin tilanteisiin. Luulen, että ei ole. Olen kyllä kuullut, että jossain seurakunnassa on käyty keskusteluja seurustelusuhteen kummakin osapuolen läsnäollessa.
Olet aivan oikeassa, että tällaisessa seurustelusuhteessa on kaksi osapuolta. Kumpaakin tulee tilanteessa ajatella ja kohdella tasavertaisena ihmisenä, läheisenä. Mutta pelkäänpä, että ei-vl-osapuolta tullaan kehoittamaan "tekemään parannus" vl-uskoon. Muussa tapauksessa, jos seurustelusuhde jatkuu, hyvin todennäköisesti ainakin jotkut vl:t tulevat pitämään seurustelusuhteen vl-osapuolta teoillansa uskonsa kieltäneeksi. Vl-yhteisössä kun neuvotaan, että vl:n ei tulisi etsiä aviopuolisio uskonyhteisön ulkopuolelta, jotta usko säilyy.
Minä kehoittaisin, jos tämä on sinun henkilökohtainen ongelmasi, keskustelemaan seurustelukumppanisi kanssa (varmasti olet sen jo tehnyt), ja pyytämään, että jos hänelle tulee eteen "neuvonta/keskustelutilanne", että keskustelua siirrettäisiin niin, että myös sinä voisit olla siinä mukana.
Jos vakaasti aiotte suhdettanne jatkaa ja sitoutua toisiinne ja kunnioitatte toisianne ja taustojanne, niin en usko että suhdettanne väkisin särjetään. Riippuu paljon teistä itsestänne minkälaisen kuvan suhteestanne luotte ja kuinka saatte muut vakuuttuneeksi tulevaisuudestanne. Jos vl-osapuoli on avoin suhteestaan ja pyytää ei-vl-osapuolta tutustumaan uskonyhteisöönsä, niin luulen että ajan mukaan teihin totutaan, eikä tilanne pakota vl-osapuolta luopumaan uskostaan suhteen takia.
Tsemppiä ja toivon onnea tilanteen ratkaisemiseksi! Tärkeintä on avoimuus ja toistensa (myös tapojen) kunnioittaminen ja hyväksyminen. Rohkaisuksi sanon, että ette ole ainoita tilanteenne kanssa. Tiedän myös tapauksia, joissa tällainen suhde on edennyt avioliittoon asti.
Jos vl ja ei-vl alkavat seurustelemaan, niin siinä on silloin tosi rakkaudesta kysymys. Heidäthän hylätään molemmilta puolilta aivan kuin jos musta ja valkoinen alkaa seurustelemaan, niin siinä on samalla tavalla vaikeuksia molemmin puolin.
Oletko ehkä kateellinen toisten onnesta? Se jos mikä on synti. Eikö kateus olekkin yksi seitsemästä kuoleman synnistä? Mikset anna heidän rauhassa mennä omaan paratiisiinsa, eihän se hääppönen ole, mutta onpahan heidän omansa. Ja jos he hylkäävät perheensä ja sukunsa, niin voivat ainakin valita uudet ystävänsä, nimenomaan ystävät, jotka rakastavat ja kunnioittavat heidän valintaansa. Ja ehkäpä heillä sitten onkin todellinen onni edessään ja rakkaus, ennen kaikkea rakkaus. Sellainen joka tulee etsimättä vastaan.
Kiitos, hyvästä kirjoituksesta,
olen samaa mieltä kanssasi.
Parempi on, kun sinä et puutu asiaan mitenkään, kuten tuolla jo aikaisemmin viisaasti neuvoi. Keskity vain rauhassa omiin asioihisi ja anna toisten elää omaa elämäänsä.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000035130971
Hei vastaajat,
olen pahoillani, kirjoituksestani sai käsityksen, että olen vl ja puuttumassa joidenkin seurusteluun. En todellakaan ole tällaisella asialla, mutta sivusta ja aika läheltäkin seuranneena, minua on alkanut kiinnostaa tuo lestadiolaisten "perinne" neuvoa tällaisissa ko. tilanteissa. Olen kuullut aika oudoista toimintamalleista ja yleensä epäuskova on lähinnä jäänyt vaille tukea. Epäuskovaa ei edes kutsuta mukaan "neuvonantotilanteeseen", vaikka asia koskee hänen elämäänsä aivan yhtä paljon. Onko tämä reilua tai normaali vl-käytäntö? Miksi epäuskoinen jätetään näissä tilanteissa ikäänkuin näkymättömäksi? Miten siis tulisi toimia, jotta epäuskoinenkin tulisi edes jotenkin huomatuksi?
Toki voi olla tuskallista nähdä läheltä, kun epäuskoista järkytetään ja helpompi on suhtautua, kuin häntä ei olisi olemassakaan ja langennut vain hoidetaan.
Uskovaiset eivät voi auttaa tallaista jätettyä osapuolta enempää kuin psykologit ja epäuskoiset ystävätkään. Masennus on kova, etenkin jos seurustelu on ollut vakavaa. Tällaine ero on ihan eri juttu, kuin muista ongelmista johtuva ero ja vaikka ymmärrystä löytyisikin, silti asia on äärimmäisen vaikea epäuskovalle. Langenut uskovainen selviää varmaankin helpommalla, koska sai uskonsa takaisin ja on pääasiassa helpottunut ja huojentunut erosta.
Totta on se, että tätä "epäuskovaa" ei oteta mukaan tähän neuvonpitoon, koska hän ei vl-näkökulmasta yksinkertaisesti ole kukaan.
Hän on vain epäuskoinen, ja näitä ihmisiä ei tarvitse juurikaan ajatella tai kunnioittaa, heillä ei ole vl-näkökulmasta mitään väliä.
"Langenut uskovainen selviää varmaankin helpommalla, koska sai uskonsa takaisin ja on pääasiassa helpottunut ja huojentunut erosta."
Niin miten edes uskovainen ihminen voisi olla helpottunut, ja huojentunut jos häneltä riistetään rakkaus joka olisi ollut lahja Jumalta?
Jos kyseessä on ollut todellinen rakkaus jonka Jumala halusi näille ihmisille antaa, ja se heiltä ulkopuolisten ihmisten toimesta riistetään, niin yksikään ihminen ei voi olla enään sen jälkeen onnellinen. Sillä häneltä riistettiin rakkaus jonka vain Jumala voi antaa. Ja juuri hänhän johdattaa oikeat ihmiset toisilleen.
Onneksi oma aviomieheni oli eronnut vl-liikeestä jo paljon ennen tapaamistamme, niin yksikään vl-ihminen ei päässyt painostamaan meitä eroamaan. Eikä sitä myöskään kukaan tehnyt eikä kukaan puhutellut meitä, ja saimme elää niinkuin tahdoimme.
Onnittelut Sinulle.
""""Niin miten edes uskovainen ihminen voisi olla helpottunut, ja huojentunut jos häneltä riistetään rakkaus joka olisi ollut lahja Jumalta?"""
Jos langennut osapuoli on eronnut ja kohtaa uuden kumppanian, se ei ole Jumalan lahja niin kauan, kunnes ex-puoliso on on kuollut. Jos kumppaniehdokas on ei-vl, sekään ei ole Jumalan lahja. Tämä on vl-käsitys. Epäuskova puolisoehdokas tai eronneiden halu uusiin naimisiin ovat kiusauksia, jotka olisi voitettava. Kukaan vl ei tällaisia kiuskuksia tulkitse rakkaudeksi, vaan lihan himoksi.
Jos langenneena ollut saa uskonsa takaisin, hän on aidosti helpottunut. Toki ikävää voi tuntea kovastikin, mutta kiusauksen voittaminen ja uskonsa vahvistaminen omilla teoilla, on niin valtava tyydytys, jonka edelle ei mene mikään. Ei edes rakkaus. Vl ei myöskään nimeä tätä "kääntymystä" omaksi teoksi, vaan Jumalan työksi. Parannuksen tehnyt on vain ja ainoastaan kiitollinen "riistäjilleen". Valitettavasti näin olen asian nähnyt.
Ioitse kuitenkin onnestasi sinä...olisi kiinnostavaa tietää, miten lohduttaisit jätettyä, joka saattoi menettää sen todellisen rakkauden, jota saattoi pitää Jumalan lahjana?
"Ioitse kuitenkin onnestasi sinä...olisi kiinnostavaa tietää, miten lohduttaisit jätettyä, joka saattoi menettää sen todellisen rakkauden, jota saattoi pitää Jumalan lahjana?"
Onnellinen, ja kiitollinen Jumalalle siitä rakkaudesta jonka hän minulle (meille) antoi.
Mutta jätettyä on vaikea lohduttaa, sillä suru ja tuska pysyy sydämessä, se ei katoa. Vaikka ajan myötä asiat ulkoisesti unohtuu, mutta sydän ei unohda milloinkaan, jos kyseessä olisi rakkaus jonka Jumala halusi antaa.
Mutta ei hänellekkään sydän anna rauhaa, joka hylkää rakkaansa. Ulkoisesti saattaa olla onnellinen, mutta sydän muistaa ikuisesti.
Jumala toki yrittää tehdä kaikkensa, että nämä kaksi saisivat pitää toisensa, mutta jos toisella on usko enemmän ihmiseen kun Jumalaan, niin sillon tämä ei kuuntele sydäntään (Jumalaa) vaan valitsee tien ja haluaa kuunnella ihmistä. Mutta silti sydän muistaa, koska se olisi ollut Jumalan tahto, ja ihminen valitsi väärin.
että tuo ihminen joka on se uskova osapuoli on sidottu ja juurrutettu sellaiseen kultuuriin ja ajatelumalliin että muiden mielipiteille ja ajatuksille tulee olla kuuliainen.
Toisaalta sekin täytyy sanoa että siinä mielessä ero on eiuskovalle parempi ratkaisu että on ihan varmaa ettei suhteen myrkyttäminen vl puolelta lopu papin aameneen.
Ei uskova on sitä. Ei uskva on tätä. Ei uskovainen voi mennä mukaan eiuskovan juttuihin missään tilanteessa. Kaikki kitka mitä parisuhteessa aina on johtuu näistä uskonasioista.
Olen täysin varma siitä että eiuskova osapuoli tulee olemaan ainan 2. luokan kansalainen. Joka on aina se osapuoli joka tekee väärin. Elää väärin. Ja ei kunnioita toisen uskoa.
Tämän osoitaa se ettei eiuskova osapuoli halua tehdä parannusta ja olla osa vl yhteisöä.
Ja sitten se uskovan tuki. Perustunee pitkälti lausahdukisiin että tälläisenkin vaikean asian hyväksyminen on parempi kuin iankaikkisuuden menettäminen. Koska eiuskova nimenomaan on asetettu uskovan elämään siinä tarkoituksessa että uskova kieltäisi uskonsa.
Eiuskovaa on tälläisissä tilanteissa sanottu sielunvihollisen kavalaksi juoneksi. Kaunista vai mitä?
Ehkä onkin parempi ettei eiuskova ole paikalla jos tälläistä neuvonpitoa pidetään? Kuinka moni eiuskova on vamis kuulemaan em heiton?
Lnagennut uskovainen saa tietenkin aloitaa puhutaalta pöydältä. Sehän on ihan selvää. Eikä varmaan tee toista kertaa samaa virhettä.
Tokihan yhteisö tukee kaikilla tavoilla uskovaa osapuolta jotta hän aktiivisiesti tekee töitä sen etteen että säilyy "yhteissä rakkaudessa".
Muutuuko elämä hyväksi tuon parannuksen teon jälkeen? Ehkä siinä mielessä että ahdistus siitä että pitäisi luopua tuosta yhteisöstä lakkaa. Ei tarvitse uskaltaa seistä omilla jaloilla ja itsenäistyä.
Jotkut kuitenkin hypäävät silti vaikka eivät usko koskaan "selviävänsä". Jotkut putoavat kuiluun. Ja toiset pääsevät yli. Miltä tuntuu seistä kuilun laidala ja katsoa taakseen.
Ja toiset taas seisovat kuilun partaalla joskus pitkäänkin. Ja kääntyvä syystä tai toisesta takaisin.
se on kahden kauppa ja kolmannen korvapuusti.
Minä olen vl ja en aio pitää mitään neuvonpitoja, en ennen, enkä jälkeen naimisiinmenon. Minulla on samat oikeudet mennä naimisiin kuin kaikilla muillakin.
Eihän se tarkoita, että ei usko Jumalaan, jos ei ole vl.
Vl ja uskovaisuus ei ole yks yhteen vaan uskovia on muunlaisiakin ihmisiä.
Voihan tämäkin kyseessä oleva ei-vl puolisko olla harras luterilainen, elikkä saman kirkon edustaja kuin vl-uskovainenkin on. Mitä eroa? Ei ainakaan uskossa, vai mitä? Vl ja luterilaisuus kuuluvat yhteen, eikö?
Mutta tosi rakkaudesta on kyse jos he jaksavat kaiken kaunan ja kateuden kestää.
Marja-Leena Pirisen runoa lainaten:
"On tässä kaupungissa vaikeaa
kun löytää jokun jota rakastaa.
Ei täällä rakkautta näyttää saa,
se täytyy salata ja vaientaa."
Onko Jumala meidät tarkoittanut karkoittamaan rakkauden?
Avioliitossa on kyse sielunveljeydestä ja sielunveli tulee vastaan etsimättä.
että ajatelin että jokainen ymmärtää sen mitä tarkoitan eiuskovalla. EI VL tavalla uskovaa.
Halusin kirjoitaa juuri niin muut ei uskoviksi tuomitsevan kirjoituksen kuin vain voi olla. Ja nähtävästi tarkoitus on onnistunut kun sinä noin pahennuit.
Ei vl on vl aina ukoton riipumatta siitä mihin uskoo ti ei usko. Ja tässä kohdassa ajatelumallit ovat oikeiden vl taholta juuri näin jyrkää.
(Ja nyt sinä sitten sanot että jaa-a tarkoitaako tuo sitä että et ole oikea vl? Ehkä se tarkoitaa kun en voi suorilta tuomita teitä muita eiuskoviksi. Siltikään vaikka kirjoitan näin räkeätä tekstiä tarkoituksellisesti korostaakseni sitä todellisuutta....
Juuri näin räikeään ja törkeään rajanvetoon törmää se ei-vl-osapuoli. Joten ihmeteletkö todella jos ajattelen että toisinaan olisi helpoimpi luopua kuin kuunnella lopun elämää tuota avointa loukaamista.)
vl:t tuomitsevat kaikki muut kuin itsensä kadotukseen ja siksi avioliitto ei_vl_uskovan kanssa on vaikeaa, vaikka hän olisi tavallinen ev.lut.
Tämä on yleinen käytäntö, mutta eikö se ole niin, kun aviopuolisot kunnioittavat toisiaan, niin he kunnioittavat myös toisen uskontoa, koska uskonto on hyvin henkilökohtainen asia.
Jokainen pariskunta itse päättää miten kunnoittaa toistaan, ei siinä tarvita mitään ulkopuolisten neuvonpitoja.
että et ole oikea vl.
Olen seurannut kommenttejasi jo sen verran kauan, että uskon kysymyksissä olet tosissasi.
Ihmettelin vain jyrkkyyttäsi, mutta huomaan nyt, että käsitin tarkoituksesi väärin.
Mutta joskus minusta tuntuu, että sinä kuulut niihin lestadiolaisiin, joihin minun isotätinikin kuului. Heihin, jotka vielä olivat Jumalan lapsia ja iloitsivat elämästä eivätkä tuominneet kanssa ihmisiään niin jyrkästi.
Oletko syntynyt väärälle vuosikymmenelle?
Tyttäreni sanoo, että hän on syntynyt väärälle vuosikymmenelle, hän kun ei aina sopeudu nykymaailman vaatimuksiin eikä esim. löydä haluamiaan vaatteita kaupasta ja kritisoi muutenkin maailman hulluutta.
Vai onko tarkoitus Luojalla ollutkin niin, että sinun täytyy olla herättäjänä ja henkilönä, joka laittaa asiat ehdolle?
teolla ei ole mitään yhteistä.
Se (vl) uskovainen osapuoli tietää tunnossaan mitä on tekemässä ja se toinen ei tiedä mitä tämä seurustelu merkitsee uskovaiselle.
Ihminen ei voi "tehdä parannusta", vaan se menee näin:
- Jumala herättää ihmisen omantunnon tajuamaan syntisyytensä ja kysymyksen miten voisin saada syntini anteeksi ja pääsisin taivaaseen
- Jumala johdattaa vilpittömän kyselijän niiden ihmisten luo, joilla on syntienanteeksiantamus
- Jumala antaa myös voiman uskomaan kaikkien syntien anteeksiantamuksen (evankeliumin)omalle kohdalle
- silloin omalletunnolle tulee käsittämätön rauha ja levollisuus. Ei tarvitse enää teoretisoida, viisastella ja jankuttaa, niin kuin tällä palstalla tapahtuu.
- seurustelu on sitten ihan eri juttu.