G:miten isovanhemmat auttaa?

Miellä pyydetään suoraan apua. Mummo kiertää kirppiksia ja ostaa vaatteita ja silloin tällöin tulee suunnistuskisoihin hoitamaan vauvaamme. Mutta niistä reissuista me ilmoittelemme itse, milloin on tarvetta. Samoin hiihtoreissuille olemme päässeet noin.

Ihan vaan sen vuoksi, kun asuvat niin kaukana, ovat jo hieman vanhempia eli eivät enää niin loistokunnossa, emme ole pyytäneet eivätkä he ole tarjonneet apuaan. Eipä meillä tässä kaupungissa ole juuri lapsellisia kavereitakaan, joilta apua voisi pyytää, joten ollaan hoidettu lapsemme ensimmäiset 6 kuukautta ihan kokonaan mun ja lapsen isän voimin.

Se on ihan ok, ehtiihän tuota omille reissuille kunnes tenava kasvaa, ja sitä paitsi, on sitä tullut reissattuakin ja touhuttua ennen lasta niiiin paljon, että nyt voi hyvillä mielin pyhittää aikansa lapselle. Tää ei oo sitten mitään "täydellinen äiti" -lässytystä, vaan ihan oma ja mieluinen valinta.

Pojalla ei ole kuin toiset isovanhemmat, ikävä kyllä. Toiset eivät koskaan ehtineet lapsenlastaan nähdä.

Isovanhemmat eivät ole auttaneet tähän saakka mitenkään, siis lastenhoidollisesti. Eikä rahallisesti, mutta sitä nyt ei odotetakaan, aikuisia ollaan ja omillaan. Sairaalassa kävivät silloin syntymäpäivänä ja tietty nimmarit ja synttärit juhlimassa.

Kerran pyysin mummoa oman lääkärikäyntini ajaksi (puoleksi tunniksi) ihan vaikka vaunujen kanssa ulos kävelemään, mutta ei onnistunut. Piti aika muuttaa, että mies pääsi livahtamaan töistä siksi aikaa pojan kanssa. Eivät kyllä ole koskaan osoittaneet minkäänlaista kiinnostusta tai hoitoalttiutta.

Kaiholla muistelen omia isovanhempiani, niitä toisia. Mummo hoiti kaikki meidät lapsenlapset pieninä ja tarhasta ja alakoulustakin mentiin aina suoraan mummolle siksi aikaa, kunnes vanhemmat tuli töistä. Meidän mummo olikin kaikista paras!

Kummankin miehen että minun puolelta isovanhemmat ovat innolla mukana esikoisemme 7kk hoidossa vaikka asuvatkin 90-160km päässä. Ensimmäinen lapsenlapsi kummallekkin puolelle.
Ostelevat vaatteita ja tavaroita. Ovat ilomielen lapsenvahteja jos satutaan olemaan samankaton alla jos haluamme miehen kanssa yhteistä aikaa.

Myönnän että jos olemme minun vanhempieni luona viikonloppua viettämässä en sinä aikana ole montaa vaippaa vaihtanut koska äitini mielellään jostain kumman syystä haluaa vaihtaa vaipat sekä kylvettää, syöttää ja tehdä muutkin vauvajutut:)

Olen varmaan siinä mielessä onnekas että isovanhemmat osallistuvat lapsenlapsensa elämään.
Saa nähdä tuleeko joulun lähestyessä riitä kumpien isovanhempien luokse mennään joulua viettämään...

Tai annas olla, isäni maksoi pesukoneen, kun edellinen hajos. Apu se oli sekin, hyvä apu olikin.

pyydetään kun tarvitaan. Mummi on pojan kanssa aina 1-3pvä viikossa n6h kun itse olen koulussa tai töissä ja isä töissä. Aina on apua löytynyt kun on tarvittu. apuna myös miehen veli perheineen.
On tosi mukavaa että on aina joku keltä saa apua.

esikoisen hoitoon on saatu jelppiä. pyydettäessä ja välillä tulee soitto, että halutaanko lähteä esim.tekemään kauppaostokset rauhassa...

Appivanhemmat on auttaneet rahallisesti ja tuoneet tullessaan jotain ruokaa (hedelmiä yms.). Eikä olla pyydetty niiltä mitään, ovat auttaneet ilman pyytämistä. Kun pääsin sairaalasta ja olin tosi huonossa kunnossa, äitini toi meille valmiin ruuan ja tiskasi. Ja seuraavana päivänä anoppi kävi meille kaupassa omalla kustannuksellaan ja myöskin tiskasi.
Vauvalle ovat ostelleet vaatteita ja muita tavaroita appivanhemmat ja äitini. Ja hoitoapua ovat tarjonneet mutta sitä ei olla vielä tarvittu, vauva nyt 5 viikkoa vanha.
Ja auttavat myös ristiäisten järjestelyssä, leipovat sinne ja lainaavat astioita. Esikoinen siis kyseessä.