tähystys

Mikään lääkäri en ole mutta vatsa on sen verran heikko kohta ollut muksusta lähtien että rutiinitarkastusluontoisesti on tehty 8 gastroskopiaa, ja 2 kolonoskopiaa, jotain siis uskallan sanoa tietäväni jos se yhtään lohduttaa, odottavan aika on pitkä kun ei tiedä mitä on edessä:) Ja joskus silloinkin kun jo tietää, itse voin sanoa että varmaan yksi suurimpia toimenpidejännityksiä itselläni on ollut vaikka on vaikka missä käynyt niin toinen gastroskopia...siihenkin kyllä "tottuu" ja paikat rutinoituvat, 5:en jälkeen loppui käytännössä jo yökkäysrefleksikin sen yhteydessä.

Lyhyesti:

Kolonoskopiassa laitetaan pitkä pätkä (metreistä puhutaan, en tiedä paljonko) hieman gastroskopialetkua paksumpaa tähystintä takapuolen kautta sisään paksusuoleen. Operaatiossa maataan alussa yleensä toisella kyljellään ja jonka jälkeen käännytään selälleen. Koko toimenpide taitaa kestää noin 30-40 minuuttia jos oikein olen osannut arvioida, varmaankin riippuen pitkälti siitä tuleeko löydöksiä eteen joita pysähdytään tutkimaan.

Letkua laitetaan eteenpäin aina välillä pumpaten ilmaa suolistoon (pumppu on tähystimessä, kuten gastoskopiassakin) niin että se helpottaa omaa oloa ja tähystimen etenemistä. Kun saavutetaan ns. määränpää, letku vedetään (siis edelleen jos ei ihmeitä tutkittavia löydy) aika rivakasti pois eli samanlaista edestakaisin sahausta ei juurikaan tehdä kuin gatroskopiassa.

Tyhjennysvaihe on sitten kokolailla mielenkiintoinen projekti, edellisen illan ja yön aikana on tarkoitus että vatsa tyhjenee niin että ulostusrefleksin tullessa ei enää mitään tulisi ja suolisto olisi täysin tyhjä tutkimusta varten. Tätä varten ostetaan apteekista 4-5 litraa litran puteleissa olevaa laimeata suolahappojohdannaista seosta. (Kyllä, jotakin tämänkaltaista lukee pullon kyljessä).

Aine on tarkoitus juoda mehun kanssa tasaisesti aloittaen tiettyyn aikaan ja lähellä vessaa luonnollisesti (koti riittää). Aineesta voin sen verran sanoa: Ekat huikat maistuvat niin hyvältä että helposti ajattelee että sitähän voi juoda ihan "raakanakin", kuten voikin mutta voin kertoa että ILMAN MUUTA sekoita mehuun, paras suhde on omasta mielestäni 33cl oluttuoppi ja siihen puolet mehua ja puolet ainetta.

Aine nimittäin on sellaista että n. 2-3 litran välissä viimeistään se rupeaa tökkimään (yleensä vaikutuskin alkaa tässä kohdin) ja viimeinen pullo on kyllä yleensä yhtä tuskaa vaikka aikaa on runsaastikin, tarkoitus on vielä että lähes kaikki on pakko saada juotua että tyhjennys onnistuu riittävästi. Juomisaika kuitenkin on varsin pitkä jos sen tekee "oikein". Joitakin tunteja, ohje taisi olla että aloita klo. 18 jos on aamupäivällä toimenpide ja klo 24 asti saa juoda (muistaakseni).

Tavara meinaan on tarkoitus pitää sisällä, jos alkaa sitä pihalle yökkimään niin luonnollisesti lopputulos ei välttämättä ole riittävä. Varsinkin ensimmäisellä kerralla itse tein totaalivirheen ja kippasin raakana ensimmäinen pullon ja oli kyllä jotain uskomatonta taistelua viimeiset 2 litraa:) Hommaan saa kuitenkin tarkat ohjeet apteekista, yleensä taidetaan neuvoa jopa mihin mehuun kannattaa sekoitella mutta ne perus litran pahvipurkeissa olevat omenamehut olen itse parhaaksi todennut.

Siitä en voi sanoa sitten oikein mitään tyhjentävää miltä itse operaatio tuntuu. Itselläni meinaan kun molemmilla kerroilla on lääkärikin ihmetellyt että miten helposti homma sujuu, alkuun tuli pitkät litaniat miten tietyssä vaiheessa voi alkaa suolisto kramppaamaan ja aiheuttaa hyvin ikävää kipuilua ja toinen kivulias tilanne on joskus kuulemma kun otetaan koepaloja. Nämä kohdat mainitaan peruspotilasohjeissakin. Joidenkin olen suoraan sanoen kuullut sanovan että on yksi kauheimpia kokemuksia tuo tähystys mutta näemmä se on sitten niin yksilöllistä, kaiken a ja o on kuitenkin että et jännitä kauheasti ja yrität olla niin rentona kuin voit, se kuulemma sattuu jos alat jännitellä kauheasti tähystyksen aikana.

Luonnollisesti tselläni vaikuttaa tietty sekin että mitään kommoisia vikoja ei löydetty, on tietysti oletettavaa että jos ärtymää/muuta vikaa löytyy niin nekin voivat aiheuttaa kipua sen mukaan millaisia vikoja ovat.

Ennen tähystystä mennään noin 1-2 tuntia ennen sitä sairaalaan ja annetaan esilääkitys, toisella kertaa itselleni vielä kai annettiin huomattavasti liikaa ja 3 hoitajaa sai melkein jalat irti maasta kantaa toimenpiteeseen, meilein sieltä poiskin. Ihan kyllä normaaliannoksellakin aiheuttaa melkomukavan hyvänolontunteen ja rauhallisuuden/muissa maailmoissa olon nuo esilääkkeet, toisella kertaa annettiin yksi nappi ja yksi joku pistos. Toisella kertaa pelkkiä nappeja. Ihan normaaliannoksellakin kyllä oli aika leijuva olo ainakin itselläni. Tarkoitus toki onkin että menee aika veltoksi, samallahan rentoutuu suolistokin ja operaatio menee sujuvammin.

Tästä nyt saattoi tulla hieman sekava selostus mutta etköhän ainakin jotain infoa saanut. Ilmeisesti sinulle ei ole vielä tullut tähystysaikaa, sen mukana tulevat yleensä tarkemmat ohjeet ja tyhjennysohjeistus, mutta tähystyksessä on tiettyjä ohjeita mitä lääkkeitä saa syödä jopa joitakin viikkoja ennen operaatiota ja viimeisellä viikolla on ohjeita syömisestä, joten jos ei mitään ala kuulua niin ota hyvissä ajoin selvää ettei mene liian viime tippaan.

Pärjäile.

Olen käynyt kerran ja mielestäni toimenpiteestä pelotellaan suotta. Eihän se mitään mieltä ylentävää ollut, mutta kipuja ei ollut. Puudutusvoidetta laitetaan "suulle", ainakin jos esim. pukamat tai haavauma ovat tutkimuksen osa-aiheena.

Ainakin yliopistollisesta keskussairaalasta sai käydä hakemassa ilmaiseksi tuon tyhjennysnesteen (pienet pullot). Kaksi kertaa piti ottaa, ensin yksi annos vedellä laimennettuna ja vielä vettä päälle ja sitten toinen samalla tavalla myöhemmin. Itselläni oli tutkimus keskipäivällä, joten eka tyhjennys oli edellisenä iltana ja toinen sitten tutkimuspäivän aamuna. Ja tosiaan vessan lähettyvillä kannattaa olla...

Ja ohjeet sai ruokailuista useammalle päivälle ennen tutkimuksia.

Kirjottelin jo kerran kolonoskopia-kokemukseni tänne, mutta viesti katosi kuin tuhka tuuleen. Siispä kirjotan nyt toisen kerran.

Elikä olen parikymppinen neitokainen, jolle tämä tähystys tehtiin kolmisen viikkoa sitten jatkuvan ripulin ja muiden vatsavaivojen takia. Jännitin tähystystä, koska minulle ei ole koskaan tehty mitään hampaanporausta pehempaa.

Kerron ensin tyhjennyksestä. Minun piti ostaa Phosphoral- nimistä liuosta (paketissa 2x45 ml pulloa) apteekista. Mulle tutkimus tehtiin maanantaina klo 14, joten mun piti aloittaa tyhjennysjuoman juominen sunnuntaina klo 17. Phosphoral-pullo sekotettiin veteen, mutta senkin jälkeen se maistui PAHALLE! Maku oli joku ihme inkivääri-sitruuna! Join lasin melkein neljällä nielaisulla, koska muuten se ei olis ikinä menny alas. Oksettava olo yllättää, mutta kannattaa varata heti viereen jotai makeaa mehua (kylmää mielellään). Suoli alko toimii puolen tunnin päästä. Siinä ilta vierähti 5 minuutin välein vessassa, jossa istuin vartin verran aina. Pahin oli se, kun ei saanut syödä yhtään mitään. Seuraava yö meni yllättävän hyvin. En herännyt kertaakaan siihen, että olisi pitänyt mennä vessaan. Näin vain unta, että söin vahingossa pullaa=D..

Seuraavana aamuna klo 7 piti sitten taas juoda se lasillinen Phosphoral-liuosta. Se meni samalla tavalla kuin ensimmäinenkin (eli puoliväkisin..). Suoli tyhjeni vielä jonkin verran, mutta rauhoittui sopivasti silloin, kun piti lähteä. Kannattaa pyytää poikakaveria/ystävää/isää tm. kyyditsemään tutkimukseen ja kotiin takaisin. Ja tosiaan pahinta oli se, ettei saanut edelleenkään syödä..

Onneksi en joutunut tutkimushuoneen oven takana kauaa odottamaan, vaan hoitaja pyysi sisään melkeinpä samantien (muuten olisin varmaan karannut..). Sitten hoitaja ojensi mulle sellaset hassut housut, jossa oli iso reikä haaroissa. Sanoi vain, että laita ne jalkaan ja tuu tähän tutkimuspöydälle makaamaan vasemmalle kyljelle. Sitten peräaukkoon laitettiin jotai puuduttavaa geeliä. Olin jo valmistautunut siihen, että saisin jonkun rauhottavan lääkkeen, koska olin tosiaan TODELLA jännittynyt. Mutta jännityksen takia en saanut sanaa enää suustani, eikä lääkäri edes kysynyt, että haluanko rauhottavaa...Tutkimus aloitettiin.

Alku ei tuntunut kuin hieman epämukavalta. Kipua alkoi tuntua vasta, kun lääkäri laittoi ilmaa suoleen. Pikkuhiljaa pääsimme eteenpäin, mutta koska kipu oli niin kova, pyysin kerran lääkäriä jopa keskeyttämään toimenpiteen. Siihen hän vain sanoi, että ei tämä nyt niin kipeää tee. Vasemmalla ja oikealla kylkikaaren kohdalla, jossa paksusuoli on "mutkalla", tuntui niin kamalaa kipua, että puristin hoitajan kättä jo erittäin kovaa (en edes huomannut ensin kuinka kovaa puristin..). Päästyämme kivuliaan ajanjakson jälkeen ohutsuoleen lääkäri alkoi vetämään letkua pois ottaen pari koepalaa matkalla. Poisvetäminen ei sattunut, mutta heti kun lääkäri joutui laittamaan ilmaa suoleen, alkoi myös aivan järkyttävä kipu. Peräsuolessa lääkäri teki jonkun ihme käännöksen suolessa, jonka aikana silmissänikin sumeni kivusta johtuen. Tuntui kuin suoli olisi revennyt.

Tutkimuksen jälkeen sain päästellä ilmoja pihalle (sain luvan "piereskellä", pierut eivät haise, koska se on vain tavallista ilmaa). Kun nousin pöydältä ylös, silmissäni sumeni taas ja hetkellisesti pyörryin. Hetken päästä, kun olin taas kunnossa, lääkäri pyysi juttelemaan vielä jatkosta. Siinä sanoin hänelle, että toimenpide oli minulle liian kivulias enkä toista kertaa ainakaan tulisi, ellei aivan pakko olisi. Rauhottavaan hän ei ottanut kantaa lainkaan, enkä minä siinä tilanteessa enää jaksanut edes keskustella asiasta.

Toivottavasti et nyt pelästy tästä. Ajattelin vaan kirjoittaa kokemani juuri niin kuin se todellisuudessa olikin. Niinkuin jo äsken kirjoitin, en menisi tutkimukseen toista kertaa, ellen sitten saisi rauhottavaa ennen. Mutta tutkimuksen jälkeen oli aivan ihana saada ruokaa suuhunsa=)!!! Anteeksi kirjoitusvirheet ja ehkäpä liian tarkka tapausselostus!

ps. Yleensä vanhukset ja sydänsairaat tekee tyhjennyksen osastolla vuorokautta ennen. Ehkäpä on mukavampikin istua omalla pöntöllä=)..

Eipä tuo ollut niin paha juttu kuin sitä etukäteen pelkäsi. Mielestäni mahan tähystys oli tavallaan jopa inhottavampi toimenpide. Minulle tehtiin molemmat perättäisinä päivinä.

Pahinta oli mielestäni tyhjennys. Sain tyhjennysaineen (Colonsteril) mukaan keskussairaalasta joten apteekista ei tarvinnut käydä ostamassa. Jouduin tähystykseen tavallaan vain päivän varoitusajalla (edellisenä päivänä gastroskopia)ja olin syönyt koko edeltävän viikon täysin normaalisti. Tyhjennyslitkua meni sitten lähes 6 litraa... Tyhjennys tekikin sitten olon tosi kurjaksi kun väsytti, palelsi ja vessassa piti juosta n. 5 minuutin välein. Vielä yökin meni siinä vessassa juostessa ja jännittäminen vei sitten loputkin yöunet.

Seuraavana aamuna olo olikin sitten tosi kurja, väsytti, palelsi, oli nälkä ja tähystys pelotti.
Onneksi tähystys oli heti aamukahdeksalta. Tähystyksen alussa sain rauhoittavaa lääkettä suoneen ja se auttoi jännittämiseen ja kipuihin eikä sen ansiosta tähystyksestä ole hirveästi muistikuvia. Tähystyksen jälkeen sitten nukuin muutaman tunnin päätäni selväksi. Koko päivän olin silti hieman lääkkeestä sekaisin. Edes tähystyksessä löytyneestä sairaudesta ei osannut olla järkyttynyt oikeastaan vasta kuin seuraavana päivänä.

Ei tähystyksestä mitään kammoa jäänyt ja seuraavalla kerralla ei sitten varmaan enää pelota yhtä paljon.

Itse olen myös kärsinyt vatsavaivoista koko ikäni, ja käynyt muutaman kerran tähystyksissä. Tiedän, että kokemukset vaihtelevat yksilöittäin tosi helposta tosi pahaan kuten itselläni...niin pahaan etten haluaisi kyseiseen toimenpiteeseen enää koskaan.

Olen yli 40-kymppinen mies, ja kaikkea kokeiltuani vihdoin nyt olen löytänyt näilläkin palstoilla mainitun tuotesarjan, joka tuntuu auttavan. Oikein hermot lepää, kun on niin hyvä olo, ja tunne ettei tarvitse vilkaistakaan lääkäreihin päin, ellei tapaturmaa satu. Jos näin jatkuu, olen ikionnellinen mies loppuelämäni.

Vatsaongelmista kärsiville voisin sanoa, että luulin saavani kärsiä loppuelämäni, mutta onneksi ei. Kuunnelkaa, katselkaa ja yrittäkää jaksaa kokeilla myös kaikkea uutta eteentulevaa...kaikki "myyntitykit" eivät ole rahanahneita huijareita.

Mulla taisi olla hyvää onnea, ts. sain hyvän tutkimuksen. Tiesin toki, että aina sattuu jotain. Mulle tehtiin kaksi kertaa eri aikoina. se liittyi helicobakteeriin.
Sain pyytämättäni esilääkitystä ja vielä pienen piikin käteeni, nukahdin sievästi ja kas-, kaikki toimenpide tehty! Jäin sitten tokkuraisena ja onnellisena nukkumaan parisen tuntia sairaalan toisessa pikkuhuoneessa . Otin kaikki pyrkien rauhallisuuteen. Lähdin sitten kotiin joko saattajan kanssa tai taxilla,seuraavana päivänä töihin. Varmuuden vuoksi aina kannattaa pyytää esilääkitys ja jopa vaatia pikkunukutus jos täytyy niellä se putki, itse en ymmärrä miksi täytyy kakkoa ja niellä putki selvinpäin, miksei lievässä nukutuksessa? Miksi? Säälin heitä jotka joutuvat nielemään selvinpäin, ettei tarvitse pyytää yhden päivän sairaslomaa töistä. Epäilen että tutkimuksen tehneen lääkärin täytyi olla erityisen taitava että osasi vetää tähystysputki mahaan asti... No, varmaan lääkäreitä on monenlaisia.

Itselleni tehtiin tuo kolonoskopia vakaa kolme viikkoa sitten, ja liioittelematta voin sanoa että HELVETISTI se sattui, eli enemmän kuin mikään muu koskaan ennen 27 ikävuoden aikana. Kipu oli nimenomaan tuon ilman pumppaamisen aiheuttamaa, ja kun "perille" päästiin ohutsuoleen asti, niin kivut lievenivät huomattavasti. Menomatkan kun siis kestää niin voi huoahtaa helpotuksesta. Ja tuosta "esilääkityksestä" en huomannut yhtään mitään vaikutusta. Pari polyyppiä löysivät joista nyt sain eilen kuulla että niissä oli "lieviä solumuutoksia", joten pelko perseessä tässä odotellaan lääkäriaikaa.. Luultavasti jatkossa joudun säännöllisesti tähän tähystykseen, mutta seuraavalla kerralla pyydän niin vahvat mömmöt kuin mahdollista!

Toisaalta ilman tätä tutkimusta omiakaan polyyppejäni tuskin oltaisiin löydetty, joten kestettävä se vaan on.