Hei, käytiin eilen lääkärillä, kun koira yskinyt, vähän oksennellut, kun kakostellut kurkkuaan. Otettiin kuvat, kasvain pernan vieressä ja lääkäri sanoi että levinnyt keuhkoihin. Antoi pari viikkoa elinaikaa, pisti kortisonipiikin ja antoi antibioottikuurin. Olin siinä ihan shokissa, kun koira heiluttaa häntää ja leikkii leluilla, tosin syönyt huonosti, ajattelin että miten voi olla ns. kuoleman kielissä. Soitin lääkärille kun oltiin oltu kotona jonkin aikaa, ja kysin että onko hän varma että ne tummemmat kohdat keuhkoissa on kasvaimen etäpesäkkeitä, ettei ne ole vain ns. tulehduksen aiheuttamaa muutosta. Alkoi empiä ja sanoi ettei hän voi ihan satavarma olla, mutta kyllä yleensä tulehdus on toisen näköistä kuvissa. Imusolmukkeet ok, lämpöä oli vähän koiralla. Sanoi että kortisonipiiiki voi vähän piristää, mutta ei elä kauan. Niin rakas kuin koira onkin, oli kallis reissu, enkä raskisi toiselle lääkärille viedä. Onko kenelläkään kokemusta että lääkäri olisi antantu ns. väärän tumion??? Tietysti jos keuhkoissa olisi vain tulehdus niin antibiootti auttaa. Ymmärrän kyllä että tämä koiran viimeinen kesä, kun on se kasvain pernassa. Mutta toivoisin että jos vielä eläisi, eli keuhkoissa näkynyt tummuus olisi vain tulehudusta. Taitaa olla tyhjää toivoa, ei kai lääkäri voi erehtyä, vaikka nuori lääkäri olikin. Mutta pitää seurata ja kun koira kivulias niin tietysti sen päästän kärsimyksistä, nyt ainakin syö luuta ja leikkii, joten ei ihan vielä vainaa. Kertokaa kokemuksia kasvaimista ja eläinlääkäreistä. En ihan vielä piikille olisi valmis viemään koiraa, toisaalta pelottaa että jos en osaa tulkita kipuoireita, kun jostakin luin että hännän heilutus voi olla merkki kivusta. Eli koira pyrkii miellyttämään omistajaa, vaikka olisi kipeä. koira nukkuu paljon, kun on ikää kuitenkin jo 12v
Vieläkö olisi toivoa
12v koiran omistaja
4573
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
minullakin oli koira joka oli todella sairas ja vasynyt. koirani oksenteli ja kyski, mutta vanhempani sanoivat että kyllä se paranee mutta koirani kuoli sitten viikon kuluttua.:(
Etkö käyttänyt ollenkaan lääkärissä?? Miten kuoli, siis eikö saanut henkeä ym?
Minä menen käymään maanantaina homeopaatilla, eläinhoitajalla siis. Ainakin kannataa yrittää, attoi tai ei, toivoa aina pitää. Ikävä kun koirasi menehtyi,voimia sinulle.
En osaa ottaa kantaa mahdollisesta lääkärin erehtymisestä röntgenkuvien suhteen mutta ihmisiähän hekin ovat ja usein olen kuullut tehtävän vääriä diagnoosejakin.
Niin minäkin tekisin....menisin homeopaatin juttusille ja yrittäisin hakea apua vielä sieltäkin. He ovat saaneet ihmeitä aikaan niin ihmisillä kuin eläimilläkin hoitaessaan heitä.
Älä sure, kyllä sinä itse huomaat sen, koska koirasi tuntee kipua ja on tuskainen.
Minäkin saatoin vajaa vuosi sitten oman vanhukseni sateenkaarisillalle, ikää oli jo yli 14 vuotta.
Näin koirastani, että se ei enää nauttinut elämästään. Ei häntä heilunut enää, kuten aikaisemmin aina kun minä sille puhuin. Silmissä oli surullinen, väsynyt ilme.
Usko pois, sinä olet koirasi paras tulkki ja jos hauvasi vielä iloisena häntäänsä heiluttaen jyrsii luutakin.....ei ole kipuja, olen sitä mieltä!
Vanhat koirat nukkuvat kyllä yllättävän paljon, se kuuluu siihen ikään!
Hei, kiitos sinulle. Kyllä se on totta että vanhus nukkuu kovasti.Välillä katsoo surullisena, mutta ymmärrettävää, koska eihän se ole kunnossa. Kuitenkin jaksaa innostua lenkille lähdöstä, ja katselee korvat koholla liikennettä takapihalta, ja auto kyyti on kohokohta. Kun sanoo että lähdetäänkö autolla ajelemaan niin koira on kuin lentoon lähdössä. Häntä heiluu ja on iloinen, välillä ottaa leikkikoiran suuhunsa ja kantelee sitä ylpeänä. Sitten huomaa että tulee väsymys pian, tietysti kun keuhkot ei toimi normaalisti. Antibioottikuuri menossa, joten se varmaan helpottaa hengitystä ajan kanssa. Ja mielenkiinnolla odotan että saadaanko apua homeopaatilta. Mutta tottakai päästän ystävän menemään kun on se aika, en todellakaan itsekkäästi ajattele että pitää elää, väkisin.Olen onnekas kun olen saanut monta ihanaa vuotta olla ystävän kanssa, ja olen kiitollinen kaikista lisäpäivistä joita saadaan, jos saadaan.