vaikuttaa surullisten viestien määrä kasvavan palstalla.. joitakin viestejä jää miettimään tai ne suututtavat, mutta: mitä tekisimme ilman näitä palstoja? Purkamispaikkaa.
uskotko, että
vielä on toivoa?
532329
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 53
Vanhimmat
ymmärrän, jos olet joitakin niistä kirjoittanut.. ja ajattelet niin. Toivoisin, että et olisi.
Jaksamista kaikille.
Minä ainakin voin sanoa omasta puolestani etten ole kirjoittanut yhtään epätoivoista tai surkuttelevaa viestiä tänne. Itseasiassa en edes muista milloin viimeksi olisin kirjoittanut tänne yhtään aloitusta. Ehkä eräs mies vois niin (ehkä?)kuvitella tuostakin aloituksesta. Ainakin se vois kuulostaa tutulta.
Ihan hyvin tässä on asiat.. Mitä nyt tentit huolettaa ja väsy painaa. Mut se on sitä opiskelijan arkea. :)
kirjoittanut,,johtuisiko se sinusta?
tehnyt pahasti...?
selvittämättömiä asioita jonkun kanssa.
Näin ne ei kyllä vaan selviä.
Ettei vaan olis se sun epätoivoinen blondi exäs? Aina pelleilemässä ja ilkeilemässä näillä sivuilla..
joten nyt ei ollut kyllä siitä kysymys..
luet näitä tekstejä täällä? Kerroin tuon asian eräälle miehelle ja nainen olen itsekin. Ja tuo blondi josta mainitsin, on myös nainen.
Ja yks huomautus sille eräälle miehelle taas jos vaan sattuu lukemaan tämän et huomasin eilen illalla tuolla Mtv 3:n chätissä et joku hyvästeli jonkun ystävän.. Se en ollut sit minä. En tekis tuollaista. Mut just tuo on alkanu tosissaan kyllästyttämään et joku exä säheltää koko ajan välissä. Ja voihan olla et olen kaiken käsittänyt väärin. Enhän ole jutellut sinun kanssa enkä edes nähnyt sinua pitkään aikaan. En halua näiden palstojen varassa elää enkä olla tätä kautta yhteydessä. Suora yhteys on aina parempi ja tutustuminen ihan tuolla oikeassa elämässä.. :)
minä olisin tämä kyseinen ..joku henkilö, joka on ilmeisesti tuottanut sinulle paljon harmia ? Hmm.. ei oikein ole ketään entistä, enkä käyttäytyisi niin, että yrittäisin sotkea muiden asioita. Asun kaupungissa, jonka viimeinen kirjain on O.
Jos joku tosiaan sinun nimissäsi kirjoittelee viestejä ties mihin, niin ..kyllähän kyseinen ihminen pitäisi jotenkin saada ymmärtämään, että hänen toimintansa on aika omituista.
se henkilö mitenkään tuosta päätellen mitä kerroit. Mut juu, kyllä hän aika paljon harmia minulle aiheuttanut. Monellakin tavalla.. Varmaan paras tapa saada hänet tajuamaan asia olis puhua hänelle suoraan ja mieluiten porukalla. Mut siitäkään ei välttämättä olis takeita et loppuisko se touhu.. Aika vaikeita juttuja tuollaiset..
jäänyt selvittämättä, tulisi mieleen, jos joku jatkaisi sellaista häiritsemistä.. Varmasti on vaikea asia, ..kun kirjoitit, että ei ehkä edes loppuisi. Ikävää, jos hän yrittää luoda sinusta jotakin kummaa kuvaa eri tiedotusvälineissä.
eri tiedotusvälineissä...ei kai sentään..!!!
ei ylitä uutiskynnystä.
mutta nauramaan sai kyllä, kiitos siitä.
sitä TV:n tekstikanavachattia.. mutta olen kyllä varmaan aina vähän epäselvä. ..Eipä se tainnut haitata, jos piristi.
ehkä asiat ihastuksen kanssa. Suurin ongelma on just tuo mustasukkainen exä. Hänen kanssa en välitä enkä halua selvittää oikeastaan yhtään mitään. Sen verran hirveän mielikuvan olen hänestä saanut. Tuohon tuli näköjään jotain sivuun hönkääjiä..
tähän vastailemaan toisen puolesta? Ei tainnut asia ihan sinua koskea?
tämä kun sattuu olemaan yleinen keskustelupalsta
ei mikään yksityislinja, jos et sattunut
huomaamaan.
toinen sentään ymmärsi huumoria, sä et...
kuin nuo tiedotusvälineet..
kysyy jostain tietystä asiasta joka liittyy vain juuri minun asiaan niin ei siihen tarvi tulla sotkemaan. Ymmärsitkö?
ei.
saa jokainen sanoa joka paikkaan mielipiteensä..
oli kyse sinusta tai kenestä hyvänsä.
tuo oli vain hauskaa,sinä vain olet möksö.
ei ed.
ihan noin olla. Et sinäkään varmaan mene tunkemaan joidenkin kahden väliseen keskusteluun? Siitähän tuossa oli kyse. Hän kysyi jostain tietystä asiasta joka 100 %:lla varmuudella liity sinuun mitenkään. Tiedät sen itsekin ihan varmasti. Menikö jo jakeluun?
kahdenkeskisiä asioita, ne hoidetaan muualla.
kahdenkeskistä keskustelua on väärässä paikassa.
hyvä jos voiskin tuon asian hoitaa niin et sen blondinaisen pelleily loppuis täällä mut se ei ole niin yksinkertaista.
mitään asioita, täällä vain keskustellaan.
Itse en koskaan sekaannu sellaiseen keskusteluun joka liittyy johonkin tiettyyn henkilöön.
räjähti nauramaan, päästit emävalheen.
Joku on ainakin yrittänyt jotain sen suuntaista.. Ainakin joskus.
että mietis toinenkin kerta..mitä tuli sanottua..
Halleluja ylistys kaataa jumalattomien muurit
kirjotiettu on:tuota naista tyhjiin raukeavat jumalattomien toiveet Amen
Halleluja!
Niin:
Usko,Toivo, Rakkaus
Uskon meihin.
Toivon vielä.
Rakastan
samat sanat ikävä-palstalta.Kirjoitit Mlle.
Ja kirjoitin sydän täynnä surua,kipua ja rakkautta. Mikään ei voi korvata tekojani, eikä myöskään menetystäni.
Celicallako menit ?
olisi toivoa? Mitä on tapahtunut?
Kerro vähän lisää.
sähän lopetit kaiken jo kauan sitten.
vai liuttinko ymmärtämättömyyttämme toisiltamme ulottumattomiin.
mun luota pois. ymmärrän kyllä liiankin hyvin ettet halua enää kuulla musta mitään :(
Jälkimmäinen vaihto ehto tuntuis paremmalta. Luovuttaa en haluaisi, vaikka sekin on käynyt mielessä monet kerrat. Näillä palstoilla ei voi olla täydellisen varma kuka kirjoittaa, vaikkakin joskus jotkut vihjeet osuiskin kohdalleen.
Tämä epätietoisuus raastaa monessakin mielessä.
Ja ehkä siksi en suutani uskalla avata oikeesti.
haluais luovuttaa, mutta mitä tässä tilanteessa voi oikein tehdä. Kun virta vie meitä ihan eri suuntiin. Ei ole helppoa elää epätietoisuudessa. Täällähän ei varmuutta varmaan koskaan saa, vaikka vihjeet kohdalle osuisikin.
että uskaltaisit et usko miten se helpottaisi meidän molempien oloa. eikö voitais jutella aikuisten tavoin, ei mitään teinejä olla enää. tiedät etten voisi satuttaa ketään ympärillä olevia vähiten sinua. voi kun vaan luottaisit siihen miten paljon välitän sinusta.
Mun on kyllä pakko kohta luovuttaa. Vuorokauden päästä olisi tarkoitus jatkaa matkaa ja jättää samalla nämä palstat. En olisi ikinä susta halunnut luopua, mutta et jättänyt mulle vaihtoehtoja. Toivotaan edes, että meidän tiet kohtaa vielä joskus tulevaisuudessa.
tapahtuu vuorokauden päästä?
suututtaa?
koska kaikkine ajattelimisineni minä olen varmaan aika vaikea.. En huomaisi helposti, vaikka toinen olisikin kiinnostunut. Jos olisi jotakin huomattavaa, niin toivon, että tajuaisin, jotta tilanne muuttuisi. Kuvittelen välillä, että olisiko tässä jotakin.. tai sitten vain minä hermoilen.
Kommentteja on tullut päivän mittaan, ja onhan se totta, ettei tänne kirjoittelu edistä mitään. Ja kun näkee toisen oikeastikin, miksi edes kirjoittelee..
just joo...mikskähän kirjoitit..!!
selvittää asiat heti, tuosta noin. Kuten jotkut muutkin, jotka näitä lueskelevat ja miettivät.
En kirjoittanut aiempaa viestiä ärsyttääkseni.
minäkään,jos oikeasti näkee,niin miksi tänne
kirjoittelee...!!!
marssia kertomaan toiselle tuosta noin.. Tai ainakaan minä en. Sitä jotenkin purkaa täällä.
Järkevä kysymys. Tuntuu taas vähän hölmöltä.
tänne on hyvä laittaa ajatukset ja joskus joku ottaa ne juuri sellaisina, ajatuksina. Ei kai se keltään ole pois jos joku tunteitaan tänne purkaa.
(ensimmäisen tekstin kirjoittaja ei käy palstalla ainakaan enää tänään, mutta toivottaa hyvää perjantaita)
"Nyt tämä mies.." No mikähän se emävale on? On eri asia epäillä jotain toisen nimissä kirjoittelusta ja ilkeilystä ja siksi mainita siitä ketjussa kuin et tunkea joidenkin väliin keskusteluun(=vastata toisen puolesta niin kuin tuossa).
se niin mene, että "Aina on toivoa, niin kauan kuin on elämää"?
Hän katsoi taas sinne, ja toivoi, ettei kukaan huomaisi. Hän kuitenkin unohtui miettimään, ja silmäili toista sen verran pitkään, että hänen katselunsa ei jäänyt täysin huomiotta. Jotenkin sille ei vain voinut mitään. Kun hän edes näki toisen, ja juuri aiemmin oli kuvitellut vaistoavansa tämän läsnäolon, hän alkoi tunteilla. Hän ei osannut keskittyä, paitsi huomaamaan toisen, kun tämä saapui. Ensin hän oli niin päivinä, kun ei nähnyt toista, miettinyt tätä, ja nyt, kun tämä oli siinä lähempänä, hän oli aika hermostunut, eikä usein pystynyt sanomaan mitään.
Helposti tuli aina mieleen, että entäs, jos toista ei huvittaisi puhua lainkaan? Mutta silti häntä olisi huvittanut. Ja kun hän ei ollut puhunut tälle paljoakaan viime aikoina, mistä hän edes voisi tietää? Kyllähän ihmiset normaalisti vastasivat jotakin, kun heille puhui.
Häntä ikään kuin pelotti se, että joku huomaisi hänen käytöksestään, hänen olemisestaan, mitä hän tunsi toista kohtaan. Entä jos joku sanoisi siitä jotakin, tai tekisi jotakin nolostuttavaa muiden läsnä ollessa? Jos toinen ei olisi mitään mieltä, ei ainakaan enää, tai saati sitten olisi jo ajat sitten kiinnostunut muusta. Hän ei halunnut nolata heistä kumpaakaan, vielä vähemmän toista. Itsensä hän hölmöilyllään nolasi siellä ja täällä, mutta hän oli tottunut siihen. Hän oli aina ollut hassu sitä tarkoittamatta…
Kun toinen seisoi siinä hänen edessään, ja katsoi häntä, puhui hänelle, saati tuli vielä lähemmäs, hänen ajatuksensa ja ilmeisesti hänkin oli taas sekaisin. Hänelle tuli mieleen, että varmasti joku oli huomannut, miten ei voisi olla huomaamatta, ja entä sitten tämä toinen henkilö itse? Oliko hän huomannut? Ei hän ollut yrittänyt näyttää tunteitaan, vähän päinvastoin, mutta epäili silti tulleensa huomatuksi.
Hän käveli sen pienen matkan lähemmäs toista, koska halusi puhua tälle. Edes vähän. Joskus se onnistui, kun hän ei ajatellut, vaan käveli vain lähemmäs ja puhui. Siinä tilanteessa hän ei huomannut, miten toinen reagoi, mutta sai sen käsityksen, ettei ehkä ollut vastenmielinen toisen mielestä. Tämä sentään katsoi vähän aikaa kohti, ja vastasi.
Hän oli joskus aiemmin yrittänyt kertoa tunteistaan, mutta ei ollut kertaakaan sanonut, mitä oikeasti ajatteli. Ei kaikkea. Hän piti enemmän kuin uskalsi myöntääkään. Paitsi ei enää, kyllä hänen oli ollut jo jonkin aikaa sitten pakko myöntää itselleen, että oli rakastumassa. Harva asia sai häntä yhtä iloiseksi vielä seuraavanakin päivänä, jos toisen henkilön kanssa oli puhuttu jotakin, tai näkeminen oli muuten mennyt jotenkin hyvin. Ja toisaalta, jos hän ei nähnyt toista, tai näki, mutta jokin oli mennyt vähän surullisissa merkeissä, oli hän melko allapäin. Miten joku saattoi vaikuttaa häneen näin? Ihastunut hän oli ollut aiemminkin, ja romantisoinut ja kuvitellut kaikenlaista. Nyt, hän ei oikeastaan kuvitellut muuta kuin näkevänsä toisen, koska jo se aiheutti melkoiset tunteilut hänelle. Näkiköhän toinen, miten hän reagoi tähän? Miten hän katsoi, ja toivoi samalla, etteivät hänen silmänsä paljastaisi liikaa.
Häntä ei ollut koskaan arkailuttanut niin paljon kuin nyt, hän myönsi itselleen. Hän myöntäisi sen kenelle tahansa, joka kysyisi. Hänen mietteissään olisi kyllä kertomista, eikä ihastumisen kertominen edes riittäisi, mutta häntä epäilytti vastaus enemmän kuin aiemmin. Sillä todella olisi väliä. Häntä arvelutti jo valmiiksi oma reagointinsa siinä tilanteessa, jossa hän sen kertoisi... Kyllä hän ymmärtäisi, jos saisi vastauksen, jonka seurauksena hänelle tulisi surullinen olo, mutta se, että hän reagoisi siihen siinä ja silloin, toisen edessä, se jotenkin häiritsi enemmän kuin mikään. Hän ei pystyisi näkemään toista ainakaan vähään aikaan.
Hänellä ei ollut tarvetta kertoa tunteistaan. Hän purki niitä yleisimmin yksin, kirjoittamalla. Niin kauan, kun hän epäröisi näin paljon, olisiko siinä mitään järkeäkään, jos hän olisi jo valmiiksi surullinen. Hän halusi olla vähän varmempi toisen ajatuksista. Tai olisi halunnut olla. Ennen kuin kertoisi jotakin, mitä ei ollut sanonut kenellekään, ja sanominen taas eräälle tietylle oli jo muutenkin hermostuttavaa. Hänestä tuntui, että siitä tulisi koskettava hetki, menisi se miten vain. Ehkä toinen olisi jo arvannut jotakin, mutta ei sitä, että hän saisi sen sanottua. Toisaalta, sellainen hän oli aina ollut. Hän yritti, tai joskus jopa olikin urhea. Ei mitenkään pian, mutta koottuaan itsensä tarpeeksi monta kertaa, ehkä.
Välillä, kun toinen oli siinä lähellä, hän ei voinut edes katsoa tätä silmiin. Kun hän katsoi, hän kuvitteli katsovansa liian kauan tai tietyllä tavalla.
Hän oli kerran löytänyt pienen valokuvan junasta, ja oli säästänyt sen. Kuvassa olevassa oli jotakin tuttua, ja niin oli sen löytymispaikassakin. Tai ehkä hän kuvitteli, mutta olihan se mahdollista. Leuassa, hiuksissa ja hymyssäkin oli jotakin samaa.
Hän ajatteli laittaa kirjoituksensa eräälle palstalle, jolla kävi muitakin miettiviä ihmisiä. Se liika miettiminen ei ollut ikinä hyväksi, hän tiesi. Eikä hän suositellut sitä kenellekään.
Hänelle tuli mieleen, että henkilö, jota ajatellessaan hän kirjoitti, saattaisi tunnistaa itsensä tekstistä. Ainakin tämä tietäisi, että hän ajatteli vielä. ..Ihan kuin ei tietäisi sitä jo muutenkin. Ja että hän oli vapaa, paitsi hölmöistä ajatuksistaan ja sähläämisestään, jotka tuntuivat olevan kaikkialla siellä missä hänkin. Ja, vielä, että hänellä puhetavastaan huolimatta joskus oli pointtikin.
Hän halusi kirjoittaa tämän. Ehkä se herättäisi ajatuksia ja toivoa.
Älkää pahastuko suotta.