Jumalkatsomukset

Täällä viihtyy vain Jumalaton hömppäkansa, joka haluaa jakaa ilon keskenään... ;-)

Itse en todellakaan tiedä mihin uskon. Sillä ei ole nimeä. Jos sille antaa nimen, niin sille tulee hahmo ja alan kuvitella sille inhimillisiä ominaisuuksia kuten kaikki uskovaiset.

Vitsihän on siinä että esimerkiksi kristityillä ihminen on Jumalan kuva. Itse asiassa se on päinvastoin: Jumala on ihmisen kuva. Ja sillä Jumalalla on tasan yhtä monta kuvaa kuin on uskojaakin, koska jokainen heistä peilaa Jumalalleen omia ominaisuuksiaan.

Siis äärimmäisen itsekästä uskomista, sanoisin. Narsistista. Tästä syystä uskovainen suuttuu, jos kyseenalaistat hänen uskonsa, koska silloin kyseenalaistat samalla hänen henkilönsä.

Itse pyrin olemaan vain tarkkailija. Otan uteliaana vastaan mitä tuleman pitää. Sama koskee kuolemaa. Kun sen aika kohdallani tulee, otan sen samalla uteliaisuudella vastaan. Toivottavasti tuo siirtymä ei kuitenkaan ole turhan kivulias. Kuolemaa en pelkää, kipuja kylläkin.

Se sitten mitä siellä on vastassa, on arvoitus ja hyvä niin. Jos keskittyisin kuoleman jälkeiseen olotilaan unohtaisin elää tätä elämää...

Topu kirjoitti:

Täällä viihtyy vain Jumalaton hömppäkansa, joka haluaa jakaa ilon keskenään... ;-)

Itse en todellakaan tiedä mihin uskon. Sillä ei ole nimeä. Jos sille antaa nimen, niin sille tulee hahmo ja alan kuvitella sille inhimillisiä ominaisuuksia kuten kaikki uskovaiset.

Vitsihän on siinä että esimerkiksi kristityillä ihminen on Jumalan kuva. Itse asiassa se on päinvastoin: Jumala on ihmisen kuva. Ja sillä Jumalalla on tasan yhtä monta kuvaa kuin on uskojaakin, koska jokainen heistä peilaa Jumalalleen omia ominaisuuksiaan.

Siis äärimmäisen itsekästä uskomista, sanoisin. Narsistista. Tästä syystä uskovainen suuttuu, jos kyseenalaistat hänen uskonsa, koska silloin kyseenalaistat samalla hänen henkilönsä.

Itse pyrin olemaan vain tarkkailija. Otan uteliaana vastaan mitä tuleman pitää. Sama koskee kuolemaa. Kun sen aika kohdallani tulee, otan sen samalla uteliaisuudella vastaan. Toivottavasti tuo siirtymä ei kuitenkaan ole turhan kivulias. Kuolemaa en pelkää, kipuja kylläkin.

Se sitten mitä siellä on vastassa, on arvoitus ja hyvä niin. Jos keskittyisin kuoleman jälkeiseen olotilaan unohtaisin elää tätä elämää...

Lue lisää

En itsekään usko mihinkään nimettyyn Jumlaan vaan Voimaan... täytyisi varmaan alkaa nimittää tuota "Voimaa" jotenkin toisin sillä tästä tulee jotenkin Star Wars mieleen. :D

Olet oikeassa siinä että "uskovaiset" vain vahvistavat omia käsityksiämme. Kiitoksia heille.. :D Minun uskonnonopettajani on hyvä esimerkki tälläisesta uskovaisesta. Hän on niin rutunut ja elämässään kärsinyt, mutta uskoo silti. Muuten hän on mukava ihminen muttei hyväksy Jumalvastaisia näkemyksiä kuten ei kukaan kristitty.

Minä en keskity kuolemanjälkeiseen elämään sillä uskon tietäväni "mitä tulee tapahtumaan" eli ei ole syytä miettiä enää. Sen sijaan aikaisemmat elämäni kiinnostavat enemmän.


Pol

Polgara kirjoitti:

En itsekään usko mihinkään nimettyyn Jumlaan vaan Voimaan... täytyisi varmaan alkaa nimittää tuota "Voimaa" jotenkin toisin sillä tästä tulee jotenkin Star Wars mieleen. :D

Olet oikeassa siinä että "uskovaiset" vain vahvistavat omia käsityksiämme. Kiitoksia heille.. :D Minun uskonnonopettajani on hyvä esimerkki tälläisesta uskovaisesta. Hän on niin rutunut ja elämässään kärsinyt, mutta uskoo silti. Muuten hän on mukava ihminen muttei hyväksy Jumalvastaisia näkemyksiä kuten ei kukaan kristitty.

Minä en keskity kuolemanjälkeiseen elämään sillä uskon tietäväni "mitä tulee tapahtumaan" eli ei ole syytä miettiä enää. Sen sijaan aikaisemmat elämäni kiinnostavat enemmän.


Pol

Lue lisää

Jos uskot eläneesi aikaisemmin, onko sinulla jokin erityinen syy uskoa näin?

Itsekin uskoin nuorempana jälleensyntymään. Jopa niin että aloin selittää omien tekemisteni motiiveja ja elämäni kohtaloita karman lain kautta. Sitten jossain vaiheessa tuo usko hyytyi. Tai sanoisinko, että se jäi ajatuksissani taustalle varteenotettavaksi mahdollisuudeksi, jota en ole koskaan hylännyt, mutta en kokenut sitä enää niin hirveän tärkeäksi tämänhetkisen elämäni kannalta.

Se mikä on mennyttä, sillä ei ole merkitystä, koska tekemättömiä ei saa tehdyiksi ja päinvastoin. Sen enempää tässä elämässä kuin aikaisemmissakaan. Ne ovat vain muistoja joskus olleesta. Tulevaisuutta ei taas ole. Se on vasta tulossa - aina yhtä yllätyksellisenä.

On vain nykyhetki. Sen sijaan että tarkkailisin elämääni lineaarisena aikajanana eteen- ja taaksepäin, pyrin pikemminkin kokemaan nykyhetken mahdollisimman syvästi. Mitä kaikkea tapahtuu elämässä juuri nyt! Joka hetki. Eri puolilla maailmaa. Ja minun elämässäni.

Elämä opettaa. Huvittelenkin usein ajatuksissani miettimällä iltaisin: mitä opin tänään ja mitä hyvää sain aikaan tänään? Joka päivälle löytyy jokin myönteinen vastaus. Joskus ihan pieni, joskus hieman isompi asia. Aina kuitenkin jotain. Sen jälkeen onkin hauska mennä nukkumaan, kun ei koskaan tiedä mitä mielenkiintoista unimaailmalla on tällä kertaa tarjota.

Kello on puoli kaksi. Hyvää yötä!

Topu kirjoitti:

Jos uskot eläneesi aikaisemmin, onko sinulla jokin erityinen syy uskoa näin?

Itsekin uskoin nuorempana jälleensyntymään. Jopa niin että aloin selittää omien tekemisteni motiiveja ja elämäni kohtaloita karman lain kautta. Sitten jossain vaiheessa tuo usko hyytyi. Tai sanoisinko, että se jäi ajatuksissani taustalle varteenotettavaksi mahdollisuudeksi, jota en ole koskaan hylännyt, mutta en kokenut sitä enää niin hirveän tärkeäksi tämänhetkisen elämäni kannalta.

Se mikä on mennyttä, sillä ei ole merkitystä, koska tekemättömiä ei saa tehdyiksi ja päinvastoin. Sen enempää tässä elämässä kuin aikaisemmissakaan. Ne ovat vain muistoja joskus olleesta. Tulevaisuutta ei taas ole. Se on vasta tulossa - aina yhtä yllätyksellisenä.

On vain nykyhetki. Sen sijaan että tarkkailisin elämääni lineaarisena aikajanana eteen- ja taaksepäin, pyrin pikemminkin kokemaan nykyhetken mahdollisimman syvästi. Mitä kaikkea tapahtuu elämässä juuri nyt! Joka hetki. Eri puolilla maailmaa. Ja minun elämässäni.

Elämä opettaa. Huvittelenkin usein ajatuksissani miettimällä iltaisin: mitä opin tänään ja mitä hyvää sain aikaan tänään? Joka päivälle löytyy jokin myönteinen vastaus. Joskus ihan pieni, joskus hieman isompi asia. Aina kuitenkin jotain. Sen jälkeen onkin hauska mennä nukkumaan, kun ei koskaan tiedä mitä mielenkiintoista unimaailmalla on tällä kertaa tarjota.

Kello on puoli kaksi. Hyvää yötä!

Lue lisää

Minä selitän omia käyttäytymisiäni aikaisempien elämien varjolla. Uskon olleeni rikollinen ja minut on joskus hirtetty. Tuli liittyy asiaan jotenkin sillä tunnen sairaanmoista himoa liekkeihin. Sitten muistan nähneeni sellaisia paikkoja joissa en tämän elämäni aikana ole koskaan käynyt. Ehkä väärin ehkä oikein. Mutta haluaisin että minut joskus hypnotisoitaisiin ja kyseltäisiin edellisistä elämistäni. Näin on ilmeisesti saatu ennenkin aikaan tuloksia. Mutta sen tietää vasta kun kokeilee.

Nyt täytyy mennä tunnille... Hauskaa päivänjatkoa.

Pol

Myönnän etten tunne hindulaisuutta tarpeeksi edes keskustellakseni aiheesta. Bhagavad Gitan olen kyllä lukenut ja joitain Swami Brabhubadan (ulkomuistista kirjoitin - meniköhän oikein? :) ) teoksia ihan kun sellaisia tulin ostaneeksi.

Opiskelin aikoinaan gamelania temppelissä Balilla ja silloin tulin panneeksi merkille joitain balilaisen hindulaisuuden erityispiirteitä.

Miten kulttuurisidonnaista hindulaisuus on? Mitä suuntauksia Suomesta löytyy ja miksi?

Lukaisinpa viestisi "Erillisyyden harhasta" ja tajusin ajattelevani hyvin saman suuntaisesti. Itse asiassa yksi suurimpia omaan ajatteluuni vaikuttaneita tyyppejä 70-80-lukujen vaihteessa oli Itzhak Bentov ja etenkin hänen kirjansa "Stalking the Wild Pendulum: On the Mechanics of Consciousness". Taisi opus kuulua silloisten Oraansuojelijoittenkin vakiolukemistoon... ;-)

Bentovin tiivistelmä holografisesta informaationsäilytyksestä tempaisi ajatteluni kertaheitolla toisiin sfääreihin. Siis suosittelen niille jotka vierastavat "hindu-terminologiassa" vilahtelevia opettajia ja jumaluuksia, joiden nimiä on vaikea ääntää. Ajatus kai on tärkein.

Sitten tietenkin Jiddu Krishnamurtin oivaltamisen ihanne ja traditioista vapaa elämä. Puhumattakaan Castanedan hurjista visioista.

Mikään omassa ajattelussani ei kiellä Jumalan olemassaoloa, mutta kovasti se on erilainen ainakin kuin kristityillä. En tiedä mikä uskonto sitten olisi lähimpänä omia käsityksiäni. En ole löytänyt oikein sopivaa sabluunaa...

Minulle Jumala on kaikkialla, mutta sillä ei ole persoonaa. Se johdattaa, mutta ei vaadi eikä pelasta. Se ei ole hyvä eikä paha. Jumala on itse elämä. Olen itse osa jumaluutta, maailmankaikkeuden solu. Solu jonka DNA pitää sisällään koko maailmankaikkeuden informaation. Elämäni tarkoitus on oppia. Niin kauan kunnes lakkaan toistamasta samoja virheitä yhä uudelleen. Sen suhteen olen hyvin optimistinen ;-D

Topu kirjoitti:

Lukaisinpa viestisi "Erillisyyden harhasta" ja tajusin ajattelevani hyvin saman suuntaisesti. Itse asiassa yksi suurimpia omaan ajatteluuni vaikuttaneita tyyppejä 70-80-lukujen vaihteessa oli Itzhak Bentov ja etenkin hänen kirjansa "Stalking the Wild Pendulum: On the Mechanics of Consciousness". Taisi opus kuulua silloisten Oraansuojelijoittenkin vakiolukemistoon... ;-)

Bentovin tiivistelmä holografisesta informaationsäilytyksestä tempaisi ajatteluni kertaheitolla toisiin sfääreihin. Siis suosittelen niille jotka vierastavat "hindu-terminologiassa" vilahtelevia opettajia ja jumaluuksia, joiden nimiä on vaikea ääntää. Ajatus kai on tärkein.

Sitten tietenkin Jiddu Krishnamurtin oivaltamisen ihanne ja traditioista vapaa elämä. Puhumattakaan Castanedan hurjista visioista.

Mikään omassa ajattelussani ei kiellä Jumalan olemassaoloa, mutta kovasti se on erilainen ainakin kuin kristityillä. En tiedä mikä uskonto sitten olisi lähimpänä omia käsityksiäni. En ole löytänyt oikein sopivaa sabluunaa...

Minulle Jumala on kaikkialla, mutta sillä ei ole persoonaa. Se johdattaa, mutta ei vaadi eikä pelasta. Se ei ole hyvä eikä paha. Jumala on itse elämä. Olen itse osa jumaluutta, maailmankaikkeuden solu. Solu jonka DNA pitää sisällään koko maailmankaikkeuden informaation. Elämäni tarkoitus on oppia. Niin kauan kunnes lakkaan toistamasta samoja virheitä yhä uudelleen. Sen suhteen olen hyvin optimistinen ;-D

Lue lisää

Sekä Krishnamurti että Castaneda ovat antaneet minulle hyvin arvokkaita vinkkejä.
Minä kuulun vielä siihen sukupolveen, joka kauttaaltaan aivopestiin vanhassa kunnon kansakoulussa puhtaaseen luterilaiseen uskonoppiin. Siitä vapautuminen oli helvetillisen vaikea prosessi.
Jos yritän etsiä jotain yhteistä elementtiä näiden kahden erittäin erilaisen gurun opetuksille, niin se on tämä:
Kaikki ismit, uskonnot, oppijärjestelmät ja maailmankuvat ovat vain eräänlaisia ajattelun sapluunoita (en tässä edes pidä mitään väliä oikeinkirjoituksella). Ne luovat järjestystä kaaokseen, mutta samalla peittävät suurimman osan meitä ympäröivästä todellisuudesta.

Krishnamurti: "Totuus on poluton maa."

Don Juan Matus: "Kuulehan Pikku Kalle (Carlitos), maailma on paljon salaperäisempi kuin ikinä osaamme kuvitellakaan."

Voisikohan jotenkin arvailla, että he ovat päätyneet jotakuinkin samaan hämmentävään meta-todellisuuteen vastakkaisista suunnista?

wiikatemies kirjoitti:

Sekä Krishnamurti että Castaneda ovat antaneet minulle hyvin arvokkaita vinkkejä.
Minä kuulun vielä siihen sukupolveen, joka kauttaaltaan aivopestiin vanhassa kunnon kansakoulussa puhtaaseen luterilaiseen uskonoppiin. Siitä vapautuminen oli helvetillisen vaikea prosessi.
Jos yritän etsiä jotain yhteistä elementtiä näiden kahden erittäin erilaisen gurun opetuksille, niin se on tämä:
Kaikki ismit, uskonnot, oppijärjestelmät ja maailmankuvat ovat vain eräänlaisia ajattelun sapluunoita (en tässä edes pidä mitään väliä oikeinkirjoituksella). Ne luovat järjestystä kaaokseen, mutta samalla peittävät suurimman osan meitä ympäröivästä todellisuudesta.

Krishnamurti: "Totuus on poluton maa."

Don Juan Matus: "Kuulehan Pikku Kalle (Carlitos), maailma on paljon salaperäisempi kuin ikinä osaamme kuvitellakaan."

Voisikohan jotenkin arvailla, että he ovat päätyneet jotakuinkin samaan hämmentävään meta-todellisuuteen vastakkaisista suunnista?

Lue lisää

Hienoa kun täällä on muitakin vanhemman sukupolven vaeltajia. Välillä on tunne kuin lastentarhassa... Tai vanha kunnon apukoulu tulikin jo mainituksi jossain välissä.

Hienoa myös tämä internet. Aika hiton yksinäistä puuhasteluahan tämä oli vielä parikymmentä vuotta sitten ;-)

En tiedä tunnetko Krisnamurtin omaa henkilöhistoriaa? Hän on tyyppi joka nousee aina tämän tästä tapetille. Nyt on pitkään ollut sellainen aallonpohja. Tuo Castaneda taas on varsinainen kestosuosikki.

Krishnamurtistahan oltiin väsäämässä teosofien piirissä Jeesuksen kaltaista Maailmanopettajaa. Hänen ympärilleen väsättiin Idän Tähden -järjestö ja hänet pantiin pienestä pojasta lähtien oppiin, jonka tavoitteena oli uusi Maailmanopettaja. Äijä kuitenkin aikuisena sanoutui irti puuhasta, hajotti koko Tähden-järjestön ja alkoi julistaa oppia, jonka mukaan ainoastaan uskomuksista ja riippuvuuksista vapaa elämä on vapaata ja todellista. Kaikki muu on itsensä petkuttamista.

Minulle luterilaisesta kristinuskosta vapautuminen on ollut aika helppo nakki. Se on tullut mummon kautta perintönä. Sukupolvien muisti on pitkä. Kun yksi meikäläisistä teloitettiin 1600-luvulla, niin siitä lähtien tuo kauna uskovaisia kohtaan on kytenyt pinnan alla. Se on se minun ristini ja taakkani. Riippuvuus kai tavallan sekin.

Perkeleen tekopyhät mustat koirat! Aina räksyttämässä ja kintuissa pyörimässä... ;-)

Topu kirjoitti:

Myönnän etten tunne hindulaisuutta tarpeeksi edes keskustellakseni aiheesta. Bhagavad Gitan olen kyllä lukenut ja joitain Swami Brabhubadan (ulkomuistista kirjoitin - meniköhän oikein? :) ) teoksia ihan kun sellaisia tulin ostaneeksi.

Opiskelin aikoinaan gamelania temppelissä Balilla ja silloin tulin panneeksi merkille joitain balilaisen hindulaisuuden erityispiirteitä.

Miten kulttuurisidonnaista hindulaisuus on? Mitä suuntauksia Suomesta löytyy ja miksi?

Lue lisää

Hindulaisuus on yleensä hyvin kulttuurisidonnaista. Monet hindukäännynnäiset tahtovat esim. pukeutua intialaisittain ja jotkut intialaiset hindut eivät pidä käännynnäisiä hinduina.

Uskonnon kulttuurisidonnaisuudelle ei kuitenkaan löydy tukea pyhästä kirjastamme Bhagavad Gitasta (johon mainitut intialaiset hindut ovat harvemmin perehtyneet, mainitsevatpa vain pitävänsä sitä pyhänä). Krishna lupaa ottaa luoksensa jokaisen, joka Häntä palavasti rakastaa syntyperästä ja muista aineellisista tekijöistä riippumatta. Hän ei vahvista minkään kulttuurin sääntöjä oikeiksi, ja ulkoisten erojen sijaan Hän korostaa, että olemme katoamattomia sieluja. Meidän ei pitäisi yksisilmäisesti takertua kansallisuuksiin, heimoihin tai moraalisiin järjestelmiin vaan etsiä Häntä, Joka yksin on pysyvä, ja Jonka osia me kaikki olemme.

Suomessa toimivat hinduliikkeet keskittyvät jonkun gurun ympärille - Shri Mataji Nirmala Devin, Marga Guru Shri Shri Anandamurtin, Swami Prabhupadan, Äiti Amman. Kunkin gurun kannattajat tahtovat ymmärrettävästi tietenkin levittää juuri oman gurunsa tietämystä. Pohjimmiltaan heidän sanomansa poikkeavat toisistaan kuitenkin aika vähän; joitakin seikkoja vain painotetaan enemmän kuin toisia, ja joillakuilla on tiukemmat jokapäiväistä elämää säätelevät säännöt.

Itse en kuulu mihinkään mainituista ryhmistä. Krishna Itse oli anarkisti, mitä jäykkiin traditioihin tuli, ja minä pyrin seuraamaan vain Häntä ja Hänen kirjaansa Gitaa. Olen myös sitä mieltä, ettei hindulaisuutta pitäisi niin vahvasti sitoa Intiaan, vaikka se Krishnan ilmestyspaikkana onkin pyhä maa. Uskonnon on oltava sovellettavissa paikkaan kuin paikkaan, niin kuin Gitakin on.

Jos löytäisin samanhenkisiä ihmisiä, voisin kyllä vaikka liittyä lahkoon :)

Vaisnava kirjoitti:

Hindulaisuus on yleensä hyvin kulttuurisidonnaista. Monet hindukäännynnäiset tahtovat esim. pukeutua intialaisittain ja jotkut intialaiset hindut eivät pidä käännynnäisiä hinduina.

Uskonnon kulttuurisidonnaisuudelle ei kuitenkaan löydy tukea pyhästä kirjastamme Bhagavad Gitasta (johon mainitut intialaiset hindut ovat harvemmin perehtyneet, mainitsevatpa vain pitävänsä sitä pyhänä). Krishna lupaa ottaa luoksensa jokaisen, joka Häntä palavasti rakastaa syntyperästä ja muista aineellisista tekijöistä riippumatta. Hän ei vahvista minkään kulttuurin sääntöjä oikeiksi, ja ulkoisten erojen sijaan Hän korostaa, että olemme katoamattomia sieluja. Meidän ei pitäisi yksisilmäisesti takertua kansallisuuksiin, heimoihin tai moraalisiin järjestelmiin vaan etsiä Häntä, Joka yksin on pysyvä, ja Jonka osia me kaikki olemme.

Suomessa toimivat hinduliikkeet keskittyvät jonkun gurun ympärille - Shri Mataji Nirmala Devin, Marga Guru Shri Shri Anandamurtin, Swami Prabhupadan, Äiti Amman. Kunkin gurun kannattajat tahtovat ymmärrettävästi tietenkin levittää juuri oman gurunsa tietämystä. Pohjimmiltaan heidän sanomansa poikkeavat toisistaan kuitenkin aika vähän; joitakin seikkoja vain painotetaan enemmän kuin toisia, ja joillakuilla on tiukemmat jokapäiväistä elämää säätelevät säännöt.

Itse en kuulu mihinkään mainituista ryhmistä. Krishna Itse oli anarkisti, mitä jäykkiin traditioihin tuli, ja minä pyrin seuraamaan vain Häntä ja Hänen kirjaansa Gitaa. Olen myös sitä mieltä, ettei hindulaisuutta pitäisi niin vahvasti sitoa Intiaan, vaikka se Krishnan ilmestyspaikkana onkin pyhä maa. Uskonnon on oltava sovellettavissa paikkaan kuin paikkaan, niin kuin Gitakin on.

Jos löytäisin samanhenkisiä ihmisiä, voisin kyllä vaikka liittyä lahkoon :)

Lue lisää

Miten itse toteutat uskontoasi päivittäisessä elämässäsi? Tiedän että Krishna-liikkeellä on hyvinkin "tiukka ohjelma", mutta mites kaltaisesi oman tien kulkija?

Topu kirjoitti:

Hienoa kun täällä on muitakin vanhemman sukupolven vaeltajia. Välillä on tunne kuin lastentarhassa... Tai vanha kunnon apukoulu tulikin jo mainituksi jossain välissä.

Hienoa myös tämä internet. Aika hiton yksinäistä puuhasteluahan tämä oli vielä parikymmentä vuotta sitten ;-)

En tiedä tunnetko Krisnamurtin omaa henkilöhistoriaa? Hän on tyyppi joka nousee aina tämän tästä tapetille. Nyt on pitkään ollut sellainen aallonpohja. Tuo Castaneda taas on varsinainen kestosuosikki.

Krishnamurtistahan oltiin väsäämässä teosofien piirissä Jeesuksen kaltaista Maailmanopettajaa. Hänen ympärilleen väsättiin Idän Tähden -järjestö ja hänet pantiin pienestä pojasta lähtien oppiin, jonka tavoitteena oli uusi Maailmanopettaja. Äijä kuitenkin aikuisena sanoutui irti puuhasta, hajotti koko Tähden-järjestön ja alkoi julistaa oppia, jonka mukaan ainoastaan uskomuksista ja riippuvuuksista vapaa elämä on vapaata ja todellista. Kaikki muu on itsensä petkuttamista.

Minulle luterilaisesta kristinuskosta vapautuminen on ollut aika helppo nakki. Se on tullut mummon kautta perintönä. Sukupolvien muisti on pitkä. Kun yksi meikäläisistä teloitettiin 1600-luvulla, niin siitä lähtien tuo kauna uskovaisia kohtaan on kytenyt pinnan alla. Se on se minun ristini ja taakkani. Riippuvuus kai tavallan sekin.

Perkeleen tekopyhät mustat koirat! Aina räksyttämässä ja kintuissa pyörimässä... ;-)

Lue lisää

Juu, tunnen kyllä suurin piirtein Krishnamurtin elämäntarinan. Se teosofimummojen talutuksesta irtautuminen oli ihan terve liike ja älyllisen rehellisyyden kannalta lopulta väistämätöntä. Samoin se, että Krishnamurti kielsi jopa kirjoitustensa siteeraamisen ja selittelyn. Muuten meillä voisi olla vähintään 101 keskenään kinastelevaa Krishnamurti-lahkoa.

Topu kirjoitti:

Miten itse toteutat uskontoasi päivittäisessä elämässäsi? Tiedän että Krishna-liikkeellä on hyvinkin "tiukka ohjelma", mutta mites kaltaisesi oman tien kulkija?

Päiväohjelmaksi voisi kai kutsua meditointiani. Meditoin - eli tyhjennän mieleni kaikesta paitsi Krishnasta rukousnauhan läpikäymisen ajaksi - neljästi päivässä. Tai välillä vetelen pari kolme kierrosta putkeen siksi kun tuntuu siltä tai koska on odotettavissa kiireinen ilta. Voi olla, että ainakin vapaapäivinä nostan lukeman viiteen, sairaalassa sain hyviä kokemuksia siitä ja yörukoilusta :) Jos kierros jää väliin, meditoin seuraavana päivänä enemmän.

Kahdesti kuussa vietän normaalisti ekadasia, paastoa, josta kirjoitinkin äskettäin Uskonto-alueelle. Tosin nyt kun olen sairas, jätän väliin.

Muuten minä vain yksinkertaisesti yritän soveltaa Bhagavad Gitan ohjeita kaikissa elämäntilanteissa. Tarkkailen tekojani, sanojani, ajatuksiani, halujani ja ohjaan niitä Gitan suuntaan. Keskustelen mielelläni uskonnoista syventääkseni suhdettani Krishnaan.

Ja onhan minulla kotialttarikin, jolla uhraan kotona syömäni ruoat. Uhraaminen auttaa muistamaan, miten kaikki tulee Herralta ja ilman häntä olen hukassa, se auttaa minua kiitollisuuteen ja kärsivällisyyteen. Toisin sanoen se puhdistaa, vaikken näekään sitä välttämättömänä.

Täytyisi kaiketi panna alttari taas kuntoon, kun olen palannut kotiin.