Oon lukenut juttuja tällä palstalla, ja joskus iskee silmään sellaiset tekstit, kun jollain ei ole ollut anoreksian alkuvaiheilla ollenkaan itsekuria, mutta sitten sen löytyy, ja pystyy olemaan vaikka 3 päivää syömättä.
Ja mun ongelma on se, että mulla ei oo ollenkaan itsekuria. Jos teen itselleni vaikkapa leipää, niin tehdessäni sitä päässäni pyörii ajatus siitä, kuinka lihoan siitä ja syöminen ei kannata. Mutta silti aloitan syömään sitä. Ajattelen koko ruokailun ajan, että kohta kadun tätä. Mutta silti syön leivän kokonaan. Vaikka mielessäni käy myös se, että sen voi heittää roskiin.
Mä oon 175cm ja helvetilliset 53 kiloa!!!! KUVOTTAVAA!! haluan laihtua ensin siihen 50 kiloon, ja sen jälkeen pikkuhiljaa 45 kiloon. Olisin niin kaunis..
Mutta siis tän viestin idea on se, että löytyykö vielä joskus se itsekuri, mikä teillä kaikilla mahdollisesti on parempi kuin mulla?
Kiitos vastauksista
Ja mun ongelma on se, että mulla ei oo ollenkaan itsekuria. Jos teen itselleni vaikkapa leipää, niin tehdessäni sitä päässäni pyörii ajatus siitä, kuinka lihoan siitä ja syöminen ei kannata. Mutta silti aloitan syömään sitä. Ajattelen koko ruokailun ajan, että kohta kadun tätä. Mutta silti syön leivän kokonaan. Vaikka mielessäni käy myös se, että sen voi heittää roskiin.
Mä oon 175cm ja helvetilliset 53 kiloa!!!! KUVOTTAVAA!! haluan laihtua ensin siihen 50 kiloon, ja sen jälkeen pikkuhiljaa 45 kiloon. Olisin niin kaunis..
Mutta siis tän viestin idea on se, että löytyykö vielä joskus se itsekuri, mikä teillä kaikilla mahdollisesti on parempi kuin mulla?
Kiitos vastauksista
Vastaukset 1
Vanhimmat
itsekuri on täyttä huuhaata laihdutuksessa (nälkälaihdutuksessa). Itsekuri on siis sitä, että pystyy pitämään päänsä ja tekee niinkuin on päättänyt/suunnitellut/haluaa tms.
Nälkä ei kysy aivoilta hauaisiko arvon neiti nyt syödä vai ei. Se laittaa syömään, itsekuri ei siihen tehoa mitenkään. Oikeastaan tämä "itsekurin löytyminen" on vain nälän /ruuanhimon kaikkoamista ja selvä vikatikki ja turmanloukku.
Me olemme kaikki ihmisiä ja toiminnaltamme samallaisia. Kaikki tuntevat nälkää, toiset vain herkemmin toisen kehnommin. Itseään tai muita on turha pitää minään luonnolakien kumoajana "no tuo nyt ei koske minua, minähän..." ja pplaaplaa
:)
no stress my friend