Mitä mun pitää tehdä mun vanhempien ja luonnevikaisten viranomaisten kanssa. Olen 30v. ja asustelen pois kotoa. Kotoapoismuutto oli täyttä sotaa joka kostautui pitkänä vanhempien puhelinhäriköintinä ja sittemmin selkeänä kotirauhanhäirintänä asuntoon tunkeutumisilla. Kyläläiset olivat nähtävästi päättäneet asumsesta asti kaiken mahdollisen puolestani ja omapäiset valinnat eivät sopineet.
Vanhempani arvostelevat edelleen tänäpäivänä harrastuksistani asti kaikkea mahdollista ja olen jopa rahallisessa riippuvuudessa työelämän menessä kerta toisensa jälkeen pieleen aivan samoin kuin nuoruuden koulutuksetkin ovat jääneet väliin jatkuvan vanhempien kiusanteon vuoksi. Viranomiset myönsivät, että olivat tietoisia vanhempieni huonosta tavoista ( veivät pakkohoitoon ja kertoiva, että olivat tietoisi miten olen syntipukki)
, mutta hyökkivät minun niskaan ja antoivat kiusanteon jatkua. Olivat valmiita syöttämään minulle pillereitä jotta minä jaksaisin vanhempiani. Viranomaisilla ja vanhemilla oli halu pitää minua välikätenä murheissa jotka eivät kuulu alkuunkaan minulle.
Ihmettelenkin miten minulle ei riitä ihmisoikeuksia samaoilla tavoin kuin muille. Todistettavista viranomaiskiusantekoja ei saada oikeuteen ja joudunkin olemaan vanhempieni mielenterveydenhoitaja. En ole saanut koko tähän astisen elämäni aikana elää mielekkäästi ja vapaasti. Jatkuvan painostuksen jatkuessa alkaa terveyteni pettämään stressinomaisen päihdekäytön vuoksi. Ollessani hyvätuulinen ja päihteetön koin isäni mielestä mielenterveydellisiä ongelmia. Kaikki jopa mitä sanoin oli liian kevytmielistä ja epäsopimatonta.
Vanhempani arvostelevat edelleen tänäpäivänä harrastuksistani asti kaikkea mahdollista ja olen jopa rahallisessa riippuvuudessa työelämän menessä kerta toisensa jälkeen pieleen aivan samoin kuin nuoruuden koulutuksetkin ovat jääneet väliin jatkuvan vanhempien kiusanteon vuoksi. Viranomiset myönsivät, että olivat tietoisia vanhempieni huonosta tavoista ( veivät pakkohoitoon ja kertoiva, että olivat tietoisi miten olen syntipukki)
, mutta hyökkivät minun niskaan ja antoivat kiusanteon jatkua. Olivat valmiita syöttämään minulle pillereitä jotta minä jaksaisin vanhempiani. Viranomaisilla ja vanhemilla oli halu pitää minua välikätenä murheissa jotka eivät kuulu alkuunkaan minulle.
Ihmettelenkin miten minulle ei riitä ihmisoikeuksia samaoilla tavoin kuin muille. Todistettavista viranomaiskiusantekoja ei saada oikeuteen ja joudunkin olemaan vanhempieni mielenterveydenhoitaja. En ole saanut koko tähän astisen elämäni aikana elää mielekkäästi ja vapaasti. Jatkuvan painostuksen jatkuessa alkaa terveyteni pettämään stressinomaisen päihdekäytön vuoksi. Ollessani hyvätuulinen ja päihteetön koin isäni mielestä mielenterveydellisiä ongelmia. Kaikki jopa mitä sanoin oli liian kevytmielistä ja epäsopimatonta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Asutko nyt lähellä vanhempiasi?
Kuule, et voi vanhempiesi mielenterveyttä hoitaa enempää. Sinun pitäisi hoitaa nyt oma elämäsi kuntoon ja ehdottaisin, olisko mahdollista muuttaa satojen kilometrien päähän vanhemmistasi.
Itse olen elänyt jo 20 vuotta kaukana vanhemmistani ja se on tervehdyttänyt itsetuntoani ja muutenkin omia valintoja elämässäni. Tiedän tosiaan, että joillakin lähiomaiset ovat ne, jotka sairastuttavat ihmistä.
Epäilen, että sinun lähipiirissäsi on monta selkäänpuukottajaa, joita et ole vielä havainnut. Ne kaikki eivät suinkaan siteeraa sossuja kuin uskovaiset raamattua.
Pakkoauttajaviranomaiset voi tietysti riisua aseista tulemalla julkisuuteen, häpeätyrkytys on yksi suunnattoman tehokas keino alistaa muita. Sinussa ei ole mitään vikaa ja et ole tehnyt mitään väärää, sinulle on tehty väärin.
Kynnys moiseen on tietysti korkea. Mutta teetkö sen nyt vai vasta muutaman pakkohoidon jälkeen? Itsekseen asiat eivät muutu. Sosiaalisysteemin kehittyminen on sula mahdottomuus, niin läpimätä se on. Sossut pitää kiinni nykyisistä käytännöistä loppuun asti ja kin keinoin.
Tulet varmasti hämmästymään keinon tehosta, mutta muista: mikään lehti ei julkaise kokemuksiasi koska lehdistö kirjoittaa näistä asioista pääosin sosiaalisysteemin ehdoilla. Moni julkisuuteen tullut entinen potilas onkin näyttelijä, vaikkei toimittaja tätä kerro.
Siispä kirjoita kokemuksistasi yksi sivu tekstiä, ota siitä nippu kopiota ja jakele ne läheisiin kerrostaloihin. Tee kaikki itse, kyse on tosipaikasta jossa monet sinun "kavereistasi" vain näyttävät todellisen karvansa.
Ja muista: julkisuuteen tulo on varsin jyrkkä keino, vastapuoli ei sitten jää toljottamaan tumput suorina.
Mutta loppujen lopuksi: ei hätäpäivää, kunhan säilytät malttisi ja et pelkää, vesikauhuinen koira puree vain kyyristelijää.