Iman että jatkuvasti vaaditaan jotain. Saisi olla koko päivän yöpuvussa jos haluaisi. Kukaan ei kyselisi, ei odottaisi multa aina jotain. Varmaankin masennusta luulen. Ennenkin ollut näitä tuntoja. Joku haaveilee lottovoitosta, mä siitä että saisin olla edes viikon yksin ja tehdä (tai olla tekemättä) mitä haluaisin. En välttämättä haluaisi matkustaa mihinkään oma koti riittäisi vallan hyvin. Kerrankin elämässäni katsoisin koko yön telkkua ja nukkuisin päivän. Tai kävisin öisellä kävelyllä ja katsoisin miltä kotikaupunki näyttää öiseen aikaan, sen rannat, puistot...
Kaikki tämä elämän raskaus loppuu vasta kun on metri multaa, mutta miten jaksaa sinne asti kun ikääkin on vasta 41. En ole sellaista tyyppiä, että omat päiväni itse päättäisin. Lapset pitävät elämässä myös kiinni. Paljon en pyydä ja sekin tuntuu olevan täysin mahdotonta. Vai mitä mieltä olet? Kaikesta huolimatta hyvää kesää kaikille.
Kaikki tämä elämän raskaus loppuu vasta kun on metri multaa, mutta miten jaksaa sinne asti kun ikääkin on vasta 41. En ole sellaista tyyppiä, että omat päiväni itse päättäisin. Lapset pitävät elämässä myös kiinni. Paljon en pyydä ja sekin tuntuu olevan täysin mahdotonta. Vai mitä mieltä olet? Kaikesta huolimatta hyvää kesää kaikille.
Vastaukset 9
Vanhimmat
ota puhelin pois päältä.
Ole kotona ja rauhoitu.
Haistata home muulle maailmalla ja ajattele.......tämä on minun laatuaikaa...
Sen voi tehdä vaikka kerran kuukaudessa.
Se on sinusta itsestäsi kiinni.
Minäkin haaveilen että saisin edes joskus olla vain oman itseni seurassa. Tehdä sitä mitä haluan tai yksinkertaisesti olla tekemättä mitään. Kukaan ei huutaisi pyyhkimään, ei olisi vailla sitä eikä tätä. Ehkä tämäkin haave toteutuu sitten kun lapset ovat isompia. Nyt on vain pyöritettävä sitä arkea aikatauluineen ja yritettävä viikonloppua edes hetken aikaa antaa aikaa itselleen sen jälkeen kun saa lapset nukkumaan. Mennä saunaan, istua siellä lämpimässä, jäähdytellä terassilla ja miettiä sitä kaikkea hyvää jota elämässä on.
Itse olin 12 v suurinpiirtein korvessa. ei naapureita. yksin 3 lapsen kanssa. mies meni ja harvemmin tuli . töissä 12-14 t pv sekä viikonloput. vapaa-aikana istui aarisssa yms... kun löysin kiinnostavan asian jota aloin opiskelemaan, asiasta en edes neuvotellut. ilnoitin vain että ne kurssit käyn. nyttemmin olen kyllä yksin lasten kanssa. ihana vapaus. hukkaan jotenkin itseni toisenkanssa. nyt ei aikomustakaan aloittaa kenenkään kanssa ennen kuin olen kllin vahva ja taidan kyllä ollakin jo. Itse olen itsestäni ja jaksamisestani vastuussa. lastenkin vuoksi tuo itseni hoitaminen on erittäin tärkeää. enkä muuten halua antaa lapsilleni mallia että naisen paikka on vain olla läsnä ja kantaa vastuuta oman hyvinvointinsa kustanuksella. mutta aikansa kutakin. minulla meni aikas kauan ennen kuin sen opin. olen kiittänyt entistä miestäni. ilman häntä en olisi nyt tässä tilanteessa. tehden työtä jota haluan tehdä ja henkisesti paljon vahvempana.
en tarkoita sitä että eroaminen olisi ratkaisu vaan hienoa ja mahdollista on sisäistää se parisuhteessa. asiat useimmiten saa järjestettyä jos tahtoa löytyy tarpeeksi. uskallustahan se avunpyytäminen ja varsinkin vastottaminen usein vaatii.rakasta itseäsi sillä olet tärkeä.
Minä olen eronnut ja elän yksin lasten kanssa. Siitä se johtuukin tuo haave omasta ajasta, jolloin kukaan ei olisi vaatimassa mitään. Isä ei lapsiaan tapaa, ystävät kiireisiä omassa elämässään, sukulaisia ei ole joten harvassa ovat ihmiset jotka edes yhdeksi yöksi lapset ottaisivat. Lapsenvahteja löytyy aina muutamaksi tunniksi mutta yöksi heitä on vaikea saada.
kuvitella tai muistella. nyt nuorin on jo 9v. ajattelin että nyt voisin alkaa harrastelemaan jotain mutta auto tönäisi ja saan vain lyhyitä matkoja kävellä. en meinaa antaa periksi. vielä koittaa minunkin aikani. ja sinun myös.
Elämä tuntuu välillä,niinkuin eläisi vain toisia varten,ja jos tulee tunne,että haluaa olla vain ja ainoastaan yksinään,omassa rauhassa,niin se tuntuu kuin tekisi väärin.Syvälle on juurtunut tämä äitinä/vaimona olo.Se on kuin rooli josta ei pääse irti.
Mutta ei anneta periksi,eihän.
Tämä elämä on kuitenkin jokaisen oma elämä,ikioma.
Hyvää kesän alkua sinulle,hyvä kun kirjoitit tämän,tajusin, että samanlaisia ajatuksia toisillakin.
viime kesänä, mulla ei ollut kuin viiden päivän kesäloma ja tietysti perhe oli ajatellut yhteislomaa, mutta mä, päivää ennen lomaa sanoin, että mä vietän lomani yksin ja menen vanhan äitini luo. piste.
Ja vaikka aluksi mulla oli hieman huono-omatunto, mutta kyllä mä olin sitten onnellinen, loppujen lopuksi. sain levätä, ja tehdä tai olla tekemättä ja mummokin oli tyytyväinen kun sai seuraa. Ja loman jälkeen jaksoin taas olla perheeni kanssa.
ajattelin tänä vuonna tehdä samoin.
Minä taas saan olla liiankin rauhassa.Kukaan ei muista minua nimipäivänä tai syntymäpäivänä.Koskaan ei kukaan soita tai lähetä testiviestiä.Joka päivä töistä tultuani kotiin, olen yksin taas seuraavaan työhönmenohetkeen.Töissä on ainoat ihmiset, joiden kanssa saan puhua.
Yksin käyn lomailemassa ja autoilemassa ja ajelen moottoripyörälläni.Ei löydy minkäänlaista ystävää tai puhekaveria.
Toisaalta se on sitä vapautta, mutta kuitenkin...