1. Miksi kissoista riittää niin paljon puhetta. Tarkoitan vain sitä, kun sukulaisillanikin on maalla kissoja, niin ei niistä siellä mitään puhuta. Siellä käydessäni ja kysyessäni, että "missä kissa on", vastataan, että "näytti se aamulla tai eilen navetalla olevan". Mutta ei ne siitä sen enempää keksi. Korkeintaan tinkaamisen jälkeen, että "kyllä se hiiriä pyytää".
2. Miksi jotkut suhtautuvat kissoihin niin fanaattisesti? Aivan kuin olisi lajin viimeiset yksilöt sukupuuttoon kuolemassa. Maalla kissoihin ei suhtauduta ollenkaan tunteellisesti. Niitä häviää siellä aina. Kettu vie ja huuhkaja vie ja mitä niitä onkaan. Mutta aina otetaan sitten uusi reipas kissa, joka ajaa saman tehtävän. Eli ei niitä pidetä korvaamattomina. Miksi jotkut (kaupunkilaiset) sitten niin tekevät?
2. Miksi jotkut suhtautuvat kissoihin niin fanaattisesti? Aivan kuin olisi lajin viimeiset yksilöt sukupuuttoon kuolemassa. Maalla kissoihin ei suhtauduta ollenkaan tunteellisesti. Niitä häviää siellä aina. Kettu vie ja huuhkaja vie ja mitä niitä onkaan. Mutta aina otetaan sitten uusi reipas kissa, joka ajaa saman tehtävän. Eli ei niitä pidetä korvaamattomina. Miksi jotkut (kaupunkilaiset) sitten niin tekevät?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Ehkä se on niin että maalla vielä ymmärretään ihmisen ja eläimen ero, maalla se on hyötyeläin pyydystymään ja pitämään kurissa hiiret ja myyrät, ja hellittelykaveri lapsille. Kaupungissa useinkaan ei ole muuta seuraa, lapset juoksevat missälie, kissa on kotona ,sitä voi paijata silittää ja halata, sille voi purkaa tunteensa, lapsilta kun useinkin saa haistatuksen.
Siksi kai niistä riittää juttua, eihän maaseudun väki ehdi keskustelusivuilla vierailla eikä kysellä.
Ihmisen ja eläimen ero on aika suuri kun sitä miettii sen tarkoituksenmukaisuutta ja sijaintia.
Siksi että ainakin omat 2kissaani ovat minulle perheenjäseniä eivätkä hyötyeläimiä (rottien pyydystäjiä)kuten maalla. Maalla suhtaudutaan (sekä mitä kauemmaksi Suomesta mennään)eläimiin muutenkin eri lailla, etenkin kissoihin. Hyöty näkökulmasta eikä niinkään seuraeläiminä, lemmikkeinä, perheenjäseninä. Joten siihen nähden en ihmettele ettei siellä paljoa noteerata kissoja tai niiden katoamista tai kuolemista (ainahan saa uuden hiirenpyytäjän tilalle ja ylimääräiset pennut säkkiin ja järveen kuten tapana on ollut ja on).
Olen erittäin paljon matkustellut etelän maissa lähi- ja kauko-Itää myöten ja siellä on sama ilmiö sekä maalla että kaupungeissa. Kasvatetaanhan kissoja ja koiria turkiksiksi esim.Kiinassa ja Koreassa sekä koiria syötäviksi. Onneksi sielläkin on jo ihmisiä (lähinnä kaupungeissa) jotka ajattelevat ja pitävät eläimiä jo muunkin kuin taloudellisen hyödyn vuoksi (vähemmistönä).
Vaikka perheenjäsen eläimestä ei olekaan "hyötyä" niin itse asiassa siitä on paljonkin hyötyä. Koska se antaa ystävyyttä, hellyyttä, seuraa, kiintymystä, torjuu stressiä ja pahaa oloa. Eläimen paijaamisella on tutkimustenkin mukaan pahaa oloa lievittävä vaikutus (esim.terapiakissat sairaaloissa ja vanhusten hoitopaikoissa). Esim.kissa on myös monen yksinäisen/yksinasujan mitä mainioin seuralainen. Siksipä siitä riittääkin juttua (kokemusta on).
Osasta keskusteluja tehdään tv-ohjelma Suomi puhuu. Kaikki, ketkä haluavat parantaa kissan asemaa lemmikkieläimenä, tulkaa mukaan. www.yle.fi/suomipuhuu
ovat yhtä tärkeitä. Monella lapsella ei ole mahdollisuutta kissaan, ja pitävät siksi lemmikkinä esim. heinäsirkkaa. Tämä on monelle paljon tärkeämpi seuralainen, kuin jollekin kissa. Joten mitä arvostaa vain yhtä eläinlajia.
1. Joo-o. Minullakin asuu sukulaisia ja tuttavia maalla, ja he kyllä puhuvat kissoistaan ihan yhtä paljon kuin me kaupunkilaisetkin. Esimerkiksi anoppini kanssa voin puhua kissoista vaikka miten pitkään, mutta ero onkin ehkä siinä, että kissat ovat hänelle rakkaita perheenjäseniä, joista todellakin välitetään. Ei siis mitään pelkkiä hiirestäjiä.
2. Fanaattisesti? Toiset tykkää kissoista, toiset koirista, kolmannet kaneista ja niin edelleen? Mikset hyökkää esimerkiksi koiraihmisten kimppuun? He ovat useimmiten vielä "fanaattisempia" kuin kissaihmiset =). Jokaiseen eläimeen kuuluu minun mielestäni suhtautua tunteellisesti - eläinhän ei todellakaan ole mikään kone tai robotti, vaan sillä on yhtäläiset tunteet kuin ihmisilläkin. Eläinkin tuntee iloa, surua, kipua, tuskaa, ahdistusta...
Maalla puhutaan esimerkiksi lehmistä paljon. Jos totta puhutaan, minua ei kiinnosta Mansikin tai Mustikin vasikointi tai se, miten siementäjä kävi taas ja mitä se teki tai se, miten jälleen on yksi lehmä kuollut ähkyyn. Ei sillä, kaunis eläinhän lehmäkin on. Minä vain pidän enemmän esimerkiksi juuri kissoista.
Minulla jokainen kissoistamme on täysin korvaamaton. Kun joku niistä joskus kuolee, tulen takuuvarmasti ottamaan tilalle uuden, muttei se milloinkaan tule korvaamaan edeltäjäänsä. Ne kaikki ovat perheenjäseniä, omia persoonia.
Kun minulla aikoinaan oli hamstereita, puhuin niistäkin yhtä paljon kuin nykyään puhun kissoista. Samoin aikoinaan kaneistani, marsuistani, gerbiileistäni ja kilpikonnistani. Kissaihmiset löytävät toiset kissaihmiset, se on aivan totta. Usein käy ilmi, että aijaa, sinäkin olet kissaihminen ja sinullakin on kissoja, ja sitten keskustelu vain kääntyy kissoihin =).
Kissoista puhutaan paljon, koska ne ovat mahtavia, upeita ja kauniita eläimiä. Ehkä myös siksi, että ihmisillä on paljon kissoja ja kissoja rakastetaan ja pidetään perheenjäseninä. Nykyään ollaan sen verran sivistyneitä ja tietoisia kissojen oikeanlaisesta hoidosta, että siitä vain yksinkertaisesti on mielenkiintoista keskustella.
perheenjäsen ? Miksei lapsia voisi otta esim.
ulkoilukaveriksi, laittaa valjaat jos karkaa, osoittaa tunteensa ja huolenpitonsa.
Nykyyhteiskunta ihannoi eläimiä enemmän kuin ihmisiä, kissat ym. pitää huomioida vasta ihmisten jälkeen. Mummolla on aikaa keskustella mistä vaan, vaikkapa lasten kasvatuksesta ja nykyajasta, siis siitä mistä itse aiheen aloittaa.....
No minä henkilökohtaisesti en voi sietää ihmislapsia. Ennen olin toista mieltä, mutta nykyään kun käy ruokakaupassa, ei voi välttyä noilta karmeilta räkänokilta, jotka eivät osaa käyttäytyä edes kaupassa. Karkkipussit, suklaapatukat, jäätelöt, tripit... kaikki avataan ja syödään kaupassa, sitten vanhemmat antavat kassahenkilölle likaisen tyhjän kääreen - jos sitäkään. Tiedän mistä puhun, äitini on makeistehtaan tehtaanmyymälässä töissä, ja siellä kakarat ottavat maistiaiskiposta maistiaisia, mutta kun eivät sitten pidäkään kyseisestä makeisesta, länttäävät sen takaisin maistiaskippoon - suoraan suusta. Tai tuhrivat peilit suklaalla ym. yhtä mukavaa.
Minä en osaa paljonkaan arvostaa nykyihmistä. Mikään muu eläinlaji ei osaa tuhota itseään, muita lajeja ja maapalloa kuten ihminen. Ehkä ihminen onkin ollut virhelaukaus? Mene ja tiedä, mutta siltä näyttää.
Minä en aio koskaan tehdä lapsia, koska kuten jo sanoin, en niistä pidä. Eikä pidä avokkikaan. Sen sijaan kissoja aion ottaa lisää heti kun tila sen sallii. Jos meillä on tiukkaa, huomioin kyllä todellakin kissat ensin: mielestäni on tärkeämpää, että ne saavat laadukasta ruokaa. Minä ja avokki voimme kyllä syödä makaroniakin vaikka pari viikkoa, pärjäämme sillä ilman sairauksia varsin hyvin.
Eiköhän ole jokaisen oma asia, pitääkö enemmän kissoista vai lapsista ja kumpia hankkii!?!?
Minusta nykymaailma ei tosiaankaan ihannoi enemmän eläimiä kuin ihmisiä varsinkaan kun etelämmäksi/kauemmaksi Suomesta mennään vaan juuri päinvastoin. Ja miksi asettaa eläimet/lapset vastakkain. Itse rakastan eläimiä ja haluan olla niiden kanssa mutta lapsista en erityisemmin pidä (en tosin inhoakaan, suhtautuminen neutraali). Joten miksi minun pitäisi olla lasten kanssa? Eihän sinunkaan pidä olla esim.kissojen kanssa tai ottaa niitä perheenjäseniksesi ellet niistä pidä.
Jokainen saa ihan vapaasti valita kiintymyksen kohteensa olipa se sitten lapsi, kissa tai muu eläin. Ihmisiä ei tarvitse asettaa mitenkään eläimen edelle vaan eläimellä on ihan oma arvonsa ihmisen kumppanina eikä se ole vähäinen. Ja jos antaa eläimelle/kissalle kiintymyksensä ja huomionsa ei se ole keltään ihmiseltä pois. En minä sitä sen sijaan antaisi kellekään ihmiselle. Koska en tunne sitä samaa sympatiaa kuin eläintä kohti.
Tunteita ei voi pakottaa joko jostain tykkää tai ei. Jos tykkää lapsista niin tykkää ellei niin sille ei voi mitään. Sama kissan kanssa.
Meillä on kaksi lasta, kahdeksan kissaa ja yksi hamsteri. Toisinaan tuntuu, että kissoihin panostetaan enemmän kuin lapsiin (rahaa), mutta kyllä lapset menevät kaikessa muussa kissojen edelle. Jos kuka tahansa meidän perheessämme esimerkiksi tulisi allergiseksi, meillä olisi vain vaikea ja surullinen työ etsiä kaikille kahdeksalle kissalle koti. Hamsteri-parka kyllä jää ihan huomiotta, koska se herää kun me mennään nukkumaan ja on mennyt jo nukkumaan ennen kuin me herätään. Aina kerran viikossa pitää tarkistaa onko se vielä hengissä... :/
Ja ennen kuin kukaan alkaa mussuttamaan että miksi teillä sitten on hamsteri, niin kerrottakoon että se on pelastettu. Annettiin sen nimeksi Sissi, sen verran selviytymistaitoja se on osoittanut ennen meille rauhoittumaan pääsyään.
No, kyllä minäkin kissoista enemmän pidän, kuin koirista. Koirat läähättävät kieli pitkällä, paksu lima suusta valuen ja ovat kaikin tavoin likasempia, kuin kissat. Mutta on koirissa paljon hyvääkin ja on meillä ollut koiria, jos kissojakin.
Sinä koit kysymykset "hyökkäykseksi", kuten mainitset. Se on juuri sitä sanomaani fanaattisuutta. Suhtautuminen aivan samanlainen kuin monilla uskovaisilla. Eivät kestä pienintäkään asiaa, jonka he kokevat arvosteluksi. No käsititkö nuo alussa koirasta olleet negatiiviset asiat "hyökkäykseksi" koiria kohtaan? Eivät ne sitä olleet.
Kaikilla asioilla on puolensa, niin hyvät kuin huonotkin. Molemmista pitää voida keskustella yhtälaisesti ja samanarvoisesti.
Täytyy sanoa, että vaikka pidämme kissoista, niin meillä on elämässä niin paljon muutakin, että kissasta ei koskaan mitään maailmannapaa tule.
Minä epäilen, että sinussa on sellainen piirre kissoista korostetusti, että alat helposti "sähisemään". Heh heh, mahdatkohan tosiaan näyttää hampaita, sähistä ja nostat toisen etutassun ylös kynnet ojossa?
Näin minäkin näen, koko maailman mittakaavassa katsottuna, että ihmisiä on jo liikaa. Joten siltäkin kannalta katsottuna lapsettomuusajatuksesi vaikuttavat myönteisiltä. Mutta, mutta. Tahtovat vain nuo nuorten naisten ajatukset olla sellaisia, että kun tänään jotain päätetään, niin kohta tehdään aivan päinvastoin. Pian sinäkin voit tallustaa sinne makeiskauppaan ison kakaralauman kanssa. Oikein Hirveän räkänokkaisten ja niin Hirveän lauman kanssa, että sinusta ei näy sieltä lauman keskeltä, kuin hieman hiustupsua.
Ne (kakarat) syövät kaikki teidän makaroonitkin, niin että kissoille ei kertakaikkiaan jää muuta imeskeltävää, kuin oma hännänpää.
Tämä saattaa olla tulevaisuudennäkymä.
No tämä ei ole meidän tulevaisuudennäkymä ainakaan =). Kun jotain päätän, se myös pitää. Ja lapsia en _todellakaan_ aio koskaan hankkia. Että se siitä tulevaisuudennäkymästä ainakin minun ja avokkini osalta. Onhan noita kaikenlaisia lääketieteellisiä juttuja, joilla lasten tulemisen voi estää, nääs.
Ehkäpä seuraan tätini jalanjälkiä, enkä hanki koskaan lapsia, mutta kissoja silti =). Sukuvika. Jos sitä nyt viaksi voi sanoa.
En minä mitään tassua ylös nosta, kun on vain kädet. Kynnet tosiaan - ne on aika pitkät, mutta ihan vain aatteen vuoksi. Enkä minä hampaitakaan näyttele, enkä kyllä sähisekään. Se niistä loistavista päätelmistä. Jos ei arvostelemaan tultaisi ennen kuin on nähty ja tavattu toinen ihminen. Jookosta =).
Kissa ei ole maailman napa, mutta se on elävä olento, josta pitää huolehtia, kun on sellaisen ottanut. Tuollainen kissojen "kertakäyttö" jota sinä kuvailit, ei ole humaania, ethän lehmiäsikään jättäisi rokottamatta, kuljeksimaan ulkona miten sattuu ja jos joku sattuisi sen tappamaan, niin et kohauttaisi olkiasi ja hommaisi uutta. Elävän olennon arvo ei tule siitä, miten paljon "hyötyä" siitä on, vaan siitä, että se on elävä.
Mulle kissat on pitkäaikaisia elinkumppaneita. Voisi olettaa että niidenkin käytöksestä on jotain tarttunut minuun. Ympäristö vaikuttaa kaikkiin ihmisiin, jossei ole niin vahva että vaikuttaa ympäristöönsä. Tai kumpikin vaikuttaa jossain määrin toiseensa.
Enpä ole aikaisemmin tullut ajatelleeksi tuota sähinäpuolta. :)
Mun yksi ystävä sanoo ihan tosissaan, että muodostan mielipiteeni sillä perusteella, että saan väittää häntä vastaan. Mielenkiintoinen ajatus, en pysty kyllä olemaan samaa mieltä.
Mun kissat kyllä harvemmin sähisee, niillä on tapana vaan lähteä pois paikalta, paitsi joskus ruoka on niin superia että toiselle pitää vähän sähähtää että "tää on mun".
nämä tietokoneet, joilla näitä mielipiteitämme näpyttelemme, ovat ihmisen keksimiä ja siis ihmisen kädestä lähtöisin. Mutta kissa - eläimet yleensä, eivät ole. Kaikki eläimet ansaitsevat rakkautta ja huolenpitoa meiltä ihmisiltä, koska ovat meistä riippuvaisia. Ja pyydän: koittakaa välttää ns. ylilyöntejä - koska koko keskustelun "napa" - tärkein pointti on tällä palstalla KISSA, tuo mukava seuralainen - ja niin paljon muutakin.........., t. Manu (palstan valvoja) & oma kissakansa.
Yksinäiselle ihmiselle koko elämä voi pyöriä eläimen tai parin ympärillä. Sellaisessa tilanteessa eläin melkein inhimillistyy.
Ethän sinäkään olisi välinpitämätön ystäviäsi tai sukulaisiasi, saati lapsiasi kohtaan?
Minusta ei ole mitään väärää rakastaa eläintä, kunhan jotenkuten tajuaa että se on eläin. Ja SE, ei hän. Mutta kukin tyylillään.
"Maalla kissoihin ei suhtauduta ollenkaan tunteellisesti"
Kuules,ei sun tartte alkaa yhtään yleistämään
kaupunkilais hutsu. minä ainakin suhtaudun
kissoihin tunteellisesti vaikka satunkin ASUMAAN MAALLA! Koko elämäni meillä on ollu kissoja ja kertaakaan ei oo mikään niitä syöny tai koskaan ne ei oo kadonnu vaikka ihan vapaasti kulkevatkin pihalla. Ja on tämä nyt jos mikä on kissoille PARATIISI
todellakin kuin joku pikku kämppä jossa joutuu
elämään vankina ja katsomaan vain ikkunasta maailmaa ja uloskin pääsee vain kahleissa eli valjaissa,kyllä en usko että kissat tuosta nauttii. Ne kissat jotka ovat aina eläneet noin varmasti säikähtäisivät hiirtä jos sellaisen näkisivät. KYLLÄ MAALLA ON VAAN POIKAA ASUA NIIN IHMISTEN KUIN KISSOJENKIN!
Asumme kerrostalokaksiossa, ja kaksi kissaamme ovat sisäkissoja. Varsin onnellisia ovat, eivätkä edes haluaisi ulos muuta kuin valjaissa. Maalla avokin vanhempien luona kissat saavat ulkoilla, mutta vain valjaissa. Avokin vanhempien kissat tosin ulkoilevat vapaasti.
Minä en väkisin pistä kissoillemme valjaita, ja varsinkin tuo vanhempi ei aina haluakaan lähteä ulos ja ilmoittaa sen kyllä hyvin kuuluvasti (ja tuntuvasti, auts).
Kyllähän nuo ikkunasta katselevat ulos, mutta eivät näytä ulos sen enempää kaipaavan. Ja hiiriä eivät kyllä pelkää, se on tullut todistettua monen monta kertaa. Metsästäminen nimittäin onnistuu valjaissakin - meillä ei suosita sitä valjaiden mukana tulevaa 1,5 metrin hihnaa, vaan molemmilla kissoilla on 8 metrin Flexit...
Sisäkissa voi olla aivan yhtä onnellinen kuin vaapana ulkoilevakin, joissain tapauksissa jopa onnellisempi. Oikeastaanhan ihminen on kauan sitten tuonut kissan, joka siis ei kuulu Suomen luontoon, maahamme, ja on näin ollen vastuussa oman kissansa tekemisistä. Minä en halua kissojeni jäävän autojen alle tai aiheuttavan mielipahaa muille ihmisille käymällä tarpeillaan kukkapenkeissä ja kaivamalla kukkaistutukset ylös. En myöskään halua aiheuttaa riitaa kerrostalossa asuessani sillä, että kissat kulkisivat vapaana ja käyttäisivät mahdollisesti lasten hiekkalaatikkoa vessanaan. Eikä tuo vapaana ulkoilu mitenkään onnistuisikaan, kun neljännessä kerroksessa asutaan... Ihan täysi mahdottomuus olisi tietää, milloin kissat ovat tulossa sisälle.
Kun asuimme maalla, meillä oli vain yksi kissa, tuo kissoistamme vanhempi. Maalla asuessaankin Laku oli sisäkissa, koska tiesimme muuttavamme kaupunkiin. Asia voisi olla toisin, jos asuisimme maalla, mutta ei välttämättä. Todennäköisempää on, että rakentaisin kissoillemme ulkotarhan - ihan jo siitäkin syystä, että pidän myös pikkulinnuista.
Myönnän kyllä sen, että maalla on mukavampi asua kuin kaupungissa. Olen aina viihtynyt maalla paljon paremmin kuin kaupungissa, mutta rahatilanteen takia maalla asuminen on tällä hetkellä mahdotonta. Oma talo tosin on tarkoitus jonkin vuoden päästä rakentaa maalle. Oma auto on pakkohankinta silloin, jos aikoo jotenkin jatkaa opiskeluja - silloinkin kun asuimme maalla, oli aikamoinen kyttääminen, että ehtii koulusta siihen viimeiseen dösään, joka sinne suuntaan lähti (klo 17.05).
Kissa on kiva ja sopeutuvainen eläin, ja kuten sanoin, se voi elää aivan yhtä onnellisena niin maalla vapaasti ulkoilevana kuin kaupungissa täysin sisäkissanakin.
Kyllähän sitä taitava puhuja tikustakin löytää jaariteltavaa, vaikka kuinka monta tuntia.
Näin ollen yhdestä kissankarvastakin voi venyttää juttua vaikka kuinka pitkään. Kun ensin käydään värispektrit läpi, niin sitten voidaan paneutua karvan rakenteeseen. Ensin silminnähtävään, sitten mikroskooppirakenteeseen ja lopulta solurakenteeseen. Pelkästään näistä voidaan kirjoittaa lukuisia monisataasivuisia kirjoja. Ja kyllä kissaihmisillä on siihen aikaa riittänytkin.
jokainen välittää omalla tavallaan.