A.p.u.a.!
Minulla on yksinkertaisesti täydellisen piinaava vauvakuume. Olen vasta 21-vuotias ja mieheni saman ikäinen, mutta mietin päivittäin sitä kuinka haluan lapsen. Kävin viime viikolla tapaamassa ystävättäreni vauvaa ja se nyt tietysti pahensi tilannetta.
Tiedän, että on typerää edes haaveilla lapsesta tämän hetkisessä elämäntilanteessa. Mieheni on opiskelija, itsellä pienet ja epäsäännölliset tulot ja opintojen aloittaminen siintää horisontissa. Ja nuoriakin vielä ollaan...
Mutta en yksinkertaisesti voi tälle mitään! Hormonit taitavat hyrrätä nyt poikkeuksellisella voimalla, kun mietin jatkuvasti lapsen saamista. Teini-ikäisenä nauroin ystävilleni, jotka haaveilivat vauvoista jo lukioiässä ja tässä sitä ollaan muutamaa vuotta myöhemmin.
Tilannetta ei yhtään helpota se, että mieheni on lapsirakas ja erittäin hyvä lasten kanssa. Tiedän hänen haluavan lapsia kanssani ja olemme asiasta monesti jo puhuneet. Elämäntilanne ei vain vielä ole otollinen, etenkin kun miehelläni on niin paljon meneillä elämässään koulun lisäksi.
Miten ihmeessä pääsen tästä yli? Ajattelen asiaa jo niin paljon, että olen kuvitellut raskauden oireita liian monta kertaa (nytkin huimaa ja rintoja aristaa jne.). Pitääkö seuraavaksi hakeutua terapeutille?!
Minulla on yksinkertaisesti täydellisen piinaava vauvakuume. Olen vasta 21-vuotias ja mieheni saman ikäinen, mutta mietin päivittäin sitä kuinka haluan lapsen. Kävin viime viikolla tapaamassa ystävättäreni vauvaa ja se nyt tietysti pahensi tilannetta.
Tiedän, että on typerää edes haaveilla lapsesta tämän hetkisessä elämäntilanteessa. Mieheni on opiskelija, itsellä pienet ja epäsäännölliset tulot ja opintojen aloittaminen siintää horisontissa. Ja nuoriakin vielä ollaan...
Mutta en yksinkertaisesti voi tälle mitään! Hormonit taitavat hyrrätä nyt poikkeuksellisella voimalla, kun mietin jatkuvasti lapsen saamista. Teini-ikäisenä nauroin ystävilleni, jotka haaveilivat vauvoista jo lukioiässä ja tässä sitä ollaan muutamaa vuotta myöhemmin.
Tilannetta ei yhtään helpota se, että mieheni on lapsirakas ja erittäin hyvä lasten kanssa. Tiedän hänen haluavan lapsia kanssani ja olemme asiasta monesti jo puhuneet. Elämäntilanne ei vain vielä ole otollinen, etenkin kun miehelläni on niin paljon meneillä elämässään koulun lisäksi.
Miten ihmeessä pääsen tästä yli? Ajattelen asiaa jo niin paljon, että olen kuvitellut raskauden oireita liian monta kertaa (nytkin huimaa ja rintoja aristaa jne.). Pitääkö seuraavaksi hakeutua terapeutille?!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Auttavaa reseptiä ei taida olla, mutta anna jotakin arvokasta ystävättärellesi ja ota hänen lapsensa teille yökylään.
Lapset tulevat sitten kun tulevat, ei ne paljon elämän tilannetta kysele. Eikä niihin lapsiin kannata niin kovin suuria odotuksia laittaa, pudotus on rajua.
Vauvakuume on yksi huonoimmista syistä lapsen hankintaan. Kroppasi on nyt vaan päättänyt, että kun kerta olet miehen kanssa yhdessä ja painoa on riittävästi, olisi vauvan aika. Kroppasi ei kuitenkaan tiedä mitään rahatilanteesta, parisuhteenne laadusta, lastenhoidon käytännön onnistumisesta jne. Lapsi on oikeasti useimmille se emotionaalisesti ja rahallisesti kaikkein kallein hankinta elämässä. Siksi lasta ei pitäisi hankkia vain vauvakuumeen takia vaan siksi että haluat uuden aikuisen ihmisen tähän maailmaan ja teillä vanhemmilla on realistiset mahdollisuudet suoritua tästä tehtävästä. Ihminen on suloinen vauva vain hyvin lyhyen ajan. Paljon kauemmin hän on angstinen haistatteleva teini. Mietippä sitä.
jos saisit sukulaisen/ystävän vauvaa hoitaa?? en tiedä auttaako sellainen vai pahentaako vain vauvakuumetta...
voin sanoa että pahentaa ja pahasti. paremmaksi olen havainnut lasten kiertämisen kaukaa. reitin yliopistollekin suunnittelin niin että kierrän kaksi matkan varrella olevaa lastentarhaa kaukaa! kuulostaa ihan naurettavalta :D mutta kun..
ja tuohon edelliseen viestiin sen verran, että eiköhän edes vähän järkeä omaava vauvakuumeinenkin ymmärrä mitä lapsen hankinta tarkoittaa. :)
Näitä äidit ja isät palstan juttuja kun lukee niin paljastuu, että osalla äityleistä ja vielä isommalla osalla isukeista ei järki ole lasten teko hommassa ollut lainkaan mukana. Niin useasti saa lukea siitä, kun elo vauvan kanssa ei olekaan kivaa ja parisuhde rakoilee kun toinen ei tee sitä tai tätä tai rahat on loppu.
minä olen kirjoitellut tuonne vauvakuume osioon nimellä pikkutyttö..hain apua miten päästä vauvakuumeesta eroon. tässä siis mun tilannetta jos vertaistuki yhtään helpottais (neuvoja en siis todellakaan osaa antaa, itselläni 2v takana vauvakuumekärvistelyä ja voimistuu vain)
eli näin kirjoitin aikaisemmin:
olen 20-vuotias, ja kauhea vauvakuume on päällä nyt jo toista vuotta.. avopuolison kanssa olemme puhuneet lapsista jo kauan, ja kumpikin haluamme kovasti kovasti pikkuisia..tiedän että avomieheni olisi loistava isä ja kasvatustapamme ja muut arvot ovat hyvin yhteneviä..ymmärrän myös miten lapsi muuttaa elämäntapoja. tilanne nyt on vain se, että minulla juuri ensimmäinen opiskeluvuosi yliopistossa takana, puolisko valmistuu syksyllä ja talous on sellaisessa kunnossa ettei sillä harrastuksia sun muita kustanneta. täytyy siis odottaa..ehkä sitten kun mies on työelämässä ja opiskelut sopivassa vaiheessa.. tiedän tiedän että olen vielä nuori ja tiedän että odottaminen onkin fiksua, että ehdimme selvittämään tunteemme ja toiveemme ym. ja haluan olla varma että tämä suhdekin vauvan kestää. (olemme kolmatta vuotta yhdessä, kaksi vuotta avoliittoa)
minulla on ihana mies, ihana suhde, kaksi ihanaa kisua jotka ovat meidän karvaisia vauvoja, opiskelen itselleni mielekästä alaa...mutta kun välillä vain tuntuu niin pahalta!! itken melkein joka päivä tätä kaipuuta! siksi nytkin tässä kirjoittelen, kun en muuhun ole pystynyt keskittymään taas muutamaan päivään.. apua.. :( en minä vain voi tälle tunteelle mitään! haluaisin todella että tämä menisi pois! fyysisestikkin oireilen, vatsanpohjaa nipistelee välillä.. on niin vaikeata olla. ulos lähteminenkin tuntuu niin vaikealta kun varsinkin näin kesän tullessa jokapuolella on lapsiperheitä.. pelkästään sana lapsi tai vauva tai kuva vauvasta saa minut itkemään! olen niin kateellinen odottaville äideille..luennoilla on välillä vaikea keskittyä, varsinkin kasvatustieteen lukeminen on ihan kamalaa.. vihaan tätä vauvakuumetta! välillä tunnen itseni niin tyhmäksi tämän takia..hävettää..ei jaksaisi itkeä koko ajan ja kuluttaa kaikkea energiaa tähän.
tällaisia ajatuksia. plus tämän päälle kaikki pelot, esim mitäs jos en voikkaan saada lapsia ym..
Voi kun oisit saanut meidän koliikkivauvan hoitoon, joka huusi 4kk joka yö kolmeen saakka nukkuen parin tunnin välein minuutin torkut ja taas huusi! Koliikin jälkeen alkoi aamuyökukkuminen ja parin kuukauden verran heräsi 4 aikaan aamulla ja meni uudestaan nukkumaan klo 8 ja nukkui puoli tuntia. Luulen, että olisi vauvakuume kadonnut sen siliän tien! Myös korvatulehduskierteestä meillä on kokemusta ja uskotko, että ei ole vauvakuumetta enää ollut meidän perheessä, kun yöhuutamiset ja valvomiset on loppu. :)
Älä ota hoidettavaksesi helppoa vauvaa, jos vauvakuumeesta tahtoo eroon. Vaativan vauvan kanssa oppii arvostamaan hiljaisuutta ja pitkiä yönia, että nauti vaan elämäsäsi kaikessa rauhassa... Tämän sanon kokemuksella!!
niin sillähän siitä päästään.. Sitten ei ainakaan tarvii kuumeilla. Jos otollista kohtaa odottaa elämässä niin voipi olla että sitä hetkeä ei tulekkaan. Itselläni on kuus lasta, ekan sain 19v. vanhana ja jos nyt rupeisin miettimään sitä hyvää hetkeä ensimmäisen lapsen teolle, niin se olis varmaankin jossain hamassa tulevaisuudessa, tällä hetkellä ei ainakaan sopisi sillä oon justiinsa aloittanut uuden vaativan ja mielenkiintoisen työn ja sieltähän en haluaisi vauvalomalle. Opiskelua voi aina jatkaa, talot saa rakennettua aikanaan ja kyllä ne kesämökitkin voi hommata jossain vaiheessa ja rahaahan ei ole ikinä tarpeeksi paljon.. Ja mun mielestä riittävän hyvä syy on lastentekoon se että molemmat haluavat vauvan, ei kuitenkaan parisuhteen korjaajaksi, sehän ei toimi pidemmän päälle. Paljonhan syntyy tähän maailmaan vauvoja joita ei ole haluttu ja tulos voi olla mitä surkein, huostaanottoja jne..
varmasti on rankaa.. mutta tuosta nyt ei ole hirveästi apua kuumeiluun. lapsi on vauva niin vähän aikaa... kiitos kuitenkin yrityksestä :) ja unta opin arvostamaan kahden vuoden unettomuuden aikana jolloin nukuin n. 1-3h yössä. ei ollut kivaa ei. ja silti...
toisaalta tekisi mieli kysyä, että olisitko itse jättämyt lapsen hankkimatta tuon koliikin takia? veikkaan että et.
En olisi jättänyt lasta tekemättä koliikin takia, mutta nyt olikin kyse siitä, että kuinka pääset vauvakuumeesta eroon ja annoin vinkiksi ottaa hoitoon vaativan vauvan. Tähän kuumeeseenhan halusit "lääkettä".
Lapsi on vauva vaan vähän aikaa, se on totta, mutta olen aika varma asiasta, että jo viikon valvomisen jälkeen kuume laskeen edes hiukan. Kannattaa myös ottaa lapsirakas miehesi mukaan niin huomaatko onko hän enää niin lapsirakas sen koettelemuksen jälkeen. Viikko on vielä vähän valvomista siitä mitä todellisuus vauvan kanssa oikeasti voi olla. Mutta miehesi varmaan on asennotunut valvomaan vauvan kanssa ja paljon!(?)
On minullakin ollut unettomia kausia elämässäni, mutta on eri asia valvoskella ja ehkä katsella TV:tä tai lukea kirjaa kuin kunnella vauvan huutoa.
Mutta, nämä olivat vain minun ajatuksiani kuumeen laskemiseksi. Jos olet sitä mieltä, että sinun - ja miehesi - kuumeeseen ei auta kuin lapsi niin ei kun hommiin... Silloin toivotan vaan onnellista ja plussaista yritystä!
mutta ajatus millaisen tahansa vauvan hoitoon ottamisesta saa jo kyyneleet silmiin.. ja onhan se aina eri asia hoitaa toisten kuin omaa vauvaa.
ja anteeksi, lähdin ilmeisesti jo puolustus kannalle kun kaikesta huolimatta niin kovasti kaipaamme lasta elämäämme.. kiitos kuitenkin ehdotuksestasi!! :)
(meillä on kaksi kissavauvaa huutamassa ja valvottamassa pitkin yötä :D tässä sitä valmennusta tulevaan..)