Yksi ilta voi muuttaa kaiken

No niin, tässä on ensimmäinen novellini, joka on oikeastaan tositarina. Henkilöitä en mainitse oikealta nimeltä. Lukekaa ja arvostelkaa myös, jos jaksatte vaivautua. Älkää nyt kauheasti haukkuko, koska tämähän on vasta eka novellini. :o)
****************
Kello oli jo 15.00. Odotin jätkäkaverini soittamista. Yksi kavereistani oli meillä, ja minä valmistelin häntä iltaa varten. Illasta piti tulla ikimuistoinen. Siinä häntä meikatessani kuulin kuinka kännykkä soi. Juoksin heti keittiöön ja huomasinkin sen olevan kaverini kännykkä. Vein kännykän hänelle katsomatta kuka soittaja oli. Kun kaverini oli lopettanut puhelun hän sanoi:
-Koko jengi on jo menossa rannalle päin, ja he kysyivät milloin me tulemme.
Silloin tajusin,että soittaja oli ollut jätkäkaverini. Noh, eihän se mitään haitannut jos hän soitteli kavereilleni eikä minulle,rakastin häntä silti. Lähdimme kaverini kanssa rannalle pyörillä hurjaa vauhtia. Meitä kumpaakin jännitti, mitä ilta toisi tullessaan. Näimme jo kaukaa, että rannalla oli kaksi jätkää ja vielä kaksi tyttöäkin. Heti pyörän jätettyäni, kävelin jätkäkaverini luokse ja halasin häntä. Kaikki muu unohtui ja tunsin olevani todella rakastunut.

Iltaa kohden lähdimme läheisen koulun pihalle. Kaverini äiti soitti hänelle, että koululle päin oli tulossa ainakin kymmenen jätkää. Kohta kuului jo puhetta. Katsoin taakse ja näin tunnetun "kovis" jengin. Yksi heistä tuli meidän luoksemme ja sanoi jätkäkaverilleni:
-Mitäs jätkä? Meno senkun kovenee.
He puhuivat kauan jostakin, en kuullut melkein mitään, koska he menivät kauemmaksi.
Katsoin muita jätkiä, jotka olivat tulleet koululle. Yhdellä oli nahkatakki, jossa oli niittejä. Toinen poltti röökiä ja tarjosi muillekkin. Kaikilla oli yhteistä vaatteet, jotka saivat heidät näyttämään aika pelottavilta. Joku heistä huusi:
- Missä se Sami on, joka kaataa kaikki viinat pois ja vastustaa polttamista!!?
Nyt sydämeni alkoi lyödä, tajusin että he puhuivat veljestäni. Vallu, jätkäkaverini kaveri sanoi:
-Kotona se on. Voin soittaa sille.
-Hyvä! Ei se jätkä enää tämän illan jälkeen pysty näkemään edes viinaa. Me hakataan se semmoseen kuntoon että.
Äkkiä kaverini sanoi, että minun täytyy soittaa Samille ja varoittaa häntä. Hän ei saisi tulla koululle, ei vain saisi! Soitin heti ja kerroin kaiken, mutta veljeni ei halunnut uskoa minua. Lähdin kiireesti polkemaan kotiin, kaverini puuskuttaen perässä. Kotona varoitin Samia ja lähdin itse kaverilleni yöksi. Luulin, että Sami olisi turvassa kotona. Katsoimme kaverini kanssa tielle ja näimme koko jengin siinä. Aavistin heidän tietävän missä me asuimme. Pelkäsin hieman, oikeastaan paljon. Jalkani tärisivät pelosta, Samin puolesta. Kaverini ehdotti nukkumaan menemistä, mutten vielä halunnut. Talon ovikello soi. Minnan (kaverini) täytyi mennä avaamaan ovi, koska muitakaan ei ollut kotona. Siellä seisoi jätkäkaverini, joka tuli sisälle ja kietoi kätensä ympärilleni. Hän vannoi, etteivät he tekisivät mitään veljelleni. Uskoin häntä. Kello oli jo paljon. Menimme nukkumaan jätkäkaverini lähdettyä. Minna kysyi, että pelkäänkö minä Samin puolesta vieläkin. Vastasin, etten pelkää, koska hän on nyt kotona onneksi.
Aamulla kävelin iloisesti kaverini talosta ulos. Ajattelin, että voin nyt lähteä jo kotiin.
Katsoin tielle, ja näin siellä jotain. En ollut varma mikä se oli, joten menin katsomaan. Huusin.
Tien reunassa makasi veljeni, sami, verisenä ja tajuttomana.Juoksin heti takaisin kaverilleni, herätin hänet ja me soitimme ampulanssin. Poliisikin tuli paikalle. He kysyivät minulta, kuka tämän teki, mutta vastasin etten tiedä.
Minun olisi pitänyt sanoa jätkäkaverini nimi, koska tämä oli houkutellut veljeni ulos hakattavaksi. Tunsin kaiken olevan minun syytäni. Miksei Sami uskonut minua? Luuliko hän pärjäävänsä kymmenelle jätkälle? Veljeni, jota niin rakastin ja välillä vihasin, oli hakattu, ja kaikki oli minun syytäni.
Kaverini sanoi että minun täytyisi erota jätkästäni, jos tämä on hänen tekosiaan, mutta rakastin häntä liikaa enkä voinut erota. Ajattelin vain antaa ajan kulua. Veljeni toipui onneksi,mutta ikinä en antaisi jätkälleni anteeksi veljeni hakkaamista.