Missä mä meen? Eli ihastuin naiseen joka on varattu. Kerroin tunteeni hänelle. Vastaus oli kielteinen! Mutta aina kun tapaan hänet, jäämme toisiimme kiinni katseissa yms. Ja toiseks se näkyy päällepäin. Sanotaanko et olen kuullut jo melkein kahden kymmenen naisen( siis vanhemman ja ennestään tuntemattoman) Kertovan kuinka meillä on jotain keskenämme. Ollaan kait rakastavaisia ja ihastuneita ym. Ja sen näkee muut. Mutta en voi tehdä periaatteessa enään mitään, muuta kuin katsella. Mikä on homman nimi. Onko tää pelkkää flirttiä vai mitä???
Osaiskohan
Joku kertoa
91707
0Äänestä
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minä olen myös ihastunut erääseen mieheen, mutta ollaan molemmat naimisissa. Ajattelin, että parempi ettei osoita kiinnostusta, eipä tule mitään sanomista jälkikäteen.
Himoitsen kyllä tätä miestä.
Eli saattaapi olla kiinnostunu, mutta varattuna ei halua tehdä mitään hätiköityä.
Mulle kävi vähän samanlainen juttu. Mies katsoi katsomistaan. No menin ja ihastuin. Olen varattu, sen kun tämä tapaus tajusi vältteli mua hetken ja sitten sama katselu alkoi taas.
Ei siinä muuta tapahtunutkaan. Tiemme erkani ja ikävä jäi.
En nyt usko että hän huvikseen sua katselee ym. Ehkä tilanne on hankala.. odota rauhassa ja katso mitä tulevan pitää.
minullakin.. varattu nainen olen ja silti ihastuin. Töissä tavattiin ja kuin varkain se tapahtui. Tajutessani tilanteen säikähdin ja pistin jarrut päälle.
Tämä tunne tuli ihan puun takaa.
Olin kuvitellut olevani täysillä mukana omassa suhteessani ja muutenkaan en kuvitellut kohdalleni tällaisia tunteita. Aikuinen ihminen, enkä silti tiedä kuinka tällaiset tilanteet hoidetaan kunnialla. En halua satuttaa ketään, joten olen ystävällinen ja hieman etäinen sillä haluan jäädä nykyiseen suhteeseen. En voi kuitenkaan olla katsomatta tai vastaamatta hymyyn.. en vain voi.
Niinpä tässä on tehty, eli rauhassa odoteltu. Mutta kun ei oikein viittis ikäänsäkään odotella, jos kaikki onkin turhaa. Katotaan mitä tuleman pitää. Tämä vaan tuntuu kuin olisi joku sielunkumppani hänen kanssaan, eipä ole samanlaisia tunteita tullut ennen vastaan muihin naisiin. Olin itsekin sata varma että hänellä on tunteita minuun, mut taisin erehtyä :(.
Jos olet oikeasti sielunkumppani, uskon, että sielut löytävät ennen pitkää toisensa. Vetovoiman laki.Luja usko siirtää vuoria.Saat, mitä haluat.
Ja niin edelleen.
Mutta voithan vähän avittaa kohtaloa käytännön teoillakin:)
Minäkin uskon, jos hän tosiaan kaipaa tarpeeksi, niin eikö hän ota myös yhteyttä. Tietää tunteeni.. En voi enään häiritä tunteista kertomalla, muuten kyllä voidaan puhella tai viestitellä. Jos on tarpeeksi ikävä/kaipaa toista, en usko että kukaan antaa kaiken mennä noin vaan ohi. Itse olen sinkku. Mitä siis ehdottaisit noilla käytännön teoilla?
tutulta, olen naimisissa oleva "aikuinen" nainen, enkä vaan voinut tunteilleni mitään. Olen ollut ihastunut samassa työpaikassa olevaan mieheen jo pitemmän aikaa.En haluaisi luopua perheestäni, mutta en saa tätä ihastustani pois ajatuksistani, toivotonta!
Ihmiset tekevät elämässään valintoja. Valinnoista seuraa uusiin valintatilanteisiin joutuminen. Ihastumiset hitto vieköön sotkevat pahasti muka juuri mallilleen saatua elämää. Tilanne on äärimmäisen tuttu. Jos päästää tunteet kävelemään järjen yli, ei tilanne ainakaan helpotu.
Sielunkumppanin löytäminen on puhdasta arpapeliä. Jos jäät sinkkuna metsästämään sitä ainoaa oikeaa, menee koko elämä ohi eikä sitä koskaan löytynytkään. Jos taas vakiinnut mielestäsi sopivan kanssa, ennemmin tai myöhemmin tulee vastaan joku joka nostaa tunteet taas pintaan. Sitten se on yhtä vuoristorataa, kunnes jompikumpi tajuaa, kuinka monen ihmisen henkinen elämä onkaan kiinni omista itsekkäistä päätöksistä. Helppoa olisikin jos ei tuntisi mitään. Olisi vaan mukavasti turta (Comfortably Numb - Waters/Gilmour). Tämä on olotila johon sitten lopulta päätyy, kun ihastus ei johdakaan mihinkään.
Oma elämäntilanne usein sanelee, mihin suuntaan asia etenee ihastuksen suhteen. Jos kokee olevansa paitsi jotakin, sitä asiaa hakee ihastuksen kohteesta. Eikä millään halua löytää sitä omasta kumppanistaan (eikä muuten aina löydäkään). Tämä on tyypillinen varatun dilemma - trust me, I know!
Ainahan voi itselleen uskotella että salarakkaan pitäminen onnistuu, mutta entäs jos se ei käykään toiselle. Ja ennemmin taikka myöhemmin kaikki tulee ilmi. Aukotonta valheiden verkkoa ei ole olemassakaan.
Olen itse ihastuksen jälkimainingeissa näiden ajatusten kanssa. Minulla kävi niin, että toinen meistä oli lopulta järkevämpi. Kahta ei voi pitää - ei sitten millään. Odottelen siis sitä ensi elämää, ehkä sitten...