Minulla on tosi vähän aikaa ilman lapsia, mutta eilen illalla pääsin käymään kaupungilla yksikseni.
Ja hauskaa oli.. Meitä oli kaksi äitiä joilla juttua piisasi koko illaksi ja jäipä seuravaan kertaankin vielä jotain.
Syötiin hyvin ja katseltiin pientä ilotulitusta..
Ja nyt tuntuu taas että jaksaa paremmin arjen pyöritystä.
Lapset olivat turvallisesti kotona miesystäväni kanssa joten saatoin unohtaa kotiasiat muutamaksi tunniksi täysin.
Tälläistä meidän viikonlopussa...
Ja hauskaa oli.. Meitä oli kaksi äitiä joilla juttua piisasi koko illaksi ja jäipä seuravaan kertaankin vielä jotain.
Syötiin hyvin ja katseltiin pientä ilotulitusta..
Ja nyt tuntuu taas että jaksaa paremmin arjen pyöritystä.
Lapset olivat turvallisesti kotona miesystäväni kanssa joten saatoin unohtaa kotiasiat muutamaksi tunniksi täysin.
Tälläistä meidän viikonlopussa...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Pienistä muruista,niistä kertyy iso vasullinen :)
Minä olen viettänyt viikonloppuni yksin, kiitos lasteni isän.
Saanut olla ja levätä.
Elämä hymyilee ja kivut ovat melkein kadonneet.
Taidan olla terve, koska epäkohdat alkavat taas kiinnostaa.
Mietin hyvinvointi-yhteiskuntaa ja sen määrettä.
Voiko äidin jättää totaalisen yksin vaikean leikkauksen jälkeen selviytymään omin'nokin olostaan vain lastenapu turvana?
Niin oli ennen,mutta 2000-luvulla?
Mikä on tärkeää? Kasvava ostovoima?
Mikä on huippusaavutus...Kun koneet tekevät työn,ihmiset ostavat ja raha siirtyy ulkomaisille suuryhtiöille?
Missä on inhimillisyys? Naapuriapu? Sukulaisuus?
Kiireettömät ystävät? Kuuluisa suomalainen lottovoitto? Välittäminen?
Suuret ikäluokat tarvitsevat jo nyt suurimman osan sosiaalitoimen tuesta. Entä tulevaisuudessa?
Tuntuu kuin päättäjillä ei olisi todellista ymmärrystä tilanteesta. Tai halua ymmärtää.
Minä selvisin tästä kaaoksesta. Mutta miten joku sellainen äiti,
jolla on vieläkin heikompi taustajoukko kuin minulla?
Eikö äidin jaksaminen -yh:n tai avioliitossa olevan, ole tärkeintä? Lastenetu!
Kun jouduin kahteen leikkaukseen, jonka jälkeen ei saanut nostella, kantaa, kumartua, kävellä portaita ym., niin pyysin parilta lähimmältä ihmiseltä, auttaisivatko he meitä, jotta varmasti saisimme ruokaa joka päivä, siis ruoan valmistus/kaupassakäynti/nostelu. Vastaus oli, että kyllähän nuo lapset jo pärjää (10v ja 13v). Minun pärjäämistäni kukaan ei tullut ajatelleeksi. Niinpä tein yksin kaikki ne kotityöt ja ostokset, joita lapset eivät osanneet, oman terveyteni kustannuksella, sillä jos lapset olisivat sairastuneet liian koville joutumisestaan, olisimme olleet vielä suuremmissa vaikeuksissa, josta en ehkä olisi selvinnyt.
Olivathan he jo hädissään sairastumisestanikin.
Näen sairaalan edessä bussia odotellessani tosi ressukoita vanhoja ihmisiä, mietin miten ihmeessä he voivat yksin selvitä. Ajattelen, että jos he olisivat minun isäni tai äitini haluaisin olla siinä pysäkillä heidän turvanaan.
Mielestäni tuo ikäiset lapset mitä sinulla on, voivat osallistua ihan hyvin kevyisiin kotitöihin.
Mitähän ne suuret kantamuksesi mahtoi olla?
Eihän tarvitse järjestää suursiivousta siksi ajaksi kun itse on toipilaana.
Lapsillekin kehittyy vastuuntuntoa, kun saavat kantaa oman kortensa kekoon.
Huomenta sivulliset :D
Miten paljon voi olettaa lasten tekevän kotona, tilanteessa jossa yh on kykenemätön yksin toimimaan?
Tilanne on todellakin eri kuin kahdenhuoltajan perheessä!!
Minkä ikäiseltä voi mitäkin vaatia ja mikä on jo liikaa..
Koska vastuu on lapselle liian suuri?
Pohdin näitä asioita hyvin usein, koska tuttuni komentoivat vaatimuksiani pisteliäästi!
Mielestäni isojen lasten voi olettaa kantavan vastuuta joistain hommista kotona.
Meillä se meinaa sitä että kaikki lapseni osaavat perus hommet kotona.. tiskikoneen täytön ja tyhjennyksen imuroinin, ja perusiivouksen.
Kaupassa käyvät ja osaavat laittaa pientä välipalaakin.. makaronia keittää ja jotain muutakin. Eivät siis kuole nälkään aikakaan ihan heti.
Mutta mielestäni heille ei voi sälyttää vastuuta koko perheesä viikoksi saati muutamaksi päiväksi.
Tässä tilanteessa pitää ehdottomasti kaupungin tai kunnan järjestää kotiapua osaksi päivää ainakin.
Jos perheessä on vain yksi aikuinen ja hän sairastuu on perhe melkoisesti tuuliajolla reippaista ja osaavista lapsista huolimatta.
Meillä koettiin kauhun hetkiä kun sairastuin keväällä keuhkokuumeeseen ja välillä olin ihan tajuttomana. Lapset joutuivat kantamaan huolta äidistään ja se ei ole oikein se.
Vanhimmalle (mbd poika) jäi vastuu ruuanlaitosta koska itse en paljon siihen pystynyt.
Itseasissa minun olisi pitänyt olla osastolla sairaalassa... mutta eihän noita nyt keskenäänkään voi jättää. vaikka samahan se oli pahimpina päivinä.
Onneksi minulla on onni asua talossa jossa naapurit pitävät huolta toisistaan. Joka päivä joku kävi tarkistamassa miten meillä pärjätään.
Silloin ehdotin lasten isälle että voisiko hän ottaa lapset muutamaksi päiväksi kun lomallakin oli. Lapset olisivat helposti saaneet koulusta vähän lomaa...
Isän vastaus oli... Hän on lomansa ansainnut eikä aijo tuhlata sitä olemalla lapsenvahtina.
En enää milloinkaan aijo pyytää exää ottamaan lapsiaan.. jos ottaa ottaa sitten omasta tahdostaan.
olen paljon miettinyt tuota vastuun kantamista ja kuinka paljon lapsilta voi/saa vaatia. Itse opiskelin 2,5 ja lapset saivat olla keskenään paljon kahdestaan. poika on nyt 15 ja pitänyt todella hyvää huolta 8-vuotiaasta pikkusiskostaan. Ruokaakin on oppinut laittamaan. Olen ylpeä heistä! Taloudellisesti aika oli rankkaa, mutta on se paljon lapsille opettanutkin,kaikkeen ei ole varaa. Joskus minulla on ollut paha mieli kun enemmän haluaisi lapsille antaa. Arvatkaa vain miltä äidistä tuntuu kun tytär itkee, että häntä pelottaa jos meiltä loppuu rahat eikä saada ruokaa. Se on minun mielestäni lapselle liian suuri vastuu huolehtia. Lapsen pitäisi saada olla lapsi, vaikka äiti ja isä ovatkin eronneet ja rahat on tiukilla.
Miksi oletetaan että yh.perheen lapset on oltava vastuullisempia kuin kahdenaikuisen perheiden lasten.
Mutta näin se taitaa olla että he ovatkin. Heidän on pakko astua aikuisten maailmaan ja murheisiin liian pian. Ainakin omani ovat jotuneet.
Murehtivat aivan liikaa vaikka sanon ettei heidän tarvitse.
Tottakai kaikille lapsille pitää opettaa vastuuta kaikista asioista mutta että vastaisivat äidin hoidosta kun äiti sairastaa.. se on liikaa
Eikä heidän tarvitse hoitaa kotiakaan aivan yksin.
Jotain tietysti pitää tehdä.. mutta...
ettei lopu virta kesken.
Mikä sen mukavampaa, kuin viettää iltaa
hyvässä seurassa, vaikkakin puhelisi
kokoajan lapsista :))
Lapsien kanssa on mukavaa, sekin on akkujen
lataamista, mutta äiti tai isä tarvitsee
myös omaa aikaa.
On hienoa, että sitä saa järjestymään :))