otsikossa kaikki
"vainme" opille ei ole perusteita
havainnoija
391229
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 39
Vanhimmat
..vain kun ne saarnaa sinulle anteeksi joku jolle ne on joku saarnannut anteeksi. Eiks se näin mennyki?
noin kristityt ovat tehneet jo tuhansia vuosia ja tekevät vastakin. Ei asiassa ole mitään sen suurempaa osaamista lestoilla kuin muillakaan kristityillä.
Synninpäästön voi antaa vain toinen kristitty.
Lestojen "vainme" oppi on siis vailla perusteita
Vaikka kuinka monet kristityt ovat uskoneet synninpäästön suoraan Raamatusta ja kokeneet saaneensa sen. Mites tämän selität. Vaikka nyt pakana ei voisikaan antaa synninpäästöä.
Lestadiolaiset kai sanovat kuitenkin että vain heillä synninpäästöä jaetaan. Että muut eivät kertakaikkiaan tee.
Nyt peräänkuulutan sellaisia ei-vl seurakuntia joissa synninpäästöä tarjotaan suusta korviin menetelmällä. Missä te olette? Vai onko teitä?
Oliko se 60-lukua, kun jotkut ei-vl-papit hoksasivat että tuohan ois hyvä kikka saarnaan; eli rupesivat saarnaamaan syntejä anteeksi "jeesuksen nimessä ja veressä". Kyllä uskovaisten mummojen leuat loksahti, että joko on "kuu muuttunut vereksi" !
Yhtä kovasti hätkähdettiin, kun joku pappi alttarilla ennen ehtoollisen jakoa levitti kätensä ja huusi: "Tulkaa saamaan syntinne anteeksi !"
Ehtoollinen on se tilanne jossa syntejä ei saa saarnata anteeksi, kaikissa muissa yhteyksissa saa.
juuri ehtoollisessahan julistetaan synninpäästö
.. tuon tais:n sana pitäisi tulkita. Eikö juuri niin kuin sanoin?
on kuulunut jumalanpalvelukseen jo kaksituhatta vuotta, ei lestoilla ole tähän antaa mitään sen kummempaa viisautta
Annetaanko synninpäästö isolle porukalle yhtäaikaa vai yksitellen silloin kun se Jum:n mielenmukaisesti tapahtuu?
Jokuhan voi ottaa joukolle julistetun synninpäästön omakseen tuudittautumismenetelmällä vaikka ei ole syntejään katunut lainkaan? Eikö syntiseltä pitäisi kysyä ensin mitä syntejä hän katuu ja mistä haluaa luopua ennenkuin hänelle voidaan julistaa synninpäästö? vai olenko väärässä?
Jeesus on sama eilen ja tänään. Usko tulee kuulosta.
Seurakunta on äiti joka uudesti synnyttää.
Sitten.
Kannattaisit ns. pakkorippiä katoliseen tapaaan.
Siitä seuraa lainvaiva kun unohtaa yhden synnin.
Kun muistat sen ripin jälkeen niin se alkaa syyttää omaatuntoa.
Siksi annetaan kaikki synnit anteeksi, koska Jeesus kantoi kaikki synnit. Ristinvoitossa on voima.
menee ja uskoo vielä syntinsä anteeksi? Voi miten hän voi olla hävytön. Tuosta noin vain menee ja uskoo, kun saarnataan.
Niinkös ajattelet?
Ihan samahan se on siellä lestadiolaisseuroissakin. Ei mitään eroa. Julistetaan vaan puhujanpöntöstä kaikille kaikki synnit anteeksi eikä ole tätä ennen edes synnintunnustusta (mikä muuten jumalanpalveluksessa aina on).
..että synnintekijä näyttäytyy henkilökotaisesti synninpäästäjälle eikä ole porukan keskellä piilossa.
Pointti ei ole siinä että jokaikinen synti pitäisi tunnustaa erikseen.
missä ei ole vl saarnaamassa niitä syntejä anteeksi vaan joku muu joka taas puolestaan ei ole saanut itse syntejään anteeksi vl:ltä
mitä se sitten haittaa jos joku saa armon uskoa siitä julistuksesta syntinsä anteeksi? Samahan se on lestojen saarnassakin, synninpäästöä sielläkin julistetaan kaikille kuulijoille
Emme ole synnipäästäjän vaan Jumalan kasvojen edessä eikä siltä piiloudu kukaan.
Niin oko kotonaan tai metsässä yksin oleva ihmihen Jumalan edessä kun ei ole vl-synninpäästäjää eikä muutakaan lähettyvilläkään?
Ja voiko hän silloin ihan röyhkeästi uskoa syntinsä anteeksi ilman ketään ihmistä?
ei ole perusteita. On - tietysti - muitakin kristittyjä jotka voivat syntejä päästää kuin vain vl. Miksi muka vain vl?
ainakaan jos on ripittäytymisen tarvetta, sellaiseen tarvitaan aina joku kristitty joka ottaa vastaan ripin ja antaa synninpäästön
Näin opettaa kansankirkkomme, ja ihan Raamatun mukaisesti.
EI tämä mitenkään vain vl juttu ole, vaan kirkkomme on tehnyt näin jo parituhatta vuotta, niinkuin Jeesus käski.
Tosin on ollut hajaannusta, ja myrskyä, mutta tänä päivänä evankelisluterilaisen kirkon armojärjestys on tällainen.
Olen ensiksikin sanonut, että nyt puheena olevan ripin lisäksi on olemassa kahdenlaista muuta rippiä, joita kuitenkin on parempi sanoa kaikkien kristittyjen yhteiseksi tunnustukseksi. Tarkoitan sitä, että tunnustus tehdään yksin Jumalan tai yksin lähimmäisen kuullen ja pyydetään syntiä anteeksi. Sellainen tunnustus sisältyy myös Isä meidän -rukoukseen, jossa lausumme: "Anna meille meidän velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme." Onhan koko Isä meidän -rukouskin sellaista tunnustusta. Rukouksemmehan on juuri sen tunnustamista, mitä meillä ei ole ja mitä emme tee, ja syyllisyytemme myöntämistä siihen; samalla pyydämme armoa ja iloista omaatuntoa. Sellaisen ripittäytymisen tulee jatkua keskeytyksettä koko elämämme ajan. Onhan kristillisyys varsinaisesti sitä, että tunnustamme olevamme syntisiä ja anomme armoa.
Siksi kristikunnassa kaikki on olemassa sitä varten, että saisimme sen keskuudessa sanan ja merkkien välityksellä joka päivä elämämme loppuun asti sulaa syntien anteeksiantamusta. Se tapahtuu omantuntomme lohduksi ja rohkaisuksi. Pyhä Henki vaikuttaa näin sen, ettei meihin jäänyt synti pysty meitä vahingoittamaan. Me elämme näet kristikunnassa, missä kaikki on syntien anteeksiantamusta, missä Jumala antaa anteeksi meille ja me annamme anteeksi toinen toisillemme, kannamme ja autamme toisiamme. Mutta kristikunnan ulkopuolella, missä ei ole evankeliumia, ei ole myöskään anteeksiantamusta. Siellä ei liioin voi olla mitään pyhyyttä. Itse ovat itsensä heittäneet ulos ja erottaneet kristikunnasta ne, jotka yrittävät etsiä ja ansaita pyhyyttä omin teoin eivätkä etsi sitä evankeliumista ja syntien anteeksiantamuksesta.
jotta syntinen voisi saada syntinsä anteeksi?
isämeidän rukoukse perusteella vaikuttaa siltä että syntien anteeksisaaminen perustuu siihen antaako itse anteeksi eikä siihen mitä joku toinen sanoo tai tekee.
Toinenkin ripin laji, se rippi jota itse kukin tekee lähimmäiselleen, on yhteydessä Isä meidän -rukoukseen, siten nimittäin, että meidän tulee tunnustaa ja antaa anteeksi keskinäiset rikkomuksemme, ennen kuin astumme Jumalan eteen pyytämään anteeksiantoa. Kaikkihan me olemme syyllisiä suhteessa toisiimme. Siksi meidän tulee ja me voimme tunnustaa syntimme julkisestikin, kaikkien kuullen, ketään arastelematta.
Kyllä on, kyllä synnintunnossa voi suoraan kääntyä Jumalan puoleen ja pyytää/uskoa syntinsä anteeksi. Ei siihen todellakaan tarvita ketään ihmistä.
Ei tarvita. Syntinsä voi rukoilla anteeksi suoraan Jumalalta ja uskoa osalleen Raamatun lupaukset anteeksiannosta Jeesuksen tähden.
Syntinen tarvii saada pyhänhengen luonnollisen lupauksen kautta seurakunnan Saaran kautta, joka synnyttää uskon. Siellä on Jeesus omiensa keskellä.
Kun on uskovainen ei syntiä lueta synniksi, niin että ne on kuolemaksi silloin isämeidän rukous auttaa. Syntiselle ei lueta anteeksi, jos hän omaa vanhurskauttaan vahvistamiseksi rukoilee syntiään anteeksi. Silloin hän on Hagarin lapsi, lain alla. Kuollut ei voi itseään tehdä eläväksi, niin totta kuin ei sokea näe. Tarvitaan laupias samarialainen auttamaan. Silloin hän antaa omastansa kynttilästä öljyä.
Kuulostaa siltä kuin tyhmä neitsyt yrittäisi saada öljyä viisaalta. Mites siinä hommassa käy?
Siinä tapauksessa mitä ehkä tarkoitat.
Auton moottori leikkasi kiinni kun auton vuokra-aika loppui.
Öljynvaihdot kannattaa tehdä ajoissa.
Siiten kuuluu tuomionpäivänkysymys:
34 Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti. 35 Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. 36 Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.'
37 "Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: 'Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? 38 Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut? 39 Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?' 40 Kuningas vastaa heille: 'Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.'
,.,.
Ja tuskin kukaan "vain me" oppia on lietsonutkaan. Lukuun ottamatta tiettyjä Ei-Vl ihmisiä jotka eivät keksi Vlstä mitään muuta pahaa kuin sen että heidän uskonsa on tietyistä asioista pidättäytymistä!
Ei me tuomita, jumala tuomitsee!
"Vain me" oppi oli minulle uusi käsite ennen kuin tulin näille kanaville, vaikka olen ollut 1 vuotta lukuunottamatta Vl. Ihmetyttää mistä ihmiset ovat keksineet koko opin?
Tähän lienee tiettyjen palstalaisten vastaus on "VL-liturgia"!:))))))))))
Kilvoitelkaa, viimeisellä tuomiolla kaikki selkenee! "on lyhyt ihmiselämä, mut iäisyys on edessä"
Samaa minäkin olen täällä huomioinut,"vain me" oppia "saarnaavat" aivan muut kuin veeällät. Me uskomme että Jumala tuomitsee ja raamatun sana,ihmiselle ei ole tuomio valtaa annettu.Sitä minä ihmettelen että mistä sellainen "oppi" on peräisin,että ihminen kahden kesken Jumalan kanssa voisi "sopia"asiansa ja tulla uskoon.Ei raamatussa missään kohtaan niin opeteta.Esim. jos se olisi niin,miksi Jeesus ei Saulus Tarsolaista uskoon auttanut,vaan "löi"hänet sokeudella,sen jälkeen lähetti uskovaisen Ananias nimisen miehen Sauluksen luo ja hän pani kätensä Sauluksen päälle ja sanoi että Hän lähetti minut tänne että saisit näkösi jälleen" Siinä on "armojärjestys" Samoin on raamatussa Corneliuksen parannuksen kohdalla,Pietari oli siinä "auttamassa"uskon tielle.Nämä raamatun paikat ovat Apt 9 ja 10 luvuissa.Tämä sama "armojärjestys" on tänäkin päivänä voimassa,usko tulee kuulosta ja kuuleminen Jumalan sanan kautta,Viimeinen joka sai suoraan Jeesukselta synninpäästön oli ristillä oleva toinen ryöväreistä joka tuli synnintuntoon. Sen jälkeen ovat Jeesuksen opetuslapset sitä tehtävää suorittaneet.
Hyvä vastaus!
Ei siten ihme vaikket saakaan minkään näköistä vastausta ei-Vl pilkkaajilta! Tämä on hyvin yleistä näillä kanavilla, silloin kun vastaat johonkin aiheeseen asiallisesti, et yleensä saa mitään vastausta, vaan samaa asiaa aletaan jauhamaan jonkin toisen otsikon alla!
Ikävää mutta totta, olisi mielenkiintoista kuulla muidenkin ajatuksia jojon kirjoituksesta!
tuhlaajapoika?
Hän tuli katuvana isänsä tykö ja isä "armahti hänen päällensä" - ilman yhdenkään palvelijan välitystä.
Palvelijat tämän jälkeen hoitivat pojan juhlakuntoon ja järkkäsivät riemuisan paluujuhlan.
Järkännyt ketään juhlakuntoon?
Se yhden leiviskän mies. Ajattele jos se on niin että jokaisen tulee järkätä toisia juhlakuntoon =auttaa uskoontulemisessa, armahtamisessa.
Jonkun tehtäväksi on hoidella 5 jonkun 10 tapausta. Mutta se joka ei järkkää ketään panee sen oman leiviskänsä maahan. Oma uskokaan ei kasva ellei sitä laita ninku peliin poikimaan.
Siinähän oli ne palvelijat,jotka puettivat tuhlaajapojan Isän käskystä!
saarnattiin parannusta Herran Israelin Jumalan nimeen. Toisessa aikakirjassa sen 33 luvussa kerrotaan Manassesta kuinka hän synneissään rukoili Jumalaansa,
"ja näkijäin puheista, jotka puhuivat hänelle Herran, Israelin Jumalan, nimessä"
Näkijöistä kun puhuttiin vanhassa tm:ssa, missä heistä käytetty myös nimityksiä "Jumalan miehet" tai "profeetat" -> olivat uskovaisia miehiä. Manasse oli uskovaisesta perheestä (isä Hiskias), mutta lankesi palvelemaan epäjumalia ja omavanhurskauden syntiin. Oli tavallaan, jos voisi käyttää nykyaikaista nimitystä "ekumenian kannattaja" ja suvaitsevainen hallitsija.
Manasse kuitenkin rukoili Jumalaa ja Manasse sai parannuksen armon. Joku omavanhurskas voisi tulkita raamattua tässä kohdin niin, että manasse sai parannuksen rukouksesta, mutta uskon kautta olen ymmärtämässä, että nuo Jumalan miehet saarnasivat Manakselle silloisen "israelin Jumalan nimeen" kaikki synnit anteeksi.
Sinänsä ihan mielenkiintoinen kertomus, jos vielä aloittaa kertomuksen lukemisen Manassen isän Hiskiaksen hallintokaudesta ja hänen(kin) uskon taisteluista asti.