olen 23v ja saanut keskenmenon tammikuussa6vk ja kesäkuussa 13vk. tuntuu vieläkin niin pahalta, ei pystytä vielä tällä hetkellä jatkaan yrittämistä, en voi käsittää miten joillakin löytyy voimia käydä läpi useampia keskenmenoja ja hedel.hoitoja. kun itseä pelottaa jo nyt että entä jos seuraava raskaus ei onnistu entä jos ei vielä sitten seuraavakaan. ensin oli suuri suru, sitten viha että miten jotku voi tehdä abortteja,kun toiset kokee tällaista sitten taas itkua ja nyt pelkoa tulevasta. Kaikella on yleensä tarkoituksensa mutta tällaista ei oikein jaksa ymmärtää. muuta syytähän siihen ei ole kuin että lapsi ei olisi täällä pärjännyt, ei lohduta vaikka parempihan se niin on että luonto hoiti tehtävänsä. on ollut niin lohduton olo, olen lähtenyt kaupasta itkien kun näen pienokaisia tai raskaana olevia, kotona pyöritellyt pieniä vaatteita, jospa ne joskus saisi oman pienen päälle pukea. kyllä olo ja tunteet on jo nyt paremmat vaikka itku tulee vieläkin kun käy tätä asiaa läpi tai kun lukee näitä muiden kokemuksia. ei voi kun yrittää toivoa parasta tulevaisuuteen ja haaveilla siitä onnellisesta hetkestä kun saisi joskus oman pienen syliin. jaksamista ja voimia muillekin asian kokeneille ja onnea sipelle kaksosista :)
:,(
7
1198
Vastaukset
- JOs
ne voimat tuohon löytyvät. Sitä ei vain usko, ennen kuin on kokenut.
EI, en aio sanoa sinulle "mutta sinähän olet vielä nuori". PRKL mikä "lohdutus". Vuosi sitten elokuussa se oli muuttunut muotoon "mutta sinullahan on ikääkin jo". Joo, vaimo on 40-v.
t:nimim. "Yhdeksän raskautta, kolme lasta" - kohtalotoverisi
olen kokenut saman kuin sinä ja olen jopa saman ikäinen kuin sinä. kaksi keskenmenoa takana, ei tiedä kumpaako suree kun joskus asiaa ajattelee. molemmat yhtä tärkeitä ja jo rakkaita, vaikka muuta jotkut jaksavatkin väittää ("eihän se edes ollut vielä mikään"). kaikki kliseet kuultu "olet nuori" ja " luonto korjasi heikomman pois". nuo eivät vain auta. olo helpottuu ajan myötä, kokemuksiaan ei koskaan unohda, mutta ajan myötä helpottaa. viimeisimmästä keskenmenosta 10 kuukautta, tällä hetkellä onnellisesti masussa uusi elämä, mutta onni ja autuus on tästä raskaudesta kyllä vielä kaukana, vaikka viikkoja täynnä 17. ehkä osaamme arvostaa pikkuisiamme hiukan enemmän sitten, kun joskus toivottavasti heidät ensi kertaa käsivarsillemme saamme. tämä on kuitenkin todennäköisintä, vaikka nyt sinusta ehkä toisin tuntuukin.
- kokija
Hei,
mieltä vihlaisi kun luin viestisi. Niin on tuttua itselle! Suru on läsnä kauan, ja minusta se pitääkin surra: se on oikeasti lapsen menetys. Hyväksy myös hormonien taistelu: 13 viikossa ne erehtyivät asettautumaan raskauteen. Paluu 'arkeen' kestää kuukausia.
Itse olen kokenut keskenmenot 14, 10 ja 10 -viikoilla, ja joka kerta hormonitoiminta on ollut sekaisin aikansa.
Lähiympäristö ei aina osaa suhtautua
keskenmenoon niin vakavana. Sitä se kuitenkin on! Ei lapsensa menettänyttä yhtään lohduta, että vielä ehtii saada monta! Ainoa todellinen lohtu minulle oli aikoinaan se, että raskaus kertoo, että minä todella voin tulla raskaaksi. Mutta, kuukaudet olivat käsittämättömän pitkiä, kun uutta odotusta ei heti kuulunut!
Sure siis aikasi, mutta katso jo tulevaan: elämä voittaa, ja surut jäävät. Lastaan arvostaa heti alkuhetkistä, ja raskaudesta osaa nauttia, kun ei pienet närästykset tunnu missään sen ilon rinnalla! Takanani on kuusi raskautta joista kolme lasta, kaikki raskaudet ovat rakentaneet vanhemmuuttani.
Parasta onnea eteenpäin. Voimia, ja iloa aikanana lastenne kanssa! - sanna
täytyy sanoa että tuohan todellakin menee ihan väärinpäin. Koska eikös niiden joilla on käytettynä ehkäisy, ehkäisyn pitäisi kestää/pitää ja ei vahinkoja syntyisi.
Toiset taas saa yrittää yrittämistään vuosikausia eikä välttämättä tule koskaan raskaaksi :/ ei, siis se ei ole oikein enää. Tiedän kyllä tapauksen 16vuotiaasta, joka tuli raiskauksesta raskaaksi. Ja ei olisi halunnut pitää sitä mutta kun ei halunnut aborttiakaan tehdä, näin ollen ei tullut myöskään keskenmenoa. Eikö ole väärin että tuollaisistakin tulee raskaaksi, koska ei pysty mitään ehkäisyäkään käyttämään... on se kumma...
Meni vähän aiheen ohi, mutta asiat ei vaan mene niinkuin halutaan... juuri koskaan. Paitsi silloin jos saa lapsen se on jo suuren suuri lahja... :) - heidi
Kun luin juttuasi huomasin sen muistuttavan omaani.Valitettavasti maailmassa on ihmisiä jotka eivät ymmärrä.Kun olin 15 minulla todettiin turneyn syndrooma ja diagnoosi oli että en saisi ikinä lapsia mutta päätin uhmata lääkärien sanoja ollessani 17 ja kuinka ollakaan tulin raskaaksi suvun kauhistukseksi seurusteltuani vasta 1kk , päätimme mennä naimisiin ja päivämääräkin päätettiin, minulle tehtiin istukka tutkimus ja lapsen todettiin olevan sairas , päätimmme kumminkin pitää sen, kuitenkin kuukautta aiemmin raskaus meni kesken 20vk:lla jouduin synnyttämään sen , mieheni oli rinnalla ja suri valtavasti, häät pidettiin kumminkin sovittuna päivänä keväällä, syksyllä tulin uudelleen raskaaksi ja se meni kesken vk:lla 12,lääkärit käski vain yrittämään ja kannusti minua ja 8kk päästä olin raskaana jälleen ja pelko oli suuri, minulle tehtiin istukka tutkimus ja odotus kesti 4 pitkää viikkoa , tänä aikana pelkäsin tulosta ja verenpaineeni heitteli rajusti en nukkunut eikä ruokakaan maistunut ,koitin kuitenkin käydä töissä.Kun tulos tuli että lapsi on terve, olin onnellinen pääsin vihdoinkin nauttimaan raskaudesta ja joulun alla meille syntyi pieni tyttö, halusin toisen mutta pelko oli suuri joten se siirtyi aina vaan tyttöni ollessa 3v6kk päätin yrittää ja tulin raskaaksi miehelleni joka oli väittänyt haluavansa lapsen sanoikin että suostui koska minä halusin , viikolla 8 alkoi niukka verinen vuoto joka kuulemma oli normaalia, pelkäsin pahita ja uskaltauduin lääkäriin vasta kun veristä vuotoa oli tullut 3vk ja sitä oli tullut välillä rajusti, raskaus meni kesken mutta tiedän että toivun asiasta ajan kanssa niin kuin sinäkin , tämä asia jää ehkä pitkäksi aikaa mieheni ja mun välille.Keskenmenosta on kulunut kohta kuukausi mutta silti itkettää kun näkee odottavia äitejä jolla on samoihin aikoihin laskettuaika kun mulla olisi ollut. "Aika parantaa haavat"sanotaan, ei munkaan sukulaiset ymmärtänyt , eivätkä tukeneet mua , mutta kyllä sä joskus saat oman pikkusen niinkun mun tarina kertoo kaikki on mahdollista, ehkä mäkin saan sen toisen sitten joskus aikanaan.Pahinta on se että jää yksin asioiden kanssa , mä joiduin yksin käymään asiat läpi , ei ole kavereita eikä ystäviä jotka olisi kokenut saman ei ne ymmärrä miltä semmonen tuntuu.
- jansku
Olen tosi lapsirakas ja nuoresta tytöstä asti ajattelin että teen monta lasta lyhyin välein.Ei se elämä vaan aina mene suunnitelmien mukaan.Olen kyllä saanut 4 tervettä lasta mutta jokaisen lapsen välissä on ollut kohdunulkoinen raskaus,yhteensä 4 niitäkin.Viimeisin oli nuorimman lapsen jälkeen ja siitä raskaudesta sain sitten istukkasyövän josta rankkojen hoitojen jälkeen paranin.Alussa olin katkera kun en voi enää saada lapsia kun munatorvet on jouduttu leikkaamaan,mutta sitten tajusin kuinka kiitollinen saan olla näistä neljästäkin,kun jotkut eivät voi saada ainuttakaan.Älä sinä masennu vielä.Olet nuori ja vielä on aikaa.Sinuna lopettaisin kaiken rehkimisen heti kun tiedät olevasi raskaana.Lepäisit vaan ekat 5kk.Ei ole helppoa henkisesti menettää niitä pieniä ihmistaimia,mutta sä selviät.Tsemppiä.
- jellona80
Olen myös saman ikäinen ja 2kertaa km:n kokenut.Rv 12 ja 9.Edellisestä on vasta reilu viikko ku kävi yksityisellä ultrassa ja lääkäri aloitti taas sanoilla "En löydä sykettä" Jo siinä vaiheessa tiesin että surullisesti tässä taas kävi.Ei musta tullut äitiä vieläkään.Tuntuu niin helvetin väärältä, että minkä takia taas minä.Mitä vikaa mussa on? Haluaisin niin vielä yrittää mutta en tiedä miten jaksan jos taas ultrassa lääkäri sanoo "En löydä sykettä, olen pahoillani" Sen ekan keskenmenon jotenki pysty käsittämään mutta tää oli jo liikaa.Eikä lohduta vaikka kaikki sanoo että ei tää ole harvinaista ja että kolmas km on epätodennäköistä niinhän ne sano jo viime kerralla että 2 on harvinaista.Tietty ne yrittää olla positiivisia.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Putin hoiti Suomen natoon ja myös Ruotsin
Iso kiitos Vladimir Putinille. Hänen ansiosta pääsemme nyt Natoon. Putin halusi Naton lähelle ja nyt sai. Voimme tästä kiittää vain Putinia.6568023Niinistö teki hetkessä Suomesta Venäjän ydinaseiden maalitaulun
Kaiken lisäksi mies vielä lällätteli Putinille eilisessä tiedotustilaisuudessa ja käski katsomaan itseään peiliin. Kyllä vähän asiallisempaa käytöstä4672306Voi Stefu ja sun kiivas luonteesi
Sielä lentelee ullakkohuoneiston ikkunasta daamin vaatteet ja matkalaukut pitkin pihaa. Toisaalta,en ihmettele yhtään että tämä suhde päättyi näin,kyl2332228- 1471803
Ohhoh! Martina Aitolehti ja seurapiirihurmuri-Jesper ekassa yhteiskuvassa - Sutinaa Mallorcalla!
Martina Aitolehti ja seurapiirijulkkis-Jesper nauttivat toisistaan varsin vauhdikkaissa merkeissä Mallorcalla. Aitolehti ei ole esitellyt rakastaan vi281302Veikkaus: Miten The Rasmus pärjää Euroviisuissa?
Euroviisuhuuma on ylimmillään, kun Suomi ja The Rasmus taistelee biisillään Jezebel. Bändi on tikissä, kunhan Lauri Ylösen ääni kantaa. Mitä veikka511244Stefanilta tuli taas karu totuus Sofiasta
Marokkolainen h*o*ra! Voi tsiisus kun mulla on hauskaa! Lumput lentää ikkunasta kun Stefu raivoaa h*uralleen🤣🤣🤣 Nyt ne popparit tulille, tästä tule1131186Ootko onnellinen kun ei tarvitse
nähdä tätä tyhmää naamaa enää koskaan? Multa se särkee sydämen, mutta minkäs teen. Vaikka olisi kuinka sinnikäs eikä hellittäisi, se ei aina auta.65855Steppuli veressä
Seiskan lööpissä Steppulilla naama ja nyrkit veressä. Ei tainnut ihan kamojen pihalle paiskominen riittää. Onkohan pistänyt kämpän tuusannuuskaks.59841Oletko nähnyt eroottiset kohuleffat? Fifty Shades Of Grey -trilogia tv:stä
Fifty Shades -trilogia starttaa, kun nuori opiskelijanainen Anastasia tapaa rikkaan liikemiehen. Seksisuhdehan siitä starttaa, höystettynä sadistisill7769