Heti universaalin yhteyden saatuani, tajusin että nyt on kiire.
Jo puuseestä Alfaan syöksyessäni, ilma muuttui sinertävänharmaaksi, tuuli lakkasi kokonaan, puiden havina taantui.
Vyörähdin auton etupenkille ja napsautin ovet lukkoon.
Sieltä se tuli, valtava, sinistä valoa tuikkiva lautanen.
Hiukan surinaa kuului jättimäisen aluksen ankkuroituessa pihanurmikolleni. Täysin ehyeen kuoreen avautui aukko, josta pelmahti pihalle joukko olioita.
Tai ei oikeastaan olioita, he olivat täysin ihmisen kaltaisia, lukuunottamatta otsasta pilkistäviä tuntosarvia.
Heti autoni havaittuaan ryhmä polvistui puskurin eteen ja toimitti omituisia riittejä. Huomasin pidätelleeni hengitystäni joukon poistuessa.
Nyt seurasi jotain kummaa.
Laskusiltaa askelsi alas mies, joka oli selvästi laitamyötäisessä, päässään hänellä oli sikspäkin pahvikuori.
Kyseessä oli virkaheitto kansakoulunopettaja Osmo Kervinen, jonka humanoidit olivat siepanneet kesällä - 79, eikä kukaan perästä kysellyt, leskimies kun oli.
Kervinen oli sopeutunut rooliinsa verrattaen hyvin, olipa hän rakentanut avaruusmiehille oman hierarkiansakin.
He kommunikoivat omituisella kielellä jossa oli sekaisin suomea, ruotsia, englantia, saksaa, ranskaa ja venäjää.
Humoristi kun oli, hän nimesi kaikki aluksen humanoidit kaksiosaisilla intiaaninimillä. Päällikkö oli nimeltään Pyhä Ummetus.
Tuohhan kaljoo, Neykerin Sankkeri, hän murahti ja istui pihakeinuuni.
Tuotapikaa kiikutettiin huurteinen savolaiseen kouraan.
Hierohhan käpälöetä, Vittumainen Viikonloppu, hän tiuskasi ja ojensi leinin syömän raajansa käsiteltäväksi.
Onneksi Erkki ei ole mukana, siunailin mielessäni, koska virta-avainta kääntäessäni huomasin- ei mitään.
Etsintäpartio tutki ympäristön viivyttelemättä.
Pian ryhmän päällikkö, Helevetin 16, säntäsi keinun tykö.
Mikkään on tuo rakennus, hän väänsi savolaisittain, osoittaen huussiani.
Ka, paskamakki! Urahti opettaja toisesta suupielestään.
Syöyttyin leippiin makasiini.
Neuvottomana pyöritteli 16 päätään.
Huomasin Pirun pilkahtavan savolaisen katseessa.
Essen, essen, syötävvöö, syötävvöö, hän elehti pilkallisesti.
Välittömästi joukko avaruusmiehiä kiirehti kokoamaan hyyskän aluksineen talteen.
Hervottomasti keinussa hirnuva opettaja meinasi tikahtua nauruunsa.
Eikköön pojat laaleta välillä hän sai ähkäistyä.
Kuuliaisesti asettui avaruuskuoro kaksiriviin.
Virrestä viis minä veisaan, jokelteli kansankynttilä itsekseen.
Laulettiin moniäänisesti ” Kotimaani umpisuoli ja Korholan komiassa talossa, opettajan itse keksimillä sanoilla…
Myös Jönnssonin ja 166:den iloksi väännettiin toisella kotimaisella
Bää bää vita lamm
har du någon ull
jaa, jaa lilla barn,
jag har säcken full
Tosin kuoronjohtaja vähän väliä purskahteli hillittömään nauruun.
Kääkeehän mökissä, onkkoon siellä juotavvoo hän vihdoin tivahti oliolle, Jeesuksen Mopon Takarissalle.
Abloyn turvalukot eivät juuri pidätelleet hurjaa joukkoa joka säntäsi mökkiin.
Etwaksen päästä Laitimmainen Kyrpäyrjö heilutteli haulikkoani, terassilta huutaen
Mikkään oun tämä vempele?
Koskenkorvaa siemaileva pedagogi äyskähti- se on suusuihke!
Hämmentyneeltä LK: lta tempaisi Lerputtava Häntä, mies jonka hengitys haisi pahalta. Hän huusi..
Mitenkä tätä käätettään?
Ujosti hymyilevä Umpi Impi kiikutti samalla varastoistani löytyneen Hennessy XO:n valistajan kouraan.
Ka, tuo niitä panoksii nii mie näätän..
Vienosti hihitellen survoi opettaja panokset paikoilleen.
tuon kun russautat hampaihhen välliin, niin takkoon että henki ei ennää haise…
Pitkähkö humanoidi teki työtä käskettyä.
Armollisesti Sir Kervinen,- niin kuin häntä kutsuttiin, veti liipaisimesta.
Avaruusmies hävisi hetkessä jäljettömiin.
Aluksen oviaukkoon ilmaantui ankaran näköinen mies, Pyhä Ummetus.
Sihteerinsä, Vitun Tiukan keralla hän karjahteli
Sir Kervinen, se on bottle pois sinun tinki.
Johtaja puhui huonoa avaruussuomea, aivan kuin suoraan Antiikkia- Antiikkia ohjelmasta .
Kepposestaan hämmentynyt kansakoulunopettaja heitti pelokkaan silmäyksen pomon suuntaan.
Älkää olko noin ankara, vikisi hän. Löydän kyllä täältä varmaan yrtin joka parantaa vaivanne. Palauttakaa toki pullo-osuuteeni, hän anoi.
No, sinä teke se, minä katsoa myöhemmin!
Kansankynttilä konkoili jaloilleen, pyysi ystävänsä Perkeleenmoisen Krapulan mukaan.
Ennen pitkää hän naputti vasempaan sivulasiini
Hämmentyneenä yritin avata auton ovea.
Älä helvetissä tee sitä, tai olet pian zombiena,- kaltaisenani, hän sanoi katsoen jonnekin pois.
Huomasin hänen silmiensä vettyneen…
Jo puuseestä Alfaan syöksyessäni, ilma muuttui sinertävänharmaaksi, tuuli lakkasi kokonaan, puiden havina taantui.
Vyörähdin auton etupenkille ja napsautin ovet lukkoon.
Sieltä se tuli, valtava, sinistä valoa tuikkiva lautanen.
Hiukan surinaa kuului jättimäisen aluksen ankkuroituessa pihanurmikolleni. Täysin ehyeen kuoreen avautui aukko, josta pelmahti pihalle joukko olioita.
Tai ei oikeastaan olioita, he olivat täysin ihmisen kaltaisia, lukuunottamatta otsasta pilkistäviä tuntosarvia.
Heti autoni havaittuaan ryhmä polvistui puskurin eteen ja toimitti omituisia riittejä. Huomasin pidätelleeni hengitystäni joukon poistuessa.
Nyt seurasi jotain kummaa.
Laskusiltaa askelsi alas mies, joka oli selvästi laitamyötäisessä, päässään hänellä oli sikspäkin pahvikuori.
Kyseessä oli virkaheitto kansakoulunopettaja Osmo Kervinen, jonka humanoidit olivat siepanneet kesällä - 79, eikä kukaan perästä kysellyt, leskimies kun oli.
Kervinen oli sopeutunut rooliinsa verrattaen hyvin, olipa hän rakentanut avaruusmiehille oman hierarkiansakin.
He kommunikoivat omituisella kielellä jossa oli sekaisin suomea, ruotsia, englantia, saksaa, ranskaa ja venäjää.
Humoristi kun oli, hän nimesi kaikki aluksen humanoidit kaksiosaisilla intiaaninimillä. Päällikkö oli nimeltään Pyhä Ummetus.
Tuohhan kaljoo, Neykerin Sankkeri, hän murahti ja istui pihakeinuuni.
Tuotapikaa kiikutettiin huurteinen savolaiseen kouraan.
Hierohhan käpälöetä, Vittumainen Viikonloppu, hän tiuskasi ja ojensi leinin syömän raajansa käsiteltäväksi.
Onneksi Erkki ei ole mukana, siunailin mielessäni, koska virta-avainta kääntäessäni huomasin- ei mitään.
Etsintäpartio tutki ympäristön viivyttelemättä.
Pian ryhmän päällikkö, Helevetin 16, säntäsi keinun tykö.
Mikkään on tuo rakennus, hän väänsi savolaisittain, osoittaen huussiani.
Ka, paskamakki! Urahti opettaja toisesta suupielestään.
Syöyttyin leippiin makasiini.
Neuvottomana pyöritteli 16 päätään.
Huomasin Pirun pilkahtavan savolaisen katseessa.
Essen, essen, syötävvöö, syötävvöö, hän elehti pilkallisesti.
Välittömästi joukko avaruusmiehiä kiirehti kokoamaan hyyskän aluksineen talteen.
Hervottomasti keinussa hirnuva opettaja meinasi tikahtua nauruunsa.
Eikköön pojat laaleta välillä hän sai ähkäistyä.
Kuuliaisesti asettui avaruuskuoro kaksiriviin.
Virrestä viis minä veisaan, jokelteli kansankynttilä itsekseen.
Laulettiin moniäänisesti ” Kotimaani umpisuoli ja Korholan komiassa talossa, opettajan itse keksimillä sanoilla…
Myös Jönnssonin ja 166:den iloksi väännettiin toisella kotimaisella
Bää bää vita lamm
har du någon ull
jaa, jaa lilla barn,
jag har säcken full
Tosin kuoronjohtaja vähän väliä purskahteli hillittömään nauruun.
Kääkeehän mökissä, onkkoon siellä juotavvoo hän vihdoin tivahti oliolle, Jeesuksen Mopon Takarissalle.
Abloyn turvalukot eivät juuri pidätelleet hurjaa joukkoa joka säntäsi mökkiin.
Etwaksen päästä Laitimmainen Kyrpäyrjö heilutteli haulikkoani, terassilta huutaen
Mikkään oun tämä vempele?
Koskenkorvaa siemaileva pedagogi äyskähti- se on suusuihke!
Hämmentyneeltä LK: lta tempaisi Lerputtava Häntä, mies jonka hengitys haisi pahalta. Hän huusi..
Mitenkä tätä käätettään?
Ujosti hymyilevä Umpi Impi kiikutti samalla varastoistani löytyneen Hennessy XO:n valistajan kouraan.
Ka, tuo niitä panoksii nii mie näätän..
Vienosti hihitellen survoi opettaja panokset paikoilleen.
tuon kun russautat hampaihhen välliin, niin takkoon että henki ei ennää haise…
Pitkähkö humanoidi teki työtä käskettyä.
Armollisesti Sir Kervinen,- niin kuin häntä kutsuttiin, veti liipaisimesta.
Avaruusmies hävisi hetkessä jäljettömiin.
Aluksen oviaukkoon ilmaantui ankaran näköinen mies, Pyhä Ummetus.
Sihteerinsä, Vitun Tiukan keralla hän karjahteli
Sir Kervinen, se on bottle pois sinun tinki.
Johtaja puhui huonoa avaruussuomea, aivan kuin suoraan Antiikkia- Antiikkia ohjelmasta .
Kepposestaan hämmentynyt kansakoulunopettaja heitti pelokkaan silmäyksen pomon suuntaan.
Älkää olko noin ankara, vikisi hän. Löydän kyllä täältä varmaan yrtin joka parantaa vaivanne. Palauttakaa toki pullo-osuuteeni, hän anoi.
No, sinä teke se, minä katsoa myöhemmin!
Kansankynttilä konkoili jaloilleen, pyysi ystävänsä Perkeleenmoisen Krapulan mukaan.
Ennen pitkää hän naputti vasempaan sivulasiini
Hämmentyneenä yritin avata auton ovea.
Älä helvetissä tee sitä, tai olet pian zombiena,- kaltaisenani, hän sanoi katsoen jonnekin pois.
Huomasin hänen silmiensä vettyneen…
Vastaukset 9
Vanhimmat
=))))
...
Tuo =))))) muistuttaa kaksoisleukaa..
HIH
=D
Sain naapurin autohajottamolta ostettua rusinan Alfan- raadon, siinä on muijan kanssa nukuttu jo kolme yötä! Pelottaa vaan tuo tuleva talvi.
Alkaa jo hieman huolestuttaa, eukko ja pennut seisovat illat nenä ikkunalasissa.
Mitä tahansa, Mestaria ei näissä jutuissa voita kukaan. Toistan ei kukaan.
Jatkoa tulossa tähän tarinaan?
Jos joku haluaa...
..pistähän jatkoa tulemaan vain..=)