mua pelottaa se, millainen mä olen nykyään. mä en ole ennen tajunnut itsemurhia, syömishäiriötä enkä viiltelyä. mä oon ollut tosi tasapainoinen ihminen koko elämäni.
mutta viimeisten kuukausia sisällä musta on tullut itsetuhoinen ja kamalan heikko. mä itken nykyään tosi usein, usein sitä, että kukaan ei rakasta mua. mun poikaystävä vannoo rakkauttansa muhun päivittäin, mutta sillä ei ole oikein aikaa mulle. tänäänkin itkin sille sitä, kuinka paljon tärkeempiä kaverit on sille kuin mä. siitä saatiin aikaan riita ja poikaystävä lähti mun luota, vaikka pyysin sitä jäämään.
ton jälkeen halusin niin paljon satuttaa itseäni. itkin lattialla tuntikausia ja viiltelin. mä en ole todellakaan ennen ollut tollainen ja se pelottaa mua. mä oon nykyään vaan niin onneton ja yksinäinen. musta tuntuu, ettei ole pitkä matka siihen kun voisin tappaa itseni. jotenkin itsemurha tuntuu riitojen jälkeen helpottavalta, vaikka ennen ajattelin etten ikinä voisi tehdä sitä.
mutta viimeisten kuukausia sisällä musta on tullut itsetuhoinen ja kamalan heikko. mä itken nykyään tosi usein, usein sitä, että kukaan ei rakasta mua. mun poikaystävä vannoo rakkauttansa muhun päivittäin, mutta sillä ei ole oikein aikaa mulle. tänäänkin itkin sille sitä, kuinka paljon tärkeempiä kaverit on sille kuin mä. siitä saatiin aikaan riita ja poikaystävä lähti mun luota, vaikka pyysin sitä jäämään.
ton jälkeen halusin niin paljon satuttaa itseäni. itkin lattialla tuntikausia ja viiltelin. mä en ole todellakaan ennen ollut tollainen ja se pelottaa mua. mä oon nykyään vaan niin onneton ja yksinäinen. musta tuntuu, ettei ole pitkä matka siihen kun voisin tappaa itseni. jotenkin itsemurha tuntuu riitojen jälkeen helpottavalta, vaikka ennen ajattelin etten ikinä voisi tehdä sitä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Eikö olisi aika hakea apua?
Oletko kertonut vanhemmillesi tilanteestasi?
Apua saa aina.
Toivoa on aina.
Älä muuten edes lue itsemurhista tai yleensäkkään mistään masentavista jutuista.
Ne ei auta yhtään.
no arvatkaa vaan kehtaanko mitään apua hakea. se olis ihan liian noloa, kaikkihan pitäis mua ihan hulluna, koska en ennen todellakaan ole ollut tällainen.
ja ei ole vanhempia, tai on, mutta ne asuu aika kaukana ja niille nyt viimeisenä kerron mitään.
Kuka sua nyt hulluna pitäis kun monet suomalaiset käyvät terapiassa muutenkin.
Masennuksista ei ole vain puhuttu suomalaisessa yhteiskunnssa vaikka se on yleistä.
Vasta tyyliin 5 vuoden sisällä on alettu huomata miten yleistä masennus on.
Ei kenenkään tarvitsisi tietää että käyt terapiassa.
Niillä on vaitiolo velvollisuus.
Terapeutit/psykologit/psykiatrit työskentelee ihmisten kanssa, jotka on tyyliin samassa tilanteessa kuin sä, päivittäin.
Rohkeesti vaan haet apua.
Sulla on vähän samanlaisia tuntemuksia kuin mulla.Olen itsekkin onneton ja yksinäinen välillä.Tuntuu kuin et kukaan ei välitä.
Mä olen itse ollu vuosikaudet jo heikko.
Mulle on jotku ehdottaneet terapiaa mun masennuksen takia,mut en ole menny.Syy on osattain se et mut varmaankin hulluks leimattais ja vanhemmpat varmasti vaan sanois et ei mulla mitään ongelmia ole tässä maailmassa vaan kaikki on hyvin mulla.Tosissaan mulla on elämä potkinu päähän jo vuosikaudet ja välillä on tehny mieli tappaa itsensä,kun ei ole enää kertakaikkiaan jaksanu enää yhtään mitään tässä maailmassa
Miks sut leimattais hulluks ku masennus on ihan yleinen hoidettavissa oleva juttu?
Sinä ja aloittaja ette ole kumpikaan hulluja.