tämä on aihe kans,jonka monet kyl tietää,eli kun mennään sinne niin sanotulle sairaalle puolelle viattomasti alkaneen laihdutuksen->laihtumisen myötä,niin ainakin omasta kokemuksesta voin sanoa,että en vielä tänäkään päivänä oo tavannu yhtään "sairastunutta"joka olis tyytyväinen saavutuksiinsa kroppansa suhteen,vaik olisivat kuinka laihoja.
ite oon yks esmerkki..jos rupeen vaakan kans väittelemään,ni mä tiedän olevani alipainoinen ja sen kertoo mulle vaakakin..jos taasen rupean katsomaan itseäni peilistä,niin on kuin saisin silmilleni ne kuuluisat suurentavat lasit,enkä näin ollen tule koskaan olemaan tarpeeksi laiha,koska peilikuvasta tai kun kokeilen vartaloni epäkohtia,huomaan,että tuossa ja tuossa on vielä ylimääräistä ja tämä kierre on loputon.
olen sairas,vaikka tiedän täysin,että kaiken fysiikan lakien mukaan ihmisessä pitääkin olla rasvaa ja että jos ihmisestä tehtäisiin täysin esim barbie-nukke,niin hän ei pysyisi pystyssä,eli tietyt reaaliteetit ovat olemassa,mutta on kuin ne eivät koskisi laihduttamiseen hurahtaneita.
ensin sitä laihduttaa ja liikkuu saadakseen kiinteämmän kropan ja lihakset ja sitten kun ne on saatu,niin sitten itketään sitä,miten epämuodokas sitä vielä onkaan ja halutaan pois ne lihakset,koska ne ei sovi siihen muuhun kroppaan..
kun ollaan tarpeeksi laihoja ja kun jää löysää nahkaa,joka syystä tai toisesta ei ole ehtinyt kuroutua nopean laihtumisen myötä,niin sitäkin itketään,ja piilotellaan niitä kohtia,koska ne pilaavat sen muun ruumiin,joka ehkä paikka paikoin voi jopa näyttää hyvältä,kunhan vaan se kaikki löysä ja ei niin kiinteä on poissa..ja mitä jää jäljelle??
verisuonet,luut,jänteet,ehkä vähän lihasta,mutta ei,sittenkään ei olla tyytyväisiä,koska on luonnostaan niiin romuluinen,omistaa liian leveän lantion,liian kapeat hartiat,tai huono ryhti pilaa koko laihan olemuksen..näin on käyny mulle..
ite oon yks esmerkki..jos rupeen vaakan kans väittelemään,ni mä tiedän olevani alipainoinen ja sen kertoo mulle vaakakin..jos taasen rupean katsomaan itseäni peilistä,niin on kuin saisin silmilleni ne kuuluisat suurentavat lasit,enkä näin ollen tule koskaan olemaan tarpeeksi laiha,koska peilikuvasta tai kun kokeilen vartaloni epäkohtia,huomaan,että tuossa ja tuossa on vielä ylimääräistä ja tämä kierre on loputon.
olen sairas,vaikka tiedän täysin,että kaiken fysiikan lakien mukaan ihmisessä pitääkin olla rasvaa ja että jos ihmisestä tehtäisiin täysin esim barbie-nukke,niin hän ei pysyisi pystyssä,eli tietyt reaaliteetit ovat olemassa,mutta on kuin ne eivät koskisi laihduttamiseen hurahtaneita.
ensin sitä laihduttaa ja liikkuu saadakseen kiinteämmän kropan ja lihakset ja sitten kun ne on saatu,niin sitten itketään sitä,miten epämuodokas sitä vielä onkaan ja halutaan pois ne lihakset,koska ne ei sovi siihen muuhun kroppaan..
kun ollaan tarpeeksi laihoja ja kun jää löysää nahkaa,joka syystä tai toisesta ei ole ehtinyt kuroutua nopean laihtumisen myötä,niin sitäkin itketään,ja piilotellaan niitä kohtia,koska ne pilaavat sen muun ruumiin,joka ehkä paikka paikoin voi jopa näyttää hyvältä,kunhan vaan se kaikki löysä ja ei niin kiinteä on poissa..ja mitä jää jäljelle??
verisuonet,luut,jänteet,ehkä vähän lihasta,mutta ei,sittenkään ei olla tyytyväisiä,koska on luonnostaan niiin romuluinen,omistaa liian leveän lantion,liian kapeat hartiat,tai huono ryhti pilaa koko laihan olemuksen..näin on käyny mulle..
Vastaukset 1
Vanhimmat
mulla on lähteny siis lihasten ja läskin mukana muutakin,eli esim hiukset ja luusto on heikentyny,en ole puoleen vuoteen tarttenu ostaa kuukautissuojia,eli ei lapsia tulevaisuudessa...
hampaat on huonossa kunnossa vaikka en oksentele,lihaskunto,vaik se näennäisesti on hyvä,niin joskus ei jaksa edes pieniä matkoja kävellä..
mielialanvaihtelut,kaikkine mielenterveysongelmineen,kun aivot ei yksinkertaisesti saa tarpeeks ravintoo..
ja tämä kaikki vaan siks,että en oo ikinä tarpeeks tyytyväinen itseeni ja jatkan aliravitsemustilani ruokkimista,nimenomaan olemalla ruokkimatta sitä.
monil herää kysymys,et miks sit vaan jatkaa,vaik tietää,et edessä on kuolema/sairaala??
ni ite silloin kun en vielä ollut "sairas" ni aloitin joka kuukaus laihiksen ja kuun lopus viimestään retkahdin ja ajattelin,et ei mun tartte olla laiha tms,mut nyt kun tavallaan on menty ns jyrkänteen yli,niin kuinka ollakkaan siitä itsensä kiduttamisesta on tullut elämäntapa,eikä totta vie,voi edes kuvitella,et luopuis siitä.siinä on jotain niin turvallista.se hallinnan ja kontrollin tarve ja vaaliminen on ne voimavarat,jotka sanelee,kuinka sä teet ja mitä ja oon yrittäny osastolla ollessani esim olemaan ajattelematta "sairaalla" minälläni,mut sitä kestää tasan kaks sekuntii,jos sitäkään
eli siihen terveelliseen laihdutukseen ja sen lopettamiseen nähden,mun maailma ja mun elämä on kuin käännetty ylösalaisin ja mä juoksen kuin ravihevonen sitä oravanpyörää,vaikka järki sanoo toista,mutku se sairaus siel takana on sen verran vahva,et se ei noin vaan päästäkkään otteestaan..