Muistan sen huumeisen kiedotun
yön hetkemme
jossa tunteiden palon
villin tanssin
sammutit meri vedelläsi
katseeni,joka janosi taivaan
kirkkainta tähteä
-Sinun silmistäsi-
olit ranta mereni-Kuningatar-
jota minä kurkotin
suolaisesta vedestä
-tähtinä ja kuun loisteena-
jonka sinä sammutit
suolan kosteudella
juottamalla
-näön sokeuden-
minun hetken huumani
veit mukaasi
- Sinun Valtakuntaasi-
jälkeesi jätit
kirvelevän
janon
Sinä lensit tähti taivaalle
kuun loisteeseen
Minä jäin alastomiin
tunteisiini
meren rantaani.
Yksin.
Sillä tuleni otit
minulta
lennätit liekkini
taivaalle tuikkimaan
loistamaan
Hymyilemään.
- Minulle- !
Dolan
yön hetkemme
jossa tunteiden palon
villin tanssin
sammutit meri vedelläsi
katseeni,joka janosi taivaan
kirkkainta tähteä
-Sinun silmistäsi-
olit ranta mereni-Kuningatar-
jota minä kurkotin
suolaisesta vedestä
-tähtinä ja kuun loisteena-
jonka sinä sammutit
suolan kosteudella
juottamalla
-näön sokeuden-
minun hetken huumani
veit mukaasi
- Sinun Valtakuntaasi-
jälkeesi jätit
kirvelevän
janon
Sinä lensit tähti taivaalle
kuun loisteeseen
Minä jäin alastomiin
tunteisiini
meren rantaani.
Yksin.
Sillä tuleni otit
minulta
lennätit liekkini
taivaalle tuikkimaan
loistamaan
Hymyilemään.
- Minulle- !
Dolan
Vastaukset 18
Vanhimmat
optimismia, lopussa ;)
Hyvinkin tarkkaan-Tarkoituksella-valitut sanat.
Ei se Rakkaus todellakaan ole aina-Kullan
hohtoista satumaata,pitäisi osata,haluta
tuoda esiin myös se toinenkin puoli...
...eikä aina sitä mikä ns."eniten myy".
Eikä tämä varmaankaan tule viimeinen
tälläinen kirj.kohdallani olemaan.
Voitko hivenen tarkentaa..? Vapaasti,rohkeasti !
on mahdotonta, jäi vain sellainen intuitiivinen vaikutelma kaikista sanoista. Tavallaan kuvauksesi oli pieni näytelmä, jossa mitään lopullista ei oikeastaan ollut tapahtunut, koska kaikki tavallaan jäi pysäytettyyn kuvaan.
Ps. Minua ja sanomisiani joko ymmärtää tai sitten ei ja jos ei niin siihen on tyytyminen.
...jälleen kummitus m-p.
Se oli eräänlainen fiktiivinen
kuvaus...sovitaan- että pois leikattu
kohtaus laajemmasta kuvasta.
Hyväksyn tarkentamisesi,sillä ehkäpä
useinkin runoissani on tiettyä
samankaltaisuutta havaittavissa...
...kohdaltani harkittuakin.
Sillä kaikille ne eivät välttämättä
avaudu,ja heillehän se jää ikään
kuin-Varjoon.
kun saat hiukan pitää 'kummituksia' ( ? minua) varpaillaan, silti hyppysissäsi dolan- the man of secrecy ..?..
Katse auringossa, selkä varjossa: liika aurinko kuihduttaa, varjossa on viileää, kun tekee täyskäännöksen varjon salat avautuvat silmille,
jos uskallus riittää p:
sanoiko Kalle kustaa Korkissa hra nimeltä:
Lipponen näin;
...voi Pirskatti sentään...
Pitääkin muistaa sanasi kuittailuista;
käytännön asteelle.
Nyt samaistuin tuohon viimeiseen
kappaleesi,eläytymällä...
...nostan ajatukseni
Sinun tasanteellesi-Yritän-
kannata hetken aikaa,että
pääsen miete maailmaasi
mukaan.
Huom.-älä vain miestäsi sielun
maailmallasi ahdistele.
vika meitsin sielunmaisemassa on ... paitsi että sinne on vaikea kurkistaa :) ..?
meidän sielun maisemien messut
olisi kohdattava tietoisuuden
rajoilla...kurkkaisimme sinne...
...mutta ei pudota sillalta lampeen.
Otetaan pelastus rengas mukaan
-Turvaksi-
henkiseen turvaan emme liene
apua kaivanne.
lampeen ei passaa pudota eikä pelastusrenkaatkaan hyödytä. Lammet ovat nykyään niin umpeenmuurautumassa ettei siellä viihdy kuin iilimadot. Niitähän emme kaipaa.
Se on nyt sitten tämä mies rengastettu
vähän joka puolelta.
Olen siis menetetty toivoton tapaus,
kun ei renkaat auta ja lammet kuivuneet
iilimatojen valtakunnassa.
Mikä meidät perii-se kuvasi lampi;sitäkö
todella tarkoitit?
Etsi uusi lampi!
Muuten olemme mennyttä.
lammeksi järveä
jonka syvin kohta
on syvempi
kuin Inarinjärvessä.
No mutta, mehän
seilaamme
elämänmerellä,
tunteiden aavoilla,
runopalstalla;
virtuaalisesti vain.
Kuivaharjoittelu meidät perii ;)
liikaa, eli
tuo kuivaharjoittelu
taitaa olla enemmän
ajatusten vaihtoa.
Sen verran vahvasti olen ikuinen vakava tosikko,
että runoissakin olin tosissani. Liian tosissani.
En osaa antautua kevyeen iloitteluun kaikkien
kanssa vahvoja tunnelatauksia tai merkityksiä sisältävin runoin tai vihjaisuin.
Taidan olla
ememmän romanttinen unelmoija kuin aistillisuudessa porskuttelija.
Ehkä kaikessa
totisuudessani mahdun tänne värssyjä vääntelemään omasta kapeasta näkökulmastani.
Sinussa elää suuri runosielu.
Upeaa tekstiä jälleen, kiitos lukunautinnosta.
Minä aidosti Kiitän Sinua !
Tämä vaati hieman enemmänkin työstämistä
useiltakin kohdin,ennenkuin olin
lähes tyytyväinen.
Useinkin Rakkaus on julmaa-puolin sekä
toisin-
tai sitten vain
yhden osalta.
Nautin erittäin paljon Sinun
runoistasi,
tulee toisinaan mieleen
kuin lukee
toisten upeita runoja:
Miksi minä en tuohon pysty ?
Vai ollaanko me suurimmaksi osaksi,
kaikki vähän "Tälläisiä"?
Kiittäen;
dolan
" Miksi minä en tuohon pysty "
Kyllä Sinä pystyt, kirjoitat kauniita runoja
joihin taas minä en pysty. Kirjoitetaan molemmat
niillä avuilla mitä meillä on.
Olet linda oikeassa.
Täältäkin löytää uusia oivalluksia ehkä
jopa tapojakin kuin tyylejäkin
omille teksteilleen.
Tärkeintä ehkä onkin,että jokaisella
on oma tapansa ilmaista asia-säilyttäen-kuitenkin
identiteettinsä-puumerkkinsä-
kirjoituksissaan.
Yritetään jatkaa-maailman,elämän
mielen&sydämen rakkaus aarioiden
kerrontaa keskuudessamme.
Hieno kaihoisa ja herkkä oli runosi sun:)
On jälleen minun aikani kiittää Sinua- Kiitos!
Hyvä,jos se jotenkin aukeni Sinulle,sillä
ne ei välttämättä kaikille aukene--edes
kriitikoillekaan,kaikki.
Ilosilmälle auringon paistetta-yönkin ylitse-
uuteen aamun paisteeseen...olet kivassa iässä...
jos minäkin olisin vielä
30ikäv...
...toisaalta,kyllä tämäkin
vielä menettelee-toistaiseksi.
Sillä jokaisessa ikä vaiheessa
on omat ikävät kuin hyvätkin
puolensa.
Ikä tuo vain määrättyihin asioihin
kokemusta kuin varmuuttakin,mutta
samalla uusia pikku haasteita
ja vinkkejä--Tulevaisuudelle.
Onnea ja hymyä myös arkiseen
sateiseenkin päivään,
se tietää kasvun
aikaa---oivaltamiselle !
dolan