olinpa taannoin pienen poikani kanssa Linnanmäellä. Siellä on sellainen kiva lammikko, jossa voi soudella sellaisilla pikku sammakoilla tai krokoilla. Soutulaitteita oli kokonaista 3 kpl. Koska ko. lystinpito ei maksa mitään, päätimme jäädä odottamaan vuoroa. Altaan ympärillä ei näkynyt kuin 1 perhe lapsensa kanssa odottamassa vuoroa. Kun seuraava sammakko tuli rantaa, hyökkäsi poikani sen luo ja oli jo astumassa siihen kun huusin hänelle ettei ole vielä hänen vuoronsa. Toinen poika oli siinä ennen meitä. Viereeni oli tullut nainen lapsen kanssa ja varmasti kuuli mitä sanoin, koska vielä katsoikin minua. Poikani antoi vuoron heti toiselle.
Taas odottelimme muutaman tovin. Taas vapautui sitten 1 soutulaite, mutta tämä vieressäni ollut nainen otti sden ja antoi omalle lapselleen minun lapseni jäädessä hämmentyneenä katsomaan vierestä.
Mikä ihme joitain äitejä vaivaa, eikö maailmassa oli mitään muuta kuin OMAT lapset?!
Olen itse opettanut oman poikani kohteliaaksi ja olen sitä itsekin. Jotkut vaan ovat todellisia sikoja. Tekis niin joskus mieli sanoa pari valittua sanaa, mutten halua että lapset kuulevat.
Taas odottelimme muutaman tovin. Taas vapautui sitten 1 soutulaite, mutta tämä vieressäni ollut nainen otti sden ja antoi omalle lapselleen minun lapseni jäädessä hämmentyneenä katsomaan vierestä.
Mikä ihme joitain äitejä vaivaa, eikö maailmassa oli mitään muuta kuin OMAT lapset?!
Olen itse opettanut oman poikani kohteliaaksi ja olen sitä itsekin. Jotkut vaan ovat todellisia sikoja. Tekis niin joskus mieli sanoa pari valittua sanaa, mutten halua että lapset kuulevat.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mitä niitä lapsia siltä säästää. Kannattaa tietysti olla kiroilematta ja välttää tappelua, mutta kai sitä nyt jotain pitää sanoa. Eikös lapsikin muuten ajattele, ettei äiti puolusta hänen etuaan ollenkaan?
Ei törkeiden tyyppien minun mielestäni pitäisi antaa öykkäröidä. Pistetään vaan niille kimpassa kapuloita rattaisiin.
Ajattelemattomuuttakin siinä mukana voi olla, en jaksa ajatella että kaikki ihmiset ilkeyttään.. enemmänkin ajattelemattomuuttan.
Tuossa tilanteessa voisi ihan sanoa, että anteeksi, mutta nyt on kyllä minun lapseni vuoro.
Paitsi tietysti että ne hyvät kommentit ja vastaukset tulee mieleen vasta jälkeenpäin, koska sillä hetkellä tilanne on hämmentävä tms. Mutta ensi kerralla...
Vaikka lapsen opettaakin olemaan kohtelias ja huomioimaan toisen, pitää opettaa myös pitämään puolensa, paikkansa jonossa. Muuten jää rannalle ruikuttamaan aina, joka asiassa.