Olemme sopineet lapsen isän kanssa lapsen tapaamisista ja siitä on myös mustaa valkoisella. Nyt hän on jo molempina kertoina perunut lapsen tapaamisen,(2viikonloppua kuusta hänellä)viimeksi oli joutunut töihin ja nyt kipeänä,kerran oli lähes 6viikoa näkemättä... Minä taas en luota häneen yhtään ja tässä on nyt jotain mätää... Voiko hän noinvain perua yhtäkkiä lapsen hakemisen vaikka meillä on yhteishuoltajuus ja olemme ne tietyt viikonloput sopineet?
Lapsen tapaamisesta...
Äiti....
141106
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Etävanhempi voi perua tapaamisesna milloin huvittaa, mutta lähivanhempi vain uhkasakon perusteella. Ei ole reilua , mutta näin se kutakuinkin menee!
Poikani isä teki samanlaisia ohareita mennen tullen ja sen vuoksi jouduin perumaan useita työvuoroja/ muita menojani. Kunnes sitten oikeusjupakan myötä nostin asian pöydälle, ja tuomarin "neuvosta" isä sai vuoden seuranta-aikaa tapaamisiin - jos tekee ohareita, pojan tapaamiset vähenevät, josta seuraa elatusmaksujen korotus. Ja asiaa palataan puimaan oikeuteen uudelleen. Nyt ovat tapaamiset sujuneet, molemmin puolin, sovitusti, ja homma pyörii.
Toisaalta, jos teillä on jo asiat mustaa valkoisella, eikö tapaamatta jättäminen ole kuitenkin sopimusrikkomus- niin kuin muissakin sopimusrikkomuksen tapauksissa?
Todella väärin, hän on itse sanellut ne asiat siihen paperille, olen ne hyväksynyt ja asian piti olla sillä selvä. Hän odottaa että minä noudatan näitä täydellisesti, ja olen niin tehnytkin, mutta hän ei itse noudata niitä.. Olinpa sokea, hän vain sanelee minulle kaiken ja itse tekee mitä lystää... Kai se uusi perhe on tärkeämpi kun esikoinen... Niin pistää vihaksi! Poika kyselee jo isänsä perään ym. Sopimusrikkomuksesta en ole varma, sillä paperin hän lähetti minulle silloin postitse, että onko se virallinen vai ei, mutta aikoinaan sovimme sossussa että "vanhemmat sopivat keskenään tapaamisista" enään en kyllä luota häneen yhtään, silloin joskus vielä luotin...
Asiat yleensä vain vaikeutuvat kun erosta alkaa kulumaan aikaa, ja toinen osapuoli huomaa, että ero on lopullista. ( Näin oli meillä. )
Tapaamisissa on kyse kuitenkin lapsen oikeudesta tavata isäänsä, ei isän oikeudesta lapseen. Ja järjestelmä suojelee tätä oikeutta. Mutta näissä tapauksissa, joissa isä tekee ilkeyttään/ välinpitämättömyyttään ohareita, ei lasta enään suojele kuin äiti.( tai isä äidin laiminlyödessä ).Lähivanhemmalle kuluu siis pääasiallinen elatus, ja hoito velvollisuus, etävanhempi voi mennä ja tulla miten haluaa halutessaan, eikä yleisesti uhkasakkokaan kosketa heitä. Enpähän kokemuksieni perusteella ihmettele miksi äidit yleensäkin ovat vahvoilla huoltajuuskiistoissa.
Voihan olla että hän on tavannut uuden naisen sillä silloinuseimmitenlapset jää toiseksi ja unohtuu. Jopa naisen painostuksesta. Näin kävi meille, ja lapsilla ei käytännössä ole isää enää ollenkaan. Vuoskausiinei ole lapset mitään merkinneet eikä isä heitä muistanut, kun nainen manipuloi hänet lapsia vastaan.
se jätkä taitaa olla jos naisen takia lapsensa hylkää. Vaikea kyllä uskoa että ihmisen voi "manipuloida" omia lapsiaan vastaan...
esimerkkitapaus. Uusi nainen todella inhoaa lapsiani ja antoi ukaasin exälle että joko hän tai lapset ja lapset jäi....
itseä tässä nyt juuri nyppii kun isin piti tulla ja eipä taasen näy.Mitään ilmoitusta ei tullu ole.Ymmärtäisin vaikka olisikin vale ettei pääse.Mitään ei voi tehdä ja kilttisti pitää vain niellä vaikka tekee pahaa kun lapsi puhuu isää, kun on se päivä jolloin tulee.Ei tullu tänää ja tuskin tulee ensiviikollakaan.Mutta jos itse sanot jotakin että ole sitte tulematta tai jotakin nii kummasti minusta tulee se paha ja noita.Eli lasta saa sitte riepotella miten mieli vaan tekee.
yhteishuoltajuus ja tapaamissopimus. Ex reissaa ja tekee töitä miten sattuu ja missä. Hän vain ilmoittaa, kun hänelle ei passaa töiden tai mökkireissun vuoksi. Siinä vaan sitten, että -aijaa. Joskus on miehen äiti hoitanut lasta ja ex on alkanut huutamaan, että mitä te sovitte seläntakan tapaamisia!! (paskamaista!?)
Itse jos kerron, että lapsemme haluaa jäädä kotiin katsomaan mun kans Euroviisuja, niin sitten se hyväksytään tai ei. Jonkin ajan perästä kauhea narina, että olen laiminlyönyt tapaamissopimusta ja uhataa jopa oikeudella.
Mitä miesten aivoissa pyörii eron jälkeen? Kostoa ja katkeruutta? Vihaa vai typeryyttä.
Olen viemässä asiaa eteenpäin. Kenenkään ei ole pakko tuommoista paskapäätä loppuikäänsä kestää! Mutta huom 10-12v lasta kuullaan ja hän voi olla menemättä tapaamiseen, jos ei itse halua!
asiaa?
...näitä tarinoita riittää. Liian paljon on miehiä jotka unohtavat lapsensa ja se tapahtuu viimeistään kun tulee uusi eukko kuvioihin.
Ihaillen sitä lukee välillä juttuja miehistä jotka oikein taistelevat oikeudesta lapseensa. Hatun nosto heille!
Niin ja vaikka sitä on vaikea uskoa että uusi nainen voisi manipuloida miehen jättämään lapsensa niin se on valitettavsti totta. Minulla itselläni tästä on mm miehen sähköpostiviesti todisteena.
Kantsii vaan jättää sen asian ajatteleminen ja elää lapsen kanssa omaa elämää.
Itse yhdyn eronneena äitinä ihan täysin, kirjoituksen viimeiseen kappaleeseen. Eron jälkeen ensinmäinen päätös oli, mitä minä paskalla, kun ei ole peltokaan. Nyt on peltoa, mutta ei sitä paskaa.
Sitä eron jälkeen ei ole paljon muita vaihtoehtoja, kuin alkaa rakentaa omaa elämää. Entisen puolison ja lasten isän varaan ei kannata liikaa toiveita ja odotuksia laittaa. Meillä ei eron jälkeisenä vuotena ei ollut kummankaan puolista yhteyden pitoa, molemmat saimme aikaa rakentaa omaa elämään, omilla ehdoillamme. Minä lasteni kanssa ja ex uuden pirttihirmunsa kanssa.
Tuon isän pirttihirmun niskoille olisi niin hiton helpoo laittaa paljon, mutta ei tuota tulosta. Mitään yksittäistä syytä isän hylkäämisellä tuskin on. Oma kohdalla aluksi toki paljon pistin pirttihirmun piikkiin, mutta tähän pirttihirmuun tutustutuani kuviot meni ihan uusiksi, asia ei ollutkaan niin yksi selitteinen.
Mukana oli isän osalta paljon tunteita, joista eron järkyttävin seuraus oli lapsista eroaminen. Hän ei tiedostanut omaa merkitystään, arvoaan. Hänellä oli kyllä tahtoa ja tunteita, mutta hänelle ei tullut mieleenkään, että ne otettaisiin huomioon, hän vain alistui siihen, että äiti on lapselle tärkeämpi. Varsinkin, kun hänellä oli se uusi pirttihirmu.
Omalta osaltani olisin voinut valita toisin, mutta tein päätöksen, jote en ole katunut. Olisin voinut raahata exsän sosiaalitoimistoon laatimaan minuutti aikatauluja ja laskemaan senttejä, mutta mukavuuden haluisena ihmisenä, helpompi tie oli, antaa paskan olla. Olisin voinut soitella, uhkailla ja väkisin tuputtaa hänelle lapsia.
Lapsilla on toki oikeus molempiin vanhempiinsa, mutta heille riittää yksi vastuunsa kantava vanhempi. Lapset vaistovat ja huomaavat, jos heidän kanssa ole ei suju luonnostaan. Oma esimerkki on tärkein, vanhempien keskenäisen luottamuksen ja kunnioituksen tulee näkyä.
Missä ollaan nyt, sekailaista seurakuntaa on lastemme ympärillä, paljon heidän elämäänsä rikastuttavia ihmissuhteita ja isä, joka aidosti välittää ja tahtoo olla heidän kanssaan. Itsellä parhaimpina ystävinä entinen puoliso ja hänen uusi pirttihirmunsa, välillä keskenäinen luottamus ja kunnioitus.
Joskun vaan kannattaa nostaa katse omasta navasta peiliin ja pitää se siellä. Oma asenne ratkaisee. Ei pidä jäädä tuleen makaamaan.
mennä kolmistaan naimisiin. Tämä juttu ei voi olla totta ei millään ei milläännnnnnnn
Ei ole mitenkään harvinaista, että eron jälkeen entiset puolisot ja heidän arkeensa liittyvät henkilöt tulevat keskenään toimeen.
Miksette voi vaihtaa viikonloppuja? Meillä ainakii exän kanssa sellanen toimii. Jos miulle ei joku viikonloppu käy tai oon sairaana ni otan lapsen sitten seuraavana viikonloppuna lapsen Meillä sellanen ei oo koskaa ollu ongelma. Puolin ja toisin vaihellaan ja se TOIMII. :)