Tänään on edellisen syövän kontrollikäynti keskussairaalan KNK-polilla. Samaan aikaan odottelen leikkausaikaa uuden syövän kanssa. Enpä olisi muutama vuosi sitten uskonut päätyväni tällaisen ruljanssiin.
Jotenkin tuntuu hullulta
Raspikurkku
351771
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Toivotaan hyviä tuloksia entisestä syövästä.
Se on joskus,että entisestä sairaudesta ei ole päässyt eroon ja uutta on jo tyrkyllä.
Nim.kokemusta on.
Minäkin olen niin raihnainen,että taas kuntoutustukea jatkettiin elokuun loppuun
ja huomenna on kontrollikäynti meikussa.
Kuulen verikokeitten tulokset ja mammon tulokset.
Minäkään en sairastanut koskaan ennenkuin täytin 50v,
sitten on kyllä riittänyt vaivoja.
kontrolliin,eipä olisi tuollaista toivonut,mutta nämä kun eivät paljoa kysele,kun tulevat kimppuun.
sitä aina välillä sairastaessa ajattelee.Toivotaan että pääset pian leikkaukseen.Sairastaminen on muuten aika vaikea laji,hyppää otilla ja labrassa lääkäriä kiinnostaa vain oma erikoisala j.n.e mutta kaikesta huolimatta onnea ja menestystä.
Onnea matkaan.missä sulla on uusi syopä tarkalleen.Itsekin odotan kutsukirjettä leikkauspäivästä.Ei nämä (kutsumattomat vieraat)
kysy keltään lupaa tulemiseensa.
Minua lohduttaa ainoastanaan ja pelkoa pienentää Esirukoilijoitteni joukko,jotka ovat vieneet asiani Jumalan haltuun.Joten olen nukkunut
yöni kuin vauvva,jota ei elämän murheet valvota.
Voimia matkaasi,et ole yksin!
kaikissa asioissa Jumalaan ei tarvitse peljätä.
Jumalan tahto tapahtuu ja kaikella on tarkoitus.
Jos hän parantaa meidän syövän ja tervehdymme,se on hänen tahto.
Ja voimme luottaa että meillä on täällä jokin tehtävä täytettävänämme,saamme siihen jatkoajan.
Rukoilen kaikkien syöpää sairastavien puolesta.
Rasikselle haluan sanoa että näin Jumala sinuakin etsii kuule hänen kutsunsa:-)
Kontrollissa käyty ja kurkun osalta kaikki hyvin. Samalla reissulla sai hoidettua labrakokeet tulevaa paksusuolen leikkausta varten. Ensi viikolla on sitten vatsan alueen ct-kuvaus ja pitää taas hyvissä ajoin ennen sitä saada suoli tyhjäksi, mikä tuntui aika inhottavalta hommalta ainakin viime viikolla kun joutui kolonoskopiaa varten tekemään saman. Seuraavana päivän on sitten tapaaminen kirurgin ja anestesialääkärin kanssa. Mutta tästä tämä taas lähtee.
että kurkku on kunnossa.
Tulee mieleen 4 vuotta sitten näihin aikoihin olin itse kirurgin juttusilla ja jo juhannusviikolla olin leikkauksessa.Juhannuspyhät vietin sairaalassa.
Arvelisin,että jo kesäkuun alussa pääset leikkaukseen.
Kaikki tapahtuu aikanaan ja sitten voi keskittyä leikkauksesta toipumiseen.
Ilmapalloja!!!!!
kurkun osalta ainakin kaikki kunnossa.Ct-kuvaukseen ei mielestäni ollut lähellekkään niin inhottava litkun juonti,kun kolonoskopiaan.Hyvä siitä se lähtee menemään,mielestäni se epävarmuus on raskainta ja odottaminen,tsemppiä sinulle.
se colonoscopia ja vatsan ct samoilla tyhjennyksilllä? Onneks kuitenkin pääset siihen ct;hen ennen suolistoleikkausta :-).
mutta kun kolonoskopia tehtiin yksityisellä lääkäriasemalla joka sitten teki lähetteen keskussairaalaan. Heillä ei ole tarvittavia laitteita tällaisessa pikkukaupungissa kun eletään.
Ja nyt homma menee niin että tänään olin labrassa antamassa verinäytteet ja tehtiin EKG ja sitten tosiaan se ct-kuvaus ensi keskiviikkona ja palaveri nukkumatin ja kirurgin kanssa kun tutkimustulokset ovat saatavilla eli heti torstaina. Minusta tämä etenee aika hyvin ja täällä ei tosiaan ole yksityistä vaihtoehtoa tämäntyyppisesä hommassa.
... yksityisellä lääkäriasemalla?
jotain 250 euroa. Työpaikan lääkäri teki lähetteen nimenomaan yksityiselle gastroenterologian erikoislääkärille.
sen tutkimuksen vai itsekö se piti maksaa? Sä et varmaan ole julkisella sektorilla töissä :-).
maksaa 80% tällaisista kuluista ja olen tosiaan yksityisellä sektorilla. Mistä muuten päättelit ?
tämä maksuhomma ja kaivoin laskun esille. Siis tutkimushan maksoi 363 euroa patologian tutkimukset 65 euroa. Minä maksoin tuosta 240 euroa ja sairauskassa loput mikä tuntuu nyt olevan kyllä väärin kun sen osuuden olisi pitänyt olla paljon suurempi. Täytyypä tutkia asia, hyvä että tuli puheeksi silloin oli jotenkin sellainen mielentila ettei mikään tällainen kiinnostanut.
jos olet töissä ni mitään ei lähetetä yksityiselle tutkimuksiin, noin ni kuin yleensä. Jos haluat, voit mennä itse omilla varoillasi, mutta lähetettä et yksityiselle puolelle saa, sis työterveyshuollosta.
Sullekin olisi varmaan sanottu jotta "meidän tulee olla varovaisia jotta ei tule tuollaisia kasvaimia suoleen", heh. Nyt naurattaa, mutta tää on ihan totta.
komennetaan aina yksityiselle. Se on joskus vähän huvittavaa. Esim. pari vuotta sitten terveysasemalla kerroin pitkään jatkuneesta äänen käheydestä, Työterveyshoitaja sanoi heti että mars tutkimuksiin tai tulee tupen rapinat ja nimenomaan (ainoalle ) yksityiselle lääkäriasemalle (joka nykyisin kuuluu Suomen Terveystaloon). No siellähän kurkkupuolen erikoislääkäri XY tutki kurkkua ja totesi että tämä vaatii kurkunpään tähystyksen mikä tehdään narkoosissa. Niinpä hän kirjoitti lähetteen keskusairaalaan KNK-polille Lääkärille joka ,kas kummaa, oli XY. Tähystys tehtiin ja syöpä löydettiin. No eipä tämä minusta ollut mitenkään huonosti, sama lääkäri hoitamassa koko ketjun ajan ja edelleen kaikki kontrollit tekee sama tohtori mikä minusta on oikein hyvä asia koska hänhän tuntee koko sairaushistorian.
... et sama lääkäri säilyy ja käärii rahat.
Julkinen terveydenhuolto vaan tänä päivänä on sellaista köyhäinhuoltoa, jonot on pitkät ja he jo ilmoittavatkin et jos kyllästyt jonottamaan ja päätät hakeutua yksityiselle, ilmoita, jotta poistetaan jonosta.
Äitini hoidatti rintasyövän yksityisellä minä julkisella.
Voin sanoa,että pääsin leikkaukseen yhtä nopeasti kuin äitini.
Jälkeenpäin äitini jopa hamitteli että kiirehti turhaan kalliiseen yksityiseen.
Minä sairastin vain 4.vuotta äitini jälkeen.
siis jos jottai vakavampaa löytyy, mutta just vuos takaperin lähisukulaisen jonotti colonoscopiaan puoli vuotta ja väliilä tuli kirjettä kotiin et jos on mennyt yksityiselle ni ilmoittaa, poistavat jonosta.
Kyllä tämä elämä on joskus kummaa ja arvaamatonta, heittelee kuin myrsky kerjäläistä.
Tänään ei tiedä onko huomenna missä kunnossa vai onko elossa ollenkaan.
Minullakin on pienen elämäni aikana omakin kuolema viistänyt joskus niin läheltä että sen kylmä henkäys on vetänyt naaman huuruun.
On ollut kolareita (useita), sähköiskuja (useita) ja monta muuta hauskaa (aseilla uhkauksia), mutta vielä vaan tässä potkiskelen.
En tiedä koska on viimeinen päivä, mutta parempi kun en tiedä.
Uskotko jos sanon ymmärtäväni miltä sinusta tuntuu.
Vaikka itsellä on ollut vasta yksi syöpä josta selvisin leikkauksella niin käsitän.
Olen ollut niin paljon syöpäisten ja kuoleman sekä kuolevien kanssa tekemisissä että tajuan mitä se on kun on tuollainenkin sairaus.
Onneksi tuostakin on ennuste aika hyvä kun varhaisessa vaiheessa todetaan.
Voimia sinulle Raspis, olet "hyvä tyyppi" ;;)))
lupsakka kirjoittaja tuo Raspis :-). Siis ihan hyvä tyyppi työkavereidenkin mielestä. Mut miksi useinkin ihmiset sanoo toisilleen sen ääneen, siis et on hyvä tyyppi. Sitten vasta kun esim syöpään sairastuminen muistuttaa kuolevaisuudesta, herätään huomaamaan ja näkemään nekin hyvät puolet. Viimeistään hautajaisissa muistellaan lämmöllä, eikö se silloin ole jo vähän myöhäistä sen yksilön kannalta, ehkä hautajaisvieraiden omaa hoitamista :-).
Minäkin olen jonkin verran ollut kuolevien ja heidän omaistensa kanssa tekemisissä. Siinä näkee monenlaista kohtaamista elämän viime hetkillä. Tai myös silloin kun esim työkaverilla epäillään tai hoidetaan jotain vakavaa sairautta. Vakavat asiat pysähdyttävät ihmisiä ja saavat heissä useinkin sen empatian esille.Puhumattakaan siitä, et esim vakava sairaus koskettaa läheltä omaa lähipiiriä.
Mut sä Elisama taidat kuitnkin nautttia tuosta kun on vauhtia ja vaarallisia tilanteita :-). Siis työn plussat voittaa miinukset, vai?
"Mut sä Elisama taidat kuitnkin nautttia tuosta kun on vauhtia ja vaarallisia tilanteita :-). Siis työn plussat voittaa miinukset, vai?"
Taitaapa tuossa olla hieman perääkin, ainakin silloin kun olin nuorempi.
Nyt alkaa rauhoittua, mutta ehkä hieman on vielä taipumuksia jäljellä ja siksi menen moneen sellaiseen mihin ei kaikki mene.
Plussat voittaa miinukset ;;)))
karvoistaan :-). No, suojelusenkeleitä mukan"sinne minne muut ei mene" :-).
että tämä vainajan kehuminen on enimmäkseen pelkkää tekopyhyyttä. Samoin kun kaverit alkaa empatisoida syöpäsairasta niin johtuukohan se vaan siitä että niiden mielestä niin kuuluu tehdä. Tämä nyt saattaa kuulostaa vähän kovanlaiselta mutta jos normaaliarjessa kukaan ei juuri ole noteerannut sinun olemassaoloasi niin miksi joku sairaus yhtäkkiä tekisi sinusta todellä tärkeän lähimmäisen ? Tottakai on ihan vilpittömästikin puhuvia ihmisiä mutta kyllä osa puheista menee "näin kuuluu sanoa"- luokkaan. Lähiomaiset on tietysti erikseen, he ovat yleensä varmasti oikeasti asialla.
"miksi joku sairaus yhtäkkiä tekisi sinusta todellä tärkeän lähimmäisen "
Ei ehkä teekkään siinä mielessä, et se johtuisi sinusta ja sinun tärkeydestäsi. Mutta ehkä siinä kun joku sairastuu, toisillekin konkretisoituu se, et tuo ois voinu tapahtua myös heille itselleen. Siis me narsistit ajattelemme asiaa itseme kautta, ei aina niinkään sen toisen.
Kuitenkin onhan kohteliasta ja kuuluu tapoihinkin huomioida työkaveria kun kaikki tietä sairastumisesta ja hän tulee "saunailtaan". Ehkä kuitenkin asia saa hiukka erilaisen sisällön jos tämä ko sairastunut tulee pyytämään juuri sinua kesken työpäivän, et tules tuonne ku ehdit, mulla ois asiaa. Ja sitten kun menet, hän kertoo sairastumisestaan juuri sinulle, kysyy neuvoja, ohjeita, katse pyytää tukea ja lohdutusta. Siis, olet tälle sairastuneelle kuitenkin jollain lailla osoittanut et hän ei terveenäkään ole ollut yhdentekevä ja huomaamaton.Olet ollut sen arvoinen, että sinullle voi kertoa työpaikalla tällaisen asian.Se vetää joskus hiljaiseksi, nöyräksi ja vähän "ujostuttaakin".
Miksihän ihmistä noteerataan sitten kuoleman jälkeen tulemalla hautajaisiin ja sitten vielä pidetään siellä joku ylistävä puheenvuoro, siiis jos aikaisemmin on pidetty yhdentekevänä, eikä noteerattu miksikään.
että ollaan sellaisten kysymysten äärellä joihin ei yksiselitteisiä vastauksia edes ole.
ja vatuloida, mutta toisaalta, niin kauan kuin ihmisten sanat on hyviä, vaikkakin teennäisiä ja teeskenneltyjä, ei hätää. Eri asia jos hautajaisissa alettaisiin vainajaa haukkumaan ;).
Jossain kauan sitten mies teki kotona kuolemaa, keuhkosyöpä verotti miestä. Uskovainen mies, jolla oli ei niin uskovainen vaimo. Siinä sitten seurakunnan vanhin kylälää tuli piristämään ja jättämään hyvästejä kuolevalle. Hän tuli ja haukkuin miehelle tämän vaimon, kun tuollaisen syntisen oli mennyt ottamaan:-).
Elämä on monikirjoista, sehän siitä tekee elämän.
että ihmisiä on niin monenlaisia! Luulin saaneeni uusia ystäviä. He vain tulivat urkkimaan sairaudestani ja sitten hiljaiseloa. Surullista!
Raspis! On todella hienoa, että edes miespuolinen syöpäpotilas jaksaa olla tässä palstassa mukana vaikka on paljon naispuolisia. Uskallat olla oma itsesi ja kerrot tuntemuksia. Tämä palsta on todella syopäpotilaan iloa ja surua sukupuolesta riippumatta.
Toivotan, Raspis, kaikkea hyvää hoitoa ja hyvää toipumista! Tulethan takaisin kun olet kotona leikkauksen jälkeen. :)
tulen kertomaan miten homma meni jahka nyt ensin päästään sinne leikkaukseen.
"tulivat urkkimaan sairaudestani ja sitten hiljaiseloa."
Moni on tehnytkin sen ratkaisn, etteivät paljon levittele tietojaan sairaudestaa urkkijoille, siis sellaisille, joiden kanssa eivät ole muutoinkaan olleet tekemisissä ennen sairastumistaan. Uteliaita riiää, täytyyhn juoruilijoilla olla jotain puheenaihetta kahvipöydässä.
palstan keskusteluihin mutta nyt teen poikkeuksen.
Olen parisen vuotta sitten töihin palannut syövän sairastanut.
Ja voin sanoa että niin uskomattomalta kuin kuullostaa,syöpäpotilasta voidaan jopa kadehtia!
Minulla oli somat kiharaiset kauniit hiukset,kun palasin töihin.
Tässä asiassa etenkin huomasin että osa ihasteli hiuksiani.Sitten oli pari,jotka eivät ollenkaan huomioineet.
Lisäksi ainakin yksi joka ensimmäisenä ilmoitti että kyllä nuo kiharat vielä oikenee ja tukka muuttuu ohueksi,odotas vaan.Niin kävi minun kumminkaimallekkin.
Sitten oli näitä "uusia ystäviä",uteliaina kysyivät poistettiinko koko rinta ja voi kauheeta sehän on ihan hirveää!
Ja nämä joiden sukulainen/tuttava oli vanhentunut niin hoitojen takia,ei ihan heti,mutta viiveellä,muutamassa vuodessa.
Eivät sanoneet sitä,minkä itse tiesin: hoidot oli tehneet minun ulkonäölle vain hyvää!
Nyt on suurin osa unohtanut että olen koskaan sairastanutkaan syöpää,enkä siitä halua muistutella.
Mutta hiukseni,ne ovat edelleen tuuheat ja kauniit,kihara oikeni aikoinaan mutta tuuheus korvaa senkin:)))
Minulla todettiin rintasyöpä 2005 ja toisessa rinnassa 2007. Olen erittåin epåuskoinen "perinteiselle" syöpä-myrkky-säteilyhoidolle. Tarkistakaa vähän tilastoja: vain pieni prosentti saa apua (joittenkin tietojen mukaan 4%!!!).
Löysin toisenlaisen hoidon (toisen tapuksen jälkeen): hypertermian, jossa käytetään infrapunaista lämpösäteilyä. Kasvaimeen paikallisesti 42° tai kokovartalolle kuumetta noin 41°. Hoidosta voi lukea enemmän googlaamalla hypertermia. Syöpåsolut eivät kestä lämpöä + niitten frekvenssi on alhainen joten infrapunainen tavoittaa niitä muittei vahingoita terveitä soluja. Hoitoa käytetään yleisesti Saksassa. Italiassa, Puolassa myös. Ruotsissa ainakin Lundin yliopistollisessa sairaalassa. Siellä useimmiten solumyrkkyjen vahvistajana. Suomi on konservatiiven. Hyvä suurten lääketehtaitten asiakas, muttei kovinkaan avoin uusille ajatuksille. Lämpimin terveisin!
Minullakin alle 40-vuotiaana jo kaksi syöpää hoidettu. Sukurasitusta ei tiedossa kummastakaan. Kyllä välistä käy mielessä, että mikähän vika minussa on, kun kaksikin syöpää osuu mulle. Ja että tuleeko sitten vielä kolmas tai useampi. No nyt kun eka syöpä levisi, on melkein sama vaikka tulisikin uusia, menehdyn tähän tautiin kuitenkin.