Tämä tulee nyt hiukan kaukaa, ja te taidatte olla useimmat siellä Suomessa päin, mutta ehkä voitte neuvoa - en tiedä, kehen muuhunkaan ottaisin yhteyttä.
Ystäväni, joka on sellainen impulsiivinen mies, joka on aina valmis kokeilemaan kaikkea, ja yleensä onnistuu melkein missä vaan, lähti kolme viikkoa sitten ensimmäiselle valtameripurjehdukselleen Cook-saarilta Australiaa päin. Hänen tuttavansa oli ostanut sieltä veneen, ja pyysi ystävääni purjehtimaan sen tänne. Hän tietysti heti suostui, vaikkei tosiaan ole tehnyt niin pitkää matkaa. Hän on ollut paljon veneiden kanssa tekemisissä, ja lentokoneiden, ja kaikenlaisten koneiden, mutta purjehtinut vain pohjois-Queenslannin rannikolla, kauan sitten.
Kun hän minulle kertoi lähtevänsä, luulin Rarotongan olevan Tongalla, joka on sekin kaukana, mutta ei ihan yhtä kaukana kuin Cook-saaret. Tämä aamuna vasta hain netistä kartan ja kauhistuin sitä etäisyyttä - sehän on puolessa välissä Amerikan ja Australian välillä. Näin, miten hän oli innoissaan, enkä halunnut olla huolissani. Nyt kuitenkin alan huolestua. Miten pitkään tuollaiseen matkaan yleensä kuluu? Hàn arveli olevansa kotona kolmessa viikossa.
En tiedä edes veneen nimeä, enkä sen omistajan nimeä. En tiedä heidän lähtöpäiväänsä Rarotongalta. En tiedä, kehen ottaa yhteyttä. hänen matkapuhelimensa ei toimi. Kyllä hän varmaan jollekin Australiassa jätti nuo tiedot, mutta minä en muistanut kysyä.
Burmalla on ollut ne kauheat myrskyt. Vaikuttavatkohan ne etelämpänäkin? Onko tuo seutu hyvin myrskyistä?
Ystäväni, joka on sellainen impulsiivinen mies, joka on aina valmis kokeilemaan kaikkea, ja yleensä onnistuu melkein missä vaan, lähti kolme viikkoa sitten ensimmäiselle valtameripurjehdukselleen Cook-saarilta Australiaa päin. Hänen tuttavansa oli ostanut sieltä veneen, ja pyysi ystävääni purjehtimaan sen tänne. Hän tietysti heti suostui, vaikkei tosiaan ole tehnyt niin pitkää matkaa. Hän on ollut paljon veneiden kanssa tekemisissä, ja lentokoneiden, ja kaikenlaisten koneiden, mutta purjehtinut vain pohjois-Queenslannin rannikolla, kauan sitten.
Kun hän minulle kertoi lähtevänsä, luulin Rarotongan olevan Tongalla, joka on sekin kaukana, mutta ei ihan yhtä kaukana kuin Cook-saaret. Tämä aamuna vasta hain netistä kartan ja kauhistuin sitä etäisyyttä - sehän on puolessa välissä Amerikan ja Australian välillä. Näin, miten hän oli innoissaan, enkä halunnut olla huolissani. Nyt kuitenkin alan huolestua. Miten pitkään tuollaiseen matkaan yleensä kuluu? Hàn arveli olevansa kotona kolmessa viikossa.
En tiedä edes veneen nimeä, enkä sen omistajan nimeä. En tiedä heidän lähtöpäiväänsä Rarotongalta. En tiedä, kehen ottaa yhteyttä. hänen matkapuhelimensa ei toimi. Kyllä hän varmaan jollekin Australiassa jätti nuo tiedot, mutta minä en muistanut kysyä.
Burmalla on ollut ne kauheat myrskyt. Vaikuttavatkohan ne etelämpänäkin? Onko tuo seutu hyvin myrskyistä?
Vastaukset 51
Vanhimmat
Kenttä saattaa olla heikko puhelimeen. Ota ihan rauhassa Meri on Tyyni meri. Tässä kuussa saat tietoja varmasti ellette ole suutuksissa.
Emme tosiaan ole olleet tai ole suutuksissa. Hän lähti matkalleen innoissaan, ja sai minulta ison halauksen ja pyynnön tulla takaisin turvallisesti. Hän on kyllä hyvin pystyvä mies, eikä yleensä ota riskejä, joita ei pysty käsittelemään.
Mutta kyllä niilläkin seuduin kai myrskyjä on? Fijillä on ollut pahojakin, ja muuallakin siellä päin. Sadekausi kyllä on ohi, netistä lukemani mukaan.
Entä, jos ei ole ollenkaan tuulta? Jos ei muistanut ottaa tarpeeksi vettä ja ruokaa? Entä jos vene jostain syystä kaatuu? Miten pitkään pärjäisi veneen pohjan päällä nököttäen?
Jatkan rukoilemista, ja yritän uskoa, että hän tulee takaisin turvallisesti.
Australian meripelastuspalveluun ja kerroin sen, minkä voin. Kerroin, että mies on pystyvä ihminen, mutta ensimmäisellä pitkällä merimatkallaan. He lupasivat ottaa yhteyttä Rarotongan viranomaisiin ja paikalliset sitten selvittävät, onko vene lähtenyt, ja milloin, ja minne. Jos hyvin käy, ystäväni saapuu Australiaan ennenkuin viranomaiset pääsevät hänen jäljilleen. Toisaalta, jos hän on vaikeuksissa, toivon, että hänet löydetään ajoissa. Nyt tuntuu hiukan paremalta. Hän kyllä saattaa suuttua minulle tästä - hän on sellainen matso mies - mutta tärkeintä on, että hän pääsee turvallisesti kotiin.
Purjehtijat ovat kyllä aikamoisia huimapäitä! En usko, että itse uskaltaisin lähteä merelle pikku venosessa. Ihailen rohkeutta, mutten itse ole kovin rohkea.
ystävästäni mitään. Jos teissä on pitkän matkan purjehtijoita, voisitteko kertoa mielipiteenne, miten kauan tuohon matkaan keskimäärin menee? Ymmärrän, että tuulen voimakkuus vaikuttaa asiaan, ja kipparin kokemuskin kai? Ja jos piipahtaa maissa matkan varrella, menee taas lisää aikaa. Mutta vaikka tiedän, että hän on hyvin pystyvä mies, olen huolissani. Entä jos he istuvat siellä peilityynellä merellä, eivätkä pääse eteenpäin ollenkaan. Onkohan veneessä myös moottori? Tai ehkä vastaan on tullut myrsky ja ... En uskalla ajatellakaan.
Onko teidän mielestänne kolme viikkoa alakanttiin arvioitu aika tuolle matkalle?
kiinni. He ovat Fijillä, puolimatkassa siis vasta, mutta turvassa. Ei mitään ongelmia ollenkaan, liian optimistinen aikataulu vain. Helpotuksen huokaus!
Jäävät Fijille ainakin vuodeksi. Nyt on uusi huoli siitä, että juovat liikaa kavaa. Ei siis turvassa vieläkään! Kyllä maailma on vaarallinen.
kuin minä tai sinä. Minä en olisi uskaltanut lähteä tuollaiselle matkalle, ainoana purjehdustaitoisena, jos kokemukseni olisi ollut vain rannikolla purjehtimisesta. Mutta hän näyttää taitonsa tietävän, eikä ole uhkarohkea. Ihailen häntä valtavasti. Pilkkaamiseen ei ole aihetta.
Kyllä purjehdustaitosi karttuvat reissun kuluessa, kunhan vain uskaltaisit lähteä.
Muutoinhan tämä juttu on mielikuvituksen tuotetta alusta loppuun - ainoana motiivina oli saada keskustelu aikaan kivasta aiheesta!
Fidziltä ei muuten ole mitään kiirettä lähteä ennen lokakuuta. Sykloonikausi alkaa vasta marraskuussa.
Olen arkajalka, toisin kuin ystäväni. Ja hän ei ole mielikuvitusystävä, vaan ihan oikea iso miehenköriläs. Haluan vaan, että hän rantautuu Australian rannikolle pian. Ainoa syy, miksi kirjoitin tälle palstalle oli, että toivoin jonkun asiaa tuntevan neuvovan, miten pitkä aika tuohon matkaan menee. On kai niitä täkäläisiäkin keskustelufoorumeita, mutten tiedä yhtään.
Ei hän jää Fijille, vaikka loma ei hänelle pahitteeksi olisikaan. Työt kutsuvat takaisin. Niin, sykloneita on enempi kesällä. Mutta oli tänään täällä uutisissa, että Frazer-saaren läheltä täällä Queenslannissa piti pelastaa purjeveneen matkustaja, kun hänen miehensä oli kuollut päähän osuneesta iskusta - joku masto tai miksi niitä kutsutaan. Miehellä ei ollut paljon kokemusta, eikä osannut navigoida. Minun ystäväni ilmeisesti osaa - on tulossa oikeaan suuntaan. Jos olisin tavoittanut hänet puhelimella Havaijilta, olisin alkanut vielä enemmän huolestua:)
Kyllä häntä naurattaa, kun kerron, ettei hänen purjehdusmatkaansa uskottu täällä:) Taidan kirjoittaakin pikkujutun omasta huolestumisestani, ja miten soitin meripelastukseen, ja sitten kirjoitin tänne. Hän ei lue paljon, mutta kyllä hän varmaan lukee, jos tarina on hänestä itsestään. Hän saattaa suuttua hiukan, että epäilin hänen taitojaan, mutta hän antaa anteeksi.
Paras purjehdusaika Fiji-NZ tai Fiji-AUS on huhtikuusta lokakuuhun. Trooppisia myrskyjä esiintyy ko alueella yleisimmin marras-maaliskuussa.
Kauriin kääntöpiirin eteläpuoli kuuluu vaihtelevien tuulten alueeseen eikä ole stabiilien pasaatien vyöhykettä. Sen takia säätilaa kannattaa seurata.
Etäisyydet eivät ole kovinkaan pitkiä. Esim Fijiltä Uuteen-Kaledoniaan (jonne moni pysähtyy matkalla Australiaan) on noin viikon tai vajaan viikon purjehdus (700 nm). Uudesta-Kaledoniasta Queenslandiin (Brisbaneen) on vähän alle 800 merimailia, siis viikon purjehdus tavanomaisella matkaveneellä.
Ihan mukavia purjehduksia nuon Etelä-Pacificin legit ja sääpalvelu alueella on erinomainen. Joka vuosi useita suomalaisiakin veneitä seilaa niillä vesillä. Moni reissun tehnyt suunnittelee uutta purjehdusta sinnepäin, ainakin minä.
Maantieliikenteessä on suuremmat riskit kuin oikeaan aikaan merellä merikelpoisella purjeveneellä, mutta niihin riskeihin jokainen on tottunut ja turtunut, "arkajalatkin". Kolarit eivät välttämättä ylitä uutiskynnystä ellei uhreja ole kymmeniä. Veneonnettomuudet kiinnostavat yleisöä ja lehdistöä enemmän, vaikka niitä sattuu paljon harvemmin. Jos tarinassasi on jotain perää, ota jo rauhallisesti ja anna ystäväsi purjehtia.
Kiitos tiedoista. Hänkin sanoi puhelimessa, että parissa viikossa olisi kotona. Emme jutelleet pitkään. Voihan olla, että lähtö Rarotongalta oli viivästynyt muutaman päivän, ja siksi Fidzillä oltiin vasta kolmessa viikossa. Tai ehkä alkumatka oli opettelua. Kysyn sitten kaikki, kun tapaamme taas.
En minä hänen unelmiaan halua pilata. Enkä voisikaan. Hän pudottaisi minut tuttavuuksistaan heti paikalla, jos alkaisin vaikeuttaa hänen elämäänsä. Kun hän kertoi minulle matkastaan, olin itsekin innoissani, koska näin, miten hän oli. Vasta sitten, kun kolme viikkoa oli kulunut (hän luuli matkaan menevän kolme viikkoa kaiken kaikkiaan), aloin etsiä karttaa esille ja oivalsin matkan pituuden.
Ok, en ole huolestunut enää. Soitan hänelle taas ensi viikonlopulla. Jospa hän olisi silloin Uudessa Kaledoniassa.
Kuulostaa ihan mukavalta purhjehdukselta, jos purjehduksesta pitää. Auto riittää minulle. Olen sillä jo ajanut kolme pikku kolaria - joka kerran minun syy, aina kolhuja vain minun autolleni. Jospa säilyisin kolaritta vastaisuudessa. Ystäväni ei kolaroi. Hän vaan putoilee helikoptereilla, mutta se on taas jo eri juttu. Ja hän ei ollut silloin ohjaimissa. Ja hän oli toinen kahdesta, joka jäi eloon, kahdeksan miehen hiehistöstä, ja odotti kaksi päivää liikuntakyvyttömänä PNG:n viidakossa pelastuspartiota. Hänen elämänsä on aikamoista seikkailua. Vaikea uskoa todeksi kaikkea, mitä hän kertoo, mutta totta se on.
sama "haamuhenkilö" joka kirjoitteli näitä samoja juttuja sisilian rannikolta
Hakeudu hoitoon. Tai purjehtimaan - jospa se auttaisi puhaltamaan pölyt aivoistasi.
Hyvä tuuli oli viikonloppuna, mutta vähän kylmempää kuin tyynellämerellä. Onko jollain hyviä satamapaikkoja matkalla Oslo - Islanti. Mitä laiturtit
samantyylinen kirjoittelija kirjoitteli mielikuvitustarinoita joskus alkutalvesta
joiden luulisi olevan ulospäin suuntautuneita ja katsovan maailmaa seikkailuna, eikä jonain satumaana, sen yhden ja ainoan oikean maan ulkopuolella, ovat noin typeriä! Se, että joku asuu Australiassa, ja on huolissaan ystävästään, joka on purjehdusmatkalla Tyynellä merellä, tuntuu heistä niin utopistiselta, että sen täytyy olla satua! Missä pi**n Jäppilässä te oikein veneilette?
Ystäväni saa mitä makeimmat naurut, rantauduttuaan.
jos olisit vähän pidemmältä ajalta tutustunut mitä tarinoita tältä palstalla säännöllisesti löytyy niin ymmärtäisit. :) hymy
tottuu, kun muutaman kerran seurailee tätä purjehdusfoorumia. Silti on hyvä, että silloin tällöin joku viitsisi laittaa asiatietoa sekaan -vaikka huomaisi keskustelun avauksen pelkäksi provoksi. Moni lukijoista kumminkin haaveilee pasaatipurjehduksista ja etelämeren saarista. Osa meistä täällä "Jäppilässä" asuvista "typeryksistä" on siellä itsekin seilannut, osa ehkä tosissaan suunnittelee.
Australiassa asuville purjehtijoille Tyynen meren saaret ovat kesälomapurjehduksen piirissä. Täältä lähtiessä ne ovat maapallon toisella puolella! Ehkäkä "ystäväsi" joskus innostuu purjehtimaan Australiasta Suomeen ja takaisin, kun naurukohtauksestaan on toipunut.
Jos oikeasti on kiinnostunut valtameripurjehdukseen liittyvistä asioista, löytyy siihenkin asiallisia keskustelusivuja paitsi englanniksi myös suomeksi. Suomalainen foorumi on tosin vain tuon alan purjehdusyhdistyksen jäsenille - käytännön syistä varmaankin.
Pari asiallistakin vastausta tosin tuli, mahtoivatko he sitten olla meitä ulkosuomalaisia.
Te kummajaiset (provot), jotka pitävät neuvonpyyntöäni uskomattomana, osoittakaapa nyt edes, mikä kohta kysymyksessäni oli niin vaikea ymmärtää? Kysymys oli yksinkertainen: Miten pitkään menee purjehtimiseen Cook-saarilta Australiaan. Yksinkertainen kysymys. Yksinkertaista vastausta odotin. Vastauksia alkoi tulla vasta, kun huolenaihe oli jo (melkein) ohi, ja useimmat asiattomia.
Mikä teitä suomalaisia oikein vaivaa???
Eikö teillä ole ystäviä, vai miksi laitatte minun ystäväni lainausmerkkeihin? Täällä asumiseniko ihmetyttää? Vai se, etten tiedä mitään purjehduksesta, eikä paljon kiinnostakaan, paitsi siksi, että kaveri on ensimmäisellä pitkällä matkallaan.
En tosiaan aio tulla Suomeen edes lentämällä, eikä ystävällänikään ole sinne päin mitään kiinnostusta, eikä ole kumma.
Jatkakaa ihmeessä pällistelyänne. Mitä hullumpia puhutte, sen hassumpaa meille.
pudistelee päätään ihmeissään
Kukapa ei haluaisi olla jossain palmun alla paistattelemassa. Ei jaksa uskoa, että joku tosiaan siellä on.
Jos olet austraaliassa, niin ehkä nukkuisit tällä hetkellä. Luulisin. Ja jos kerran Suomi ei kiinnosta niin miksi tänne kirjoittelet. Tuskin meistä moniukaan on matkannut Cookin saarilta Austraaliaan ja vieläpä vastatuuleen. Huom vallitsevat tuulet nyt. Siellähän on talvi.
australiassa eletään nyt iltapäivää/alkuiltaa, joten tuo nukkuminen ei ehkä ole ajankohtaista
ja menen kyllä pian nukkumaan. On aika koleaa. Viime yönä oli vain 7 astetta, ja lämmitintähän minulla ei ole, kun tuo talvi on niin lyhyt. Täkin alla on lämmintä.
En ole täällä Suomen takia vaan suomen kielen. Suomi24 on yksi parhaita ystäviäni, niin surkuhupaisaa kuin se onkin. En puhu suomea kuin hyvin hyvin harvoin. Täällä sitä kuitenkin voi kirjoittaa. Miksikö yhä olen tässä ketjussa? Hyvä kysymys. Jotenkin jämähdin tähän. Kerron varmaan sitten, kun ystävän vene rantautuu, että saamme lopetettua ketjun. Jos teitä kiinnostaa. Miksipä kiinnostaisi? Miksi sinä olet täällä?
Vai vastatuuleen? Jos tuo on totta, matka saattaa venyä pitemmäksikin. Voiko vastatuuleen purjehtia?
anteeksi vaan, kirjoituksesi vaikutti taas kerran jonkun teini-ikäisen aloittamalta provojutulta :-)
Ei vastatuuleen voi purjehtia, joten ystäväsi on pitänyt lähteä toista kautta myötätuuleen. Nyt näyttää siltä että joudut viettämään täkin alla vielä monen monta yksinäistä yötä.
Puhut "te suomalaiset", etkö siis ole suomalainen vai etko tunne itseäsi suomalaiseksi?
Ainakin kaikki minun tuntemani ulkosuomalaiset tuntevat itsensä todella suomalaisiksi, jopa enemmän kuin suomessa asuvat.
Sikäläisillä purjehduskeskustelusivuilla on muuten paljon enemmän ihmisiä, joilla on kokemusta tuon alueen purjehtimisestasa.
Sama kun kirjoittaisin espanjalaiselle keskustelupalstalle, ja kyselisin mitä kautta kannattaa lähestyä Naantalia?
Toki voi olla että olet tosiaan täys provo, etkä oikein osaa edes lontoon murretta niin paljoa että voisit ottaa osaa englanninkielisiin keskusteluihin.
ellet sattunut oivaltamaan. Tilasitko muuten tietsikasi Suomesta, kun siinä on meikäläiset aakkoset?
Anteeksi vain, mutta hauskoissa jutuissasi ei ole oikein mitään sellaista faktan palaakaan, että niitä voisi ottaa kovin vakavasti. Kerro nyt edes "ystäväsi" veneen nimi ja kotisatama. Koeta keksiä! Ilman tietoa veneen tyypistä ja mitoista on aika mahdoton esittää arvioitua purjehdusaikaakaan. Tosin voit kyllä ihan itsekin arvioida tarvittavan ajan, kun tiedät minkälaisia vuorokausimatkoja ystäväsi on tähän mennessä keskimäärin tehnyt. Kartasta voit mittailla välimatkat, jos tiedät mihin päin Queenslandia virtuaaliystäväsi aikoo ja missä hän tällä hetkellä luuraa.
Myötäinen pasaatituuli puhaltelee suunnilleen latitudille 27S. Sen eteläpuolella tuulet vaihtelevat ja suunnat voit tarkistaa internetin sääennusteista. Jos katselet isobaarikarttoja, huomio se, että tuuli kiertää myötäpäivään matalapaineen ympäri - eli juuri päinvastoin kuin täällä pohjoisella pallonpuoliskolla.
aika paljon asiaakin. Ei, en tiennyt, että vastatuulijuttu oli vitsi. Mistä olisin tiennyt? En purjehdi.
Ystäväni lähti Brisbanesta lentäen Cook-saarille, veneen omistajan kanssa, ja sieltä sitten alkoi purjehtia takaisin Australiaan, Newcastleen tarkemmin sanoen. Kuulin siitä vasta muutama päivä ennen hänen lähtöään - asia oli sovittu vasta viikkoa ennen lähtöä. Hän on sellainen ihmemies, jolta pyydetään apua mitä uskomattomampiin asioihin. Todella vaikea kertoa hänestä herättämättä kommentteja: "Tuo ei voi olla totta!"
Hän oli innoissaan matkasta, joten minäkin olin, hänen takiaan. Kun kysäisin varovasti, onko hän koskaan purjehtinut, hän kertoi purjehtineensa paljonkin nuorena, Pohjois-Queenslannin rannikolla. Joten se siitä sitten. Minäkin luotan häneen ja hänen taitoihinsa yleensä. Hän on monipuolisimmin taitava ja mukava ihminen, jonka olen koskaan tuntenut, aivan omaa laatuaan, elämää suurempi mies.
Veneen nimeä en tullut kysyneeksi. Sen kysyin, onko se purjevene, ja se oli kuulemma. Veneen kokoa en kysynyt. En tosiaan kysynyt mitään. Kai se nyt varmaan aika iso vene on, että sillä uskaltaa lähteä tuollaiselle matkalle. Ystäväni ei ole tyhmä, vaikka rohkea onkin.
Sitten, kun hän ei ollutkaan palannut kolmen viikon kuluttua, vaikka oli arvioinut, että matkaan menisi sen verran, aloin katsella karttaa. Ja silloin huomasin, että Rarotonga on aika kaukana...
Juu, kartasta voi mitata, ja ajan voi arvioida, jos osaa. Minulla ei ole siihen taitoa. Mitään sääkarttoja en osaa tulkita. Mutta nyt, kun tiedän, että häneltä meni kolme viikkoa Fijille saapumiseen, en odota häntä kotiin ennenkuin toinen kolmiviikkoinen on mennyt.
Näppäimistössäni ei ole ääkkösiä. Ä=alt142, ä=alt132, ö=alt148. Tosi hidasta. Mutta kirjoitan yleensä englanniksi, ja jo oppinut käyttämään tätä näppäimistöä. Suomalaiseen palaaminen hidastaisi vauhtia.
teini-ikäinen...
on minimissään 6 000 km (näin maamittoina koska et ole purjehtija) ja vene kulke ehkä 10 km/tunti niin saadaan 600 tuntia jaettauna 24 = 25 vuorokautta. Mikäli purjehtii koko ajan pysähtymättä suoraan aussien rantaan.
http://www.oceanweather.com/data/
Klikkaa valikosta "Australia region". Jos tuulihavainnot kiinnostavat, saat ne klikkaamalla "marine observations".
Jos et ymmärrä purjehduksesta etkä tuulista mitään, voit ainakin seurailla aallokkoa ja meren lämpöä.
Aina on niitä, jotka haaveilevat valtameripurjehduksista. Siksi joku tästä aiheesta kirjoitettu provo tai keksitty tarinakin antaa virikkeen pitkään viestiketjuun. Ei siinä mitään negatiivista ole!
hitaasti purjehtineet, tai ehkä pysähtyneet välillä, koska eivät vielä ole perillä, ja läksivät 22. huhtikuuta. Saattoi heillä tietysti lähtö viivästyä parilla päivällä.
Mutta unohda jo tuo 'provo'.
Kolmen metrin aaltoja siis vähintäänkin. Huh-huh. Kuulostaa kauhealta kun katselen tuota laipiota, joka ei ole edes niin korkealla. Mutta teille oikeille purjehtijoille se kai on 'tyyntä'?
Minä en haaveile venematkasta. Pelkäisin sydän kurkussa koko ajan. Ihailen kyllä niitä, jotka uskaltavat. Asun itse parinsadan metrin päässä kauniilta merenrannalta. On siellä kiva kävellä ja katsella melko tyyntä ulappaa. Jossain sielläpäin on pieni vene tulossa tännepäin.
Löysin pari paikallista keskustelufoorumia aiheesta, mutta siellä käy keskustelu niin hitaasti, ettei kiinnosta kirjoittaa. Eikä tässä enää kai mitään hätää ole.
alkoi nyt kiinnostaa minua, hiukan. Ajattelin ensin, tyhmästi, että vene kulkee jotain veden pintatasoa pitkin, ja laineet loiskuvat kolmimetrisinä siinä vieressä, mutta eihän se ihan niin mene. Aaltojen mukanahan se venekin nousee ja laskee. Ehkä siis kolme metriä ei tunnu niin kovin pelottavalta? Vesi ei pärski veneeseen v♀lttämättä vielä tuollaisessa aallokossa?
Itämerellä 3 m aallokko on aika hankala ja kesällä melko harvinainen, mutta avoimella valtamerellä se on normaalia eikä yleensä edes kovin häiritsevää. On tullut seilattua sielläkin, mistä nyt keskustellaan.
kirjoittaa kirja, on tuota mielikuvitusta tarpeeksi satujen kerrontaan.
olisi ihminen, jonka mielestä Australia ja Rarotonga ovat mielikuvitusta:) Tänne pääsee veneellä, tiedätkö? On sitä vettä Saimaan ulkopuolellakin.
Ystävästäni voisi kyllä kirjoittaa montakin kirjaa. Hän on jo tähän mennessä mahduttanut elämäänsä monta tavallista elämää, eikä seikkailut tunnu olevan lopussa. Hänen omaelämäkertansa (jos hän sen koskaan kirjoittaisi) voisi olla aihe elokuvaan. Mutta monen mielestä se olisi mielikuvitusta. Eihän kukaan 'voi' tehdä niin paljon kaikenlaista. Minä taas en ole seikkailija. Olen ihan iloinen, etten ole keikkumassa jossain pikkuveneessä ulapalla, edes hänen turvallisessa huomassaan. Olen mieluummin maan kamaralla ja huolehdin.
"VENEILY" palstaksi muuttunut. Kyllä tämä on ollut ennen nettiveneilypalsta.
kirjoittelit muistaakseni siirtopurjehduksesta saksasta suomeen vai oliko se välimereltä suomeen? jätä ä:t ja ö:t pois niin näyttää uskottavammalta.
En ole aikaisemmin kirjoitellut tänne.
ä=alt 132, ö=alt 148
Suomalainen näppäimistö nopeuttaisi kirjoittelua huomattavasti.
Tuollaisella siirtopurjehduksella ovat:
- Veneen täyttyminen vedellä.
- Moottorin pimeneminen.
- Sähköjen menetys.
- Vhf:n toimimattomuus.
- Purjeiden repeäminen.
- Kumivenepalo.
Nämä ovat niitä suomalaisille tyypillisiä vaaratekijöitä siirtopurjehduksilla.
Muuten ihan kivaa nuo siirtopurjehdukset.
Sinun taas kannattaisi ottaa lääkkeesi ja antaa ihmisten elää omaa elämää ja haavettaan.
Ai, että kumivenepalo on muka tyypillinen riski valtamerilegillä Fidziltä Australiaan. Montakohan sellaista on sattunut? Onko ainuttakaan sattunut edes ARC:ssa, jossa veneitä sentään liikkuu monin verroin enemmän? Jotkut säilyttävät kumiveneen kannella, enemmistö pakkaa se purjehduksen ajaksi pois kannelta. Miksi se syttyisi purjehduksen aikana?
VHF on hyvä yhteydenpitoväline rannikkoliikenteessä. Eteläisellä Tyynellä valtamerellä on aika sama toimiiko VHF vai ei, kun yhteydet kumminkin hoidetaan satelliittipuhelimella tai HF-radiolla.
Eikö nyt kysymys ollut purjehduksesta meren yli Australiaan eikä kesän vietosta Saaristomerellä?
Meinaatko itse joskus lähteä reissuun?
Et tainnut huomata, että "Pahimmat Riskit" viittasi tapahtumiin Sisilian nurkalla. Niistä puhuttiin täällä äskettäin laajalti.
Tyynellä valtakerellä, ei tatusti tarvitse neuvoja tältä palstalta
matkaajat eivät puhu suomea, mutta jotkut heitä kotiin kaipaavat puhuvat, vaikkeivät purjehtimisesta tiedä. Onko tällä palstalla tarkoitus ylpeillä ja pilkata ja viisastella? Tietojen vaihto ja neuvominen kai sekin on luvallista? Jos haluat tietää jotain, mikä on minun alaani, kysy ihmeessä. netin kautta on helppo keskustella kautta maailman. Lupaan, etten naura tietämättömyydellesi.
Tyynessä meressä on niin ihmeellistä, että siellä käyneet ovat jotenkin muita parempia purjehtijoita?
Monilla tyynenmeren saarilla ei tiedetä purjehtimisesta mitään, harva kun osaa edes uida.
jotenkin tämä "satuilija" vaikuttaa taas moderaattoreiden yrityksiltä saada uusi "ennätyspitkä" ketju aikaiseksi. Tällaisiahan on ennenkin tapahtunut. Vielä muuten tämän henkilön virheetön suomen kielikin epäilyttää. "En puhu juuri ollenkaan suomea"??? Omien "amerikan sukulaisteni" lähettämät kirjeet osoittavat, että suomen kielen taito häviää ajan kuluessä. Täällä ei kukaan suomalainmenkaan kirjoita kunnon suomea.
Tuta edellistä tekstiä
"Mikäs Kirjoittanut: Siinä? 19.5.2008 klo 11.26"
Niin olen kyllä supisuomalainen ja suomessa.
Minulla on sukulaisia ja ystäviä ympäri maailmaa, eivätkä he ole suomenkiltä minnekkään unohtaneet.
Ainoa joka unohtaa miten suomea puhutaan on Andy Mc Coy.
Kaikkea paskaa, mitenköhän käy, kun menen taas työmatkalle kiinaan 2 kuukaudeksi, osaankohan suomea enää ollenkaan kun tulen takaisin?
tämän palstan ulkopuolellakin; ei kaiken toiminnan motiivi ole tehdä pitkiä ketjuja tälle palstalle. Minun ainoa motiivini oli huoli ystävästäni. Nyt voisin kyllä poistua, kun en ole enää huolissani, mutta kun te aloitte vastailla vasta, kun purjehtija löytyi puolimatkasta.
Kiitos suomenkieleni kehumisesta. Olen aina ollut hyvä kirjoittamisessa ja oikeinkirjoituksessa, niin suomeksi kuin englanniksikin, vaikka näppäinvirheitä teen usein, kiireissäni. Englantia en koskaan opi täydellisesti, vaikka olen kirjoittanut kaksi kirjaa englanniksi. Suomea en koskaan unohda, vaikka vähitellen kieleni varmaan muuttuu yhä vanhanaikaisemmaksi. Suomenkieli muuttuu, minun ei, koska en sitä puhu. Kun sanoin, etten puhu suomea, tarkoitan sen kirjaimellisesti - minulla ei ole tilaisuutta puhua suomea juuri koskaan, koska en tunne suomalaisia täällä (onneksi). Suomeksi kirjoittaminen on eri asia. Sitä harrastan paljonkin, täällä ja sähköpostitse. Ai niin, ja kirjoitan kirjaakin, mutta en ystävästäni.
Kippari tulee kotiin tämä iltana. Huomenna saan kuulla koko tarinan, jos hänellä on aikaa kertoa. Voin huokaista helpotuksesta ja ihmetellä, miten jotkut ovat rohkeita ja aikaansaavia. Viitisen viikkoa siis meni matkaan.