Olen 15-vuotias poika, ja tuntuu, ettei kukaan tyttö kiinnostu minusta. Olen hyvin hiljainen, puhun hyvin vähän. Kartan julkisia paikkoja, tuntuu että kaikki tuijottaisivat minua pahalla...
Kun näen tytön ja pojan yhdessä, tuntuu pahalta. Ajatus "en ikinä saa ketään" kalvaa silloin aina sisälläni! On kai liian aikaista murehtia näitä asioita, mutta tuntuu että olisin jo valmis siihen...
Mitä mieltä te olette?
Kun näen tytön ja pojan yhdessä, tuntuu pahalta. Ajatus "en ikinä saa ketään" kalvaa silloin aina sisälläni! On kai liian aikaista murehtia näitä asioita, mutta tuntuu että olisin jo valmis siihen...
Mitä mieltä te olette?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Mulla on just samanlainen ongelma,mä oon hiljainen ja puhun vähän,kartan julkisia paikkoja....just niin kuin sä sanoit ja tiedän kuinka pahalta se tuntuu,kun muilla on joku,varsinkin kun just itsellänsä ei oo ja mäkin ajattelen silloin mä en saa ikinä ketään!! Ja niin siinä varmaan käykin!!=(
Mut tää ei nyt sua mitenkään auta,mutta mua ainakin auttoi kuulla että joku muu on samassa tilanteessa mun kanssa=)
Olen 18 ja ihan sosiaalinen, en ujo. Silti tunne onn sama kuin sinussa "tulenko ikinä saamaan ketään", kaikilla muilla on jo..:(
Mulla ei kyllä tosta kokemusta oo mutta menkää vaan reippaasti puhuun jollekin tytölle/pojalle ette te siinä mitään menetäkkään...
mulla itellä on poikakaveri ja vaihtuu aika useesti..
meen aina vaan jutteleen niille ja jos juttu ei suju niin sitten uus yritys..
kyllä te viä jonain päivänä jonkun saatte mäkin luulin pari vuotta sitten että en saa ketään ja jään yksin mutta toisin kävi..
mutta toivotan teille kaikille onnea!
ja hyvät jatkot...
t.tyttö17
Mä en sää ikinä Jania!
No helppohan sinun on sanoa, kun olet rohkea "siitä vaan" -tyyppi! Minun puheeni takertuisi heti, jos edes yrittäisin.
sitten yrität uudestaan. niin minäkin tein, ja lopulta sain sanottavani sanottua. vaan ei kannata liiemmin pohtia sanatarkkaa juttua valmiiksi, sanoo vaan sen, mitä sylki suuhun tuo, kyllä hän ymmärtää. :)
On minulla sekin ongelma, että vaikka näkisin millaisen tytön tahansa, en rakastu. Tytöt eivät herätä minussa mitään tunteita, vaikka toisaalta haluaisin rakastua palavasti!
mä ymmärrän.. mä oon ihan älyttömän ujo ja varsinki poikien seuras menee kaikki sanat ihan sekasin eikä mitään järkevää tuu ulos. seurustelin kax vuotta ja sit se poika laitto ihan äkkiä poikki ni siit tuli entistä ujompi olo ja itsetunto laski.. herättääx pojat sit suns tunteita, onneton? sitä oikeeta kannattaa oottaa vaikkei millään jaksais, ni kyl se odotus palkitaan!! koetetaan me kaikki ujot rohkaistua! ihanaa kun tietää ettei oo yksin ujo ja arka!! aurinkoista syksyä kaikille toivoo tyttö 85!!=)
Hei Hei ei asiat voi olla noin huonosti
teistä vain tuntuu siltä että kukaan ei kiinnostu teistä ja kaikki tuijottavat pahalla siis
te vaan saatte ittenne luulemaan niin koska ette koskaan uskalla yrittää epätoivoon ei kannata koskaan vaipua sillä sieltä on vaikea nousta
olen kokenut sen. menkää siis vain haastamaan juutua jonkun kanssa ja eikä koskaan saa ajatella
ettei saa ketään koska kyllä kaikille on joku
mutta se ei selviä jos vain nyhjöttää.
puhukaa vaikka ekana tutuille tytöille ja siitä sit eteenpäin
Minulla on kyllä mahdollisuus mennä juttelemaan. Tosin yksi ainoa...
Olin 2. luokalla yhden tytön kanssa ystävä. Silloin ei vain ollut mitään tekemistä seurustelun kanssa.
Nyt olisi kyllä hyvä mahdollisuus tavata hänet joku päivä uudelleen ja yrittää, että pystynkö "alkamaan" hänen kanssaann. Enhän menettäisi mitään.
Mä olin kans ujo koko ylä-asteen ekat luokat, siis seiskan ja kasin ajan, mut sit mä ryhdistäydyin, ja pakotin itteni puhumaan ihan vieraillekkin ihmisille, ja muutenkin olin keskusteluissa mukana...
Kuhan puhut jotain, se auttaa, ainakin mun tilantees, mut mä oonkin mä, ei se välttämättä kaikilla auta, mutta aina kannattaa yrittää :)
Ite oon nyt ysillä, siis 15-vuotta ja mä oon saanu paljo uusia kavereita ja jätkätki tuntuu kiinnostuvan musta, ku puhuu niille ja pitää huolta hyvästä ulkonäöstä, ettei nyt ihan minkä näkösenä vaan tuu kouluun...
Ja kyllä sä löydät sen likan vielä... usko pois! Se ehkä tuntuu, että "mä en ikinä saa ketään" mutta toisin käy!!!
>HYVÄÄ JATKOA
Mä olin kans ujo koko ylä-asteen ekat luokat, siis seiskan ja kasin ajan, mut sit mä ryhdistäydyin, ja pakotin itteni puhumaan ihan vieraillekkin ihmisille, ja muutenkin olin keskusteluissa mukana...
Kuhan puhut jotain, se auttaa, ainakin mun tilantees, mut mä oonkin mä, ei se välttämättä kaikilla auta, mutta aina kannattaa yrittää :)
Ite oon nyt ysillä, siis 15-vuotta ja mä oon saanu paljo uusia kavereita ja jätkätki tuntuu kiinnostuvan musta, ku puhuu niille ja pitää huolta hyvästä ulkonäöstä, ettei nyt ihan minkä näkösenä vaan tuu kouluun...
Ja kyllä sä löydät sen likan vielä... usko pois! Se ehkä tuntuu, että "mä en ikinä saa ketään" mutta toisin käy!!!
>HYVÄÄ JATKOA
Ittekin olin vielä pari vuotta sitten täysin hissukka enkä puhunut tytöille yhtään mitään. Jos joku tuli jutteleen, niin yritin saattaa keskustelun loppuun mahdollisimman äkkiä.
Mutta harjoittelu auttaa tohon ujouteen pitkällä tähtäimellä, ei oikein muu. Parasta on siis soluttautua kavereiden joukkoon, joiden mukana pyörii tyttöjä ja heittää väliin jotain kommenttia. Siitä se lähtee.
Mulla oli oikeastaan yks tyttö, joka mut "opetti" puhuun vastakkaiselle sukupuolelle. Opetukseen sisälty vaan paljon käytännön puheharjoituksia. Sitten kun huomas, että eihän tää vaikeeta oo, niin saa itseluottamusta vaan lisää ja uskaltaa rentoutuneemmin puhua tytöille.
Ei 15-vuotiaan vielä tarvitse murehti, mutta ei ne muijat kyllä sieltä kotookaan hae. Parasta olisi vaan tuputtaa itseään kaveripiiriin, joka liikkuu eri paikoissa. Siitä se lähtee!