Mielenkiinnosta kyselisin,että miten te ootte sairastunu anoreksiaan.
Muistaakseni(korjatkaa jos oon väärässä) olette molemmat olleet ylipainosia ni mietin tässä vaan,että sairastuitteko kesken painon pudotuksen?
Muutkin saa toki kertoa,jos haluaa
Muistaakseni(korjatkaa jos oon väärässä) olette molemmat olleet ylipainosia ni mietin tässä vaan,että sairastuitteko kesken painon pudotuksen?
Muutkin saa toki kertoa,jos haluaa
Vastaukset 11
Vanhimmat
kiinnostaa! Ja muutenkin olisi kiva tietää miten ylipainoinen siihen voi edes sairastua. itse olin ns normaalipainoinen ja silti tuntui alku vaikealta kun aloin laihduttamaan... nyt se on jokapäivästä mutta alussa, voih, niin pirun vaikeaa. Joten helposti väittäisin lihavilla olevan vaikeampaa laihduttaa. Tosin enhän voi sitä faktana tietää. Ja tämä ei sitten ollut mitään vinoilua, oikeesti!
voi sairastua ja sairastaa anoreksiaa, ei se ole aina painosta suoraan kiinni, kuten stereotypiat pistävät kuvittelemaan. kaikki alkaa laihduttamisesta joka menee yli. jossain vaiheessa huomaa että ei voi enää lopettaa. pää sanoo vastaan. tuntuu luonnolliselta laihduttaa vain lisää ja lisää. itse laihduin anorektikoksi ensin normaalipainosta, nyt ollaan menossa samaan suuntaan lihottuani tuon jälkeen yipainoiseksi. sairaus on siellä päässä kuitenkin. ei sitä heti voida diagnosoida kehon, ulkokuoren perusteella, vaikka se vakavasti täytyykin ottaa.
Ite olin reilu 10kg ylipainonen kun alotin laihuttamisen.
Aluksi se oli vaikeaa,mutta sitten kun siitä pääsi jyvälle niin johan pomppas.
Herätyskellot ei soinu siinäkään vaiheessa kun painoa oli 39kg ja pituutta 167cm,enkä oikeen vielläkään sisäistä sitä,että mulla oli ja on edelleen jonkun asteen syömishäiriö.
No nyt luonnollisesti iän karttuessa kilot on tullu takasi korkojen kera.
Tänään vaaka näytti 94kg.Tiedän kauhea luku.
Pelottaa vaan tehä asialle jotain,sillä tiedän tasantarkkaan mikä lopputulos tulisi olemaan.
Tavallaan tässä ollaan 2 tulenvälissä,kun kultaista keskitietä omalla kohallani ei ole.
Se on joko kaikki tai ei mitään.
laihdutuksen, jossain vaihees, en osa tarkemmin sanoo.
Lihavana on muuten helvetin helppo laihduttaa! Mä en tajuu tota väitettä... Maailman helpointa ylipainoselle vähentää syömisii ja kattoo mitä syö - keho kumminki luonnolliseti pyrkii kohti tasapainoo, eli normaalipainoo.
Mulki lähti vuodes joku 27-28 kiloo ilman sen kummempii tuskailui. Tosin siin oli jo mukana sh-oireit, paastoo, ahmimist&oksenteluu, paril sadal kaloril päiväs elämist... Sit se vakiintu tähän anailuun (sori, mä edelleen käytän ana/anailu-termejä, koska mikään osa must ei oo valmis sanoon et tää on sairaus =P )
Edelleen kamppailen tosi isois painolukemis, et lähtis taas paino laskeen, se nyt junnaa täs, keho selvästi laittaa vastaan, ei tahdo mennä alipainoseks. Ihanne- ja suosituspainot on saavutettu (kenen ihanne on olla sellanen punkero ku mitä mäki niis painois olin), kohti laihuutta ollaan menos... Vaik en ikinä näkis itteeni laihana, peilist, mulle riittäis se yks vaaan lukema, et sen joskus näkisin (ei se siihen loppuis, mut se on mun motivaatio, tahdon nähdä sen). Ja mähän nään.
ootko vähän säälittävä hei???? "sanon tätä anailuks ku mikään osa musta ei voi myöntää et tää on sairaus" no justhan sä sen myönsit!! daa....sä taidat olla niitä tapauksia ja jotka on eka lukenu kaike anoreksiasta ja sitten tahalleen "sairastuu" siihen saadakseen huomiota. Kehität itelles tahalleen kaikki oireet.. toki voit olla syömishäiriöinen mut anoreksiaks sitä ei voi sanoo ennen ku sun rasvaprosentti on alle 14 ja sun paino on n.3kk sisällä pudonnu yli25 prossaa..näin lääkäri mulle sanoi..
et silleen..mee muualle kerjää huomioo
mä oon kyl tosta asiasta ihan eri mieltä sen suhteen,et joo,on kyl olemas kriteerit,jolloin ihmiselle voidaan lyödä anorexia diagnoosi paperiin,mut se ei tod tarkoita sitä,et se sairaus alkais vasta siitä..
se on niin pään sisäinen juttu ja kiero,et ei se kato,onko ihminen normaalimitoissa vielä silloin,kun sen pään sisällä on jo kaikki järjestyksessä syömishäiriöisen ihmisen tavalla..
en usko,et angelwhite todellakaan omaa tyhmyyttään haluaa sairastua tai olla anorektikko,koska tietää aika perusteellisesti ne huonot puolet,mitä siinä saa kylkiäisiks ja kukaan ns terve ihminenhän ei rupee olemaan anorektikko,kun ensin tietää,et mitä siitä seuraa ja sit päättää,et jee,nyt mäkin haluan olla sairas,ei se mene niin..
ei kait kukaan,joka on sairastunu ni oo valmiiks ollu luuranko,kun se sairaus on vallannu mielen,vaan ihan normaaleja ihmisiä,joilla jossain vaiheessa sumenee se terveen ja sairaalloisen ajattelun tapa.
en mä ois ikinä uskonu et vielä viis vuotta sitten,että joku päivä musta tulee diagnoosin saanu rumilus,jota ei edes haittaa se,et oon ruma!!
sillä ei tod oo väliä,kun mennään sairauden puolelle ja tavallaan se on sairaus,mut myös yhtäaikaa elämäntapa,koska siihen kehittyy se kehä,jonka mukaan on syötävä/liikuttava ja on vain yhä vähemmän niitä ruokia,joita joskus vielä pystyi syömään ilman huonoo omaatuntoo..
en mä kaipaa sun huomioos. Mä voin tulla päivitteleen sit ku noi rasvaprosentit pitää paikkansa. Painoo on lähtöpainost tippunu yli 40 prossaa yhteensä, vaik pidemms ajas :) Enkä myöntäny, toi oli vaan kommentti siihen ku kaikki muut pitää tätä sairautena. Mä en nää mitään syytä :)
Mäki voisin sanoo ettet sä oo oikee anorektikko ku oot elossa. Anorexiahan johtaa kuolemaan. Mitä sä elos teet ;D Voit tulla kuseen mun haudalle sit ja haukkuun wannabeks. Sen verran huomioo voit mulle antaa, vaik en sitä yhtään kaipaa, tuntemattomilt.
Saanko udella paljonko painoit ennenku päätit alottaa laihuttamisen?
40% lähtöpainosta on ihan mieletön määrä!!!!!
Onnea vaikka niin ei sais sanookkaa.
painoin ihan tosi paljon, olin siis reilusti ylipainonen :/ Ku viel en oo ees maagista alipainon rajaa alittanu. Ja tarkistin, se oliki 37%... No melkein 40 eniveis. Jos nyt haluut välttis tietää niin 89 painoin sillon korkeimmillani. Sillon aloin tavallisesti laihduttaan. Jne.
oon itekki miettiny tota,että missävaiheessa mun laihdutus alkoi mennä sille sairaalle puolelle.lähtötilanne kyl oli,et ku normaalisti painaisin vissiin 50kg,ni kun aloitin,ni painoin yli 70kg.olin silloin 20v ja aika alkoholissoitunu..
puoles vuodes sain 20kg pois ku jätin alkon ja kävelin koulumatkat...sen jälkeisestä ajasta tai oikeestaan,niistäkään ajoista en pahemmin muista,et missä vaiheessa se sit hyppäs silmille tää pakkolaihtuminen..anyway,nyt oon kolmatta vuotta painanu alle 45,viime vuonna itse asiassa alle 40,ja tänä vuonna myös on yläraja tuo 40,ni ei sitä oikein osaa edes mieltää,että mulla mitään reksiaa on,vaik se F 50.0 siel papereissa on syksystä asti ollu mukana..siitä on ne kuvatkin,joissa olin ruma yms paskaa,paino oli silloin alimmillaan,eli 35kg..pituutta kun ei tosin oo enempää kuin 156cm
mä haluaisin tuoda sen pointin esille,et ei se anoreksia todellakaan kato sitä,et miten lihava tai laiha ihminen on,siinä vaiheessa kun se tulee ja ns kaappaa mielen...
ehkä osaan sanoa sit paremmin jos / kun olen ns normaalipainoinen,sillä kolme vuotta kun on ollu alipainoinen,ni vaik diagnoosi olis mikä,ni en mä oikein miellä,et mä olisin sairas,vaan et mä oon näin pieni ja pidän siitä kiinni ts elämäntapa...
sen verran voin kertoo kyl,et tavoitteet oli kyl aina 5kg:n välein alemmas...
ja nyt ei tulis mieleenkään,et ottais tavoitteet 5kg ylös ;)