Mitä teen? Rakastan miestäni paljon? Mutta en voi sietää hänen pientä lastaan. Itsellä ei ole lapsia. Olen mustasukkainen kun he suukottelevat ja halaavat. Tätä on jatkunut nyt yli vuoden, enkä ilmeisesti koskaan hyväksy häntä. Pelkään itseäni että voin sanoa mitä sylki suuhun tuo ja jopa tehdä jotain!! Auttakaa!!! Olenko luotu olemaan yksin???
Puolison lapsi
ärsyttää
4387
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sama tilanne myös minulla. Puolisollani on kaksi lasta edellisestä avioliitostaan, enkä edelleenkään (5 yhteisen vuoden jälkeen) ole ilahtunut heidän vierailuistaan. Tapaamisviikonloput ja varsinkin loma-ajat ovat minulle 'täyttä myrkkyä'. Mutta jos haluan pitää mieheni, niin koko paketti on vaan hyväksyttävä. Hänelle lapset kuitenkin ovat aina ykkösiä. Toisaalta aivan ymmärrettävääkin. Niin varmaan olisi omalla kohdallakin, jos omia lapsia olisi.
En ole mikään lapsirakas, mutta tulen kyllä vieraiden lasten kanssa toimeen. Samoin mieheni lasten. Mutta en todellakaan voi sanoa, että rakastaisin heitä. Olen vain oppinut 'sietämään' ja hyväksymään tilanteen. Kuulostaa varmaan aika kylmältä ja laskelmoivalta! Tosiasiassa mieheni kanssa menee todella hyvin, enkä halua häntä menettää. On vain opittava hyväksymään joitain asioita ja jotkut painavat kupissa enemmän kuin toiset.
En kestä lapsen ja puolison halauksia, suukottelua ja yhdessäoloa... Saan ihmeellisiä mustasukkaisuuskohtauksia. Tuskin totun koskaan, meillä tämä tilane on ollut runsaan vuoden. Joskus ajattelen kuinka ihanaa meillä olisi ilman tuota lasta... olen kai todella itsekäs ihminen tai yksinkertaisesti minulle ei sovi "lapsellinen" ihminen. Pelottaa ihan hirveästi oma käyttäytyminen. Ehkä on parempi olla yksin.
Ei ole miehesi rakkaudesta sinuun pois, jos hän rakastaa myös lastaan. Päinvastoin. Kukaan yksinään ei riitä täyttämään toisen elämää, mutta jos miehelläsi on onnellinen suhde lapseensa, hänellä riittää jakaa onnea myös sinulle ja teille.
Ei sinun tarvitse lasta rakastaa, mutta koeta päästä mustasukkaisuudestasi. Miehesi ei varmasti saa eikä halua lapseltaan sitä, mitä hän sinulta odottaa ja toivoo. Keskustele hänen kanssaan mustasukkaisuudestasi ja miettikää tapoja, joilla opit luottamaan miehesi rakkauteen ja miten voisitte viihtyä kaikki yhdessä ilman että sinun on tunnettava itsesi kolmanneksi pyöräksi. Tämä vaatii sinulta otetta itsestäsi. Et voi koskaan omistaa miestäsi etkä voi vaatia, että hänen olisi luovuttava lapsestaan tai kiintymyksestään tähän.
niin... en minäkään voi sanoa että rakastaisin miesystäväni lapsia, mutt siedän kun tiedän että ne nyt vaan on olemassa. On mulla itsellänikin pari lasta enkä usko et mies heitä sen kummemmin rakastaa. Meidän on vaan elettävä tämän asian kanssa. Toisinaan kyllä tökkii kovasti kun miehen tytär on murkkuikäinen ja käytäytyy sen mukaisesti. Olen joskus maininnut kuinka hän pyörittää isäänsä, aukaissut silmiä. Onneksi ollaan voitu asioista puhua. Tietynlaista mustasukkaisuutta kai se minullakin on, vaikka tiedän tasan tarkkaan kun mietin omalle kohdalle et lapset ne on itsellekin tärkeimmät. Sinulla on varmasti vaikeampi tämän asian kanssa elää koska sinulla ei ole omia lapsia. Olisi vain ajateltava että itse on aikuinen ja käyttäydyttävä sen mukaisesti, lapsi kuitenkin on syytön tilanteeseen. Tsemppiä sulle!