Ahdistaa...

Sinun lapsesi on menettänyt yhteisasumisen ja arjen jakamisen isänsä kanssa, mikä on se eron järkyttävin seuraus. Isän ei uusi vaan toinen lapsi saa jakaa arkensa isänsä kanssa, mikä luo heidän välilleen siteen, jota ei muodostu standardin joka toisen viikonlopun tapaamista. Jotta lapsesi saisi enemmän isältään hän tulisi viettää hänen luonaan enemmän aikaa. Tapaamiset tapahtuu isän kodissa ei äidin, joten sen haaveen saat unohtaa...

Sinun lapsesi ei pohdi samoja asioita kuin sinä, äidinyksinmääräämisoikeus ei tarkoita sitä, että äiti ja lapset jakavat samat ajatukset, vaikka äiti kuinka omisi lapsen itselleen.

Lapsi kyllä on jo sopeutunut tilanteensa, ei hänellä ole muutakaan mahdollisuutta. Hän elää elämäänsä ja luotta tulevaisuuteensa, hän ei elä historissa ellet sinä anna hänelle sitä esimerkkiä.

Nauti arjen pienistä asioista, äläkä jää tuleen makamaan.

ja teidän yhteinen lapsi on sisaruksia keskenään, ei siis mikään "uusi lapsi", tää nyt ei ehkä helpota sun ahdistustas, koska kuulostaa siltä että ongelma on vain sinulla eikä lapsella. Anna lapsille aikaa sopeutua tilanteeseen ja aikaa muuodostaa side toistensa välille, äläkä pyri erottelemaan lapsia toisistaan, voithan vaikkapa pyytää tätä toista lasta leikkimään teille oman lapsesi kanssa, jolloin sisaruus-side voi vahvistua heillä. (Mikäli vain mahdollista) Tosiasia kuitenkin on että tämä toinenkin lapsi kuuluu oman lapsesi elämään ja sinun täytyy vain oppia hyväksymään asia. Anna aikaa itsellesi hyväksyä tilanne ja kannattaa vaikka puhua jollekkin asiantuntijalle ( perheneuvola tms.) tilanteesta ja omasta ahdistuksesta. Myös puhuit aivan totta että lapsesi menettää paljon; se on se erojen ikävä puoli, lapset kärsii - vaikka ero olisi kuinka sivistyneesti toteutettu. Mutta omalla suhtautumisella voit vaikuttaa siihen, kuinka paljon lapsesi loppujenlopuksi kärsii, positiivinen suhtautuminen sinulta auttaa varmasti. En tarkoittanut nyt loukata tällä kirjoituksella, voimia sinulle/teille arkeen ja hyvää kevättä ja tulevaa kesää.