Psykiatrinen päiväosasto

Nyt vihdoin on ajateltava omaa itseä, eikä sitä mitä LUULTAVASTI muut VOI ajatella. ?

Siellä pääsee masennuksesta IRTI, kun hyväksyy muut ja ennenkaikkea itsensä.
Menee avoimin mielin ja siinä mielentilassa, että nyt vihdoinkin saan apua/ helpotusta tilanteeseeni. Voi keskustella toisten kanssa ja kysyä vapaasti ilman jännityksiä.
Tämä on mahdollisuus, eikä lopullinen paikka.

ONNEA MATKAAN: .....Tervehtynyt..vertaistuella.

että se ensinnäkin on sinulle mahdollisuus ja sitten ota se niin, että käyt kuin töissä ! Työtehtävänäsi sinulla on työskennellä itsesi eteen niiden sinulle ohjautuvien terapeuttien, hoitsujen, lääkäreiden kanssa. Käyt töissä ja työsi kohde on rakastettava sinä itse.
Eihän sinun sitä välttämättä koko maailmalle tartte kertoo, missä kuljet. Työ kuin työ. Sinulla on nyt tämä projekti! Kaikki ihmiset eivät tajuu, se on totta, mutta vältä semmoisia. Sinä (ja me tällä palstalla) eletään maailmassa, jonka ulottuvuuksista ihan kaikki eivät mittään tiiä.

-
Nimimerkki "jänittäjä" kyseli päiväsairaalakokemuksia.

Voi olla, että päiväsairaaloissa on eroja, mutta oman kokemukseni mukaan ainakin Jorvin päiväsairaala Espoon keskuksessa on pelkkä hoidon pahvikulissi, mitään hoitoa siellä ei tarjota - pelkkää sohvallaistuskelua vain.

Muistavat siellä kyllä joka käänteessä mainostaa "kuinka hyvää ruokaa ruokalassa tarjotaan", mutten minä ainakaan ymmärrä, että päiväsairaalan tehtävä olisi toimia ravintolana.

Älä siis pety jos päiväsairaala osoittautuu pelkäksi hoidon irvikuvaksi.

Olin päiväosastolla noin vuosi sitten eikä kokemus ollut mitenkään hyvä. Lähinnähän siellä istuttiin olohuoneessa tyhjän panttina, joka jo sinänsä tuntui ahdistavalta. Omahoitajan kanssa oli sessio pari kertaa viikossa- siellä maalattiin lähinnä uhkakuvia mitä tapahtuu jos en "ryhdistäydy". Tiistaisin oli musaryhmä, jossa mm. kuunneltiin Katri Helenaa ja muuta humppaa ja sitten piti kommentoida, mitä ajatuksia kappaleet herätti. Torstain kuvataideryhmässä pelattiin mm. alphabetiä ja aliasta. Voi, kylläpä se tosiaan edesauttoi paranemista! Perjantain rentotutusryhmässä joku hoitsu kävi laittamassa rentoutuslevyn pyörimään ja sitten sitä kuunneltiin pimeässä huoneessa 45 min. Päällimmäisenä jäi mieleen pakottaminen tekemään kaikkia epämiellyttäviä asioita ja osa hoitohenkilökunnasta kohteli tosi epäarvostavasti. Ensimmäistä kertaa sairauteni aikana tiedostin vahvasti, että nyt olen enää mielisairas b-luokan kansalainen, jonka mielipiteitä ei arvosteta millään muotoa. Vointini meni tuon kuuden viikon aikana vain huonompaan suuntaan ja toisinaan näen vieläkin painajaisia päiväosaston tapahtumista.

itse olin tampereen päiväsairaala 1. olin siellä tämän vuoden keväällä. kokemus oli positiivinen ja hoito ja lääkitys saatiin käyntiin. ja tärkeintä on että päiväsairaala piti mut hengissä. olin siellä 8vko. omahoitaja oli tosi mahtava. ainoa miinus oli, se että lääkäriä näki melko harvoin. joka päivälle oli jotain ohjelmaa. keskusteluryhmiä, musiikkiryhmiä, kirjoitusryhmiä, kuvataideryhmiä, liikuntaryhmiä jne. itse olin aluksi erittäin epävarma kannattaako päiväsairaalaan mennä mutta, siellä sovittiin ensin viikon koejakso ja sain sen jälkeen päättää jäänkö hoitoon sinne. itselläni oli diagnoosina vaikea-asteinen masennus ilman psykoottista häiriötä. päiväsairaalasta sain myös kelalle lausunnot joilla pystyin hakemaan kelan tukemaan psykoterapiaa ja muita etuuksia. jos on kysyttävää laita e-mail osoitteesi niin annan lisätietoja.

sivuvaikutukset voimistuvat lääkitystä nostamalla ja jos neurolepteja lisätään turhaan,olo tietenkin huononee.mutta eihän heidän sitä pidä tajuta.itse jos sanoo
sitä ei tarvitse kuunnella.suomessa pitäisi kaikki masennuspotilaatkin pumpata täyteen neuroleptejä.en ole missään nähnyt yhtä apaattista väkeä kuin nämä likaa
lääkityt.jos jollain on oikeasti pahoja harhoja se on ymmärrettävää.mutta ainahan näin ei .

Paskalaitoksia nuo on, ei siellä oikeasti masentunut saa mitään apua. Piirrustustunnilla teet tikku-ukon paperille niin kuuluu "Ai että on hieno, näetkös että sinä OSAAT?"

Siis kaikki ovat siellä niin TEENNÄISIÄ, potilasta kohdellaan kuin IQ 50 kehitysvammaista. Luullaan että kehumalla ja juttelemalla "kauniista asioista" maailmasta (lue: peitetään ruma todellisuus) paranee työkelpoiseksi, kunnon kansalaiseksi (lue: valtion orjaksi)

Rahastusta se vain on, humpuukkia pahimmoillaan. Maksaakin vielä.

Välttäkää hyvät ihmiset kaikkia mahd. osastoja. Menkää mieluummin luontoon kalaan, ihailemaan metsää tai patikoimaan, se tekee jo hyvää.

Itse kävin eräässä päiväsairaalassa puolisen vuotta. Ei jäänyt pahaa sanottavaa. Hoitajat olivat mukavia, kohtelivat asiakkaita ihmisinä. Ihan mielenkiintoinen kokemus, leppoisaa menoa. Piirrustelu ja askartelu oli hauskaa. Muut asiakkaat olivat myös ihan ok, eivät mitenkään sekavia tai epämiellyttäviä, ihan mukavia normaaleja ihmisiä. Ainut, että ei siitä puolesta vuodesta juuri mitään hyötyä ollut.

Minulla on kokemusta päiväsairaalasta noin kuudelta kuukaudelta. Olin uupunut ja erittäin masentunut aloittaessani siellä käynnit. Sain olla siellä oman tahtiini, levätä välillä, jos väsytti. Mutta vähitellen jaksoin olla koko päivän muiden mukana ryhmissä askartelemassa, musiikkiterapiassa, liikuntaryhmissä ja muissa. Lääkärin tapasin usein ja sain keskustella psykologin kanssa. Musiikkiterapiasta sain suurimman avun, se auttoi minua oppimaan täydellisen rentoutumisen taidon. Muiden kävijöiden kanssa koin tunteen, etten ole ainoa, jolla on vaikeaa. Sekin oli hienoa, että siellä tuli syötyä terveellisesti sinä aikana. Sairaanhoitajat olivat uskomattoman ystävällisiä ja todella tunsin, että minusta ihmisenä ja yksilönä huolehdittiin hyvin. Kun lopetin käyntini siellä, aloitin psykoterapian, jota jatkan vieläkin. Voin nyt hyvin.

Laaksoa en voi suositella. Siellä lähinnä Istutaan tyhjänpanttina ja odotetaan, että päivä loppuisi. Jotain mielenkiinnottomia ryhmäjuttuja sielläkin oli.

Juu,olin laaksossa joskus 3 vuotta sitten..Lahdessa ja se oli tosiaankin vain odottamista,että päivä loppuisi..no telkkaria tuli kateltua. Keskiviikkosin ja tais olla vielä lauantaisinkin,niin pääsi juomaan kahvia potilaitten omaan kahvihuoneeseen..:)Mut kyllä siellä aika kävi pitkäksi.Korttia lätkin kohtalotovereiden kanssa ja telkkua tuijoteltiin,mutta ei se sen pahempi paikka ollu:) Ainakaan täällä Lahdessa.
Tsemppiä ja voimia teille.

Mene ihmeessä jos vaan pääset!!!! Itse olin 6 kk Kys in päiväosastolla. 5 vuotta unettomuutta ja vakavaa masennusta.Asiat alkoivat selvitä ja vähitten pääkin!!!! Suosittelen lämpimästi!!!

Niin sain siellä 3x4 rispedalia meidän huippupätevältä lääkäriltä.Luin juuri äsken,että 8 oli taulukoissa korkein annos.Minulla piti olla hurja psykoosi...Kiitos vaan Lääkäri ja hoitaja.Ajattelin jo että pitäisikö vetää muovipussi päähän.Olin kädet nyrkissä kulkeva zombie.Ahdistus ja tuskatilat voimakkaat,tästä lääkkeestä.
Älkää menkö sinne!Kiertäkää kaukaa.Siellä harrastetaan hirveää ylilääkintää,sinun sanomisesi ei merkitse mitään...Muut tietää paremmin...

oon 14-vuotta nyt ja pääsin torstaina pitkästäniemestä olin siellä 24/7 osastolal ja maanantaina alkaa päiväosasto. tärkeintä ´saada pää kuntoo!

Noh, saman asian ajaisi varmasti jokin vertaistukea tarjoava toiminta tai käyntipaikka. Suomessa on myös klubitaloja, joissa on erilaista toimintaa. muttei mitään pakkoa mihinkään. Idea on se, että potilaan tulisi lähdettyä neljän seinän sisästä ulos ja että olisi jotain vuorovaikutusta muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. Klubitaloilla voi osallistua kykyjensä ja halujensa mukaan toimintaan (ruuanlaittoon ym.), mutta mitään pakkoa ei ole mihinkään. Näissä paikoissa syntyy tasavertaisuuden pohjalta tuttavuus- ja ystävyyssuhteita, joilla on iso merkitys muuten vetäytyville ihmiselle.

Olen varmasti omissa asioissani asiantuntija paremmin,kuin joku minua tärkeämpi ja korkea-arvoisempi henkilö.Minut ssyötettiin yliannoksilla huonompaan kuntoon.Olen voinut hyvin vasta kun pääsin itse vaikuttamaan asioihini,luin lääkkeistä,muuntotaulukoista.Siis vasta kun olin alkanut puolittaa lääkärin määräämää ylilääkitystä.Minulle selvisi,että minulle on pieneen vaivaan syötetty
3`-4 kertaisia lääkeannoksia.Minun asioitani ei tule kukaan kokemaan enää ikinä.Psyykelääkkeen aiheuttamat sydänoireetkin voivat olla vaarallisia.(wikipedia)Muistikin saattaa heikentyä pysyvästi.Tarkistakaa lääkityksenne.Montako pysyvää eläkettä poistuisi?No jotkut tarvitsevat kovat lääkkeensä,mutta haitta/hyötysuhde kannattaa miettiä tarkkaan.Paloniemen sairaala on myös yliannostelun pyhä paikka.Voit ihan turhaan odottaa,että lääkäri huomaa sen.7=30 heille.Paljonko oli liikaa?Onkohan muut kokeneet tällaista?Ihmisen aivot eivät ole uusiutuva luonnonvara.Älä hoituli minulle väitä,että se johtuu vain sairaudesta.Kuten sanoin
voin nyt erittäin hyvin.En todellakaan kulje kädet nyrkissä zombiena...

Päivä-osastosta en tiedä, mutta olen itse nyt viettänyt 2 kuukautta suljetulla osastolla ja itsetuhoiset ajatukset ja uniongelmat vain kasvavat.

Itselläni on ihan positiivisia kokemuksia päiväsairaalasta.

Olin aluksi pari päivää vuodeosastolla ja siirryin siitä neljäksi viikoksi päiväsairaalaan.

Joka päivä tuli keskusteltua omahoitajan kanssa voinnista. Tuntui hyvältä, että ihmiset ottivat huomioon ja kuuntelivat.

Päivittäin oli myös keskustelu- ja rentoutusryhmiä eikä mihinkään ollut pakko osallistua. Kaikki oli vapaaehtoista.

Kyllä siellä välillä tylsää oli, kun ihmiset istuivat hiljaa olohuoneessa, mutta joskus oli ihan mielenkiintoisia päiviä, kun tuli juteltua enemmän tai pelattua pelejä.

Mutta ihan tavallisia ja kaiken ikäisiä tyyppejä siellä oli. Siellä sai olla ihan oma itsensä. Ei tarvinnut puhua, jos ei huvittanut eikä tarvinnut esittää mitään.

Henkilökunta oli mainio.

Tämä siis Laakson psyk. päiväsairaalassa.

Suosittelen lämpimästi, jos vähänkin epäilyttää.

Itse olen käynnyt 10 viikon päiväsairaala jaksoa läpi ja voin pelkästään kehua paikkaa. Henkilökunta oli mahtava, ja muut potilaat 'asiakkaat' vain voimavaroja. Ensimmäisenä viikkona en puhunut sanaakaan missään ryhmässä ja hoitajat antoivat olla. Pikkuhiljaa hoitajat haastoivat ja lisäsivät paineet, eli kerroppas meille jotain, niin siitä se lähti mun vointi kohoamaan hitaasti, mutta varmasti. Eihän se päiväsairaala ole mikään ihme paikka, eikä sieltä lähdetä täysinparantuneena, mutta apua siitä kyllä oli!! Sain päivärytmiini kuntoon, opin olemaan toisten ihmisten kanssa ja jouduin kohtaamaan osa minun ongelmista hoitohenkilökunnan tuen kanssa. Suurin asia mihin itse voi vain vaikuttaa on oma motivaatio, itsensä kanssa työskentelyy ja se on oltava olemassa. Voin vain kiittää ja kumartua ja suositella ainakin kyseistä päiväsairaalaa kaikille jotka haluaavat lähteä matkalle joka vie eteenpäin!!!

Päiväsairaaloiden taso vaihtelee tosi paljon. Jotkin ovat lähinnä säilytyspaikkoja, mutta minä sain avun omaan vakavaan masennukseeni Mikkelin päiväsairaalassa. Voin suositella kyseistä paikkaa todella lämpimästi, ja onhan se pulju saanut jotain "diplomejakin" ammattitaitoisesta ja omistautuvasta työstään.

Älä ainakaan Laaksoon Helsingissä mene, ihana osasto muuten, mutta juuri voimaan astuneet kaikista tehdään ilman mitään harkintaa lastensuojeluilmoitus ja se on osa hoitoa ja jos vastustat vain todistat, että on syytä hoitoon- asenteen kanssa on hiukkasen haastavaa asettua hoitoon, kertoa huolistaan jne...

http://keskustelu.suomi24.fi/node/11746628

http://jormaheikkinen.wordpress.com/

Hämeenlinnan kaupungin psykiatrinen päiväosasto. Pelkästään hyvää sanottavaa.
Koko henkilökunta on tosi mukavaa porukkaa. Lämmin kiitos heille.
Yhdyn edellisten kirjoittajien sanoihin, että siellä sai olla ihan oma itsensä. Paljon saa olla omissakin oloissaan, mutta ohjattuakin toimintaa oli.
Se miten ryhmä muotoutuu riippuu paljolti siitä millainen porukka asiakkaita on sattumalta koolla.
Itse koin tulleeni paljon parempaan kuntoon siellä ollessani. Minäkään en täysin parantunut eikä se ole varmaan odotettavissakaan. Aika siihen on liian lyhyt. Itse olin 6 vk. Kaikille jotka epäröivät mennäkkö kokeilemaan millaista siellä olisi sanoisin; "kannattaa kokeilla".

taitaa olla osastoa avoimempi vaihtoehto joka on vaihtoehto väh. viikko
voisi hakeutua pienissäkin ongelmissa
paras mesta

Siis joo.. Olen juuri valmistunut sairaanhoitaja, ja opinnoissani olin nimeltä mainitsemattomassa päiväsairaalassa työharjoittelun. Voi hyvänen aika sentään, hoitajilla tapana laittaa ovi kiinni ja ringissä kutoa sukkia toimistossa. Opiskelijoillekin olisi ollut kovin suotavaa opetella sukkien tekoa. Eipä kiinnostanut. Muodon vuoksi laittoivat opiskelijat hengailemaan yhteisiin tiloihin potilaiden kanssa, vaikka anteeksi nyt vain, olisi kyllä hoitajien tehtävä olla saatavilla.
Mutta opiskelijana koin antoisammaksi viettää aikani potilaiden kanssa ja pakko myöntää että jos itse olisin tuolla potilaana, niin kyllä sapettaisi tuo, että hoitajat ovat lukitun oven takana sukkia kutomassa. Että voin kyllä sanoa tuon harjoittelujakson verukkeella että ei ollut kovin motivoituneita hoitajia töissä, vähän ihmettelen että kuinka ovat hakeutuneet tuonne töihin.

Se, onko päiväsairaalasta hyötyä - en ehkä ole oikea ihminen kertomaan. Omalla harjoittelujaksolla näin hoitoon motivoituneita, jotka toivat esille kuinka paljon päiväsairaala (etenkin pienryhmät ja vertaistuki) on auttanut. Tosin oli joukossa harva, joka ei ollut motivoitunut ja ilmeisesti vähän painostettu päiväosastolle, jolloin kyllä hoito katkesi esim. poissaolojen vuoksi.

Ainakin se kasvatti itseäni antamaan omille asiakkailleni aikani. Vaikkakin puhtaasti psykiatrialla en olekaan töissä.

Päiväsairaala on muuten ihan ok paikka, mutta siellä oli aivan liikaa pelkkää istuskelua ja joutenoloa. Musiikkiryhmä oli myös aivan käsittämätön, kun musaa piti soittaa nupit kaakossa niin että korviin sattui. Sama juttu tosin oli avo-osaston musiikkiryhmän kanssa, käsittämätöntä... Luulisi tuollaiseen ympäristöön sopivan paremmin jokin rauhallinen ja hiljainen musiikki.

Kerran böbilässä käynyt on böbilässä käynyt loppuikänsä. Jos ei ole leimautunut ja traumatisoitunut ennen, niin tuon keikan jälkeen varmasti.

Mieti tarkkaan menetkö.

Sain sieltä kerran avun ja olin sen jälkeen kolme vuotta työ elämässä. Parannuin siellä vaikeasta masennuksesta. Kylkiäisinä tuli pari suhde ja pari vauvaa.

Nykyinen moderni psykiatria ei toimi hyvin ja siitä kannattaa pysyä erossa mikäli mahdollista. Esimerkiksi kehitysmaissa saadaan parempia hoitotuloksissa kuin kehittyneissä länsimaissa eli hoidot eivät ole järkeviä ja ainoa idea on syöttää lisää ja lisää lääkkeitä joista tulee sivuvaikutuksia ja aiheuttaa myös sairauden oireita. Ryhdy psykiatrian sijasta poliitikoksi jos haluat parantaa hoitoja ja niiden tasoa.

https://open.spotify.com/user/rpls/playlist/464mTfBNubbiXamQWx7Rjx

Ole viisaampi kuin minä: pysy kaukana Hämeenlinnan psykiatrian polilta.

Lukuisat lääkärit hoitavat sinua; tosin vain harvaa pääset tapaamaan ja samaa et useampaa kertaa.

Sanomaasi vääristellään ja muutetaan. Sinua ei uskota, sinä et tiedä edes oman elämäsi asioita; olethan sairas. Sillä ettet ole psykoottinen tms ei ole mitään vaikutusta, sillä olet sairas.

Ahvenistolla potilaan ei tarvitse hoitoneuvottelussa tietää miksi häntä hoidetaan. Tietenkään potilaalle ei tarvitse kertoa diagnooseja tai mitä hänestä kirjoitetaan vaikka kysyisi; sillä olethan sairas. Vaikka todellisuudentajusi olisi normaali, niin nämä asiat eivät kuulu sinulle.

Mitään muita sairauksia sinulla ei voi olla; olet sairas ja kerjäät vain huomiota. 38 asteen kuume ja ripulointi on vain huomion hakua, lääkärien mielestä olet varmasti aiheuttanut sen itse. Varsinkin jos olet kertonut joskus käyttäneesi kannabista; lääkärin mielestä oireet voivat johtua piikittämisestä. Onko tämä kuuluisa kannabispiikki ihan lähtöisin hämeestä vai löytyykö niitä muualtakin..?

Psykiatri kertoi että itsemurha on vaihtoehto ja apua täältä on turha odottaa; kiitos, huomasin itsekin.

Jos jostakin syystä kuvittelet että Ahveniston sairaalalta saa apua niin ota hyvä ihminen nauhuri mukaan, sillä on turha jälkikäteen itkeä ilman todisteita miten siellä ihmistä kohdellaan

Päivä sairaala ideani 😂kunnon heavya mitään Katri Helenoita. Huone missä voisi purkaa turhautumista ja heitellä tavaroita. Piirrellä rumia kuvia. Huone missä esitetään elävää kuollutta rantavalasta 😂 Terapiaa jossa kuunnellaan eikä diagnooseihin heitellä asioita potilasta kuulematta. Lääkärit osaavat olla kamalia nauravat päin naamaa sairaalassa. Hoitajat kuiskuttelevat sinusta kuin olisit kuollut esine 😠Mieluummin kuolen kuin joudun mihinkään neurolle enää ikinä. Kamala kokemus. Terapiassa huone missä jousiammuntaa ja inhottavimpien hoitajien, lääkärien lärvit. Jos saa mt diagnoosin takuuvarmasti et saa hoitoa mihinkään sairauteesi.kohtelu muuttuu törkeäksi sairaalassa 😠 potuttaa olla siinä kunnossa missä olen.. Mutta ennemmin eristäydyn oireineni kotiin kun joudun mihinkään. Pahentaa vaan kaikkea. Samoin lässytys ja puhutaan kuin ulkopuolisesta vaikka olet paikalla.

Auts.olen ollut kyseisellä päiväyksikkö tripillä.onko kukaan kanssa kulkija huomannut siellä naista/miestä joka hakeutuu seuraan vastaavalla tarinalla
nyyh nyyh ja lypsää tietoja sinun tarinastasi on niin sanottuja 007 agentteja
keräävät tietoa kentällä ja jakavat ne lääkärille ,luulen että niitä tietoja käytetään
siihen oletko oikeasti pipi vai leikitkö sairasta päästäksesi eläkkeelle.Haluasin kuulla
kokemuksia asian tiimoilta???

Ei tarvitse jännittää, kävin n10 vuotta sitten työkyvyttömyys eläkettä varten kyseisessä paikassa tutkimuksissa. henkilökunta oli erittäin hyvä ja ammattitaitoinen kohtelu erittäin hienoa.