Niinpä en jaksanut enään avioliittoani. Kävin katsomassa rakastani joka viikonloppu lapsien kanssa.
Monesti kun siellä olin inhosin koko tilannetta, en tarkoita vartijoita tai muita vankeja. Väsyin koko hommaan lopulta. Kyn työssä ja kannan vastuun kaikesta yksin. Lopulta aloin katkeroitua miehelleni
se levännyttä naamaa kun itselläni oli raskas viikko takana. Puhui van ulkoilusta ja kuntosalissa käymisestä. Kyllähän minä itsekkin menisin mutta kun ne maksaa paljon. Aloin kiukuttelee joka asiasta kirjeissä ja aiheutin pahaa mieltä molemmin puolin. Olen nainen parhaassa iässä haluan elää ja nauttia miehet varmaan ymmärtävät mitä tarkoitan ja tuntea turvallisuuden tunteen. Jakaa arjen ilot ja surut.
Ei mies nähnyt kun nuorimmainen sanoi ensimmäisen sanan se oli: ÄITI EI ISÄ. Ja ku mies tuli lomille
koin että aina piti olla pirteä ja ns. valmis. Ajoitimme lomamme minun kuukautisten mukaan. Aloin hautoo avioeroa ja laitoin sen vireille. Pitäkööt minua muut raukkana kun en jaksanut olla "tukena"
Minun vihani olisi lopulta syönyt mieheni ja edessä olisi ollut perhehelvetti. Ja lopuksi sanon
kun niin valitetaan että vankiloissa on niin huonot olot lapsille. Miksi kukaan isä laittaa itsensä siihen jamaan että sinne joutuu. Olisi ajatellut perhettään ennen kuin teki rikoksen!
Monesti kun siellä olin inhosin koko tilannetta, en tarkoita vartijoita tai muita vankeja. Väsyin koko hommaan lopulta. Kyn työssä ja kannan vastuun kaikesta yksin. Lopulta aloin katkeroitua miehelleni
se levännyttä naamaa kun itselläni oli raskas viikko takana. Puhui van ulkoilusta ja kuntosalissa käymisestä. Kyllähän minä itsekkin menisin mutta kun ne maksaa paljon. Aloin kiukuttelee joka asiasta kirjeissä ja aiheutin pahaa mieltä molemmin puolin. Olen nainen parhaassa iässä haluan elää ja nauttia miehet varmaan ymmärtävät mitä tarkoitan ja tuntea turvallisuuden tunteen. Jakaa arjen ilot ja surut.
Ei mies nähnyt kun nuorimmainen sanoi ensimmäisen sanan se oli: ÄITI EI ISÄ. Ja ku mies tuli lomille
koin että aina piti olla pirteä ja ns. valmis. Ajoitimme lomamme minun kuukautisten mukaan. Aloin hautoo avioeroa ja laitoin sen vireille. Pitäkööt minua muut raukkana kun en jaksanut olla "tukena"
Minun vihani olisi lopulta syönyt mieheni ja edessä olisi ollut perhehelvetti. Ja lopuksi sanon
kun niin valitetaan että vankiloissa on niin huonot olot lapsille. Miksi kukaan isä laittaa itsensä siihen jamaan että sinne joutuu. Olisi ajatellut perhettään ennen kuin teki rikoksen!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Teit oikein. Ei sinun tehtäväsi ole elää niin kuin miehesi haluaa, vaan níin kuin sinusta on parasta.
Kauankos jouduit tätä tilannetta elämään? Oisko ollut vielä kauan jäljellä? Ilmeisesti ei, kun lomatkin jo ilmeisesti auki..
Ymmärrän kyllä tuon väsymisen. Pienet lapset ja käytännössä yksinhuoltajana, paitsi vielä "lisäristi" siihen kannettavana... Voihan se olla niinkin, et vaikka miehes ei oiskaan joutunut vankilaan voisitte olla eronneita tähän mennessä. Siis en pahalla sano tuota, tarkoitan vain että ei se autuas kaipuu, jota kaikki linnalesket tuntee, ole mikään takuu... Ja jos koet ettet voinut jakaa arjen iloja ja suruja miehesi kanssa näin "etänä", niin olisiko hän sitten edes ollut oikea mies paikallaan myöskään kotona ollessaan...
Olen iloinen että teit parhaan ratkaisun itseäsi ajatellen, toivottavasti arkielämä alkaa helpottamaan :)
Olet tehnyt oikein sekä itseäsi, että lapsiasi kohtaan. Et todellakaan tarvitse aikuista "lasta" kaiken arkikiireiden keskelle ottamaan omaansa. Kukaan ei todellakaan sinne vankilaan joudu ilman omaa myötävaikutustaan, näin on. Miksi sinun pitäisi siis kantaa siitä vastuuta toisen puolesta? Ole ja elä elämääsi ja nauti siitä. Valitse vaan seuraavalla kerralla hiukan paremmin miehenpuoli.
Mielestäni teit ihan oikein. Eipä siinä voi paljoa isän mallilla kehua, kun mies makaa linnassa. Kyllä niitä kunnollisiakin miehiä vielä löytyy.
Hyvä ja voimia sinulle! Nyt lapsesi ei nää huonoa esimerkkiä ja lopulta se unohtaa rosvo-isän;-).
Silloin viimeksi kun jouduin ,niin tyttöystävä kävi tapaamassa ja tilanne oli kaaosmainen molemmille, kun ei tiennyt kauanko joudun lopulta istumaan? Oli niin paljon juttuja eri oikeusasteissa ja vanhoja hovissa roikkuneita. Muutaman viikon jälkeen minussa oli rehellistä miestä sanomaan tyttöystävälleni, että olisiko kuitenkin parempi, että vedetään rasti ruutuun ja hän etsii uuden ja paremman elämän. Itse olin hölmöillyt ja itsesi kuseen saattanut. Yhä. Tyttöystävä sanoi, että hän on samoilla linjoilla, mutta jos olisin pyytänyt, hän olisi ollut valmis odottamaan. Sanoin ei, menee vuosia. (Niin menikin, neljä vuotta). Tyttöystävä kiitti, ja lähti, ja molemmat olimme helpottuneita. Tuon neljän vuoden jälkeen olen ollutkin edelleen rehellinen, työssä käyvä, veroja maksava yhteiskunnallinen, ajottaisesta työttömyydestä huolimatta. Ja elämässä ollut terveitä ihmissuhteita. Kierteeni jäi sinne kaukaisuuteen, jota toki sitäkin muistelen hyvällä. Olihan 7 linnavuotta elämästäni pois, mutta ihan kokemuksen arvoisia vuosia silloisella elämän tyylillä. Opettavaisia.
Kyllä. Kuten kerroin linna vuosistani: kaiken kokemani perusteella jouduin sivusta "katsomaan" noita "perhehelvettejä" kun jäppinen on linnakierteessä ja nainen (avio-avo-morsian) hoitaa arjen, mahdolliset lapset, työt ja talouden, niin ihmettelin eikö niillä naisilla oikeasti ole rohkeutta jättää luuseria, vai eivätkö he uskalla tulevan koston pelossa? Sinulla sentään oli rohkeutta ja teit oikean ratkaisun lopulta. Se on henkinen helvetti. Nostan lippalakkia korkealle sinun ja lastesi puolesta.