Vaikea synnytys

mulla käynnistettiin(koko raskauden aikana yksi harjotussupistus) yliaikasuuden vuoksi. kaksi päivää järkyttäviä supistuksia mutta juuri mitään ei tapahtunu. pääsin sitten loppujen lopuksi saliin jossa oksitosiinitippa laitettiin ja 6tunnin lisä kärvistelyn jälkeen päästiin 3cm:iin. no sitten alko tapahtua ja tunnissa aukesin tosta 3cm:stä 10cm:iin.

sitten alko ponnistusvaihe joka pitkitty ja pitkitty. meni tyyliin kaksi askelta eteen yksi taakse eli kun ponnistin ja vauva eteni kanavassa, ponnistuksen jälkeen vauva meni takaisin päin. kaksi tuntia kesti ponnistusvaihe ja tämän aikana lääkäri jo oli ehdotellu kätilölle sektiota, muttta kätilö oli sitä vastaan ja oli sanonut että yritetään vielä. sitten yritettiin ns.polviseisonnassa ja se sitten loppujen lopuksi toimi ja vauva saatiin perusalatiesynnytyksellä ulos(luojan kiitos ei menny sektioon!!!). jossain vaiheessa ponnistelua oli noussu kuumekki reiluun 39asteeseen ja antibioottitippaa laitettiin.

kyllä tuntui ku olisi kuoleman sairas kun letkuja oli vaikka muille jakaaa! oli katetria, oksitosiinitippa, antibioottitippa, epiduraali, kohdussa se supistuksia mittaava juttu, vauvan päässä se pulssia mittaava juttu, suolaliuostippa joka myös jossain vaiheessa vaihdettiin sokeriliuostippaan :)

toipuminen: kahteen päivään en jaksanut pitää edes vesilasia kädessä, saati vauvaa joten aina vaipanvaihtoa tarvitessa piti hoitaja hälyyttää paikalle ja samoin kun imetyksessä piti vaihtaa vauva toiselle rinnalle. kävelykin onnistui ilman tukia vasta silloin parin pvän päästä. salista kun osastolle päästiin, niin mies ja hoitaja kantoivat mut osaston sänkyyn koska jalat ei kantaneet. suihkuun pääsin vasta toisena päivänä koska en aiemmin jaksanut(ja kyllä oli elämäni ihanin suihku, suihkusta ku pois pääsin, tuntui kuin olisin uusi ihminen).

istuminen tuotti suuria ongelmia ekan viikon aikana mutta sitten helpotti vähän ja onnistui istuminen paremmin.

loppujen lopuksi toivuin melko hyvin kun se suurin väsymys ja kipu helpotti toisen päivän jälkeen.

syytä ei joko tiedetty tai ei vaan sanottu että miksi vauva meni taaksepäin aina ponnistuksen jälkeen.

eli meillä oli käynnistys kaksi päivää ennen laskettua aikaa vähäisten vesien takia ja verenpaineeni olivat kohonneet.

Ongelmia oli pitkin käynnistystä. Kovat supistukset muttei aukaisevia sellaisia. Sit kun muutaman päivän päästä oikeasti käynnistyi niin olivat ns. "kumparesupistuksia" eli ei taukoja supistusten välissä. Avautuminen onnistui vasta epiduraalin avulla. Ja kun viimeinkin oli ponnistusvaihe,se kesti 29 minsaa kunnes tuli hätäsektio. Lapsi ei vaan tullut ulos vaikka käsin lääkärikin yritti.

arvelivat että avotarjonta, napanuora edessä yms. syyksi. ei selkeätä syytä. olemme suvussa sektiolapsia useimmat. liekköhän sillä osuutta. Toipuminen kesti fyysisesti normaaliin noin ½vuotta koska oli vaikea lapsivuodeaika. Lisäksi psyykkinen sitäkin pidempään.