Olen kohta 29-vuotias nainen. Olen ollut naimisssa, eronnut ja velkaantunut tämän juopon ex-miehen vuoksi. Kouluja olen aloittanut vaikka mitä, mutta oikeata alaa ei ole löytynyt. Nyt olen sen löytänyt mutta tuntuu että olen jo liian vanha ja epäonnistunut.
Olen jutellut vanhojen lukio ja peruskoulukavereidne kanssa ja heillä tuntuu kaikilla olevan elämä reilassa, jos ei ole nousujohteista uraa niin sitten on perhe. Kaikilla tuntuu elämä hymyilevän.
Minä en onnistu missään. En pidä itseäni tyhmänä, päinvastoin, mutta silti tuntuu että elämä kasaa vain koko ajan liian isoja mäkiä kohdalleni. Niitä on ollut jo ihan tarpeeksi ja välillä mietinkin että milloin alkaa se minun helpompi jaksoni. Ei vaan jaksa kohta enää. Tuntuu että olen epäonnistunut elämässäni ja olen tuhlannut sen.
En tiedä mitä tässä tekisi. Pitäisikö tosiaan jäädä vaan aloilleen makaamaan ja nataa yhteiskunnan elättää.
Olen jutellut vanhojen lukio ja peruskoulukavereidne kanssa ja heillä tuntuu kaikilla olevan elämä reilassa, jos ei ole nousujohteista uraa niin sitten on perhe. Kaikilla tuntuu elämä hymyilevän.
Minä en onnistu missään. En pidä itseäni tyhmänä, päinvastoin, mutta silti tuntuu että elämä kasaa vain koko ajan liian isoja mäkiä kohdalleni. Niitä on ollut jo ihan tarpeeksi ja välillä mietinkin että milloin alkaa se minun helpompi jaksoni. Ei vaan jaksa kohta enää. Tuntuu että olen epäonnistunut elämässäni ja olen tuhlannut sen.
En tiedä mitä tässä tekisi. Pitäisikö tosiaan jäädä vaan aloilleen makaamaan ja nataa yhteiskunnan elättää.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ihmettelen sitäkin että tilanne olisi eri jos olisin mies. Jotenkin se, että olen nainen tekee tilanteestani vielä epätoivoisemman. "Jos et tiedä mitä teet elämälläsi niin hanki mies joka elättää ja tee sen kanssa lapsia". Mitäs jos en olekaan sellainen ihminen - olenko tuhoontuomittu?
masentua. Olet kokenut kovia, mutta olet myös vielä nuori. Se on kuitenkin sinun ainoa elämäsi,tee siitä niin hyvä kuin pystyt. Kerroit, että olet löytänyt oman alasi, opiskele, hanki ammatti ja työpaikka. Uusi rakkauskin ehtii vielä tulla, perhe ja ehkä lapsia. Tämä voi kuulostaa kliseiseltä, mutta itse sinun on elämäsi elettävä. Tsemppiä, asioilla on taipumus järjestyä..
elämäsi onnistumisiin. Se mitä ajattelet/mietit kasvaa.
Miehenä sinulla ei olisi tuotakaan mahdollisuutta, eli heittäytyä toisen elätettäväksi. ole onnellinen.
olettaen että olet hyvännäköinen, joku rikas varmaan elättää.
tunnen ihmisiä, jotka ovat viiskymppisinä opiskelleet uuden ammatin.
Minulla ei ole kuin tuo ylioppilaslakki hanskassa vasta ja sekin on aika turha kapine. Hain töitä tässä keväällä ja mistään ei edes pyydetty haastaatteluun, vaikka hain kymmeniin paikkoihin, ja minulla on ihan kohtalaisesti työkokemustakin. Tuntuu että alkaa olla aika luovuttaa...
kirjoitit
"mutta oikeata alaa ei ole löytynyt. Nyt olen sen löytänyt mutta tuntuu että olen jo liian vanha ja epäonnistunut."
Eli menet työvoimatoimistoon ja kysyt sieltä kurssia.
Kurssin aikana joudut hakemaan mitä todennäköisemmin työharjoitteluun ja kannattaa pyrkiä isoon yritykseen, monesti palkkaavat ahkeran harjoittelijan.
itse olen kohta kolmekymppinen, ikinä seurustellutkaan ja asun porukoilla koska en pärjää yksin, istun aamusta iltaan koneella.. korkeakoulut keskeytetty kun pää ei kestänyt ja pitkäaikaistyöttömänä kun en uskalla hakea enää minnekään. sullla on elämä itseasiassa oikein reilassa!
Eipä tuo paljon auta. En saa elämäniloa toisten epäonnistumisista...
kommentti...
toi mitä sanoit vanhoista koulukavereista, niin niillä on (joillakin, en yleistä) tapana vähän rehvastella, ettei karu totuus oikeesti omasta elämästä tulis esiin. jokaisella on joku paska juttu, joka ei koskaan tuu natsaamaan, sulla vaikka toi koulutus.
tapasin just 10- vuoden jälkeen vanhoja luokkakavereita, joista 90% kerskui olemattomilla. yhdellä naishenkilöllä oli timanttisormus, hän on kuulemma rikkaissa naimisissa brasialaisen miehen kanssa. todellisuudessa tuo samainen sormus löytyy myös minulta ja se tuli erään easyshopping paketin lisänä:D
ja sitten eräs mies hehkutti sitä kuinka kovaa sen elämä rullaa, on naisia ja rahaa ja se pieksee kaikki mennen tullen. katsoin sitten eilen illalla erään itsepuolustusseuran kotisivuja, siellä oli kuva tuosta jätkästä, mutta hän on hävinnyt kaikki ottelunsa. kova mies, täytyy myöntää:D
pointti on, että hittoakos sinä toisten elämällä mitään teet, elä nyt omas niinku tahdot. ja hanki selkäranka, niin pääset tosta "en osaa en onnistu"- asenteestas eroon.
tsemiä mitä ikinä päätätkin tehdä!
Myy kamasi ja lähde reissuun. Nevö return.