Äitini kuoli toissa viikolla.Hän oli alkoholisti,minulle ja muille sisaruksilleni todella rakas ihminen.Oli aivan kamalaa katsella kun hän joi itsensä hengiltä.Monena kertana lääkärit jo sanoivat,että äitini kuolee.Jos hän ei olisi juonnut,tai olisi edes juonnut kohtuudella luultavasti viellä eläisi.Suren äitiäni,on kamala ikävä ja paha olo.
ensi viikolla hautajaiset
surullinen tytär
3539
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olen pahoillani äitisi puolesta
Alkoholismi on aina koko perheen sairaus.
Jokainen juova alkoholisti vaikuttaa aina usean muunkin ihmisen elämään. He eivät kuitenkaan halua tajuta, kuinka paljon heidän juomisensa aiheuttaa kärsimystä läheisille ihmisille, vaan he kuvittelevat juovansa vain omaa elämäänsä.
Kuitenkin äitisi oli sinulle hyvin rakas.
Se on hyvä niin, sillä äitisi oli sairas, eikä ilmeisistä yrityksistään huolimatta kyennyt lopettamaan tai vähentämään juomistaan.
Alkoholismi on vakava sairaus, joka lopulta yleensä tuhoaa ihmisen.
Sinä et olisi voinut millään tavoin vaikuttaa äitisi juomiseen, sillä hän itse oli ainoa ihminen jolla siihen olisi ollut mahdollisuus vaikuttaa.
Sinun ei siis missään tapauksessa saa syyttää itseäsi välinpitämättömyydestä tai itsekkyydestä äitiäsi kohtaan.
Sinä teit äitisi hyväksi juuri sen, mihin sinulla oli mahdollisuuskin.
Suru on voimakas ja lamauttava tunne.
Se on surussa kuitenkin hyvää, että sen avulla voit käsitellä äitisi poismenoa rauhassa, ilman että haet itsestäsi syytä hänen kuolemaansa.
Suru loppuu suremalla.
Jossain vaiheessa alat muistaa äitisi sellaisena kuin hän oli suurimman osan elämääsi. Rakastava ja huolehtiva äiti.
Sinun täytyy nyt keskittyä itseesi ja omaan jaksamiseesi. Alkoholistin lapsena sinun olisi hyvä hakea apua "omaan alkoholismiisi", eikä jättää sitä käsittelemättömänä patoutumaan sisällesi.
Monien asiantuntijoidenkin mielestä parasta apua alkoholistin lapsille kykenevät antamaan toiset saman kohtalon kokeneet, eli vertaistukiryhmät.
Toivotan sinulle voimia jaksamiseen ja elämäsi eteenpäin viemiseen.
Viestistäsi päätellen olet kuitenkin tilannetta jo käsitellyt ja uskon sinun jaksavan tämän vaikean ajan yli.
Itkin kun luin kirjoitustasi.Siivosin äidin vähiä tavaroita pois,tuntuu kuin äidin elämä ei olisi enää ollut äidin"arvoista".Kamala pahamieli lopun elämääni..Voi kun olisi edes kerennyt kiittämään ja sanomaan että rakastin..
Äiti on aina äiti, vaikka sairasti alkoholismia, joka sairaus lopulta voitti.
Menetin itse äitini juuri 19 täytettyäni, hän oli sekakäyttäjä joka ei päässyt aineista eroon ja lopulta teki itsemurhan.
Ensi lauantaina menemme hautajaisiin, saatamme maan poveen alkoholistin, joka puukotettiin ryyppyporukassa kuoliaaksi. Alkoholismi johtaa aina ennenaikaiseen kuolemaan, tavalla tai toisella. Emme kai muuten menisi, mutta eivät hänen kaksi poikaansa ja kaksi taaperoikäistä lapsenlastaan saa yksin vaaria hautaan kannetuksi.
Edelleen puuttuu kaksi kantajaa, vaikka minäkin naisena vastoin perinteitä olisin kantamassa.
Ei ole entisistä ryyppykavereista todellista apua tässäkään tilanteessa, edes viimeisellä matkalla.